Elektroniikka ja soitinrakennus ›

http://www.everythingsg.com/catalogs/1972%20SG%20Details2.jpg
 
Ymmärränkö oikein että tuo 90 asteen neck pitch tarkoittaa että kaula on asennettu suoraan bodiin nähden (siis ei kaulakulmaa), ja tallan korkeus on kompensoitu nostamalla kaulaa/otelautaa runkoon nähden.. Se on jouduttu asentamaan niin ylös että pleksikin on jouduttu nostamaan irti lankusta.
 
Onko tuosta jotain hyötyä tai haittaa? Tekemisen kannalta kai se ja sama muuten, paitsi voi liimata kaulan suoraan.

http://www.everythingsg.com/catalogs/1972%20SG%20Details2.jpg
 
Ymmärränkö oikein että tuo 90 asteen neck pitch tarkoittaa että kaula on asennettu suoraan bodiin nähden (siis ei kaulakulmaa), ja tallan korkeus on kompensoitu nostamalla kaulaa/otelautaa runkoon nähden.. Se on jouduttu asentamaan niin ylös että pleksikin on jouduttu nostamaan irti lankusta.
 
Ekoissa SG:ssä tais olla noin. Oli huono. Tais olla jollain tapaa myös heikompi joitan. Muutettiin sittemmin vinoksi.

Melkosta hypeä, kustannusten laskemiselle on keksitty markkinointitermikin oikein jenkkityyliin. Ja tostahan tosiaan luovuttiin melko nopsaan, muistaakseni. Kaulataskun tekoa tuo helpottaa hieman, muuten ei taida kauhiasti eroa olla rakentamisen kannalta.
 
Voit toki tehdä sen noin, mutta on se jotenkin hömön oloista. Mieluummin sitten nollakulmassa olevalle kaulalle toisen tyyppinen talla tai upotettu tomi, niin saapi kaulaa laskettua.

Hehheh... asia harvinaisen selvä.
 
Mietin että se tosiaan voi olla heikompi rakenne jo sen takia että kaulaliitokseen tulee kielten vetoa auttamaan vipuvartta yli tuplasti verrattuna, että pelkkä otelauta nousisi bodyn pinnan yli... Tiedä sitten onko sillä merkitystä.

Älkää nyt, vanhat kitaranrakennusmestarit puraisko kieltänne poikki, kun aion kysyä tästä kaulakulma asiasta yhtä perusasiaa.
Mitä hyötyä kaulakulmallisesta rakenteesta on soittamisen, äänen laadun, kestävyyden jne. kannalta. Kalleimmissa kitara malleissa näyttää olevan jonkinlainen kulma. Halpalan lankuissa taas suorat kaulat. Ymmärrän kyllä sen, jos talla on korkeaa mallia, niin kulmaa täytyy olla, että kielet sinne sopivasta saadaan. Mutta, miksi tähän rakenteeseen pyritään?

Älkää nyt, vanhat kitaranrakennusmestarit puraisko kieltänne poikki, kun aion kysyä tästä kaulakulma asiasta yhtä perusasiaa.
Mitä hyötyä kaulakulmallisesta rakenteesta on soittamisen, äänen laadun, kestävyyden jne. kannalta. Kalleimmissa kitara malleissa näyttää olevan jonkinlainen kulma. Halpalan lankuissa taas suorat kaulat. Ymmärrän kyllä sen, jos talla on korkeaa mallia, niin kulmaa täytyy olla, että kielet sinne sopivasta saadaan. Mutta, miksi tähän rakenteeseen pyritään?
 
Enempi momenttia vipuvarteen, joka kantta heiluttaa?

Ei kai tuossa muuta mystiikkaa ole, kun juuri se, että jos on korkea talla, niin pitää laittaa kulmaa, jos ei halua laittaa otelautaa korokkeelle.
Tommosella LP-tyylisellä muotoillulla kannella sen kulman saa hyvin upotettua siihen rakenteeseen, ettei sitä juuri huomaa.
Mutta ei siinä kai mitään sinänsä ylivoimaista ole. Onhan noi fenderitkin suht hyviä, vaikkei niissä mitään kulmia olekaan.

Kait toi kaulakulma tai -kulmattomuus on enemmänkin traditiokysymys kuin muuta. Onhan kaula tietysti marginaalisesti lähempänä vartaloa sellaisessa kitarassa, jossa kulmaa on, ja siten se ehkä on mukavampi soittaa, mutta luulen, ettei sellaisia ole aikoinaan kitaroita suunniteltaessa ajateltu. Mutta se mitä on ajateltu, on jäänyt elämään ja siinä on sitten kulkeutunut yhtä sun toista rakennusperinnettä mukana.
 
Mä en ole itse asiassa koskaan ymmärtänyt juuri till och med -tallaa, yksittäisen kielen korkeusäädön puuttumista ynnä muuta epäkäytännöllisyyttä kyseisessä konstruktiossa, mutta silti kitaroita on jo 60-vuotta kyseisellä tallaratkaisulla tehty. Onhan se kyllä kaunein tallaratkaisu, mun mielestä siis...