Studiotyöskentely ›

Pari juttua alkuun.
 
- Suomi on pieni maa ja joku voi tunnistaa itsensä. Entä sitten? Pitää opetella nauramaan itselleen.
- Äänimiehet nauraa aina muusikoille. Totta. Muusikot voi sit mun puolesta nauraa äänimiehille jossain omalla foorumillaan. Mutta toki täälläkin. Aina vain hauskempaa.
- Tällainen threadi voi olla olemassa. En vaan löytänyt.
 
Aloitan parilla jutulla:
 
Olin kuunnelluttanut valmiiksi miksatun biisin bändille:
 
Mä: No, mitäs piditte?
Laulaja: Ööö, tota, mites toi tempo?
 
Toinen on se kun väittelin kitaristin kanssa siitä että soittaako joku reverse-pedaali signaalin väärinpäin reaaliajassa. Eli kun aloitat soolon, pedaali soittaa soolosi lopusta:) Kitaristi väitti (ainakin hetken) kivenkovaa että näin on.
 
Sitten tossa mun allekirjoituksessa on yhden kitaristin kuolematon lausahdus.
 

 

 
Mitäs teiltä löytyy?

Vaikkapa äänimiesten.netissa, loogista?
 
hoho

Me oltiin aikanaan bändin kanssa studiossa missä äänittäjä kertoi tarinan jossa uutta laulajatulokas neitosta oli pyydetty riisumaan villapuseronsa koska se aiheutti sähköisiä häiriöitä mikrofoniin. Oli kuulema laulanut sitten rintaliivisilteen.

Hemmo soitti nokkahuilusoolon. Ei mennyt oikein, joten fiilistä hakeakseen heitti kaikki vaatteet pois ja soitti uudestaan.

Me oltiin aikanaan bändin kanssa studiossa missä äänittäjä kertoi tarinan jossa uutta laulajatulokas neitosta oli pyydetty riisumaan villapuseronsa koska se aiheutti sähköisiä häiriöitä mikrofoniin. Oli kuulema laulanut sitten rintaliivisilteen.
 
Aikaisemman bändini toisiksiuusimman levyn nauhoitussessioissa mentiin vielä pykälän verran pidemmälle: oltiin äänittämässä pohjia (rummut, basso, komppikitara) ja yhden biisin rumpufilli oli jotain niin loistavaa, että se sekoitti täysin tarkkaamossa istuneen tuottaja-äänittäjäkaksikon täysin: jostain syystä molemmat miehet heittivät kaikki vaatteet pois sulasta häkellyksestä. Yritä siinä sitten vakavalla naamalla soittaa komppikitaraa kun näkee kahden lasin läpi omasta äänityskopista tarkkaamoon, jossa ilma on tuottajan ja miksaajan kalsareita sakeana...
 
Sanomattakin selvää, kyseinen otto päätyi levylle.

Oltiin Soundtrackissa tekemässä singleä, ja jotenkin mulle iski blokki yhden lopun kertosäekitaran soitossa, jauhoin sitä siinä edestakaisin luurit päässä ja tunnelma oli aika kypsä, se kun oli vahvaripuolen viimeinen otto ja kaikkea. No, silloin kahvihuoneesta tulee basisti, joka päättää avuliaisuuttaan alkaa pakata kamoja (miksi? Ei hän koskaan muulloinkaan roudannut), ryhtyy siinä sitten kylmän rauhallisesti purkamaan stäkkiä kun mä seison silmät kiinni ja odotan että säkeistö loppuu.
 
No, kertsi alkaa ja soitto myös, ja kun avaan silmäni, niin siinähän hän nostaa nuppia ilmaan, onneksi kaikki piuhat vielä kiinni. Karjaisen ja lähden juoksemaan kohti, ajan koko ajan soittaen basistia takaa ympäri Soundtrackin isoa soittohuonetta niin pitkältä kuin piuhat riittää. Kertsejä tulee aina vain, se tulee lopussa monta kertaa, ja minä potkin kohti basistia ja koko ajan soi.
 
