Lyriikka ›

Tällainen teksti tällä kertaa. Ensimmäisen ja Kolmannen säkeen loput toimivat moitteettomasti, mutta toisen säkeistön 4 tavun ns. "riimisanat" eivät mene aivan yksi yhteen.
Pistäkääs kommenttia kuitenkin.
 
- Nimetön toistaiseksi -
 
Ja vaikka viime yö oli yhtä helvettiä, en tiedä kuka elämäni varasti.
Kanssasi vain katselemaan jäimme kuinka sydänyön kuu pastoi arasti.
En tiennyt miksi minua katsoit vihaisin silmin, testasit kai sydämeni kuntoa.
Ei ollut mitään mitä kaivannut sinulta olisin muuta kuin hiukan myötätuntoa.
 
Tietämättäni mitä minä tein itsellein.
Sinulle jutun toistin samaisen tienny en,
että koskisi se syvästi niin ihmisiin.
 
Viime yönä meni jokin pieleen, enkä tiedä miksi muuttui elämäni palasiksi.
Joskin yritit harhauttaa minua olemaan kunnolla, mutta ehkä juuri siksi
ei elämäni pysynyt raiteillaan ja unohdin samalla sinun syntymäpäiväsi.
Tästä johtuukin se, että et pidä minua enää edes sun ystävänäsi.
 
On totta, että tein paljon erinäisiä asioita kuten viisaita virheitä.
Mutta ehkä sinäkin joku päivä ymmärrät minua sillä minä toivoani en heitä.
Ja vaikka sinä kuinka toivoisit niin ala en pyytelemään sinulta anteeksi.
Aneleminen, kun ei kuulu tapoihini ollenkaan ja mikään ei käy minua kateeksi.

Eka asia minkä huomas, oli että biisistä puuttuu aloitus. Se hyppää kesken kaiken johonkin ja kuulijan on vaikea päästä mukaan, varmaan vielä vaikeampi kuin lukijan joka voi lukea tekstin monta kertaa peräkkäin.
 
Nyt laululyriikka-kurssin jälkeen tiukka riimitys näyttää ahtaalta ja jäykältä ja jopa kornilta. ("Riimi vie miestä eikä mies riimiä." Loppusoinnutus riittäisi ja toisi väljyyttä biisiin.

Mitäs tämä nyt on? Joku kommentoi lyriikkaani?!?.. Mahtavaa sanon minä.
 
Tää on kyllä vähän tämmöstä saman asian toistamista, ei mennä eteenpäin vaan junnataan paikoillaan...
 
Niin en väitä tätä parhaaksi tekeleekseni missään nimessä. Jos ollaan tarkkoja niin (tähän väliin joku viisas tuikkaa, että HELPPO SE ON NYT JÄLKEEN PÄIN SANOA... - niinhän se onkin) pyrin tällä tekstillä murtamaan omia taipumuksia ja tyylejä. Yritin kirjoittaa HuuHaaTa ja katsoa miten se toimii. (ei näyttänyt ainakaan näin kahden ihmisen mielestä kovin toimivalta) Laulu on kappaleessa eteenpäin vievä voima. Eli kitarat, rummut ja basso jammailee taustalla.
 
Eka asia minkä huomas, oli että biisistä puuttuu aloitus. Se hyppää kesken kaiken johonkin ja kuulijan on vaikea päästä mukaan, varmaan vielä vaikeampi kuin lukijan joka voi lukea tekstin monta kertaa peräkkäin.
 
Ymmärrän tuon alku homman. Ja yleensä sekin teksteistäni löytyy. Ehkä sen olisin tähänkin voinut kirjailla (mutta tehty mikä tehty. Olen sellaista tyyppiä, että harvemmin tekstiä jälkeen päin enää viilailen, JOS siitä ei tehdä hittiä)
 
Nyt laululyriikka-kurssin jälkeen tiukka riimitys näyttää ahtaalta ja jäykältä ja jopa kornilta. ("Riimi vie miestä eikä mies riimiä." Loppusoinnutus riittäisi ja toisi väljyyttä biisiin.
 
Hmm hyvin paljon mahdollista. En ole kirjoittanut yhtään tekstiä missä ei olisi tiukat riimit. Joitain alkuja (tyyliin yksi säkeistö) löytyy koneen syövereistä, joissa on loppusoinnut, muttei täysin rimmaavaa sanaa. Ja näenkin sen kyllä heikkoutenani. Koskaan ei voi olla liian hyvä.
 
Niin ja mainittakoon, että Anteeksi/Kateeksi riimi yököttää jopa minua.
 
Mutta kertokaa lisää mielipiteitä tekstistä. Kokemuksista oppii, siksi tänne kirjoittelen.

Ihan peruspätevää kamaa, mutta vähän särähtää korvaan kun samassa kappaleessa on yrjänämäistä tunnelmointia/kielikuvia ja sitten puhutaan syntymäpäivän unohtamisesta. Jotkut tällaisen kieron tyylittömyyden osaavat, mutta tässä tapauksessa tulee pelkkä tyylirikko.