Kitarat: soittaminen ›

Istuvatko nykyään nuoret kitaristi useita tunteja/päiviä stereoiden edessä kuunnellen yhtä biisiä kuinka se soitetaan.
 
En tiedä istuuko nuoret, mutta itse en ainakaan ehdi/jaksa istua. Jos haluan opetella jonkun kappaleen, niin selkeästi vaan Guitar Pron (tai PowerTabin) tabut hakuseen ja sitten niitten kanssa kuuntelee kappaleen läpi muutaman kerran, niin näkee, että onko ne edes sinnepäin tehty.
 
Sen jälkeen Guitar Prosta tempoa alaspäin ja soittelee kappaleen hissukseen niin monta kertaa, että se jää hilseeseen.
 
Mä en ainakaan saa yhtään mitään nautintoa kappaleiden opettelusta vaan niiden soittamisesta. Tietty eihän sitä päivätöiden ja muiden harrastusten ohella olis aikaakaan alkaa päiväkausia blokkailemaan jotain kappaleita korvakuulolta.

Nahkikselle tiedoksi, että en mä muutenkaan niillä ohjelmilla viittisi opetella ;)

Eiköhän se ole ihan yhtä "helppoa" kuin aina ennenkin. Tosin opettajia ja oppimismateriaalia on nykyään paljon ja helposti saatavilla. Opettelemisen tekee kuitenkin soittaja itse.

Maturiteetti tarkoittaa kypsyyttä, ei kypsyysnäytettä.
 
Tervetuloa yliopistoon. Maturiteetti on se, mikä käydään vielä tekemässä gradun jättämisen jälkeen. Lisäksi termiä käytetään taloustieteissä, mutta onko suomen kielessä tuolle sanalle ihan virallisestikin nimen omaan minkä tahansa asian kypsyyttä kuvaava merkitys, vai otitko omin päin oikeudet käyttää sitä tuossa yleismerkityksessä vain siksi, että englannin kielessä on sana "maturity", joka tarkoittaa tietääkseni kypsyyttä kaikissa merkityksikssään?
 
Oli miten oli, käyn nopeasti läpi nämä sinua selvästikin piinanneet asianhaarat:
 
http://www.kristitynfoorumi.fi/luominenvaievoluutio.htm
 
Juuri tuolla sivulla en ollut käynyt aiemmin, mutta ihan samat asiat voi lukea hyvin monesta muusta paikasta. Tsekkaapas esimerkiksi www.taustaa.fi ja ihmettelepä sen jälkeen, miten kummallisia ihmisiä maan päällä voikaan asustaa. Tuohon antamaasi linkkiin oli koottu vain pieni osa "parhaista paloista", joista kaikista olen lukenut jo kauan sitten. Olen myös lukenut kehitysoppineiden vastauksia noihin väittämiin, mutta monesti keskustelu ajautuu karille, koska sananvaihtoa käydään niin eri lähtökohdista.
 
Minulle evoluutio ei ole vastaus kysymyksiin, joilla todella on loppupeleissä merkitystä - lisäksi siitä puuttuu kokonaan toivon näkökulma. Ajatus siitä, ettei kellään meistä olisi lopulta mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä ja "jatkaa sattuman kautta alun perin syntynyttä olemistamme" ei yksinkertaisesti ole malli, jonka pohjalle rakennan elämäni ja jonka mukaan pyrin täällä hetkeni viettämään. Jos se häiritsee sinua (ja selvästikin siltä vaikuttaa), vaihtoehdoksesi ilmeisesti jää ainoastaan "järjen puhuminen" minulle.
 
Minä en voi käännyttää ketään, mutta siinä vaiheessa kun alat kitaransoittoon liittyvässä keskustelussa pitämään kehitysopin luentoa, minun on pakko a)muistuttaa, että asiat, joita lauot selvästikin totuuksina tai vähintäänkin pidät parempina vaihtoehtoina, edustavat monille vain hataraa teoriaa sekä b)pyytää, että em. aiheen keskustelut käytäisiin jossain muussa viestiketjussa. En puolustele omia lausahduksiani, mutta jopa "suurien kitarasankarien" kritisointi on lähempänä alkuperäistä aihepiiriä kuin se, mihin tämä keskustelu pahimmillaan johtaa. Siispä toivon, että ei pilata tätä ketjua enemää - kumpikaan.
 
