Kitarat: soittaminen ›

Kyllä sen vaan korvalla kuulee että käykö joku johonkin vai eikö se käy
 
Mitkä sinun korvasi ovat määrittämään mikä ääni käy toisen kanssa, aivan samoin kuin itse kysyit mitä joku on ääniä nimeämään... Nuo ovat täysin tottumiskysymyksiä, esimerkiksi eräät munkit laulavat hymneja harmonialla joka koostuu pienestä sekuntista, kuulostaisi varmasti suurimman osan korvaan epävireiseltä mölinältä, jos ei siihen ole tottunut.
 
Ja tarvii muistaa että länsimaalainen musiikinteoria ei kata kuin yhden kolmasosan äänen mahdollisista harmoniafunktioista, jotka taas perustuvat yläsävelsarjaan.
 
Teorian osaamisesta ei ole kenellekään haittaa. Mutta sen osaamattomuudesta voi joskus olla.

Teorian osaamisesta ei ole kenellekään haittaa. Mutta sen osaamattomuudesta voi joskus olla.
 
Eihän toi nyt pidä ollenkaan paikkaansa
 
Ite oon ainakin nähny kun teorian osaaminen johtaa siihen, että luovuus kärsii ja kaiken täytyy olla pilkuntarkkaa ja 95% musiikista on aivan väärin

Ja mun mielestä semmoset kitaristit yleensä jotka tietää tosi paljon teoriasta on helvetin kuivia

Pygmit bailaa.

Mitkä sinun korvasi ovat määrittämään mikä ääni käy toisen kanssa, aivan samoin kuin itse kysyit mitä joku on ääniä nimeämään...
 
Sehän siinä on, kun aina on joku kenen mielestä joku ääni ei sovi johonkin paikkaan.
Tästä johtuen ei kannata ajatella mitä muut sanovat omista kappaleista, tai kritiikkiŽkannattaa huomioida, mutta jos sitä ajattelee liikaa, niin mikään ei onnistu.
 
Eli kun tekee kappaletta, kannattaa tehdä sellaista, joka kuulostaa omaan korvaan hyvältä=)
 
Kiva pieni latteus tuli kirjoitettua, mutta tämä asia unohtuu liian usein...ja seurauksena musiikin kaupallistuminen...

Eihän toi nyt pidä ollenkaan paikkaansa
 
Ite oon ainakin nähny kun teorian osaaminen johtaa siihen, että luovuus kärsii ja kaiken täytyy olla pilkuntarkkaa ja 95% musiikista on aivan väärin
 
Oletko muuten huomannut että tuo on yleisin argumentti niiden suusta jotka eivät osaa teoriaa...
 
Ja se on paskapuhetta, voin sanoa sinulle että teorian osaaminen ei todellakaan vähennä luovuutta. Tosin jotkut ihmiset eivät osaa luoda vaikka olisivatkin opiskelleet teoriaa, mutta eivät he pystyisi luomaan vaikkeivat teoriaa osaisikaan.
 
Sitten taas olen nähnyt muusikoiden jotka eivät osaa teoriaa tuskastelevan sellaisissa karikoissa joista pienellä teorian hallinalla olisi päässyt helposti ylitse.

Oletko muuten huomannut että tuo on yleisin argumentti niiden suusta jotka eivät osaa teoriaa...
Sitten taas olen nähnyt muusikoiden jotka eivät osaa teoriaa tuskastelevan sellaisissa karikoissa joista pienellä teorian hallinalla olisi päässyt helposti ylitse.
 
Ompi aivan totta. Ja teorian osaaminen itseasiassa voi tuoda luovuutta, itselleni se on ainakin tuonut.

Muistan kuulleeni jostain, ett esim. Albert Lee, tuo kantri kitaristien kunkku, ett hän ajattelee teoriaa pianopohjaisesti sillonkin, kun hän soittaa kitaraa.
 
