Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Usein törmään muusikoihin, joilla on vaikeuksia lukea ja ymmärtää kauttasointuja ja niiden taakse kätkeytyvää harmoniaa. Tarkoitukseni onkin tässä selventää tätä salatiedettä, ja ehkä saada tästä FAQ aikaiseksi.
 
--Esimmäiseksi huomio; Käytän kirjoituksessa kansainvälistä teoriakieltä, jossa "meidän" H-sävel kirjoitetaan B, ja "meidän" B kirjoitetaan Bb. Itse olen opiskellut kevyen musiikin teoriani tällä tavalla ja se on pop/jazznotaatiossa mielestäni juuri oikea tapa.--
 
Kauttasoinnut (engl. "slash chords") tarkoittavat yleisemmin kolmisointua ja sen alle sijoitettua bassosäveltä. Kauttasoinnut kirjoitetaan siten, että tuo kolmisointu kirjoitetaan /-merkin vasemmalle puolelle ja bassosävel oikealle, esim. C/E tarkoittaa C-duurikolmisointua, jossa on E-sävel pohjalla.
 
Kauutasoinnut ovat yksinkertaisimmillaan kolmisointujen terssi -tai kvinttikäännöksiä. Lainaan mklamin sointu-FAQ:ista erinomaisen ja selkeän osion tästä aiheesta:
 
SOINTUJEN KÄÄNNÖKSET

Käytännön musiikissa soinnut esiintyvät usein perusmuodosta käännettyinä versioina. Käännöksen muodostustapa on hyvin yksinkertainen:

Esim. C-E-G, perusmuotoinen duurikolmisointu. Kun sointua halutaan kääntää, tehdään käännös aina nostamalla alimpana soiva sävel oktaavia ylemmäksi.

Kolmisointujen käännökset

Näin ollen kolmisointu voi esiintyä kolmessa eri muodossa: perusmuotoisena, terssikäännöksenä tai kvinttikäännöksenä.

C-E-G (perusmuoto), E-G-C (terssikäännös), G-C-E (kvinttikäännös). Käännosten nimet muodostuvat alimpana soivasta soinnun sävelestä.
 
Tällä lähestymistavalla voidaan todeta, että edellämainittu C/E -sointu on siis C-duurikolmisoinnun terssikäännös. Popmusiikissa varsin yleinen sointuliike voisi esimerkiksi olla bassolinjaltaan nouseva C, C/E, F, G tai bassolinjaltaan laskeva C, G/B, Am, G.
 
Tämänkaltaisen harmonisen liikkeen luonnollisuus perustuu korvan tottumukseen kuulla sekä sävellajin vahvoja sointuasteita peräkkäin, että melodisesti eteneviä linjoja (tässä tapauksessa bassolinja). Sointukierto C, C/E, F, G sisältää liikkeen
toonika-toonika-subdominantti-dominantti.
 
Jos vaihtoehtoisesti edettäisiin sävellajin sointuasteita orjallisesti, C/E-soinnun korvaisi Em-sointu (laajenee sävellajin mukaisesti lisäsävelin b9, 11, b13). Tällöin syntyisi kuitenkin helposti dissonanssi C-duuriasteikon F-sävelen (duuriasteikon kvartti) kanssa, sen esiintyessä mahdollisessa melodiassa tai soolossa. Tuo F-sävel (eli se Em-soinnun b9 lisäsävel) on pienen sekuntin (1/2 sävelaskelen) päässä Em-soinnun perussävelestä ja aiheuttaa riitaisan sävyn, kuten kaikki lisäsävelet, jotka sijaitsevat 1/2 sävelaskelen päässä jostakin kolmisoinnun sävelestä. Näin ollen C-duurin terssikäännös C/E saattaa olla harmonisesti enemmän paikallaan haluttaessa nousevaa bassolinjaa.
Sama pätee sontukulkuun C, G/B, Am, G. Siinä sävellajin seitsemäs sointuaste on korvattu viidennen asteen (G-duurikolmisointu) terssikäännöksellä. Seitsemännellä asteelle olisi sävellajin sointuasteiden mukaisesti m7b5-sointu (laajenee b9, 11, b13). Tuo sointu taas aiheuttaisi dissonanssin sävellajin perusäänen (C) kanssa.
 
Eli yleisemmin kauttasoinnut esiintyvät sävellajin duurikolmisointujen (I, IV ja V aste) käännöksinä, mahdollistaen bassolinjan diatonisen (asteikkoa pitkin etenevän) äänenkuljetuksen.
 

