Yleistä keskustelua musiikista ›

Terolla jäi selvästi kesken paljon, mutta jotain suurta hän kuitenkin jo saavutti: muiston jokaisen aktiivisen mnettiläisen sydämessä - läheistensä lisäksi.
 
Samaa ajattelin minä. Hän on tosiaankin tehnyt positiivisen ja usein vieläpä lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen, jonka kanssa on ollut tekemisissä, edes pienenkin hetken. Siihen ei kuka tahansa yllä!
 
Hän siis teki sen, mitä jokaisen pitäisi elämässään ja elämällään tehdä: levitti ympärilleen iloa ja hyvää mieltä, ja kohtasi kanssaihmiset iästä, sukupuolesta, ammatista, kengän koosta ja musiikkimausta riippumatta avoimesti, ennakkoluulottomasti ja vilpittömästi - ja totta kai hymyillen. Juuri tästä syystä hän oli niin mieleenpainuva ihminen, ja juuri tästä syystä hänen kuolemansa on niin järkyttävä ja surullinen meillekin, jotka emme häntä lähemmin tunteneet.
 
P.S. Tonin kirjoitus on täyttä kultaa ja kertoo Terosta paljon.

Hän siis teki sen, mitä jokaisen pitäisi elämässään ja elämällään tehdä: levitti ympärilleen iloa ja hyvää mieltä, ja kohtasi kanssaihmiset iästä, sukupuolesta, ammatista, kengän koosta ja musiikkimausta riippumatta avoimesti, ennakkoluulottomasti ja vilpittömästi - ja totta kai hymyillen. Juuri tästä syystä hän oli niin mieleenpainuva ihminen, ja juuri tästä syystä hänen kuolemansa on niin järkyttävä ja surullinen meillekin, jotka emme häntä lähemmin tunteneet.
 
Tuo on kyllä niin totta.
Tonin kirjoitus oli kaunis.

Itse en vielä eilen oikein pystynyt ymmärtämään asiaa. En nyt tarkoita, että se johtuisi suuresta shokista, kuten usein tapahtuu - olinhan vain vaihtanut pari sanaa Teron kanssa joskus. Tänään luettuani näitä kirjoituksia uudestaan ja käytyäni noita linkkejä läpi on ollut vaikeuksia pidätellä itkua täällä työhuoneessa, jonka jaan parin muun ihmisen kanssa.
 
Olen joutunut katsomaan - tai oikeammin saanut tarkkailla - omaakin elämää uudelta kantilta. Kuinka paljon minulla on ja kuinka pienessä hetkessä voin sen kaiken menettää. Tämän surullisen asian innoittamana kerroin eilen parille ihmiselle, kuinka paljon heistä välitän. Juuri äsken päätin myös, että seuraavan valmistuvan kappaleen omistan Terolle ja yritän saada sen sanoitukseen kiteytettyä jotenkin näitä tunteita. Toivon myös, että se ehtisi valmistua seuraavalle keikalle. Pieni ele sinänsä - mutta suuri merkitys minulle.

Sanattomaksi vetää, vaikka en Teroa tuntenutkaan. Olen lukenut paljon hänen kirjoittamiaan tekstejä ja kyllä niistä näkyi se valtava innostus musiikkia ja etenkin kitarointia kohtaan.
 
Voimia ja jaksamista omaisille ja kaikille tutuille.
 
R.I.P.

Tätä lukiessa meni kyllä hiljaiseksi ja pisti asiat arvojärjestykseen. Syvimmät osaanottoni ystäville ja läheisille.

Tuntuu niin pahalta.
Voimia Teron lähiomaisille ja ystäville.

Nimiä on vuorokaudessa tullut viitisensataa. Tämä on ihan valtavaa.

Joskus taisi tulla samalla keikalla soitettua Oranki-yhtyeen kanssa ja siinä samalla muutama sana Teron kanssa vaihdettua. Pääasiassa kaveri tuli kuitenkin tutuksi muutamalla keskustelupalstalla. Fiksu, avulias ja innokas kaveri.

Vaikka minä tänne eilen jo järkytyksen alaisena lyhyen sekavat valitteluni laitoinkin, niin lisää pukkaan. Nyt olen lukenut kaikki nämä viestit joiden perusteella Tero oli helkkarin hyvä, avulias, positiivinen ja innostunut ihminen josta kaikki pitivät. Samaa mieltä olen itsekkin, myös niiden juttujen perusteella mitä hän itse tänne kirjoitteli ja jelppas muita kaikenlaisissa kysymyksissä. Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta että noin elämänmyönteinen ihminen menettää henkensä.
Lupaan ottaa mallia tuosta elämänmyönteisyydestä ja katsoa omaakin elämää tästä lähtien positiivisemmin.
 
Noin hieno ihminen saa takuulla parhaimman kohtelun tuonpuoleisessa.
Terveiset Terolle tuonne jonnekkin ja osanottoni perheelle ja muille läheisille.

Allekirjoitan Teron luonteesta ja kaikesta muustakin ihan kaiken, mitä on sanottu.
 
Jos tästä nyt jotakin hyvää voisi etsiä, niin ainakin jokainen tätä ketjua lukeva näkee, miksi toisia kohtaan pitää olla reilu ja hyvä: elämä on häilyvä asia, jota pitää kuitenkin elää täysillä.
 
Terolta jäi varmasti paljon saavuttamatta, mutta hän eli silti elämänsä siten, että kenellekään ei jäänyt hänen takiaan paha mieli. Minusta se on jo paljon ja jos siihen itsekin pystyisin, siinä olisi jo niin suuri saavutus nykyihmiselle, että ei siihen paljoa lisää uskaltaisi toivoakaan.
 
Anna soiton soida, Tero.

En tuntenut Dumbia, muuten kuin kirjoitustensa perusteella.
 
Vaikutti olevan varsin pidetty, ja mukava kaveri.
 
Vanhat sanovat, että parhaat meistä otetaan takaisin nuorena.
 
' Soita soittaja, käytä kitaraa.
Tuonpuoleisen tuulissa, taivahan tuntureilla.'
 
Osanottoni teille kaikille sureville. :(

huh :(
 
Vaikken kaveria tuntenutkaan, niin osanotto myös täältä. Voimia läheisille ystäville ja perheelle.

Myös ottaen osaa suruun.

En Teroa tuntenut muuten kuin kirjoituksistaan, mutta näyttää siltä, että angels fall first.
 
R.I.P.

Rauha hänen muistolleen...

Mä aloin miettimään, mitä jos sama sattuisi omalle kohdalle. Tuli mieleen, että esim äitini ei tiedä paljoakaan mun musaharrastuksesta, joka on kuitenkin todella iso osa elämääni.
 
Joo tätä oon miettinyt itsekkin. Mun porukat ei varmaan tiedä mitään minun musiikkiharrastuksen tärkeydestä, visioista, ajatuksista, poliittisesta näkemyksestä taikka henkilökohtasista ongelmista saatika kaveripiiristä (lukuunottamatta lähimpiä ystäviä). ehkäpä joku päiväkirja olisi ratkaisu tähän.
 
Se on varmasti lohduttavaa Teronkin läheisille seurata miten hänet muistetaan ja jotenkuten "tunnetaan" jopa täällä netin syövereissä.

R.I.P

En tuntenut Teroa muuten kuin kirjoituksiensa perusteella ja siitä, että on Apulannan boardin porukan vakiosällejä. On tämä niin väärin..
 
RIP

Surullista on. Osanottoni.