Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Perjantaipäivää.
 
Juzzu muistaa aina toitottaa, kuinka näitä projekteja kannattaisi kuvata pihalla luonnonvalossa. Ja oikeassa on hän. Kun ihmisen ei onneksi täydy olla ihan joka päivä töissä, voipi aikaa käyttää vaikkapa pikkupakkasessa parvekkeella rojektin dokumentointiin. Osoitteessa http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4.html on tollasen onttorunkoisen tekeleen kuvausta ja kuviakin. Kun noita sisällä ja pihalla otettuja kuvasatseja vertaa, on niiden edustavuudessa ja selkeydessä melkoisesti eroa. Go Juzzu.
 
Ja sitten pari kysymystä:
 
1. Onko jollain hyvää konstia upotusten piirrottamiseen wengeen? Puun karkeudesta ja kovuudesta johtuen mä en ole vielä onnistunut tekemään siihen yhtään siistiä upotusta, lukuunottamatta yhtä neliskanttista kokeilupalaa. Askarteluveitsi kun ei tahdo millään suostua seuraamaan helmiäisen reunoja vaan hakeutuu omille teilleen. Toki tuolla epoksi-puupölymössöllä saapi työnjälkeä hitusen anteeksi, mutta olisi mukava jos kolon tarkkuutta saisi lisättyä. Kuva: http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat/DSCN1741.JPG
 
2. Osaako joku sanoa miksi tuollainen kiilamainen rungon muoto olisi jotenkin huono? (Kuva http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat/DSCN1712.JPG ja siinä vasen reuna 35 mm ja oikea 53 mm paksu.) Mulla on jotenkin usko ton asian suhteen hieman kortilla kun en ole vastaavaa missään nähnyt. Vaan sitten sen näkee kun tuo valmistuu.
 
Edit: Kuvien tasapainotus jäi tosiaan tallentamatta ensin. Ja tuli muuten harvinaisen tyhmä otsikko...

1. Onko jollain hyvää konstia upotusten piirrottamiseen wengeen? Puun karkeudesta ja kovuudesta johtuen mä en ole vielä onnistunut tekemään siihen yhtään siistiä upotusta, lukuunottamatta yhtä neliskanttista kokeilupalaa. Askarteluveitsi kun ei tahdo millään suostua seuraamaan helmiäisen reunoja vaan hakeutuu omille teilleen. Toki tuolla epoksi-puupölymössöllä saapi työnjälkeä hitusen anteeksi, mutta olisi mukava jos kolon tarkkuutta saisi lisättyä.
 
Jim Patterson Pearl Inlay kirjassaan tais vedellä otelautaan jotain keltasta tempera maalia, ja sitten siihen piirsi ääriviivat. Ehkä tota vois joskus koittaa, mutta toistaiseksi olen tyytynyt Larry Robinsonin menetelmään, eli veitsellä ympäri, ja sitten liitua uraan. Jos ei askarteluveitsi tehoa, niin kokeile apteekista ostaa skalpelli terävällä päällä. Voi tosin wenge olla sillekkin kova pala. Ei se eebeniäkään kovin hyvin leikellyt. Mutta ainakin on pienempi kärki, ja jos jotain saa raavittua, niin jälkikäteen voi syventää uria.
Saa nähdä millaista jälkeä tulee jos joskus innostuu johonkin muuhun kuin eebeniin upottelemaan.
Tossa maalissa voi tietty olla se ongelma, että menee puuhun syvälle, jos on joku huokoinen puu.

Aurinkoisena päivänä saa olla huolellinen, sillä suora auringonvalo polttaa äkkiä vaaleat kohdat puhki ja tummemmat kohdat jäävät alivalottuneiksi. Pilvinen sää tai sopivassa varjossa kuvaaminen voi tuottaa parempaa tulosta.
Lisäksi kohteeseen osuvat varjot (ja metalliosista heijastuva auringonvalo) voivat saada aikaan ei niin mukavia efektejä.
http://www.kolumbus.fi/oh3nlp/Sorva.jpg
 
EDIT: kirj. vihr. korj.

Tuli mieleen että jos wengen päälle, kuvion kohdalle, vetäis ensin maalarinteippiä kerroksen tai kaks, johon kuvio piirretään, ja leikataan veitsellä ensin siitä teipistä pois, jolloin kuvio jää selkeästi esille... Kuvion vois jyrsiä siihen teipin ollessa paikallaan, ja se ehkäisisi pientenkin palasten lohkeilua, jos huono mäihä käy... En ole kokeillut, mutta ehkä toimisi.
Olen huono selittämään, mutta ehkä ymmärsit.
 
Ps. Onpa mukava nähdä välillä jotain omaperäistä, ja vielä onnistuneesti! Pikkuisen turhaan itserakentajat rajoittavat vaihtoehtoja tele-srato-lespaul-osastolle.

