Elektroniikka ja soitinrakennus ›

vaikeuksia sahata ura oikeaan kohtaan, vaikka merkki oikeassa kohdassa olikin.
 
Mä teen niin että kun otelaudassa on nuppineulan reikä, niin painetaan siihen reikään (HUOM, TERÄVÄ) piikki ja tuodaan suorakulma kiinni siihen piikkiin, sitten vedetään sillä piikillä ura otelautaan suorakulmaa pitkin joka on sitten "esiura" sahailua varten. Tuohon esiuraankin kannattaa mun mielestä sahata ensin ohuella japsisahalla ja sitten lopuksi nauhasahalla. Hyvät tulee ja juuri siihen kohtaan mihin sen nuppineulan on tökännyt.
 
Ainiin ja sitten vielä varsinaiseen aiheeseen.
 
Mä mitoitan nauhapaikat teräsviivaimella jossa on merkattu myös puolet millit.
Pääsee sitten suurennuslasilla kurkkimaan kuinkapaljon neulalle on tilaa 0,5mm sisällä. :)

Paitsi, että tuosta puuttuu se sinun nuppineula-nollakohta-standardipiste.
 
Jees, no ei tossa mun uudessa systeemissä muuta uutta olekaan kuin tuo mittausmenetelmä. Tuollainen puukalikalla terästetty suorakulma mulla on ollut ihan alusta saakka. Toimii.

Mulla on käynyt sellanen mielessä että jos sais jostain tuollasen kunnon telineen sahalle niin pistäis sen kahden ohjurin päälle. Sitten kiinnittäis siihen sahan telineeseen kohdistimen. Jonkun hiusristikon tapasen tai neulan tms. joka liukuisi tämän saha telineen mukana sellasen mittalaudan yläpuolella. Tähän lautaan vois sitten kiinnittää aina halutun skaalan "viivakon" paperille 1:1 printattuna. Näiden 1:1 viivakkojen teko on AutoCad:llä vähän rikollisenkin helppoa, kun tietää tarkat arvot nauhaväleille. Ainoa probleema on että en toistaiseksi ole saanut printattua kuin 0.18 millin vahvuisia viivoja. Pitäis varmaan olla ohuemmat jos tuo kympin heitto jo vaikuttaa niinkin paljon.

Tähän lautaan vois sitten kiinnittää aina halutun skaalan "viivakon" paperille 1:1 printattuna.
 
Ootko katellut mihin suuntaan paperikuidun orientaatio on ollut kun olet paprun tulostanut? Nimittäin toiseen suuntaa paperi elää melko voimakkaasti (ainakin kun on kyse nauhojen mitoituksesta), riippuen lämpötilasta ja ilmankosteudesta.
 
Tietenkin, jos koko paperi venyy tasaisesti venyttää tai kutistaa se vaan skaalaa ja välit kasvaa tasaisesti, mutta minen kyllä uskaltaisi luottaa tuollaiseen tsydeemiin ollenkaan.
 
Eiks äytökäädillä tosiaan saa 018 ohuempaa.. hehe... Buuttaa asetukset ni luulis sieltä kymppiin pääsevän. Eri asia on sitten mitä mieltä rintterit ovat siitä.

Tietenkin, jos koko paperi venyy tasaisesti venyttää tai kutistaa se vaan skaalaa ja välit kasvaa tasaisesti, mutta minen kyllä uskaltaisi luottaa tuollaiseen tsydeemiin ollenkaan.
 
Eiks äytökäädillä tosiaan saa 018 ohuempaa.. hehe... Buuttaa asetukset ni luulis sieltä kymppiin pääsevän. Eri asia on sitten mitä mieltä rintterit ovat siitä.
 
Niin varmasti tarkistamisen arvoinen seikka. Ja tuo papru kannattanee ehdottomasti liimata johonkin muoville tms. jos haluu säilyttää sen mitoissaan. Tuollanen paksu kiiltäväpintanen julistepaperi ois varmaan kova sana. Vois testata.
 