 
-----Muut kauttasoinnut eli ns. vääräbassosoinnut------
 
Kauttasointuja joiden bassosäveleksi on asetettu joku muu kuin yksi yllä olevan kolmisoinnun sävelistä kutsutaan joissain lähteissä "vääräbassosoinnuiksi". Käytän tätä nimitystäni selventääkseni näiden kahden kauttasointutyypin eroja.
 
Vääräbassosoinnut ovat yleisimpiä harmonisesti monimutkaisemmassa musiikissa, kuten jazzissa, progessa yms.
 
Toisin kuin käännössointuja, vääräbassosointuja tarkastellaan yleensä modaalisesti bassoäänen näkökulmasta. Pohjalla oleva sävel muodostaa siis harmonisen keskipisteen, joka määrittää kauttasoinnulle ensisijaisen kanta-asteikon.
 
Seuraavassa listattuna kaikki 12 kauttasointua C-sävel pohjalla. Olen listannut modaalisen lähestymistavan mukaan ensisijaiset asteikot, jotka soinnuista muodostuvat.
 
--HUOM! Jotkut kauttasoinnut muodostavat ylärakenteita, jos pohjalla on 7-sointu. Tämä kuitenkin poikkeaa aiheesta hieman. Ilmiö on tuttu pianisteille jotka soittavat vasemmalla kädellä 7-soinnun (usein ilman kvinttiä, merkitään 7no5) ja oikealla kädellä jonkun kolmisoinnun muodostaen näin lisäsäveliä dominanttiin. Ilmiön (engl. polychords) merkintätapakin poikkeaa kauttasoinnusta siten, että alla oleva sointu kirjoitetaan vaakasuorassa olevan viivan alle, ja päällä oleva sointu päälle. Tietotekniikka ei anna minun tehdä moista, joten joudun merkitsemään nämä kauttasointujen tavoin. Toivottavasti tämä ei sekoita ketään liikaa.--
 
----
 
C#/C = C-fryyginen moodi (1, b2, b3, 4, 5, b6, b7)
 
D/C = C-lyydinen moodi (1, 2, 3, #4, 5, 6, 7), muodossa D/C7 ns. "lyydinen b7" eli
melodisen mollin 4. aste (1, 2, 3, #4, 5, 6, b7)
 
Eb/C = Cm7-nelisointu, ensisijaisesti joko doorinen (1, 2, b3, 4, 5, 6, b7) tai aiolinen eli luonnollinen molli (1, 2, b3, 4, 5, b6, b7)
 
E/C = Cmaj7#5-sointu, eli ns. "lyydinen ylinouseva", melodisen mollin b3. aste (1, 2, 3, #4, #5, 6, 7), myös joissain tapauksissa harmoninen duuri (1, 2, 3, 4, 5, b6, 7)
 
F/C = C-sus-sointu, jooninen (eli duuriasteikko) tai miksolyydinen (1, 2, 3, 4, 5, 6, b7), tai F-duurikolmisoinnun kvinttikäännös.
 
F#/C = C-lokrinen moodi (1, b2, b3, 4, b5, b6, b7), Muodossa F#/C7(no5) C7alt.-soinnun ylärakenteena
 
G/C = C-maj9 sointuvivahde, voi olla terssistä rippuen maj9 tai Mmaj9, läheisimmät asteikot jooninen, lyydinen, melodinen molli ja harmoninen molli (1, 2, b3, 4, 5, b6, 7)
 
Ab/C = C-aiolinen (luonnollinen molli), fryyginen tai lokrinen. Myös Ab-duurin terssikäännös, Muodossa Ab/C7(no5) C7alt.-soinnun ylärakenteena
 
A/C = C-dominanttidimiasteikko (1, b2, b3, 3, b5, 5, 6, b7 -eli ns. puoli-koko-puoli-koko..), esiintyy yleensä A/C7 -muodossa, jolloin läheisin sointu on C13b9 (jazzmusiikissa varsin yleinen duurille purkautuvana dominanttina)
 
Bb/C = C9sus-sointu, miksolyydinen. Muodossa Bb/Cm muodostaa Cm11-soinnun.
 
B/C = Cmaj7#9 eli ns. lyydinen #2, harmonisen mollin b6. aste (1, #2, 3, #4, 5, 6, 7) tai C-dimiasteikko (1, 2, b3, 4, b5, 6, 7 eli koko-puoli-koko-puoli..)
 

