Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Dodii, hyvät iltamat oli kyllä. Destructionia ja Candlemassia tulin pääasiassa katsomaan, mutta After Allin Death angel henkinen meno pisti ostamaan levyn ja mukavaltahan tämä kuulostaa, parasta tavaraa bändiltä tähän mennessä ja laulajahan on ihan ässä. Aika outoa että ei porukalle kolahtanut, luulisi että kaikki palvoisivat viimeistä päivää jos olisi suomalainen demobändi. Ottakaahan uudestaan kuunteluun, saattaa kolahtaa ihan toisella tavalla. Raining Blood oli kyllä tylsin mahdollinen coverivalinta, olisi bändille sopinut etenkin laulajan takia esim. joku Death Angel tai Anthrax coveri paljon paremmin ja olisi varmasti ollut virkistävämpää kuultavaa. Mutta kyllähän sitä pitti täytyi testata kun tiesi että porukka on ihan pähkinöinä välittömästi.
 
Deathchain tuli katsottua vähän syrjemmästä ja kyllähän bändi livenä antaa ihan uuden merkityksen käsitteelle "ihan täysii". Silti, not my cup of thrash, vaikka Black Magicin aikana pittiin menin jälleen kerran. Bändit saisivat kyllä alkaa soittaa muitakin covereita kuin Slayeriä, onhan sitä maailmassa muitakin bändejä joiden materiaalilla saa porukkaan liikettä.
 
Candlemassilta loistava setti, tuli kaikki mitä pitikin ja uudetkin biisit toimivat. Kieltämättä kuitenkin mieluummin levyltä kuin livenä, sen verran vähäisiä ovat tempojen vaihdokset tämän bändin musiikissa.
 
Destructioniahan tultiin katsomaan ja metallia sieltä tuli oikein täyslaidallinen vastoinkäymisistä huolimatta. Takuuvarmoja tappajia sateli ja pokkaa oli soittaa vähän harvemminkin kuultua tavaraa, ainoastaan Invincible Force jäi puuttumaan. Välillä olin pitissä, välillä tokassa rivissä ja välillä milloin missäkin, mutta aina kun lavan toimintaan keskittyi, sama fakta oli aina edessä: Mike soitti melkoisen reippaasti päin persettä. Alkoi jo vähän häiritä kun joka biisissä homma leviää käsiin milloin missäkin kohdassa. Ilmeisesti liikaa tullut pössyteltyä... Schmier ja Marc hoitivat homman kotiin kuten kunnon miesten pitääkin.
 
Illan kruunasi vielä After Allin rumpalin tapaamisen kautta syntyneet tapahtumat, kuten Schmierin ja Messiahin tapaaminen ja reissu backstagelle. Harmillista kyllä että väsymys oli aivan järjetön ja englanninmongerrus kovin ala-arvoista, mutta Marc ja Kevin (After all) saivat matkaansa Nailgunnerin ja Kevin myös Marttyyrioperaation levyt ja Executioner keräili vielä nimmarit ja valokuvat Destructionin ukoilta. Hattua on nostettava että vielä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen vanhat saksalaisukot jaksavat kuunnella huonosti englantia puhuvaa höyrypäätä joka selittää siitä miten kova levy Infernal Overkill oli, haha! Mike kyllä käski meikää ostamaan Inventorin ja väitti paremmaksi kuin IO:ta. Epäilen kyllä tuon väitteen järjellisyyttä, mutta levyn saatan silti hommata vielä jonain päivänä.