Näyttäis näemmä saavan 0.025 mm:stä viivaa. Pitäis riittää.
 
Sen verran olen joutunut käyttämään tuota paperilta mittaustekniikkaa että tuollaisilla alle 20cm:in matkoilla ainakin kuivan paperin tarkkuus on riittänyt mauserilla mittailuun. Täytynee tarkistaa millaisia mittoja tuollaisella kaulan pituisella matkalla tulee.

Niin no siis se venyy jo rintterin/kopiokoneen lämmöissä, joten jos papru on lämmin kun se saa musteet yllensä voi ne mitat muuttua kun kaivaa paprun rintterin hyllyltä käteen.
 
...tai jos samaa paprua meinaa käyttää vaikka vuoden päästä uudestaan.
 
Anyway, mä suosittelisin tosiaan jollekin paksulle valokuvapaperille, tahi muovikalvolle tulostamista.
 
Ja vielä enemmän mittaamista suoraan teräsviivaimella. Ei ole kovin rasittava homma se.

Satuinpa törmäämään tähän ketjuun..
 
Mä aloitin tänään ajankulukseni kyhäämään tuollaista "sahauslaatikkoa". Tosin mun jigi pokkeaa periaatteltaan hiukan rockingerin jigistä. Jigi ei ole vielä valmis, mutta olenpa aika varma että se toimii jahka saan sen valmiiksi.
 
Otin sopivan ( vähintään otelaudan pituisen ) palan 15 mm vesivaneria. Jyrsin vanerin alapuoelle ( karkealle puolelle ) n. 8 mm syvän ja 100 mm leveän uran koko lätkän pituudelta ja viimeistelin uran. Uran olisi voinut huoletta tehdä kapeammaksi, mutta heitin mitat ihan hatusta kun tein jigiä. Piirsin keskiviivan kummallekin puolelle jigiä käyttäen terävää veistä. Tähän asti tänään pääsin.
 
Näin suunnittelin jatkaa jigiä:
 
Kaupasta pitää ostaa suurennuslasi, jotta saan jaettua millit tarkasti osiin ja mitoitettua nauhojen paikat tarkasti.
 
Kun paikat on mitoitettu sahaan nauhasahalla suorakulma apunakäyttäen nauhojen paikat niin, että nauhaura menee läpi vanerista vanerin alla olevan uran kohdalta. Tän jälkeen tiesti tarkistetaan jigin vastaavuus valmiisiin otelautoihin ja jos urat täsmää, niin voin huoletta ottaa sen käyttöön.
 
Tänjälkeenhän käyttö on helppoa: Merkitään otelauta-aihioon keskikohta. Asetataan aiho jigin alle uraan niin, että keskiviivat täsmäävät ja puristetaan tiukasti kiinni. Sitten sahataan kaikki nauhojen urat kertaheitolla ja voidaan olla varmoja, että ne täsmäävät.
 
Toivottavasti tästä on muillekin iloa ja jos jollakulla on kehitysideoita, niin antaa tulla ehdotuksia!!

Toivottavasti tästä on muillekin iloa ja jos jollakulla on kehitysideoita, niin antaa tulla ehdotuksia!!
 
N'mmä haluu lannistaa, mutta tuo ei ole välttämättä kovinkaan pitkäikäinen. Jokainen sahanveto kuluttaa uran reunoja, jolloin tarkkuus kärsii. Mutta idea on kyllä hyvä ja saattaa se tietysti toimiakin. Ilmoittele sitten kokemuksista. Ainakaan tuossa ei tule suuria taloudellisia menetyksiä.
 
Jonkinlaista hankaluutta voi aiheuttaa sekin, ettei otelautaa näe työn aikana.

