Muut soittimet ›

Niiden Yamahan tiskien kanssa ainakin meikäläistä helpottaa kummasti, kun laittaa läppärin kiinni lisänäytöksi. Saa huomattavasti enemmän informaatiota esiin, kuin mitä sen tiskin oma pieni näyttö antaa.
 
Jokatapauksessa näyttää kovasti siltä, että digitiskeihin tämä ala on vähitellen siirtymässä, joten ei kai auta kuin ruveta opettelemaan.
 
Viimevikonloppuna olin Vanhalla Helsingissä keikalla ja Pokki oli sinne ottanut testiin uuden Yamahan M7 digitiskin. Täytyy kyllä myöntää, että lievästä heppoisuudestaan (lähinnä faderit...) huolimatta ominaisuudet ja käytettävyys vakuuttivat.
 
-santtu

Jokatapauksessa näyttää kovasti siltä, että digitiskeihin tämä ala on vähitellen siirtymässä, joten ei kai auta kuin ruveta opettelemaan.
 
En mä ainakaan mitään siirtymistä oo havainnut. Digimiksereitä on alettu tekeen, joo, mutta kyllä analogitiskejä tehdään vähintään yhtä paljon kuin ennenkin -- ellei enemmänkin kun noita halpisvalmistajia pulpahtaa esiin kuin sieniä sateella. Ei mikään valmistaja tietääkseni oo vielä lyöny analogilinjastoa naftaliiniin...?

No Yamaha nyt esimerkiksi ilmoitti PM5000:sen olevan niiden viimeinen analogitiski...

No Yamaha nyt esimerkiksi ilmoitti PM5000:sen olevan niiden viimeinen analogitiski...
 
Ohhoh, olipa yllättävä ratkaisu. No toisaalta Yammu ei liene koskaan varsinaisesti loistanut analogitiskeillään. Näkyy niitä isompia aina toisinaan toki käytettävän, mutta että...

Kyllä se Yamaha nykyäänkin on yksi maailman käytetyimmistä äänipöydistä. PM4000 on alan standardi ja ridereissa näkynyt siinä heti Midaksen rinnalla. Digitiskeissäkin Yamaha on yksi maailman johtavista valmistajista ja moni suomalainenkin bändi kiertää DM1000:sen kanssa.
 
Ja väitän silti, että digipuolelle tämä ala on menossa. Sinne baarin nurkkaan on huomattavasti helpompi kantaa hyvä pieni digitiski, kuin edes se Venice ja etupääräkki. Tottakai se vaatii uutta asennoitumista ja niiden laitteiden opettelua, mikä tuntuu kyllä monelle olevan todella iso kynnys.

Mä ymmärrän oikein loistavasti, että määrätynlaisen miksausfilosofian opetellut tyyppi haluaa jatkaa totuttuun tapaan - varmaa ja turvallista. Uuden opetteleminen vie ensinkin aikaa ja toiseksi aiheuttaa joksikin jaksoksi epävarmuuden tunteen.
 
Analoginen tuntuu itsestäkin edelleen jotenkin luotettavammalta vaihtoehdolta, vaikka digillä on menty jo pari-kolme vuotta. Käytössä olen huomannut, että digitaalisessa näytön koko korreloi jotenkin varmuuden tunnetta itsellä. Mitä enemmän ja isommalla fontilla saa parametrit näkyviin, sitä helpommalta homma tuntuu. Ei siksi oo mikään vitsi ottaa mukaan erillinen näyttö, jos pöytä vaan tukee sellaista.
 
Oma pöytämme, pikkusarjan Yammu 01V, on toisaalta parjattu ja yhtälailla kiitelty mikseri. Kun laitetaan riviin 1000-2000 euron mikserit, varmasti kaikki niistä jakavat mielipiteitä. Ja vaikka laitetaan hintaan yksi nolla perään, sama homma jatkuu. On sitten käytössä digiä tai anaa, käyttäjän kannalta tärkeintä on positiivinen tunne laitteesta. Ihminen kuitenkin on niin psyykkeensä vanki, että sitä kautta homma toimii tai ei toimi.
 