Ja näin ajattelen minäkin, eikä oo mitään tietoa mistä se johtuu. Mutta homma toimii hyvin niin miksi sitä miksikään muuttamaan.

Ja mun mielestä semmoset kitaristit yleensä jotka tietää tosi paljon teoriasta on helvetin kuivia
 
Tällaisen kommentin yleensä kuulee soittajalta, joka haluaisi osata teoriaa, mutta ei osaa ja ei ole riittävästi pitkäjänteisyyttä opiskella. Toinen tyypillinen puolustus omalle osaamattomuudelleen on, että "Eihän `se ja sekäänŽ osaa nuotteja/ teoriaa ja on helvetinmoinen kitaristi" Teoria on aina hyödyksi...

Tällaisen kommentin yleensä kuulee soittajalta, joka haluaisi osata teoriaa, mutta ei osaa ja ei ole riittävästi pitkäjänteisyyttä opiskella. Toinen tyypillinen puolustus omalle osaamattomuudelleen on, että "Eihän `se ja sekäänŽ osaa nuotteja/ teoriaa ja on helvetinmoinen kitaristi" Teoria on aina hyödyksi...
 
Huumorimiehiä... huumorimiehiä...
 
Katos jos SÄ, haluat hintata kirjojes parissa, niin se ei tarkota että MÄ, haluaisin hintata kirjojen parissa
 
Ja mä tykkään kitaroinnista missä on tiettyä raakuutta. Ja se häviää vuosien kitaran opiskelussa. Koko helvetin kitarakoulut on pelkkää kusetusta ja kaavoihin kangistamista. Jos mä soitan jotain kitaralla, niin kukaan ei voi tulla mulle sanoon että hei ei noin voi soittaa
 
ja kateellinen? Voi vittu mitä paskaa

Huumorimiehiä... huumorimiehiä...
Sellaisenahan minua pidetään
 
Katos jos SÄ, haluat hintata kirjojes parissa, niin se ei tarkota että MÄ, haluaisin hintata kirjojen parissa
Niinhän se on. Se, joka haluu opiskella teoriaa - kehittyy ja se, joka ei - juuttuu paikoilleen!
 
Ja mä tykkään kitaroinnista missä on tiettyä raakuutta. Ja se häviää vuosien kitaran opiskelussa. Koko helvetin kitarakoulut on pelkkää kusetusta ja kaavoihin kangistamista. Jos mä soitan jotain kitaralla, niin kukaan ei voi tulla mulle sanoon että hei ei noin voi soittaa
Tietty raakuuskin kuulostaa kerrassaan upealta, kun sen tekee oikein, eikä se suinkaan minnekään häviä, vaikka teoriaa opiskeleekin. Huijausta kitarakoulut ei suinkaan ole, sen enempää, kuin kaavoihin kangistamista, päinvastoin, ne lisää luovuutta ja mahdollisuuksia.
 
ja kateellinen? Ei kai kukaan ole kateudesta mitään puhunut...mutta, kun kerran mainitsit, niin...:-) Voi vittu mitä paskaa
Aika ronskia kielenkäyttöä yleisellä forumilla!

Ja mä tykkään kitaroinnista missä on tiettyä raakuutta. Ja se häviää vuosien kitaran opiskelussa. Koko helvetin kitarakoulut on pelkkää kusetusta ja kaavoihin kangistamista.
 
Jotenkin outoa on se, kuinka moni kuvittelee, että heti kun opiskelee juttuja vähänkään loogisesti ja järjestelmällisesti niin hommasta tulee silkkaa jazzia. Ja että ränttätänttää ja nu-metalia saa aikaan vain tajuamatta mitä soittaa (näin kärjistetysti sanottuna).
 
Jos mä soitan jotain kitaralla, niin kukaan ei voi tulla mulle sanoon että hei ei noin voi soittaa
 
Ja monikin on tullut?