No, biisi loppuu aikanaan, basisti on paennut takaisin kahvi"aulaan" ja totean, että taisi mennä uusiksi. "Miksi?" kuuluu tuottajan ääni talkbackista: "Se oli ihan hiton hyvä - vihdoinkin rento."
:-D
 
Ja toinen:
 
Oltiin edesmenneessä Equaliz-studiossa ja piti saada biisiin trumpettisoolo. No, soitettiin eräälle tutulle soul-muusikolle, jonka repertuaariin trumpetti kuuluu, kutsutaan häntä vaikka Kososeksi. No, Kosonen saapuu paikalle trenssi auki ja trumpetti kainalossa, kuuntelee pätkän biisiä ja nyökyttelee: "Joo, joo, ei mun tarvi kuulla enempää, mä vedän vaan kun tosta lähtee, ok?"
 
No, nauha lähtee pyörimään, ja Kosonen vetää hienot trumpetit biisiin. Biisin loputtua äänittäjä kurottaa huikkaamaan, josko maestro haluaisi tulla kuuntelemaan ja arvioimaan ottoa. Maestro ei tahdo, hän on jo puolimatkassa portaissa pois studiosta. Äänittäjä, yllättäen hänkin nimeltään Kosonen, hihkaisee perään: "Onko sulla jotain toiveita tän trumpetin suhteen?"
 
"Tosi alas ja hitosti kaikua" kuuluu rapusta, sitten ovi käy ja on taas hiljaista.
:-D

Me oltiin aikanaan bändin kanssa studiossa missä äänittäjä kertoi tarinan jossa uutta laulajatulokas neitosta oli pyydetty riisumaan villapuseronsa koska se aiheutti sähköisiä häiriöitä mikrofoniin. Oli kuulema laulanut sitten rintaliivisilteen.
 
Mä muistan samanlaisen jutun jostain Sleeppari-dokkarista, jossa haastateltiin legendaarisen Microvoxin Nurmikallion Pekkaa.
 
Siinä jutussa taidettiin mennä vielä pitemmälle:
Kun villapusero oli riisuttu, niin äänittäjäpojat oli että nyt jokin naksaa.
Aikansa sitä päiviteltyään tulivat tulokseen, että rintaliivien hakasethan ne naksuttaa hengityksen tahtiin. Eikun liivit pois ja otto uusiks. hoho

Miksasin yhtä demobändiä pitkän studiosession päätteeksi(olisi pitänyt jättää seuraavaan päivään). Olin palauttanut pöytään rummut stereogrouppina linjoille 1 ja 2. Miksaus oli mielestäni valmis ja laitoin sen soimaan bändin pojille ja läksin itse käymään vessassa. Rumpali oli itse joku studioharrastaja ja päätti että basari ei ole tarpeeksi hyvä. Hän fiksuna kaverina oletti, että basarihan tulee kanavalle 1. Kun tulen vessasta takaisin ja kysyn että toimiiko, niin porukka vakuuttaa tyytyväisyyttään ja minä laitan tietämättäni miksdaunin pyörimään. Seuraavan päivänä tuoreilla korvilla kuuntelin et nyt taitaa olla joku vähän kallellaan. Huomasin että 1 kanavan ekuja oli säädetty..
ei ole tullut valituksia perästä..lienevätkö itse edes huomanneet..rumpali myhäilee vieläkin tyytyväisenä "nyt saundaa hyvälle ku vähän säädin" :)

Kuolemattomia lauseita demosessioista:
"Pitäiskö tää kuunnella? -Eiks sul oo radioo!"
"Täähän alkaa kuulostaan musiikilta!"
"Jos laulua vielä nostetaan, niin jokuhan voi saada sanoista selvää!"

Olin miksaillut bändin demon, jonka he olivat itse äänittäneet, kaverit olivat miksaukseen hyvin tyytyväisiä, kuuntelivat moneen kertaan ja vakuuttivat että hyvä on.
 
