Laulaminen ›

Huomasin, että kyseisestä lauluharjoituksista on ollut todella vähän keskustelua. Täällä forumilla on kuitenkin jonkun verran ihmisiä, jotka ovat varmasti treenanneet tätä klassisen laulun oppikirjaa - joku on tainnut jopa suorittaa laulututkinnonkin - joten kokemuksia varmasti löytyy.
 
Näitä Vaccai-lauluoppikirjoja on monelle äänialalle ja käännetty monelle kielelle. Pääpiirteittäin tätä lauletaan luultavasti italiaksi. Näistä lauluharjoituksista on myös tehty monia CD-versioita, joissa on laulettuna jokainen harjoitus säestyksen kanssa - joissakin löytyy pelkkä säestys. Lauluopas käy siis myös hyvin itsekertailuun tai jopa itseopiskeluun. Oppaita ja CD-levyjä löytyy varmasti kirjastoista, sillä kyseessä on käsittääkseni hyvin yleinen musiikkioppikirja - jos kirjasta ylipäätään voidaan puhua.
 
Minulla oli tarkoitus ottaa laulutunteja vain parantaakseni lauluani. Lopulta päädyin "vahingossa" treenaamaan klassista laulua (harrastusmielessä) - ajattelin, ettei siitä nyt ainakaan haittaa ole. Opettajani suositteli Vaccai vokaliiseja, joita treenan nyt. Ensin treenataan harjoituksia, joissa keskitytään tersseihin, kvartteihin, jne - juoksutuksiin, koristuksiin (etuhele), trilleihin yms. Itse olen hyvin alussa enkä vielä osaa sanoa, jaksaako mielenkiinto kantaa pidemmälle nimenomaan klassisen laulun treenaamiseen - aika näyttää. Olen huomannut, kuinka yllättävän raskasta on treenata joitakin yksinkertaisia asioita, varsinkin kun klassinen laulu on minulle miltei täysin uusi alue. Yllättävää oli myös, kuinka paljon turhaa "työtä" olen aikaisemmin tehnyt laulaessani. Tai ainakin klassisessa laulussa ei viedä tulkintaa (tietyssä mielessä) äärimmäisyyksiin (artikulaatio ym).
 
Nyt kokemuksia pöytään. Miten olette kokeneet Vaccain treenaamisen? Mikä oli erityisen vaikeaa, mikä helppoa? Kuinka kauan meni yhden tai useamman harjoituksen treenaamiseen? Onko Vaccaista apua myös kevyeen ja rockmusan puolelle? Rockpop-laulu versus klasarilaulu? ..muita tärkeitä asioita, joita en tässä osannut (jaksanut) käsitellä.

Vaccain laulamisesta on itselläni aikaa vuosia, mutta joskus niitä treenailin sen määrän minkä 2/2:n ohjelmistoon tarvitsi. Hankalille ja raskaille ne silloin tuntui, kun ei ollut vielä varsinaisesti oikein minkäänlaista laulutekniikkaa.
 
Ensin treenataan harjoituksia, joissa keskitytään tersseihin, kvartteihin, jne - juoksutuksiin, koristuksiin (etuhele), trilleihin yms.
 
Ihan samanlaista treeniä teen popjazz-laulussakin, kylläkin ilman oppikirjaa ja ilman näihin tarkoituksiin suunniteltuja biisejä. Intervalleja, koruja, juoksutuksia... ovat hyvää harjoitusta myös sävelpuhtauden kannalta.
 
Onko Vaccaista apua myös kevyeen ja rockmusan puolelle? Rockpop-laulu versus klasarilaulu?
 
Miksipä ei. Tosin äänenkäyttötapa ja soundi-ihanne vaan on aika erilainen. Mutta jos treenaa ääntään notkeaksi & joustavaksi ja esim. opettelee korukuvioita klassisella puolella, niin luulisin, että niitä juttuja pystyy hyödyntämään myös vaikka soulissa - sikäli kun muuten tiedostaa tyyliseikat ja -erot soundissa, fraseerauksessa... Kyllähän soittajatkin tiluttaa eri skaaloja musatyylistä riippumatta, eli kyseessä on oman instrumentin hallintaan saaminen, olipa sitten jazzia, heviä tai klassista.

