Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ajattelin kokeilla lämpökäsittelyä itse ihan omassa keittiössä. Askarruttaa se seikka, että kuinka halon saa pysymään ehjänä, eli että se ei päistään halkeilisi? Ongelma kun on, että uuniin ei paljon kitaranrunkoa pidempää puuta mahdu, joten päihin ei jää halkeilun varalta sahausvaraa.
 
Nähtäväksi jää, kuinka kauan noita lankkuja saa paistaa, mutta eiköhän kosteusprosentin saa jotenkuten selville talousvaa'alla, mitalla ja taskulaskimella. Josko yhtä lankkua paistaisi kokeeksi sen verran kauan, ettei se enää kärventämällä kevene..
 
Jos arvon forumisteilla on kokemusta puunpaistosta, niin kertokaa toki sudenkuopat.

Ongelma taitaa tulla siinä että lämpökäsittelyyn vaaditaan lämpötila joka on puun leimahduspisteen yläpuolella; eli kalikka syttyy tuleen ilman erikoisjärjestelyjä.
Tarvitaan siis uuni jossa puu on hapettomassa tilassa. Ei tyhjiössä vaan uuni on täytetty olikohan se typpikaasulla, jolloin puu ei syty kun ei oo happea.
Eli kotikonstein ei ihan helposti onnistu.

Edellinen siis siihen että jos tarkoitit varsinaista puun lämpökäsittelyä, etkä pelkästään kuivausta. Lämpökäsittely muuttaa puun rakennetta, kovemmaksi ja elämättömämmäksi, mutta samalla hauraammaksi.

Joskus puuseppäkoulussa kokeilin mikrossa kuivata pieniä palasia puuta, lähinnä sorvausaihioita. Onnistuu, kun on kärsivällinen ja malttaa; tunnissa rutikuivaa puuta tuoreesta.
Mutta jos kiirehtii, niin puu alkaa hiiltymään sisältäpäin ja puskee huokosistaan paksua vihertävänharmaata savua joka on todella kitkerää ja raakaa tavaraa. Talvella kerran parinkymmenen asteen pakkasessa piti tuulettaa kämppä läpi, eikä se haju ihan hetkessä lähde...
 
Vaikka ei taida kitaranrakennuksessa olla mikrouunilla mitään tekoa kun ei siihen mahdu juur mittää.
 
http://www3.sympatico.ca/3jdw8/microwavedrying.htm
 
PS. Ymmärsin TP:n linkistä ettei lämpökäsittelyssä enää tarvittaisi muuta suojakaasua kuin vesihöyry. Omat tiedot ovat vissiin vanhentuneet.
Mutta uunin kai täytyy olla silti ihan ilmatiivis?

Puun lämpökäsittelyolosuhteet riippuvat käyttötarkoituksesta. Soitinpuita ei mun käsitysteni mukaan käsitellä niin voimakkaasti kuin esim. terassilautoja tai saunan lauteita.
 
-----------
 
Mä kokeilin tossa jonnin aikaa sitten loimukoivun kuivausta ja kevyttä lämpökäsittelyä kotiuunissa. Palan koko oli n. 4x17x38 cm ja se on otettu viime helmikuussa kaadetusta puusta. Puu oli tarkoituksella sahailtu niin, että sen toinen pää oli maalattu umpeen ja toinen pää ei, juurikin tuon halkeilutaipumuksen selvittämiseksi. Puu on "sahattu" tangentin suuntaisesti aivan puun pinnasta.
 
Kuivailin puuta uunissa ensin 3 tai 4 kertaa parin päivän välein. Uunisa oli lämpöä 75°C ja pidin puuta siellä n. 1,5 h niin, että puu sai lämmetä ja jäähtyä uunin mukana. Suihkuttelin vettä puun pintaan ja varsinkin päätyihin muutaman kerran joka kuivauksen aikana. Halkeilua puussa ei esiintynyt.
 
