Miksi musiikikirjoissa esim, Hildesheimerin mozart-kirjassa on suhteellisen paljon paino-tai käännös-ellei peräti asiavirheitä, Kun välillä menevät Susannat ja Barbarinat sekaisin, jossain sivun 190 paikkeilla, ja sitten erehdytään sanomaan Susannaa muka esittänyttä 12-vuotiasta "kukapa tietää, ehkäpä hänkin oli pieni lumppu". Aika kyseenalainen kohta, ellei koko ihana ooppera lapsuuden keksmisen jälkeen, joka on tapahtunut verattain myöhään. Ehkä joskus 1800-1900-lukujen taitteissa. Siksi niinkin nuoren säveltäjän kuin 12-vuotian Mozartin annettiin työskennellä niin riettaan ja eroottisen aiheen parissa La fintaa säveltäessään. Eikös sen ooperan ainoan molliaarian, jota säestävät mitä raffinoiduimmin sordinoidut jouset, laula juri Barbarinna, joka hiusneulaa etsiessään haikailee pientä romanssia, joka voisi käsitellä yhtä hyvin liian varhain menetettyä viattomuutaan tai neitseyttään.Figaro sanookin hänelle resitatiivissa: "niinpä tyttöseni, osaat jo hoitaa harjoittamasi ammatin kokonaan niin hyvin." mutta kuten monee kertaan sanottu. Moraali ei ole taiteen lähde. Moraalittomuus hallitsee monia muitakin oopperoita ja näytelmiä, joka on pikemminkin niiden käyntiaines myös yhteiskunnallisena kannanottona. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
megatherium