Ihan samanlaista treeniä teen popjazz-laulussakin, kylläkin ilman oppikirjaa ja ilman näihin tarkoituksiin suunniteltuja biisejä.
 
Miten käytännössä teet näitä, yksin ja/tai säestyksen (opettajan) kanssa? Miten pidät harjoittelun systemaattisena ilman "opetuskirjaa"...jos ymmärrät mitä tarkoitan.
 
Kyllähän soittajatkin tiluttaa eri skaaloja musatyylistä riippumatta, eli kyseessä on oman instrumentin hallintaan saaminen, olipa sitten jazzia, heviä tai klassista.
 
Totta. Ihannesoundit ovat eri tyyleissä erilaisia. Luulisi soundin johtuvan ainakin osittain eri tekniikasta. Myös eri opettajilla on omat näkemykset, mikä on oikea ihannesoundi ja miten se saavutetaan. Yllättävää oli huomata, kuinka vähän esim. oikeaan hengitykseen kiinnitetään huomiota - lähinnä vain siihen että tuki on - enemmän haetaan sitä soivaa kohtaa kehosta (esim. pää).

Nyt kokemuksia pöytään. Miten olette kokeneet Vaccain treenaamisen? Mikä oli erityisen vaikeaa, mikä helppoa? Kuinka kauan meni yhden tai useamman harjoituksen treenaamiseen? Onko Vaccaista apua myös kevyeen ja rockmusan puolelle? Rockpop-laulu versus klasarilaulu? ..muita tärkeitä asioita, joita en tässä osannut (jaksanut) käsitellä.
 
Hmm...mie olen kokenut vaccain aika helpoksi.Olin laulanut jo ensimmäisenä vuotena kaikki 2/2 teoriaa varten olevat kappaleet. Kai olen outolintu tai sitten ensimmäinen laulunopettajani ei ollut pätevä *hmm* ...Vaccaistahan voi siinä mielessä olla apua kevyessä musiikissa että tietyt hypyt ja nousut pystyy hahmottamaan itselleen paremmin ja kun on kokeillut eri tapoja laulaa voi sieltä löytää jonkin kivan jujun. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. Itse en ole kokenut ylipäätänsäkään klassista laulua huonoksi kevyen musiikin alalla...oikean hengitystavan löytäminen on ollut suuri apu myös siinä. Kuitenkin kannattaa muistaa erottaa klassikko ja kevyt toisistaan koska muutoin ne sekoittuu liian herkästi ja tekee takapakkia opiskelussa. Itse sanoisin että olisi ihan suositeltavaa löytää kevyen opettaja myös klassikon rinnalle. Noh, en tiedä olenko tässä kovinkin sekavasti sepustellut asiaa. Mutta toivottavasti edes jotain järkecvää löytyy tästä sekahedelmäsopasta. :) Ja jos jotain jäi mainitsematta (koska asiaa olisi paljon mutta ne unohtuu sitä myötä mitä kirjoittaa muuta) niin sitten jäi.

Mistä noita vaccai CD levyjä voi saada? en löytänyt kirjaston haullakaan:(

Mistä noita vaccai CD levyjä voi saada? en löytänyt kirjaston haullakaan:(
 
Viime laulutunnilla käydessä pisti silmään, että Pertillä näytti tällainen kirjanen olevan siellä pinossa wwws.sheetmusicplus.com/ sheetmusic/detail/HL.50482867.html
 
Tai jos ei just tuo, niin ainakin siinä kannessa luki "Vaccaj". Ehkä jotain tähän asiaan liittyvää.
 
Pitäisiköhän meidän molempien laittaa kirjastoon tilauspyyntö tuosta. Tiedä vaikka ne innostuisi hankkimaan tuon :) Ainaki Josh Grobanin Closerin nuottikirjan kirjasto hankki kun asiasta niille vihjasin.
 