Jaa-a... Mitäköhän tänne uskaltaa kirjottaa. Teorian ja tunteen tasapaino on se harmonia jota kaipaa molemmat väittelijät eli pygmi ja se toinen jonka nimeä en muista. Olen nähnyt kuinka teorian opiskelu imee ideat päästä, olen nähnyt kuinka ne tulevat sitten joskus taas takaisin, olen nähnyt kuinka joku soittaa loistavasti ilman teorian opiskelua, olen nähnyt kuinka hän soittaa vielä paremmin saatuansa päähänsä hiukan teoriaa. Ja samat toisin päin. Kaikki on mahdollista, kaikki riippuu siitä mikä sattuu olemaan oikea tapa harjoitella kyseisellä henkilöllä. Ja kyseisellä hetkellä.

Sitten taas olen nähnyt muusikoiden jotka eivät osaa teoriaa tuskastelevan sellaisissa karikoissa joista pienellä teorian hallinalla olisi päässyt helposti ylitse.
 
Ois kiva tietää mikäköhän oli tämmönen karikko?

Ja näin ajattelen minäkin, eikä oo mitään tietoa mistä se johtuu. Mutta homma toimii hyvin niin miksi sitä miksikään muuttamaan.
 
Pianossa on ehkä selkeempi toi "esillepano"(?). Näkee ylennykset ja tollaset. Kitaran otelautahan on loppupelissä aikas mutkikas...jos ajattelee sitä aloittelijan kannalta. Oisko siinä syy? Itsekkin oon huomannu, ett tietyt jutut on pianon koskettimistolla paljon selkeempiä, kun kitaran...vaikka oon kitaraa soittanu melkein koko ikäni ja pianoo vaa murto-osan siitä.
Tosissaan...pääasia, et homma toimii. Itsekkin oon kehitelly niin merkillisiä muistisääntöjä, ku vaa voi olla. Sehän on tärkeintä, et itse ymmärtää...

Ois kiva tietää mikäköhän oli tämmönen karikko?
 
Uskaltaisikohan tässä käyttää yhtenä esimerkkinä vaikka noita säännöllisin väliajoin Aloittelijat-palstalle tulevia kysymyksiä: "mitä asteikkoa voi soittaa tän sointukierron päälle?" ja ennen kaikkea sitä yhtä säännöllisesti seuraavaa jatkokysymystä "miksi juuri sitä?" Tämä on yksi tällainen karikko, jonka ylittäminen vaatii hieman ponnistelua, mutta tämän jälkeen pääsee huomattavasti selvemmille vesille pitkäksi aikaa. Ja ennen kaikkea tähän pisteeseen kovin moni soittaja päätyy jossain vaiheessa, joten on äärimmäisen hyödyllistä päästä siitä yli, mieluiten jo alkuvaiheessa ja mahdollisimman kivuttomasti.
 
Tuo "teorian ja tunteen tasapaino" on minusta jotenkin tolkuttoman absurdi käsite -- kaksi asiaa, joilla ei ole juurikaan tekemistä toistensa kanssa, saati sitten ainakaan mitään vastakkaisasetelmaa. Kumpikaan ei tiettävästi sulje toista pois. Vähän niin kuin äly vs. kauneus? (Ja kohta joku irvileuka sanoo, että niiden tulohan on vakio. Siksikö minoon näin ruma?)
 
Tyylitaju puolestaan -- toisin kuin vaikkapa tekninen osaaminen ja teoriatietämys -- ei ole mitään absoluuttista, ja juuri sen takia se onkin se Kaikkein Vaikein Asia. Sitä kun ei opetella, vaan se opitaan, luodaan ja muovataan. Tai ehkä pikemminkin tyylitaju muovaa soittajaa, eikä toisinpäin?
 