N. viikon päästä ajattelin kuitenkin kokeilla vielä käsittelyä hitusen korkeammassakin lämmössä. Laitoin palikan uuniin ja ruuvasin kytkimen 175 asteeseen. Pidin puuta siellä hiukan yli 3 tuntia välillä kostutellen. Paistetun koivun tuoksu levisi oikein mukavasti koko kämppään. Tuom kolmen tunnin jälkeen laskin lämmön huoneen lämpöön hiljalleen n. 3 tunnin aikana. Kun otin puun seuraavana päivänä pois uunista, oli se tummunut ja harmaantunut jonkin verran ja sen syykuvio oli tullut selkeämmin näkyviin. Puu vaikutti ehdottomasti kuivalta koputussointinsa ja painonsa perusteella. Se oli myös vetänyt itsensä melko kieroksi. Edelleenkään puu ei halkeillut eikä tehnyt sitä myöskään jatkossa.
 
Pari viikkoa myöhemmin sahasin ja höyläsin puusta n. 14 mm paksun. Puu veti itsensä välittömästi hiukan kaarelle mutta suoristui osittain jo seuraavaksi päiväksi. Tämän muodon se on säilyttänyt jo jonkin aikaa.
 
---------
 
Mä ajattelin kyllä jatkossakin jatkaa näitä kokeiluja, sen verran toimivalta tuo vaikutti. Tarttis vaan isomman uunin...

Leivinuuni lienee tarpeeksi iso(?) bodya varten mutta tulee kysymykseen lähinnä maalaishenkisessä talossa asuville... ja lämpötilaa voi olla hankalampi säädellä

Josko yhtä lankkua paistaisi kokeeksi sen verran kauan, ettei se enää kärventämällä kevene..
 
Mites tämä muuten menee. Kannattaako tuota puuta kuivata keinotekoisesti kuivemmaksi kuin mitä se "luonnontilassa" olisi. Joskus olen nimittäin kuullut että jostain kaukomailta eri ilmastosta tänne tuotu kitara olisi kärsinyt juuri tästä ilmankosteuden muutoksesta. Eli jos paistat uunissa halon normaali oloihin nähden liian kuivaksi niin saattaa viedä melkoisesti aikaa että puu kerää ilmasta takaisin itseensä sen luonnollisen kosteustason. Ja tämä on kaiketi huono asia jos kitara on jo valmis ja se edelleen kerää itseensä kosteutta. En sitten tiedä onko tässä jonkinlainen analogia sen suhteen että meneekö tuohon haihtumiseen ja kosteuden keräämiseen sama aika, jos puhutaan tietystä nestemäärästä kuutiolle.
 
Jos olen oikein ymmärtänyt niin tällä varsinaisella lämpökäsittelyllä pyritään sulkemaan puu niin että se ei keräisikään enää kosteutta samalla tapaa kuin ennen. Luulisi että tässä tapauksessa lämpökäsittely täytyy olla todella perusteellinen ja tasaisesti ja hyvin tehty koska silloinhan puusta vasta huono tulee jos joku kohta kerää enemmän kosteutta kuin toinen.
 
Jotenkin tuntuu että hyvä luonnoliseti kuivunut puu joka on suojattu lakoin yms. nimenomaan ilmankosteuden vaihteluja vastaan, olisi edelleen se kaikkein paras rakennusaine. Mahtaako tuolla "ylikuivaamisella" saavuttaa mitään esim suuria soundillisia etuja. Toki olisi tehokasta jos tuo puu saataisiin muutamassa tunnissa pystymetsästä rakennuskuntoon.

Mahtaako tuolla "ylikuivaamisella" saavuttaa mitään esim suuria soundillisia etuja. Toki olisi tehokasta jos tuo puu saataisiin muutamassa tunnissa pystymetsästä rakennuskuntoon.
 
No ainakin sellaiset tekijät kuin Ruokangas ja Porthan käyttävät soittimissaan lämpökäsiteltyä puuta omien sanojensa mukaan nimenomaan sen äänellisten ominaisuuksien takia. Ja lämpökäsitellystä puusta tekeminen on senverran inhottavaa puuhaa että ainakaan tekemisen helppous ei ole syynä.
 
www.ruokangas.fi
 
Porthan tekee kirkkourkuja, joiden kappalehinnallahan ostaisi "muutaman" sähkökitaran.

No ainakin sellaiset tekijät kuin Ruokangas ja Porthan käyttävät soittimissaan lämpökäsiteltyä puuta omien sanojensa mukaan nimenomaan sen äänellisten ominaisuuksien takia.
 