Edit. Ei tuo linkki toiminutkaan. Mutta tuon sheet music saitin hakuun kun laittaa vaccaj, niin sitten tulee pari opusta tarjolle

Miten käytännössä teet näitä, yksin ja/tai säestyksen (opettajan) kanssa? Miten pidät harjoittelun systemaattisena ilman "opetuskirjaa"...jos ymmärrät mitä tarkoitan.
 
Treenaan juttuja aina samalla kun avaan ääntä muutenkin, itseäni pianolla säestäen tai ilman säestystä, mikä on itse asiassa vaativampaa. Useimmiten noudatan samaa rutiinia: lämmittely, venyttely, hengittely, äänen lämmittely ja sitten laulan esim. laajennettuja duuri- ja mollisointuja (7-, maj7-, ja 9-sointuja, sointuja joissa on muunnettuja kvinttejä ym.). Joskus treenaan niin että soitan pianolla vaikka jotain asteikkoa ja laulan niille äänille terssejä, kvartteja, kvinttejä... ja eri moodien (ns. kirkkosävellajit + muut eri asteikot) laulaminen intervalleissa on myös tehokasta treeniä. Esim. c-f-d-g-e-a-f-b jne. Lähinnä keksin harjoitukset itse ja vaikeutan niitä sitä mukaa kun ne alkavat sujua. Jos vaikka maj9-soinnun laulaminen onnistuu niin alan laulaa maj9#5-sointuja. Tai jos intervallitreeneissä onnistuu hyppy perusäänestä suureen 7:iin niin alan laulaa nooneja. Silleen.

Nyt ammattiopintojen alussa olen alkanut kiireen vilkkaa treenata D (I) -tutkintoa varten Vaccaita - eli 2/2 -sisällön lisäksi koko loppukirja (kirjan vika biisi taitaa olla pakollinen - toinen tutkinnossa laulettava arvotaan). Nuo kirjan alkupuolen kappaleet ovat ainakin huomattavasti helpompia kuin loppupuoli.. Sen verran kiire on nyt että sain ekalla tunnilla (uusi opettaja) saman tein 7 alkupuolen uutta (niitä joita ei 2/2:ssa ollut) läksyksi. Ne ovat kuulemma vielä niin helppoja että on mahdollista ahnehtia. Loppuja pitää sitten hinkata enemmänkin. Aika urakka.. 75 biisiä kevääksi.
 
Sellaista tuli vielä Vaccaista mieleen, että italialaisen koulukunnan mukaan näitä kyseisiä biisejä lauletaan ensimmäiset 4-5 lauluopintovuotta - siis ainoastaan näitä vokaliiseja. Ne harjoitetaan niin että "perustaidot" on hallussa, ja sitten vasta siirrytään muuhun musiikkiin ja varsinaisiin opintoihin. Interesting.

Olin laulanut jo ensimmäisenä vuotena kaikki 2/2 teoriaa varten olevat kappaleet. ensimmäinen laulunopettajani ei ollut pätevä
 
Tai sitten se oli niin loistava että sai sinusta irti kaiken potenttiaaliset voimavarat.
 
Vaccaistahan voi siinä mielessä olla apua kevyessä musiikissa että tietyt hypyt ja nousut pystyy hahmottamaan itselleen paremmin
 
Itse tykästyin Vaccaihin, koska tämä etenee systemaattisesti askel kerrallaan - lyhyitä "laulelmia", ikään kuin yksi idea kerrallaan - tutustutaan pikku hiljaa sekä laulamiseen ylipäätään että omaan instrumenttiin. Samalla on kuitenkin jokin päämäärä.
 
Itse sanoisin että olisi ihan suositeltavaa löytää kevyen opettaja myös klassikon rinnalle.
 
Tämäkin on käynyt mielessä. Olisi mielenkiintosta käydä kahdella opettajalla. Tässä ei taida muu este olla kuin raha.

Alicia:
Jotkut kappaleet oppii nopeasti, kun taas jotkin eivät tunnu omilta sitten miltään
 
Tuttu tunne! Puhun nyt vain kirjan alkupuolesta: Jotkut heti ensi istumalta menee helposti. Ne tuntuu omilta eikä niihin tarvitse "panostaa" kauhean paljon. Toiset kappaleet puolestaan eivät millään mene niin kuin haluaisi. Tätä tunnetta saa lievitettyä toki treenaamalla kyseistä biisiä, sitähän varten tuo harjoituskirja on.
 
sitten jonkin korkean kohdan hyvin laulaminen.
 