N'mmä haluu lannistaa, mutta tuo ei ole välttämättä kovinkaan pitkäikäinen. Jokainen sahanveto kuluttaa uran reunoja, jolloin tarkkuus kärsii. Mutta idea on kyllä hyvä ja saattaa se tietysti toimiakin. Ilmoittele sitten kokemuksista. Ainakaan tuossa ei tule suuria taloudellisia menetyksiä.
 
Jonkinlaista hankaluutta voi aiheuttaa sekin, ettei otelautaa näe työn aikana.
 
Hyvä pointti tuo kulumien.. Pitää yrittää keksiä jotakin lääkkeeksi. Ja se ettei näe otelautaa, en jaksa uskoa, että siitä tulee suurtakaan ongelmaa.. En ollut ajatellut tehdä valmiiksi asti uria käyttäen tuota jigiä, vaan vain sen verran että sahauksista voidaan helpohkosti jatkaa ilman jigiä.
 
Anyway onhan se jo säästöä jos saan yhdellä mittauksella tehtyä vaikka vain 2 otelautaa 1:n sijasta..

omakuvasta näkyis kuva mun käyttämästä jigistä .tollasen tekeminen vaatii toki sorvin ja hitsauskoneen. ja jokainen skaala tarvii oman tulkin ,mutta nyt urat tulee varmasti oikeeseen paikkaan ja suht nopeesti.

Vaikka nauhan paikat voidaan laskea tuhannes osamillimetrien tarkkuudella, niin se ei takaa vielä ollenkaan oikeaa virettä. Vireeseen vaikuttaa moni seikka. Kielen paksuus, korkeus nauhoista jne...
Onneksi monessa tallassa on säätömahdollisuudet. Joilla nämä kielen jännityksistä johtuvat hienoviritykset voidaan tehdä. Mutta jos tallassa ei ole mitään säätöjä on nauhan paikat viritettävä korva kuulolla tai kopioitava jostain vastaavasta valmiista soittimesta. Tällöin kielen paksuus ja korkeus tulee määrättyä. Myöhemmin paksumpaan tai ohuempaan kieleen siirryttäessä. Mensuuri ei pidä paikkaansa.
Soittaja itse vaikuttaa jonkun verran vireeseen omalla voimallaan. Lujempi puristus nauhojen välistä nostaa virettä.
 
Nauhojen suhteellinen etäisyys tulisi olla 1... 2 % sisällä vähintään. Eli lähempänä satulaa sallitaan suuremmat heitot, kuin lähempänä talla, jossa nauhaväli on pienempi. Jos nauhat on suhteessa toisiinsa kohdallaan niin tallanpaikka määrää sen milloin äänet soi vireessä.
 
Mitoitus kannattaa tehdä satulalta jos käyttää yhdestä nollasta jatkuvaa mitoistusta, mutta jos mitoittaa nauhalta nauhalle, kannattaa mitoisus ehdottomasti aloittaa tallalta päin.
 
Itse mitoitan teräsviivaimella. Satula on nolla. Viivain puristemella kiinni otelautaan aivan keskelle. Merkkaan merkit vaalealle otelaudalle lyijykynällä viivaimen molemmille laidoille. Ja tummissa -laudoissa terävä veitsi on kätevämpi kuin kynät. Piirrän sen jälkeen (tai olen jo piirtänyt) keskilinjan otelautaan, josta suoralla kulmalla (Muovinen läpinäkyvä asteviivain) yhdistän merkit. Tässä vaiheessa on helppo havaita virheet. Jos merkit eivät satu keskilinjan kanssa suoraankulmaan on toinen merkeistä väärässä paikassa. (Huonolla tuurilla molemmat yhtä paljon ja silloin... sutta)
Minulla 650 skaalalle alumiini viivaimessa veitsellä leikatut ohuet merkit (naarmut) 26 nauhalle jo valmiiksi. Sillä on kyllä sattunut kaikki otelaudat kohdalleen. (Pitäs ostaa pari viivainta lisää niin sais tehdä saman muutamalle muullekkin skaalalle.)