No, he halusivat pistää sen promona ulos, joten lupasin sitten kaljakoppaa vastaan tehdä sille jonkinlaisen karkean masteroinninkin. Pyysin kavereita kuuntelemaan miksausta ja miettimään, millaiseen sävyyn masterointi laitettaisiin, lähinnä noin niinkuin ekvalisoinnin ja mahdollisen masterkaiun kannalta (se oli niitä tapauksia, joista voi tehdä ihan mitä vain), että haetaanko kasaria, ysäriä vai joydivisionia, mitähä?
 
No, kavereilta tuli sitten masterointisessioon pitkä kirjelmä, joka alkoi muistaakseni ohjeilla lisätä virveliin kaikua, pudottaa laulusta yläpäätä (sai liian hyvin selvää), panoroida kitarat enemmän laitoihin ja mahdollisesti laittaa rumpukoneeseen phaser. Jotenkin noin. Ja paljon muuta.
 
No, jätin sen kaljakopan sitten lunastamatta. Nauhat miksattiin yhteisellä päätöksellä (enkä edes paljoa painostanut) uudestaan toisaalla.

Pistin kerran biisin raakamiksauksen serverille jotta bändi voisi kuunnella sieltä biisiä ja mahdollisesti ehdottaa jotain editointijuttuja.
 
mp3:sten sijasta laitoin epähuomiossa 24/44,1 filut ja kaverit latas ne sitten omalle koneelle. Hetken päästä tuli vihainen soitto:
 
- Miks näissä biiseissä on klikki mukana! Ja tosi kovaa vielä!
 
Hetken mietin oisko klikkikanava voinut jäädä auki. Kuuntelin bouncen omalta koneelta eikä siinä ollu klikkiä. Sitten hoksasin.
 
- Millä sä niitä biisejä kuuntelet?
- No cooleditillä
- Onko siinä klikki päällä
- Ööö, tota, on, kai.....
 
Niinpä.
 
Sitten on kymmeniä näitä:
 
Mä: Noniin biisi olis sitten masteroituna ja valmiina monistukseen.
Bändi: Hyvä! Tohon ykkosbiisiin vois muuten kokeilla jotain synajuttua alkuun...

Joo..On niin tuttua.
 
biisit miksattu ja masteroitu..
fillistellään loppu tulosta..
Bändin basisti hoksaa että soittanut jonkun 10 sekunnin mittaisen kohdan eri tavalla kuin pitäisi..
Tahtoo soittaa sen EHDOTTOMASTI uudestaan..

Tapahtui kavereiden black metal -projektin toisen täyspitkän äänityssessioissa: Ns. liikuttuneessa mielentilassa örinä-antaumusta tarjoillut solisti keksi Lusiferin valon tavoittelusta kertovan biisin osalta että täydellinen laulusuoritus edellyttää laulamista rumpukapula perseessä. Näin myös toimittiin ja kerralla purkkiin (vaikka kapula tipahtikin muistaakseni jo kohta toisen säkeistön jälkeen).

Siinä vaiheessa kun (eräs tunnettu, nimeltä mainitsematon rokkibändi.)
kaivelee keskenään taskujaan, josko löytyis kondomia, kun
täytyis ehdottomasti kuulostella, mitä DPA:4006 poimii rektumi LÄHImikitettynä,
on mielestäni äänittäjän aika pitää kaffepaussi.

Tää on enemmän tätä muusikot nauraa äänimiehelle osastoa:
 