 
----
 
Lopuksi huomio: Kauttasointuja voi toki muodostaa myös mollikolmisointujen pohjalta, mutta asteikot ovat loppujen lopuksi samoja. Kannattaa tutkia myös tätä lähestymistapaa! Ja nyt kaikki pianon tai kitaran ääreen tutkimaan /-merkkien kyllästämiä lappuja uudessa valossa.

Kiitti, uutta ja ajattelemisen (ja soittimella kokeilemisen) aihetta.
 
Oon nähnyt luonnossa myös dimslash soinnun
Cdim7/D.
 
Oon ihmetellyt logiikkaa sen takana koska sen voisi merkitä myös D7b9, joka ainakin mun olisi helpompi hahmottaa.

Oon nähnyt luonnossa myös dimslash soinnun
Cdim7/D.

Oon ihmetellyt logiikkaa sen takana koska sen voisi merkitä myös D7b9, joka ainakin mun olisi helpompi hahmottaa.
 
Outoja ja typeriä sointumerkkejä on maailma pullollaan. Real Bookit on niitä täynnä ainakin. Mainitsemasi merkintä voisi olla ymmärrettävissä, jos säveltäjä haluaa sillä korostaa että kanta-asteikon pitäisi olla dom-dim, muttei halua 13-säveltä siihen. Jotkut meinaa tuppaavat soitamaan 7b9 sointuun sitten sitä harmonisen mollin viidettä aina. Tai sitten lapun tekijä on halunnut tähdentää jotain aivan tiettyä hajotusta suhteessa melodiaan, tällainen tapa on varsin yleistä ainakin bigband-notaatiossa. Mutta kieltämättä aika pöljä tapa merkata tuo sointu...

Hienoa työtä! Listaan pari mahdollista korjausehdotusta...
 
--HUOM! Jotkut kauttasoinnut muodostavat ylärakenteita, jos pohjalla on 7-sointu. Tämä kuitenkin poikkeaa aiheesta hieman. Ilmiö on tuttu pianisteille jotka soittavat vasemmalla kädellä 7-soinnun (usein ilman kvinttiä, merkitään 7no5) ja oikealla kädellä jonkun kolmisoinnun muodostaen näin lisäsäveliä dominanttiin. Ilmiön (engl. polychords) merkintätapakin poikkeaa kauttasoinnusta siten, että alla oleva sointu kirjoitetaan vaakasuorassa olevan viivan alle, ja päällä oleva sointu päälle. Tietotekniikka ei anna minun tehdä moista, joten joudun merkitsemään nämä kauttasointujen tavoin. Toivottavasti tämä ei sekoita ketään liikaa.--
 
Tottakai polysointuina voi pitää myös sellaisia sointuja, jossa soi päällekäin esim. kaksi kolmisointua? Itse olen täällä m.netissä yrittänyt selventää tuota merkintää tab-tagin avulla:
 
 D      Ab
___ , ______ , jne. Vaatii tosin pientä kikkailua.
 
 C    C7no3
 
D/C = C-lyydinen moodi (1, 2, 3, #4, 5, 6, 7), muodossa D/C7 ns. "lyydinen b7" eli melodisen mollin 4. aste (1, 2, 3, #4, 5, 6, b7)
 
"lyydinen b7" = tutumpia nimityksiä rytmimusiikin parissa ovat OVERTONE ja LYDIAN DOMINANT
 
Bb/C = C9sus-sointu, miksolyydinen. Muodossa Bb/Cm muodostaa Cm11-soinnun.
 
C9sus = käytännössä C11, joka on mahdollista ja ehkä helpompaakin hahmottaa Gm7/C -sointuna. Toki esim. pianolla on mahdollista voicingista riippuen (jazz- ym. ympyröissä) soittaa samaan sointuun suuri terssi JA puhdas kvartti, mutta ne ovat erikoistapauksina ennemminkin poikkeuksia säännöstä.

Oon nähnyt luonnossa myös dimslash soinnun
Cdim7/D.
 
Oon ihmetellyt logiikkaa sen takana koska sen voisi merkitä myös D7b9, joka ainakin mun olisi helpompi hahmottaa.
 
Omasta kokemuksesta ja omasta mielestä slash-merkinnöillä on välillä helpompaa ja luontevampaa merkitä bassolinjan muutoksia suhteessa "staattiseen" sointuun sen sijaan, että analysoisi joka soinnun tavallaan sointumerkinnän suhteen erikseen. Tollanen merkintä voisi tulla kyseeseen esim. seuraavassa tilanteessa:
 
C°7/Bb | C°7 | C°7/D | C°7/E | jne.
 