Toisessa rakkaassa harrastuksessani salibandyssa olen huomannut, että joillain pelaajilla luottomailan katkeaminen voi sekoittaa pelin kuukaudeksi eteenpäin. Lajia tuntemattomasta se voi tuntua naurettavalta, mutta asia nyt kuitenkin vaan on niin. Kun Canadienin Invadereita ei vähään aikaan saanut Suomesta, jouduin opettelemaan rannevedon ihan uusiksi. Muilla mailoilla kun yläbörsä ei vaan löytynyt samaan malliin kuin ennen :-D

Sählinkiä

Aivan tottahan tuo on. Suurimpana ongelmana näen itse sen, että livekäyttöön suunniteltuja digitiskejä on ollut toistaiseksi todella vähän ja nekin kaikki todella kalliita malleja.
 
Toisaalta nyt ensimmäistä kertaa M7:aa käytettyäni olin pöydän kanssa sinut parissa tunnissa. Veikkaisin, että muutama keikka ja omia hommia (laulubändijutut, parin isomman bändin monitoritontti) en muilla enää haluaisi tehdäkään...

Onko kenelläkään kokemuksia tästä:
http://www.imgstageline.com/int/en/ … php?artid=4122&spr=EN&typ=u
Siinä on 6 auxia ja lisäksi 4 group Auxia - 14 mikki- ja 2 stereokanavaa.
Ja hintaa saksassa karvan alle 700 Eur.
Tää olis meille ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan sopiva, mutta onko siitä mihinkään ???

Midaksen Venice 240 tai 320 jos meinaat vuokrata sitä joskus jollekin. Tuntuu olevan ainoa tämänhetken pikkutiskeistä joka kelpaa vuokralle ilman paskapuheita.
 
Mitä tuosta nyt voi sanoa, laatua ja sen verran se maksaa.
 
http://www.midas-venice.com/

Yhtä juttua mä en tajua. Miksi ihmeessä noiden stereokanavien EQ:t täytyy aina olla jokaisessa tiskissä semmosia kuppasia kiinteillä taajuuksilla pelaavia? Tossa onyxissäkin on hirveesti tyhjää pinta-alaa tiskissä kun arvoisat insinöörit on päättäneet laittaa peräti kolmealueisen kiinteätaajuuksisen EQ:n puoleen kanavista.
 
Syy löytyy helposti kun lueskelee analogitiskien skemoja. Monokanavassakin puoliparametrisen korjaimen sweep vaatii yleisimmin käytössä olevissa kytkennöissä tuplapotikan. Jos stereokanavaan haluttaisiin laittaa sweepattava korjain, siinä pitäisi samalla akselilla olla itse asiassa neljä potentiometriä. Tällaisia en muista tavanneeni ja vaikka noita joku tekisikin, hinta olisi varmaan aika suolainen.
 
Digitiskeissä tää on tietty helppoa, sama potikka voidaan koodata ohjaamaan vaikka kymmenen kanavan mitä tahansa parametria, olettaen että DSP:n prossuteho riittää.

Me hommattiin tuollainen. Ei ole mikään studiovehje mutta kelvollinen ja edullinen 20 kanavainen.
http://www.polysonic.com/Alto/Altobilder/Alto_mixers/images/L20BIG.jpg
 
TUo on ihan hyvä. Mulla oli samanlainen, nyt tulee vaan hieman pienempi tilalle.

Viimevikonloppuna olin Vanhalla Helsingissä keikalla ja Pokki oli sinne ottanut testiin uuden Yamahan M7 digitiskin. Täytyy kyllä myöntää, että lievästä heppoisuudestaan (lähinnä faderit...) huolimatta ominaisuudet ja käytettävyys vakuuttivat.
 
Itseänikin himottais tyypätä tuota M7 tiskiä. Paljon ainakin luvataan mainoksessa. Maahantuoja muuten mainosti tiskiä lauseella: "Keskihintaisen analogimikserin hinnalla saat nyt digimikserin, joka on helppokäyttöisempi kuin monet analogimikserit." Käykääpä katsomassa, mitä toi M7CL maksaa...
 
Niin, että keskihinta analogitiskeillä pyörii siis tämän kaavan mukaan siinä 20000 euron nurkilla

Niin, että keskihinta analogitiskeillä pyörii siis tämän kaavan mukaan siinä 20000 euron nurkilla
 
Ei varmaan kauheasti heitäkään, jos hintoja ei painoteta myyntivolyymin mukaan.

...Niin, että keskihinta analogitiskeillä pyörii siis tämän kaavan mukaan siinä 20000 euron nurkilla
 
On kato 39 950 maksava analogitiski ja 150 maksava analogitiski. Keskihinta siis 20 000 euroa.