Outoa on minusta se, että kevyeessä laulutyylissä pystyn laulamaan korkealta paremmin kuin klassisessa tyylissä. Selkeä ero on siinä että kevyessä (tällä hetkellä) on selkeästi enemmän painetta. Hyvin korkealta laulaminen ilman falsettia ei onnistu ilman "huutamistunnetta". Toisaalta kevyessä korkeat ovat minulla puhtaampia kuin klasarissa. Nurinkurista on, että kevyessä matalalta puhtaasti laulaminen vaatii ponnisteluja toisin kuin klassisella tyylillä tunnun pääsevän alemmas helpommin. Tämä kertonee tietysti sen, ettei tekniikat ole kohdilllaan. Vai voiko tosiaan äänialue vaihdella noin radikaalisti?
 

 
LNA:
Sellaista tuli vielä Vaccaista mieleen, että italialaisen koulukunnan mukaan näitä kyseisiä biisejä lauletaan ensimmäiset 4-5 lauluopintovuotta - siis ainoastaan näitä vokaliiseja. Ne harjoitetaan niin että "perustaidot" on hallussa
 
Näin taisi opettajani myös kertoa. Sanoi myös, että tätä lauluopasta on käytetty ympäri maailmaa, koska se on havaittu hyväksi. Itse olen vasta vajaan vuoden tällä opettajalla ja lähdin aika alusta: klassisesta laulusta en tiennyt muuta kuin mitä olin laulua jostain kuullut. Vielä ei opettajakaan tarkalleen tiedä, mikä äänialue olisi minulle paras, sanoi että oman oikean alueen löytämiseen voi mennä vuosia.

Olisi mielenkiintosta käydä kahdella opettajalla. Tässä ei taida muu este olla kuin raha.
 
Kannattaa varmaan kokeilla jos siltä tuntuu ja mielenkiintoista se epäilemättä tulisi olemaan... Itse suhtaudun kuitenkin vähän varauksella kevyen ja klassisen opiskeluun yhtä aikaa, etenkin jos ei ole vielä kovin pitkällä lauluhommissa. Osa asioista on varmasti ihan samoja, mutta jos vertaan esim. ensimmäisiä klassisia lauluopettajiani ja nykyisiä "kevyitä" opettajia, niin kyllä on aika perustavanlaatuisia eroja joissakin asioissa tullut ilmi. Saman olen huomannut myös silloin, kun klassisilla tunneilla käynyt lauluoppilas on ottanut minulta popjazz-tunteja. Yksi popjazz-oppilaani myös laulaa kuorossa, jossa muodostetaan ääntä klassisten oppien mukaan, ja tuntuu olevan välillä vähän pihalla, että missä mennään ja miten asiat pitäisi tehdä. Aika hyvä pitää siis olla että saa asiat pidettyä erillään. Joltakin voi onnistua, mikäpä siinä. Minulta meni vuosikausia oppia pois klassisen musiikin jutuista (etenkin soundi- ja fraseerausasioista). Enkä ole itse tavannut vielä yhtäkään laulunopettajaa, jolla olisi hallinnassa hyvin (paino sanalle hyvin) sekä kevyt että klassinen. Mutta niinkuin sanoin, aina kannattaa kokeilla.

se ihka-ensimmäinen bel-canto-koulukuntahan koulutti laulajia 8kin vuotta antamatta laulaa biisejä ennenkuin joka ikinen hengitysharjoitus ja vokaliisi meni justiinsa eikä melkein. sinänsä kaipaisi samanlaista systemaattisuutta nykypäivän lällyilyyn...
 