Oltiin joskus kauan sitten äänittämässä "blues"demoa nimeltämainitsemattomassa pikkupajassa. Aikamme äänitettyä ja äänimiehen tehtyä töitänsä (tähän kuului usein toistuva äänityslaitteiden opasvihkojen tutkinta tyylin "mitäs tästä napista tapahtui") lopputulosta kuunneltiin monitoreista ja aivan helvetin lujalla (miksaus hoidettiin samalla voluumilla) . Sehän kuulosti jymäkältä silloin mistään mitään tietämättömän innokkaan muusikonalun korviin, "Nyt jytisee" taisi tulla useammasta suusta. Kaupanpäälle äänimies vielä näytti pojille miten "masterointi" tapahtuu: "Katsokaas pojat, ääni on ruudulla käyränä, nyt karsitaan ylimääräiset piikit pois" Masterointi kesti noin 20 s per biisi. Sitten innolla kotiin kuuntelemaan lopputulosta halvoista kotisterkoista ja voi sitä pettymyksen määrää, "rouhea bluussi" kuulosti täysin munattomalta ja vaisulta. No takaisin studioon kyselemään että missäs nyt mättää, johon studion setä että katson äänitettä uudestaan, palaillaan..No vähän aikaa kului ja kun "korjailut" oli tehty, kutsuttiin bändinalku kuuntelemaan lopputulosta. Studiosedän kommentti tyyliin: "Kitarat oli vaisut, levitin niitä" ja helvetin lujaa soimaan monitoreista. Kun lopputulosta alkoi kuulua kajareista alkoi kylmä hiki pikkuhiljaa nousta otsalla...Alunperin luonnollisella putkisaundilla äänitetyt kitarat oli jotenkin tuplattu niin että saundissa oli kokoajan hirveä koorus mikälie vaihevirhe päällä. Eli vääntöä puolin ja toisin seurasi ja meinasi mennä jo riitelyksi, kunnes päätimme vetäytyä ja antaa jutun olla. Onneksi hinta oli hyvin halpa. Menipäs tarinoinniksi, mutta tässä oli esimerkki että kaupallisen studion voi laittaa pystyyn hyvinkin pienellä ammattitaidolla, ikävä kyllä. Eri asia sitten kuinka kauan sillä porskuttelee.

Oli pyydetty soittamaan "jotain flamenco-tyylistä juttua" klasarikitaralla yhteen biisiin. Äänityskopissa luurit päässä soittelin jotain sitä tyylilajia sormienlämmittelytarkoituksissa. Ihmettelin, että aika kauan kestää ennekuin aletaan äänittämään.
 
Luureihin alkoi sitten tulla sen tyyppistä mutinaa, että "ihan kiva mutta voisitsä kokeilla vähän jotain muuta, niinku suorempaa ja vähemmän progea" (siis merkityksessä kauheaa shaissea, kuka käski pyytää tota).
 
No eihän se voinut kauhean hyvältä kuulostaa. Pojjaat kyllä kuulivat tarkkaamoon sekä soitteluni että pohjat. Eivät vaan muistaneet reitittää pohjia soittajan luureihin - ollenkaan.

Me oltiin aikanaan bändin kanssa studiossa missä äänittäjä kertoi tarinan jossa uutta laulajatulokas neitosta oli pyydetty riisumaan villapuseronsa koska se aiheutti sähköisiä häiriöitä mikrofoniin. Oli kuulema laulanut sitten rintaliivisilteen.
 
Tää taisi olla niitä Sliippareitten kakkakeppos juttuja.

Eräs tunnettu artisti oli studiossa joskus kultaisina aikoina. No, mikki pystyyn ja laulamaan...kokeet oli ok ja äänitys päälle.

Siinä sitten tarkkaamon puolella, että mitäs se Artisti (isolla A:lla) juoksee siellä studiossa. No, toinen otto...sama juttu, ,eli artisti laului ja juoksi-studion päästä päähän. Kyseinen tyyppi on joskus hieman temperamentikas, joten vähän arasti äänittäjä kysyi, että

"voitaisko jo äänittää, joten jos et juoksis".

Artisti(Isolla A.lla) vastasi:

"Prkl, mähän laulan, mut haluun etä tää soundi menee sillee kaiuttimesta toiseen."

Joku siinä yritti selittää ja ottoja tuli lisää. Kun biisiä sitten soitettiin Artistille, äänittäjä hienotunteisesti käänsi pan-nabbulasta. Ja artisti tokaisi.

"mitäs mä sanon, meneehän se kaiuttimesta toiseen".

Sama Artisti(Isolla A:lla) vaati ehdottomasti, että mikitetään myös pään takaa. "Tulee sellasta kolmiuloitteista syvää soundia."

Sama Artisti vaati myös ehdottomasti saada laulaa komerossa.

Hianoo ois joskus tehdä niin vaikuttava biisi ettei vois miksata sitä vaan putoais itkemään lattialle. :)