(Vähän kaukaa haettu esimerkki, mutta silti mahdollinen skenaario. Tossa pointtina se, että koska C°7/D ei johda dominanttina G-molliin tai mihinkään muuallekaan, munsta tuntuisi hieman oudolta merkitä se D7-soinnun laajennoksena.)
 
Off-topic: Näin muuten eilen luonnossa kakkosvitosten kuninkaan.
B#m7b5 - E#7b9 - A#m∆ !

Off-topic: Näin muuten eilen luonnossa kakkosvitosten kuninkaan.
B#m7b5 - E#7b9 - A#m∆ !
 
Miten muuten se ais-mollissa voisi mennä?
 
Miten muuten tuo B# lausutaan?
H# olisi his, onko tuo bis?

Kiitos huomioistanne! Selvennän vielä omaa ajattelumalliani:
 
C9sus = käytännössä C11, joka on mahdollista ja ehkä helpompaakin hahmottaa Gm7/C -sointuna.
 
Tähänkin merkintätapaan olen törmännyt, mutta mielestäni se on erittäin harhaanjohtava. C11 viittaa mielestäni sointuun, joka on seiskasointu, lisäsävelinään 9 ja 11. Mutta tuo 11 onkin se vältettävä sävel, ja ei niin ollen kuulosta tuon soinnun päällä kovinkaan hyvältä. Vrt. 13-sointuun, jossa tuota 11-säveltä ei ole juuri sen vältettävyytensä takia.
 
On totta että joskus pianisti soittaa 13sus-soinnun jossa on mukana myös suuri terssi. Terssin ja kvartin välisen puolisävelaskeldissonaation voikin "kiertää" asettamalla terssin kvarttia ylempään oktaaviin. Tällainen hajotus voisi mennä vaikkapa näin:
 
oikea käsi:
E
(C)
A
F
 
______
 
vasen käsi:
Bb
C
 
-----
 
Mutta tällaista hajotusta käyttäessä merkitsisin tuon mielumminkin C13sus(add10), joka siis numeroin kertoo että tuo terssi (10) on siellä päällä. Pianisteista ainakin Herbie Hancock on hyvä esimerkki tämänkaltaisten sointujen viljelijänä.
 
Gm7/C merkintää käytetään myös kuvaamaan sus-sointua, mutta mielestäni tämä voi hämätä myös olla joissain tapauksissa harhaanjohtavaa. Käyytäisinkin tällaista merkintää lähinnä tonaalisen musiikin puolella esim. Gm7/C, C7, Fmaj7 kuvaamassa progression II, V, I -suhdetta, mutta modaalisessa musiikissa 7sus, tai 9sus antaa mielestäni paremman kuvan siitä ,mistä moodista onkaan kyse (eli miksolyydisestä).
 
Toisaalta nämähän ovat tyystin tulkinta -ja makuasioita. Kokemukseni mukaan pianistit usein ymmärtävätkin helpommin Gm7/C-tyyppistä informaatiota.

Mun apukoulutasoisen teorianopiskelun mukaan 11 sointua ei ees oo kuin mollissa, duurissa #11 just ton pelätyn dissonanssin takia.
 
Kyllä sellaisiin (esim. C11) vain käytännössä poppilapuissa törmää, vieläpä useinkin. Se pitää vain osata tulkita sus-tyyppisenä sointuna: teoria kohtaa käytännön. Sointumerkinnäthän ovat muutenkin vain lyhenteitä, sillä monesti sointumerkintä laajennuksineen ilmaisee harmoniapohjan lisäksi kulloinkin käytettävän skaalan (tai sen vaihtoehdot). Sointua ja skaalaa ei mun mielestä voi erottaa toisistaan.
 
C11 = C-(E)-G-Bb-D-F, käytännössä F toimii pidätysäänenä korvaten E:n kokonaan ja soundi on dominanttiseiska, jossa terssillä on sekä ylä- että alapuolinen pidätys (D ja F) = skaala miksolyydinen (tai mix b6)
 
C13#11 = C-E-G-Bb-D-F#-A = overtone
 
etc.

Mun apukoulutasoisen teorianopiskelun mukaan 11 sointua ei ees oo kuin mollissa, duurissa #11 just ton pelätyn dissonanssin takia.
 