Sitten vielä ihan yleisluontoinen huomautus: kannattaa aina muistaa, että oletusarvoisesti on parempi ajatella kaiken tekstin täällä alkavan tarpeettomina ja itsestäänselvinä hylätyillä sanoilla "Minun mielestäni". Siis, jos minä sanon Petruccin soittoa mekaaniseksi ja soundia yliprosessoiduksi, voit olla turvallisella mielellä: se on vain minun mielipiteeni, jonka ei tarvitse missään määrin vastata omaasi. Voit olla täysin eri mieltä ja samalla yhtä oikeassa eikä minulla ole mitään tarvetta saada sinua "puolelleni". Ei minun mielestä ihmisestä sen huonompaa tee se, että hän on kanssani eri mieltä asioissa, jotka ovat mielipiteenvaraisia jo lähtökohdistaan.
 
Musiikkihan on pohjimmiltaan fiilisjuttu, toivottavasti sekä tekijöille että kuluttajille. Jos perustelen jostakin artistista pitämättömyyteni sillä, että se kuulostaa minun korvaani huonolta, tarvitseeko aiheesta lopultakaan välttämättä vääntää sen pidemmälle? Vai oletko sitä joukkoa, joka vaatii matemaattisen tai muunlaisen vastaavan todistuksen jokaisen lausunnon tueksi? Tarvittaessa annan tiukempaakin analyysiä, jos sillä voidaan välttää turhia väärinkäsityksiä, mutta monesti lopulta päädytään aina mielipiteisiin, joille harvemmin löytyy järkiperäisiä syitä. Fiksuimmat täällä ymmärtävät tulkita voimakkaatkin kannanotot automaattisesti mielipiteiksi eikä heille ole ongelma, vaikka itse eri mieltä olisivatkin.
 
Kiitos ja anteeksi tämä äläkkä. Ei todellakaan kiinnostaisi mennä näin pahasti sivuraiteille. Musiikkiin liittymättömien aiheiden osiossa on tilaa tälle keskustelulle paljon paremmin. Omalta osaltani tämän aiheen vatvominen tässä ketjussa päättyy tähän.
 
P.S. Muistakaa äänestää sooloskabassa! :)

Nahkikselle tiedoksi, että en mä muutenkaan niillä ohjelmilla viittisi opetella ;)
 
Joo mut sähän olitkin se joka puolentoista vuoden soittelun jälkeen soittaa jo kuin 5 vuotta soittaneet.
 
Tyhmät jatsarit vaan tekivät ne ensimmäiset hidastuohjelmat vaikka ei sitten kai ois tarvinnutkaan, eiks niin.

Kyllähän nuo uudet powertabit ovat hyvä tapa opetella soittoa varsinkin alkutaipaleella. Niitä ei jaksa käyttää enää siinä vaiheessa kun on tarkoitus opetella vetämään oma näkemys biisistä. Silloin käyttää sitä omaa palettiaan biisin tulkitsemiseen.

Tervetuloa yliopistoon. Maturiteetti on se, mikä käydään vielä tekemässä gradun jättämisen jälkeen. Lisäksi termiä käytetään taloustieteissä, mutta onko suomen kielessä tuolle sanalle ihan virallisestikin nimen omaan minkä tahansa asian kypsyyttä kuvaava merkitys, vai otitko omin päin oikeudet käyttää sitä tuossa yleismerkityksessä vain siksi, että englannin kielessä on sana "maturity", joka tarkoittaa tietääkseni kypsyyttä kaikissa merkityksikssään?
 
Suomen kielen sanakirjan mukaan maturiteetti tarkoittaa kypsyyttä, todennäköisesti sen etymologia onkin jossain latinassa, josta englantikin pohjaa. Eli siis yliopisto on ottanut omin päin oikeuden käyttää sanaa eri merkityksessä, mutta se varmaan suotakoon, koska yliopistoihmisethän ne ovat sanakirjatkin koonneet. Asia selvä.
 
Oli miten oli, käyn nopeasti läpi nämä sinua selvästikin piinanneet asianhaarat:
 
Juuri tuolla sivulla en ollut käynyt aiemmin, mutta ihan samat asiat voi lukea hyvin monesta muusta paikasta. Tsekkaapas esimerkiksi www.taustaa.fi ja ihmettelepä sen jälkeen, miten kummallisia ihmisiä maan päällä voikaan asustaa. Tuohon antamaasi linkkiin oli koottu vain pieni osa "parhaista paloista", joista kaikista olen lukenut jo kauan sitten. Olen myös lukenut kehitysoppineiden vastauksia noihin väittämiin, mutta monesti keskustelu ajautuu karille, koska sananvaihtoa käydään niin eri lähtökohdista.
 