Ja pianopohjaisesta ajattelusta vielä -- meikäläisellä on nuoruuden pianonsoittokauden johdosta juuri samantapainen lähestymistapa, vaikka kosketinopinnoista on jo varmaan vuosikymmen. Piano on yksiselitteisen looginen instrumentti siinä mielessä, että yksi sävel löytyy vain yhdestä kohdasta, toisin kuin kitaralla. Samoin sävellajit toistuvat oktaavista toiseen samanlaisina, ei tarvitse ajatella poikkeussormituksia. Ja niin edelleen.

Tällaisen kommentin yleensä kuulee soittajalta, joka haluaisi osata teoriaa, mutta ei osaa ja ei ole riittävästi pitkäjänteisyyttä opiskella. Toinen tyypillinen puolustus omalle osaamattomuudelleen on, että "Eihän `se ja sekäänŽ osaa nuotteja/ teoriaa ja on helvetinmoinen kitaristi" Teoria on aina hyödyksi...
 
Oon kyllä samaa mieltä kanssasi, ettei teorian osaamisesta haittaa ole. Eri mieltä sensijaan oon siitä, ett kaikki teoriataidottomat haluais osata teoriaa, mutt ei pysty siihen. Toiset vaan tykkää opetella asiat...omalla tavallaan. Kyllä jokainen meistä pystyy lukemaan teoriaa ainaskin jollekkin tasolle, jos pitää sitä tavoiteltavana. Ei mun mielestä oo siitäkään kyse, ett ei ois pitkäjänteisyyttä. Ei vaan ole tarpeeks halua.
 
Toisia teoriajatukset vaan sotkee. Yritin yhdelle kaverille selvittää yhtä juttuu teoriapohjalta, ni se oikeen tuhahti, ett nyt ett tuu sotkemaan teorioitas, ku hänellä on omassa pääässä hyvä ajatusmalli näistä hommista. Ja homma sillä miehellä todellakin toimii!
 
Kuten tossa aikasemmin taisinkin todeta, niin jotenkin tulee tosissaan sellanen vaikutelma, ett teoriaviisaat/teoriatyhmät ei oikeen osaa nähdä tilannetta, et on muitakin tapoja/näkemyksiä, ku se mitä itse käyttää. Kun oppii tietyn ajattelutavan, ni on vaikee nähdä toisen oppimistavassa mitään hyvää...vaikka lopputulos saattaakin olla sama.

Oletko muuten huomannut että tuo on yleisin argumentti niiden suusta jotka eivät osaa teoriaa...
 
Ehkä, ja ehkä se on totta, ehkä ei
 
Ja taas hirveä teorianylistäminen on yleinen kommentti niiden suusta, jotka eivät ole erityisen luovia ihmisiä
 
Niinhän se on. Se, joka haluu opiskella teoriaa - kehittyy ja se, joka ei - juuttuu paikoilleen!
 
Tämä oli vitsi. Olihan? Toi oli hyvä. Huumorintaso on katossa tällä foorumilla
 
Kukin opiskelkoon jos haluaa, se ei muille kuulu. Itse en nää siitä olevan itselleni iloa. perusjutut kyllä oppii automaattisesti vuosien saatossa, jos niistä nyt mitään hyötyä on. Ja oma mielipide on se että liian monet teorian opiskeluun elämänsä omistaneet saundaa paskalta. Ja biisejä ei osata tehä. Ja kitarahan on vain väline itsensä ilmaisemiseen Ja taas itsensä ilmaisemiseen ei teoriaa tarvita. Eikä muitakaan kaavoja. Jokainen kyllä osaa ilman teoriaakin välittää päässä pyörivät jutut musiikiksi

Minä opiskelen skaaloja ja käyn kitaratunneilla+ opiskelen itsekseni kaikenlaista...kitaratunneilla oon oppinu noista ihmesoinnuista aika paljon...Voi olla et olisin parempi/paskempi jos olisin alkanu soittamaan vaan kavereitten vinkkien ym oivalluksien avulla!