Näin juuri pitäisikin olla, jos kaikki olisivat edes apukouluteoriallaan sivistyneet, mutta
 
Kyllä sellaisiin (esim. C11) vain käytännössä poppilapuissa törmää, vieläpä useinkin.
 
Valitettavan totta tämäkin. Tärkeintä on vain tietää, ettei soita 11-soinnun nähdessään 7-sointua, jossa on 9 ja 11 lisäsävelinä, vaan sus-soinnun siis.
 
Varmasti joku jossain opettaa musiikin teoriaa siten, että väittää 11-sointujen olevan olemassa ja vieläpä olennainen osa muusiikkia, mutta minä pärkele en moiseen suozu, en.

...Jos vaihtoehtoisesti edettäisiin sävellajin sointuasteita orjallisesti, C/E-soinnun korvaisi Em-sointu (laajenee sävellajin mukaisesti lisäsävelin b9, 11, b13).
 
Mollisoinnut eivät laajene b9:llä koskaan.
 
Tällöin syntyisi kuitenkin helposti dissonanssi C-duuriasteikon F-sävelen (duuriasteikon kvartti) kanssa, sen esiintyessä mahdollisessa melodiassa tai soolossa. Tuo F-sävel (eli se Em-soinnun b9 lisäsävel) on pienen sekuntin (1/2 sävelaskelen) päässä Em-soinnun perussävelestä ja aiheuttaa riitaisan sävyn, kuten kaikki lisäsävelet, jotka sijaitsevat 1/2 sävelaskelen päässä jostakin kolmisoinnun sävelestä...
 
Esim. C7b9, soinnussa C-E-G-Bb-Db, C-Db välillä puolisävelaskel, ei riitaisaa sävyä, täysin mahdollinen soinnun laajennus.
 
Ymmärrän mitä tarkoitat mutta asia pitäisi minusta ilmaista hieman eri tavalla.

Näin juuri pitäisikin olla, jos kaikki olisivat edes apukouluteoriallaan sivistyneet, mutta --- Valitettavan totta tämäkin.
 
No niin no. Siinä vaiheessa kun soitto ja prima vista on vähän apukoulutasoa pidemmällä, ton C11-merkinnän lukee, tulkitsee ja jopa soittaa oikein ihan vaivatta. Itse suosin lappuja kirjoittaessa tuota C11-merkintää, varsinkin jos se johtaa dominanttina (ts. purkautumatta) suoraan I-asteelle.
 
| C11 | Fmaj7 |
 
Se nyt vaan on nopeampi kirjoittaa ja lukea.

---
 
No niin no. Siinä vaiheessa kun soitto ja prima vista on vähän apukoulutasoa pidemmällä, ton C11-merkinnän lukee, tulkitsee ja jopa soittaa oikein ihan vaivatta. Itse suosin lappuja kirjoittaessa tuota C11-merkintää, varsinkin jos se johtaa dominanttina (ts. purkautumatta) suoraan I-asteelle.
 
| C11 | Fmaj7 |
 
Se nyt vaan on nopeampi kirjoittaa ja lukea.
 
Eli se "C11 merkintää näkee monessakin paikassa" -lause perustui siihen että soitat yleensä omista lapuistasi?:) Kyllä mä pistäisin aina tuon tilalle sen Bb/C.

Eli se "C11 merkintää näkee monessakin paikassa" -lause perustui siihen että soitat yleensä omista lapuistasi?:) Kyllä mä pistäisin aina tuon tilalle sen Bb/C.
 
Bb/C -soinnusta jää puuttumaan se G-F -välinen septimisoundi (jota ainakin itse pidän melko olennaisena), muuten hyvä. Mäkin käyttäisin toista merkintää esim. seuraavassa tilanteessa:
 

            /    /     /    /       
Gm7       | Gm7/C     C9     | Fmaj7      |

 
Kukin tyylillään. Kyllä tota 11-merkintää näkee ihan painetuissakin nuoteissa, joten selitys "tollaista ei ole teoreettisessa mielessä olemassa" ei oo mun mielestä järkevä peruste sen opettelematta olemiselle ;)

Mollisoinnut eivät laajene b9:llä koskaan.
 
Esim. C7b9, soinnussa C-E-G-Bb-Db, C-Db välillä puolisävelaskel, ei riitaisaa sävyä, täysin mahdollinen soinnun laajennus.

Ymmärrän mitä tarkoitat mutta asia pitäisi minusta ilmaista hieman eri tavalla.
 