Minulle evoluutio ei ole vastaus kysymyksiin, joilla todella on loppupeleissä merkitystä - lisäksi siitä puuttuu kokonaan toivon näkökulma. Ajatus siitä, ettei kellään meistä olisi lopulta mitään muuta tarkoitusta kuin lisääntyä ja "jatkaa sattuman kautta alun perin syntynyttä olemistamme" ei yksinkertaisesti ole malli, jonka pohjalle rakennan elämäni ja jonka mukaan pyrin täällä hetkeni viettämään. Jos se häiritsee sinua (ja selvästikin siltä vaikuttaa), vaihtoehdoksesi ilmeisesti jää ainoastaan "järjen puhuminen" minulle.
 
Ei tarkoitukseni ole saada ketään muuttamaan maailmankuvaansa, vaan tarjota loogisessa, järjellisessä, perustellussa paketissa asiaa. Jos vain näpäyttelen asioita tiskiin tyyliin "ei kitaransoiton opetteleminen ole helppoa, vaan opettelemisen opetteleminen", se saattaa olla periaatteessa selkeää, mutta ajatuksen syntyyn liittyvää prosessia ei ole nähtävillä - siltä puuttuu kaikki syventävä selvitys.
 
Minä näen omassa maailmankuvassani - joka ei perustu siihen mitä joku yksi oppinut on sanonut, vaan siihen että luen mahdollisimman paljon puolueetonta, objektiivista tutkimusdataa (objektiivisuudestahan en voi olla varma, mutta yleensä subjektiivisuus tuo mukanaan puutteita ja epäloogisuuksia) ja pyrin prosessoimaan kaiken kakan pois, niin että se mihin uskon olisi loogisesti ja järjellisesti vankalla pohjalla - huomattavan paljon enemmän toivoa ja vapautta kuin perikristillisessä käsityksessä asioista.
 
Se, että me olemme evoluution tulos, tarkoittaa myös sitä, että emme ole kehityksen huippu - se pakottaa huomattavan paljoon nöyryyteen.
Se, että meillä ei ole mitään tarkoitusta, antaa vapauden pyhittää elämämme sille, mille haluamme.
Se, että ei ole mitään ulkopuolista tuomaria, ja että me olemme vain älyllisesti vähiten matalalla tasolla olevia eläimiä, pakottaa meidät ottamaan täyden vastuun itsestämme, toisistamme ja ympäröivästä maailmasta niin kuin isän täytyy ottaa vastuu lapsestaan koska tietää ettei lapsi kykene päättämään asioistaan itse.
Se, että ei ole mitään kirjaa, josta lukea miten elämää pitäisi elää, pakottaa ajattelemaan.
Se, että ei ole kuoleman jälkeistä elämää, antaa vapauttavan ajatuksen siitä, että kaikki ei jatkukaan ikuisesti. Kuolema on vapahtava pelastus, jonka jälkeen ei tarvitse enää olla tietoinen itsestään ja ympäristöstään vaan kaikki vaan loppuu.
 
Minä en voi käännyttää ketään, mutta siinä vaiheessa kun alat kitaransoittoon liittyvässä keskustelussa pitämään kehitysopin luentoa, minun on pakko a)muistuttaa, että asiat, joita lauot selvästikin totuuksina tai vähintäänkin pidät parempina vaihtoehtoina, edustavat monille vain hataraa teoriaa sekä b)pyytää, että em. aiheen keskustelut käytäisiin jossain muussa viestiketjussa. En puolustele omia lausahduksiani, mutta jopa "suurien kitarasankarien" kritisointi on lähempänä alkuperäistä aihepiiriä kuin se, mihin tämä keskustelu pahimmillaan johtaa. Siispä toivon, että ei pilata tätä ketjua enemää - kumpikaan.
 
Jes. Keskustelu uskonnoista ja muusta höpöhöpöstä päättyy minun osaltani tähän.
 
Sitten vielä ihan yleisluontoinen huomautus: kannattaa aina muistaa, että oletusarvoisesti on parempi ajatella kaiken tekstin täällä alkavan tarpeettomina ja itsestäänselvinä hylätyillä sanoilla "Minun mielestäni". Siis, jos minä sanon Petruccin soittoa mekaaniseksi ja soundia yliprosessoiduksi, voit olla turvallisella mielellä: se on vain minun mielipiteeni, jonka ei tarvitse missään määrin vastata omaasi. Voit olla täysin eri mieltä ja samalla yhtä oikeassa eikä minulla ole mitään tarvetta saada sinua "puolelleni". Ei minun mielestä ihmisestä sen huonompaa tee se, että hän on kanssani eri mieltä asioissa, jotka ovat mielipiteenvaraisia jo lähtökohdistaan.
 