Viikonlopun keikkakokemuksena digillä ja analoogisella menosta:
 
Ensimmäinen keikka bändin kanssa, paikalla asiallinen PA ja järjestelmät, pulpettina Yamahan digivekotin. Basisti ja soolokitaristi eivät ehdi tsekkiin, joten puoli lentolähtö. Meinasi kyllä lämmin tulla toisen biisin aikana, kun bändi alkoi tykittää nopeaa rokkia urku auki. Valikoissa surffailu oli varsin hankalaa.Hommaa ei kauheasti helpottanut, että tiskissä on aika monta nappulaa, joiden tekstit ovat aika pienellä. Työvalosta huolimatta baarissa on hämärää. Kyllä moiseen laitteeseen pitäisi olla suht hyvä läyttökokemus, että liikenteeseen oikeasti pääsee nopeasti. Homma alkoi kuitenkin kolmannen-neljännen biisin aikana asettua.
 
Toinen keikka talon kiinteillä kamoilla, pulpettina Midas Venice. Tuli oikein kotoisa tunnelma, kun kaikki tarpeelliset äänenhallintanamiskuukkelit pötköttää siinä nenän alla ja senkun ottaa nappista kiinni ja alkaa ruuvata. Tällä kertaa sai kylläkin tehtyä SC:nkin koko orkesterin kera.
 
Yhteenvetona todettakoon: Digipöydät on kivoja ja käyttökelpoisia etenkin studio-olosuhteisiin ja keikkaelämään, kun tekee tiettyä / tiettyjä proggiksia. Talon mikserinä kyllä ehdottomasti analoogopulpetti. Sitä osaa suurin osa äänityöläisistä käyttä. Digien ongelma on se, että jokaisen käyttöliittymä on erilainen ja sellaiseen tottuminen vie aikaa (jota ei ole). Joku voisi vielä tehdä digipöydän, jossa olisi ainakin peruskama (Gainit, Eq:t, Auxit ja panorointi) kanavakohtaisesti omilla potikoillaan. Dynamiikalle voisi sitten olla vaikkapa valintakytkin ja koko paketille yksi nappulasarja ja näyttö, jolla toimintoja ohjataan. Samoiten jos pöydässä on vaikkapa kaksi efektiä, niin niiden hallinta sitten esim SPX-valikkomaisesti (mieluummin omalla näytöllä). Tällöin aletaan puhua todellisesta livedigistä, jolla vetelee vanhemmankin liiton miäs.

Digien ongelma on se, että jokaisen käyttöliittymä on erilainen ja sellaiseen tottuminen vie aikaa (jota ei ole). Joku voisi vielä tehdä digipöydän, jossa olisi ainakin peruskama (Gainit, Eq:t, Auxit ja panorointi) kanavakohtaisesti omilla potikoillaan. Dynamiikalle voisi sitten olla vaikkapa valintakytkin ja koko paketille yksi nappulasarja ja näyttö, jolla toimintoja ohjataan. Samoiten jos pöydässä on vaikkapa kaksi efektiä, niin niiden hallinta sitten esim SPX-valikkomaisesti (mieluummin omalla näytöllä). Tällöin aletaan puhua todellisesta livedigistä, jolla vetelee vanhemmankin liiton miäs.
 
Tuohon on vaikea enää lisätä mitään. Komppaati komppaa.

Joku voisi vielä tehdä digipöydän, jossa olisi ainakin peruskama (Gainit, Eq:t, Auxit ja panorointi) kanavakohtaisesti omilla potikoillaan.
 
Siinäpä se tilan- ja rahansäästö sitten tehokkaasti syötäisiinkin. Sama kuin vetäs analogisella.
 
Itse ostin omista henkilökohtaisista syistä 01V96 V2 tossa viime syksynä ja ainakin itse olen sen kans sujut. Viikko sit kokeilin vihdoin läppärin kans ja aika auvoisa tunne oli. Nopeuttaa työskentelyä aivan käsittämättömän paljon. Vielä kun tossa tiskis olis analogisten gainien nupit moottoroitu tai vastaava toiminallisuus, niin eipä pahemmin valittaa tarvihtis. Tap-temmon lorvimisen valikkojen takana korvasin sillä, että iskin tiskin kans samaan räkkiin TC M3000 (kulkee ADAT-väylää pitkin ja poikin signaalitkin).
 
miffe

Siinäpä se tilan- ja rahansäästö sitten tehokkaasti syötäisiinkin. Sama kuin vetäs analogisella.
 
Joo, mut saisi sentään tilanteet talteen näppärästi. Vois tosin olla suht hinnakasta tehdä parikymmentä servonuppia per kanava..