Okeiokei, sait minut kiinni huolimattomuudesta. Epäkohtien osoittelu taitaa olla erikoisalaasi ;-) No eipä se mitn, selvennetään tämäkin asia loppuun:
 
Sävellajin sointuasteet laajenevat siis ensisijaisesti sävellajin kanta-asteikon mukaisesti. Näin ollen tuo III asteen mollisointu laajenisi sävellajin mukaisesti b9, 11, b13. Mutta nuo edellä mainitsemani, 1/2 sävelaskelta kolmisoinnun yläpuolella olevat lisäsävelet aiheuttavat dissonanssin soinnun sävelten kanssa, joten niitä pyritään tonaalisessa musiikissa yleensä VÄLTTÄMÄÄN. Nämä sävelet, kuten tässä tapauksessa b9 ja b13 ovat siis ns VÄLTETTÄVIÄ säveliä (engl. "avoid notes"). Tätä tarkoitin.
 
Jos sointuasteita tarkastellaan modaalisen musiikin näkökulmasta moodeina, useimmiten nuo vältettävät sävelet ovat juuri niitä jotka ovat jonkun tietyn moodin tunnusmerkkejä. Jälleen Fryyginen-moodi on tästä hyvä esimerkki. b9 ja b13 määrittelevät fryygisen moodin, mutta ovat tonaalisessta musassa siis vältettäviä.
 
Mainitsemasi C7b9-dominanttisointu taas on tyystin eri asia. Dominantit laajenevat eri sääntöjen mukaisesti, kuin sävellajin sointuasteet. Olet oikeassa siinä, että b9 on täysin luonnollinen ja konsonoiva sävel tuossa dominanttisoinnussa, mutta välidominantit kuuluvat eri käytäntöjen piiriin.
 
Selitän dominanttien laajenemisestakin hyvin mielelläni, mutta siitä tulee sen verran pitkä ja offtopic posti, että säästän sen toiseen aiheeseen.
 
Et kyllä silti taitaisi laittaa 7-soinnun perusääntä ja b9-säveltä vierekkäin, ethän? Eli on siellä se dissonanssi olemassa, sitä on vain käsitelty niin että se on eräänlainen "toivottu" dissonanssi.

Kukin tyylillään. Kyllä tota 11-merkintää näkee ihan painetuissakin nuoteissa, joten selitys "tollaista ei ole teoreettisessa mielessä olemassa" ei oo mun mielestä järkevä peruste sen opettelematta olemiselle ;)
 
En sanonutkaan etteikö pitäisi opetella. Pitäisi vaan ymmärtää, että moinen on hieman harhaanjohtavaa ja ainakin pyrkiä eroon moisesta käytännöstä, jos sellainen on itselle nuotteja kirjoittaessaan kehittynyt.
 
Eikä se mun mielestä taas oo järkevä peruste hyväksyä joku älytön ja harhaanjohtava käytäntö ihan vaan siksi, että joku on sen painanut kirjaksi asti.
 
Tiedostetaan ongelmat ja pyritään niistä eroon siis...

aiheuttaa riitaisan sävyn, kuten kaikki lisäsävelet, jotka sijaitsevat 1/2 sävelaskelen päässä jostakin kolmisoinnun sävelestä
 
Cmaj7
Dissonantti?

Cmaj7
Dissonantti?
 
Kyllähän suuri septimi on dissonanssi. Kovin miellyttävän kuuloinen dissonanssi tosin...

ns VÄLTETTÄVIÄ säveliä (engl. "avoid notes")
 
Pistetään tähän vielä varmuudeksi, ettei mene puurot ja vellit sekaisin: termillä "avoid note" ei siis tarkoiteta sitä että nuo sävelet olisivat ehdottoman kiellettyjä. Melodiassa ne voivat esiintyä mikäli ne puretaan sointu- tai lisäsäveliin.
 
Dominanteista ja niiden laajennuksista etc. on olemassa jo thread... löytyy muistaakseni otsikolla moodit, kuka niitä tarttee tai jotain sinne päin.

mikäli ne puretaan sointu- tai lisäsäveliin.
 
Mitä tarkoittaa purkaminen/purkautuminen noin yleisesti?
(Mitä se on englanniksi?)
 
Mä oon nähnyt ilmaisun tilanteissa, joissa sus4 soinnun jälkeen tulee kolmisointu tai dominanttiseptimisoinnun jälkeen ensimmäisen asteen sointu tai johtosävelen jälkeen toonika.
Ilmeisesti sekä melodia että sointu voivat purkautua?
 
PS Ei löytynyt Tohtori Toonikasta!