Musiikkihan on pohjimmiltaan fiilisjuttu, toivottavasti sekä tekijöille että kuluttajille. Jos perustelen jostakin artistista pitämättömyyteni sillä, että se kuulostaa minun korvaani huonolta, tarvitseeko aiheesta lopultakaan välttämättä vääntää sen pidemmälle? Vai oletko sitä joukkoa, joka vaatii matemaattisen tai muunlaisen vastaavan todistuksen jokaisen lausunnon tueksi? Tarvittaessa annan tiukempaakin analyysiä, jos sillä voidaan välttää turhia väärinkäsityksiä, mutta monesti lopulta päädytään aina mielipiteisiin, joille harvemmin löytyy järkiperäisiä syitä. Fiksuimmat täällä ymmärtävät tulkita voimakkaatkin kannanotot automaattisesti mielipiteiksi eikä heille ole ongelma, vaikka itse eri mieltä olisivatkin.
 
Katsos kun ongelma onkin siinä, että niin harvoin perustelet käsitystäsi edes siinä määrin kuin mitä juuri sanoit Petruccista. Mekaaninen ja yliprosessoitu ovat jo informatiivisia, perustelua sisältäviä sanoja, jotka kertovat MIKSI et tykkää miesten soitosta. Jos sanot että Petruccin soitossa ei ole tunnetta ja että sen soitto ei ole omaperäistä, ei sanomasi sisällä mitään perustelua, ne ovat toteamuksia.
 
En vaadi matemaattisia todistuksia, mutta vaadin jonkun oikeutuksen mielipiteelle, varsinkin jos mielipiteet ovat todella rankkoja. En ymmärrä miksi soittajille ei voi antaa tunnustusta ja niistä ei voi "digata", vaikka pohjimmiltaan ei diggaisikaan. En minäkään pidä Iron Maidenista, mutta niillä on silti hyvä laulaja ja onhan se hupaisaa meininkiä, kyllä mä sitä voin kuunnella, keskityn sitten niihin hyviin asioihin. Jos sanon jotain negatiivistä Iron Maidenista, yritän löytää sellaisia haukuttavia asioita, jotka ovat oikeasti jollain tavalla todennettavissa, enkä vaan sano että Steve Harris on ihan homo. Mieluummin sitten jättää viestin kirjoittamatta kuin menee kirjoittamaan jonkun ääliöviestin jossa ei ole mitään asiaa. (Kaikille noheville kommentoijille: kyllä, nämä viestit voivat olla paskaa mutta ainakin sen ulostamiseen on käytetty merkkejä enemmän kuin usein (vähän niin kuin Fareri, paitsi että näemmä vielä osunkin useimmin tarkoittamaani kohteeseen, niin kuin nyt näihin näppäimiin.)
 
Kiitos ja anteeksi tämä äläkkä. Ei todellakaan kiinnostaisi mennä näin pahasti sivuraiteille. Musiikkiin liittymättömien aiheiden osiossa on tilaa tälle keskustelulle paljon paremmin. Omalta osaltani tämän aiheen vatvominen tässä ketjussa päättyy tähän.
 
P.S. Muistakaa äänestää sooloskabassa! :)
 
Jos sovitaan että mä olen taas jatkossa hiljaa henkilökohtaisuuksista ja sä yrität vaikka mun vajavaisuuteni takia perustella mielipiteitäsi. Kiitos ja anteeksi.

Eikä vanha vihtahousu edes antanut multiefektihässäkkää kaupanpäälle mukaan! On se tänä päivänä ihan toista.
 
Ei kun se piina alkaa vasta kuoleman jälkeen. Zoom 505 - Hell on Earth.

eipä oo opiskelu helppoa.. kasvatan lähinnä partaa vain..

Onko muiden "kokeneimpien" kitaristien mielestä tämä totta. Onko opettelu nykyään liian helppoa?
 
Itse olen sitä "c-kasettimankan edessä edes-takasin kelaaja" sukupolvea... ei ollut gitarproota ja muita kun aloiteltiin.. Ja mitä nyt noita nuorempia kavereita olen opastanut soittoon niin on selvästi havaittavissa sellaista.. "ei se mene noin, kato näitä nuotteja (ihan oudot sormitukset/soinnut kaukaa haettuja jne)" ja sitten on niitä jotka "tietävät miten kappale menee ja osaavat sen" mutta eivät saa sitä kuulostamaan ollenkaan kelvolliselta. Se viittaa siihen että on opeltu tabeista nopeasti ja musiikilliset seikat nyanssit ja muut ovat jäänet toissijalle.
 
Blokkaaminen on ja rauhallinen eteneminen omaan tahtiin parasta mitä aloitteleva(kin) kitaristi voi soittoa opetellessaan tehdä.