Keskustelua raskaammasta musiikista ›

kuka voisi olla innostumatta kun kerry king moshaa parrallaan.

Hannemanin soolot on kyllä levyllä hienoja. Etenkin Seasons in the Abyssin nimikappaleessa Hannemanin soolo on aivan loistava. Livenä ukko kyllä vetelee ihan mitä sattuu kun King taas soittaa melko lailla levytetyille versioille uskollisesti.
 
Biisintekijänä Hanneman vaikuttaa selvästi paremmalta. Reign In Bloodhan käsittääkseni on lähes kokonaan Hannemanin tekosia sävellyksien osalta kun taas God Hates Us All on lähes kokonaan Kingin tekosia ja tasoltaan täysin ala-arvoinen tekele ottaen huomioon mikä bändi on kyseessä.

kun taas God Hates Us All on lähes kokonaan Kingin tekosia ja tasoltaan täysin ala-arvoinen tekele ottaen huomioon mikä bändi on kyseessä.
 
Höpö höpö.

Biisintekijänä Hanneman vaikuttaa selvästi paremmalta. Reign In Bloodhan käsittääkseni on lähes kokonaan Hannemanin tekosia sävellyksien osalta
 
Ja samoin Diabolus in musica, joka on mun mielestä paras Slayer levy.

Ja samoin Diabolus in musica, joka on mun mielestä paras Slayer levy.
 
Huh, minusta tuo on Slayerin surkein levy, mutta näin ne mielipiteet vaihtelevat.

Huh, minusta tuo on Slayerin surkein levy, mutta näin ne mielipiteet vaihtelevat.
 
Minusta taas Seasons oli bändiltä viimeinen hyvä kokonaisuus. Divinella on muutama hyvä veto, Diabolusilla enää hyvin vähän mitään kehumisen arvoista ja uusin onkin sitten aivan täyttä kuraa. Toivottavasti Lombardon paluu saa jotain hyvää aikaan bändin musiikillisen annin suhteen.

Teknistä eroa en ole isommalti koskaan miesten välillä havainnut. Slayer on yksi lempibändeistäni, mutta en kummemmin tykkää Kingin ja Hannemanin sooloiluista, musta ne on vain lähinnä vibrakammen vatkaamisen perustuvaa rääkkäystä. Mutta toisaalta ne kyllä sopivat Slayerin musan luonteeseen "We prefer this anti-melodic stuff" tuumasi Araya jossain haastattelussaan.
Pitkän päälle kyllä pidän Hannemanista enemmän. Se kuitenkin tekee sävellystyötä huomattavasti Kerryä enemmän kuten täs topicis on jo useaan otteeseen mainittu. Lisäksi tykkään Hannemanin kepeistä enemmän, esimerkiksi Jeffin kotkaotelautamerkein varustettu camokuvioinen ESP on paljon hienompi mun mielest kuin ne Kingin B.C Richin "metallisuunnikkaat" yhteensä...!

mutta en kummemmin tykkää Kingin ja Hannemanin sooloiluista, musta ne on vain lähinnä vibrakammen vatkaamisen perustuvaa rääkkäystä.
 
Mun muistaakseen lähinnä Kingin soolot on tuota vibrakammen vatkausta. Eipä ne Hänemäninkään soolot mitään melodiapläjäyksiä ole, mutta sisältää huomattavasti vähemmän vinguttelua kuin Kingin pätkät.

Mun muistaakseen lähinnä Kingin soolot on tuota vibrakammen vatkausta. Eipä ne Hänemäninkään soolot mitään melodiapläjäyksiä ole, mutta sisältää huomattavasti vähemmän vinguttelua kuin Kingin pätkät.
 
poikkeuksia löytyy aina

Ja samoin Diabolus in musica, joka on mun mielestä paras Slayer levy.
 
Ei nyt ehkä paras. Muttei huonompi kuin Divine ja se punkkilevy.

Undisputed Attitude on aika aliarvostettu levy. Paras cover-levy, mitä ainakaan mä oon kuullut, ja lisäksi ensimmäinen ostamani Slayer-levy.
 
On olemassa tietty olotila, joka vaatii heittämään Undisputedin levypesään, laittamaan aivot narikkaan ja antaa punkin vaan raikaa ilmoille.

Muttei huonompi kuin Divine ja se punkkilevy.
 
Bostaph on kyllä melkein parhaimmillaa Divinellä ja Attitudelta Gemini on helvetin kova biisi.

ostin tänään Soundtrack To the Apocalypse-deluxe boxin. Maksoi vitusti.
Kumma kyllä siinä ovat ensimmäiset Slayer levyt jotka omistan.

ostin tänään Soundtrack To the Apocalypse-deluxe boxin. Maksoi vitusti.
Kumma kyllä siinä ovat ensimmäiset Slayer levyt jotka omistan.
 
No nykyään sitä saa sillä ~60€, itse maksoin siitä karvalakkimallin boksista saman verran ilmestyessään.