Jim Patterson Pearl Inlay kirjassaan tais vedellä otelautaan jotain keltasta tempera maalia, ja sitten siihen piirsi ääriviivat.
 
Maalin käyttö mullakin kävi mielessä, joskin tollanen huokoisempi puu pitäisi filleröidä ensin maalin imeytymisen välttämiseksi. Mietin myös filleri-lakka -käsittelyä, mutta homma tuntuu jotenkin hölmöltä mikäli lakka kuitenkin hiotaan pois eikä filleriä ole tarkoitus muuten käyttää lainkaan, kitaraan kun tulee öljykäsittely.
 
Jos ei askarteluveitsi tehoa, niin kokeile apteekista ostaa skalpelli terävällä päällä.
 
Kyse ei oikeastaan ole tehoamisesta. Ebenpuu, vaikka kovaa onkin, on kuitenkin tasalaatuista ja tuo piirrottaminen onnistuu siten melko kivuttomasti. Toki siinäkin on tarkkana oltava. Kokeilin skalpellillakin mutta homma meni about samalla tavalla. Tietysti jos valitsisi upotettavaksi vähän yksinkertaisempia muotoja vähempi tiukilla mutkilla..
 
Tuli mieleen että jos wengen päälle, kuvion kohdalle, vetäis ensin maalarinteippiä jne.
 
Tätä itse asiassa kokeilin jo, joskin hiukan eri tavalla kuin kuvailit. Teipillä saa jonkin verran estettyä veistä seikkailemasta, ei kuitenkaan täysin.
 
Mietin jopa ohuen koivuviilun liimaamista upotuskohdan päälle. Ei vaan sattunut olemaan sopivaa viilunkappaletta varastossa.
 
Vielä kö näyttää kuville vähän autobalancea (tms.) ni häviää tuo "harmaus"
 
...ja valitsee File -> Apply Changes. Tuo vaan jää kovin usein tekemättä, niin myös tällä kertaa. Laitoin sivuille uudet, automuokatut kuvat. Nyt ne ovat pikkasen paremmin balanssissa, joskin harmautta on vielä. Vaan harmaata siellä pihalla on muutenkin tähän aikaan vuodesta.
 
http://www.kolumbus.fi/oh3nlp/Sorva.jpg
 
No onpas siinä kesäinen otos. Ja kukkasten värikin mätsätty telen pintaan...

Otsikointi on edelleen typerä mutta jatketaan silti.
 
Upotuksen piirrottaminen onnistui kelvollisesti kun liimasin palan valkoista paperia wenge-otelauta-aihion päälle. Se esti veitsen haahuilun ihan mukavasti, joskin parannettavaa olisi vielä. Paperin päällä ollut maalarinteippi oli turhan joustavaa, jolloin upotettavan kuvion osat liikkuivat piirrottaessa. Paperi-liima -yhdistelmä on aika sitkeää ja osoittautui jyrsiessä hieman hankalaksi paperin noustessa pystyyn terää vasten.
 
Seuraavaksi pitää varmaan kokeilla hommaa niin, että liimaa inlayn ensin paperille ja tämän paperin suoraan otelautaan. Piirrottamisen jälkeen paperista voisi sitten rapsuttaa enimmät pois jyrsinnän tieltä. Tai sitten voisi kokeilla sitä maalia, joskin se vaatii varmaankin jonkin kirkkaan/ruskean fillerin käytön, jotteivat puun huokoset täyty vaalealla maalilla. Tai sitten voi kokeilla jotain helpompaa materiaalia...
 
Niin, niitä kuvia:
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00237.jpg
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00243.jpg
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00248.jpg
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00250.jpg
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00251.jpg
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4_kuvat_3/DSC00260.jpg
 
Lisää upotukseen ja ko. kitaraan liittyen:
http://koti.mbnet.fi/vrajala/Kitara_4.html

Harvinaisen onnistunut design tuossa kitarassa...

Aurinkoisena päivänä saa olla huolellinen, sillä suora auringonvalo polttaa äkkiä vaaleat kohdat puhki
 
Valkoinen lakana ripustettuna sopivasti auringon eteen tuottaa melko neutraalin ja tasaisen valon. Kannattaa kokeilla. Ilmainen ja varsin tasainen tasovalo. Ammattilaiset kait studioissaan juuri tasovaloja käyttävät (salama sijoitettuna varjostimen sisään, jonka etupuoli peitetty valkoisella "puoliläpäisevällä" kankaalla). Esimerkiksi tällainen: http://www.komi.fi/shop/products.php?p=929891

Ai ku on fiksu tukipuu otelaudan reunamerkkien porauksessa. Tommosta olis itekki tarvinnu käyttää, meni sen verran hakuammunnalla reijät.
 
Kiva design tosiaan upotuksessa. Katoin ettei oikein näy kauas toi upotus, kun ei wenge ja paua oikein kontrastoi. Mutta kyllähän toi wenge tossa hiotussa kuvassa jo vähän tummemmalta näyttää.