Onko tuo lämpökäsitelty normaalia kuivempaa vai jo rakenteeltaan erilaista? Esim. teräshommissa lämpökäsittelyllä muutetaan aineen sisäistä rakennetta ja sen jälkeen aine onkin jo ihan eri kuin ennen käsittelyä. Puun lämpökäsittelystä en tiedä yhtään mitään. Ainoastaan sen että jos kuivaa puun kuivemmaksi kuin sitä luonnollisesti ympäröivä ilma, se kerää ajan mittaan kosteutensa takaisin. Tätä voi varmasti hidastaa kaikenlaisin menetelmin, mutta siitä en tiedä onko täydellistä suojausta keksitty.

Onko tuo lämpökäsitelty normaalia kuivempaa vai jo rakenteeltaan erilaista?
 
Riippuu vähän mitä tarkoitat tuolla normaalia kuivemmalla. Lämpökäsitellyn puun tasapainokosteus on pienempi, jolloin se siis sisältää vähemmän vettä kuin käsittelemätön puu näiden ollessa samanlaisissa oloissa kosteudeltaan tasapainossa. Rakenteeltaan erilaista se on, testeissä on todettu sen (käsittelytavasta riippuen) olevan mikrorakenteeltaan useita kymmeniä tai jopa satoja vuosia sitten kaadetun puun kaltaista. Puun lämpökäsittely on verrattain tuore keksintö eikä siitä vielä ole ainakaan julkisesti esillä kovinkaan tarkkoja faktoja.
 
Lämpökäsittelymenetelmiä on puulle, kuten metalleillekin, erilaisia. Käytetty menetelmä riippuu tekijästä, puulajista ja lopputuotteelta halutuista ominaisuuksista. Yleisesti ottaen lämpökäsittelyssä puun jäykkyys lisääntyy, taivutuslujuus heikkenee, työstettävyys hankaloituu, kosteuseläminen vähenee ja lahon tms. sietokyky paranee. Varsinkin nuo lujuustekijät riippuvat mun (vajavaisten) tietojeni mukaan melkoisesti käsittelytavasta.
 
Pätevän oloista infoa aiheeseen liittyen:
http://www.kainuunetu.fi/puu/Lampopuu_kasikirja.pdf

Ei se ylikuivuus välttämäti haittaa jos esim kitaran kannen vetää parissa päivässä lakkauskuntoon..

Lähinnä mua tossa lämpökäsittelyssä innostaa juurikin tuo puun keveneminen ja toisekseen koveneminen. Molempia tapahtuu toki erittäin marginaalisissa määrin, mutta paree vähä ku ei ollenkaa. Vakaus ei ole ensisijainen motiivi grillaukselle, koska se ei ole ongelma. Kuusta olisi tarkoitus grillata. Kuusi on luonnostaankin kevyt puu ja akustisesti kehuttua. Pitkiä kuituja ja sellaista. Sellaisen päähänpinttymän olen saanut, että hyvässä lankkukitarassa pitää olla jäykkä kaula ja kevyt runko, Nyte kun alkaa olemaan kokemusten myötä selvää se, että koivusta saa hyviä kauloja, niin on aika siirtyä runkopuiden kimppuun.
 
Toiveet tuota kuusta kohtaan ovat aika korkealla. Puun pehmeys on ainut huolenaihe tällä hetkellä, mutta ei se leppäkään niin järin kovaa puuta ole. Olen ymmärtänyt, että puun kovuus ja tiheys (paino per tilavuus) kulkevat aika pitkälti käsi kädessä, joten jos haluaa kevyen rungon, se on miltei väkisinkin pois runkomateriaalin kovuudesta. Rungon pehmeys taas syö sustainia, joten kompromisseistahan tässä on kyse... Yksi mahdollisuus olisi tietysti rakentaa rungotkin koivusta ja jyrisiä ne thinline -tyyliin ontoiksi, mutta sellaisen konstruktion soivuus ja saundi vähän epäilyttävät.
 
DIT: kiitokset linkeistä ja vrajalalle lisäksi kokemusten kertomisesta.