ammattimielessä pääsin vaccaista eroon jo vuosia sitten, mutta kyllä niitä tulee aina sillointällöin lämmiteltyä uudestaan. ihan sama kun pianisteille jotkut hanon-etydit - hyvää perusharjoitusta, sitä ruisleipää mikä miehen/naisen/tyypin tiellä pitää. sitäpaitsi viinerit maistuu ruisleipäkuurin jälkeen kahta paremmalta :) ja kyllähän sen marchesin tahkoamisen välissä vaccaikin alkaa olla jo koreampaa kermakakkua... :)
 
varmasti jossain vaiheessa ei-klassisella puolella tullaan tekemään samantyylinen opus, nythän nuo tahtovat olla vähän opettaja/oppilaitoskohtaisia. tällä hetkellähän "kevyen" laulamisen pedagogiikka on aivan lapsenkengissä verrattuna klassiseen - ja näiden kahden koulukunnan puristit eivät todellakaan keskinäisellä nillittämisellään asiaa paranna. surullista. onneksi sukupolvi vaihtuu, ehkä sitten mun jäädessä eläkkeelle ollaan tultu jo siihen vaiheeseen että eri lajien opettajat tekevät yhteistyötä ihan jokapäiväisessä elämässä eikä vain harvoissa oppilaitoksissa.

Kannattaa varmaan kokeilla jos siltä tuntuu ja mielenkiintoista se epäilemättä tulisi olemaan... Itse suhtaudun kuitenkin vähän varauksella kevyen ja klassisen opiskeluun yhtä aikaa, etenkin jos ei ole vielä kovin pitkällä lauluhommissa... Mutta niinkuin sanoin, aina kannattaa kokeilla.
 
Ei välttämättä kannata kokeilla ellei itsellä ole jompikumpi perustasolla hanskassa. ihan jos vetää karusti esimerkin koulumaailmaan: ensin opetellaan yksi kieli, äidinkieli. sitten otetaan ensimmäinen vieras kieli. sitten toinen. sitten kolmaskin, jos on kielimiehiänaisiaihmisiä. jotkut jopa muuttavat toiseen maahan ja unohtavat äidinkielensä. mut sen vaan sanon että suomenkieliselle voi olla vaikea oppia ranskaa jos nippa nappa osaa kirjoittaa suomea. kun on niitä verbejä ja prepositioita ja partikkeleja. hankaloittaa huomattavasti vaikkapa subjunktiivin (sijamuoto, jota ei suomen kielessä ole) oppimista, jos ei tiedä mitä muotoja suomen kielessä on ja mihin niitä käytetään.
 
silti on kaksikielisiä ihmisiä ja kielikorvaisia ja kaikenlaista. sitten on näitä jotka oppivat samansukuiset kielet ilman sen kummempia ongelmia (ranska ja espanja; klassinen laulu ja musikaali) mutta kielialueelta toiselle hyppiminen (ranska ja kiina; örinä ja bel canto) saattaa tuottaa suuria ongelmia. jotkut eivät opi koskaan puhumaan englantia, mutta nauttivat sen opiskelusta.
 
ja aiheeseen; perustaidot kannattaa hankkia jostain tyylistä/tekniikasta, vaikkei k.o. asiaa kokisikaan omakseen - on sitten jotain, mihin verrata ja jotain, mitä muuttaa. ihan turha lähtä jonnekkin korkeushyppykouluun jos ei tiedä että ihmisellä on kaksi jalkaa. menee ihan sikana aikaa että kattelee ensin kaikki mahdolliset raajayhdistelmät ja rima paukkuu, verrattuna siihen että malttaisi opetella kävelemään ja sitten miettiä minkälaista jalkaurheilua alkaa harjoittamaan. vai olisiko sittenkin käsilläseisonta enempi omaa alaa.
 
mutta aina kannattaa kokeilla jos kovasti on utelias, sillähän se selviää. kannattaa kuitenkin muistaa, että jos menee sekaisin, pysähtyy, tarkistaa suunnan ja jatkaa vasta sitten.
 
tämä tajunnanvirta pohjautuu omasta typeryydestä oppimiseen. paljolta olisi säästynyt jos ensin olisi opetellut kunnolla yhden ja sen jälkeen alkanut kikkailemaan. nyt sitten menee aikaa siihen että on duunia joka saralla kun on kaikki vähän juosten ruikkinut - ja voi niitä väärinymmärryksiä, kun itse puhuu pseudoruotsia ja opettaja tanskaa!