Roots ›

Minkäslaisia tuntemuksia McKinley Morganfieldin Electric Mud levy herättää roots –osaston tunnetusti homogeenisessä ja riitelemään kykenemättömässä jäsenistössä? Tuo levyhän lienee Muddyn vihatuin tai vähintäänkin aliarvostetuin, koska se on melkomoinen sekoitus psykedeelistä rokkia, jatsia, bluesia ja mitä lieneekään. Itse pidän levystä kovasti, vaikka ensimmäinen kuuntelu oli taannoin melkoinen järkytys kaikista ennakkovaroituksista huolimatta.
 
Electric Mudilla Muddy (tai levy-yhtiö) yritti saada bluesia markkinoitua uudelle yleisölle –eli lähinnä hipeille- ja aika hyvin levy taisi myydäkin tavanomaiseen blueslevyyn verrattuna. Muusikot on haalittu jazzympyröistä eikä efekteissä säästelty, siellä kuuluu ”kaikki nää wah-wah -spedut ja futsit”, kuten kirjassa Muddy Watersin elämä ja teot mainitaan. Levyä dominoi kitaristi Pete Cosey, joka vinguttaa ja vinguttaa ja loputtomasti vinguttaa ja senkin jälkeen vinguttaa. Pakko myöntää, että yhteen pötköön kuunneltuna alkaa levyn loppupuolella jo ihan naurattaa, että miten se jaksaakin. Mutta kyllä tuo menee kun siihen tottuu.
 
Muddy itse on oikein vakuuttava, vaikka Let’s spend the night togetherissä miehen vaivautuneisuus on suunnilleen yhtä ilmiselvää kuin takakannen valokuvissa. Levy kuvastaa kuitenkin ajan henkeä mainiosti, on mukavaa kuunneltavaa ja näköjään myös kestää kuuntelua. Erittäin tasapainoinen levy jolla on hyvä fiilis, vaikka useimmat osallistujat taisivat olla melko epäileviä niin tekovaiheessa kuin myöhemminkin. Mutta minä tykkään ja sehän se on pääasia…
 
Kyllähän Electric Mud kuuluu jokaisen hippimusiikin ystävän levyhyllyyn kunniapaikalle siinä missä Electric Ladyland, Disraeli Gears, Bitches Brew ja monet muut alan tunnustetut klassikot.

electric mud on mun suosikkilevyjen top kympissä. madi ei siitä ite tykänny, kun ei siitä mitä ilmesemmin oikeen tajunnu mitään, kaikki kunnia hänelle syvään kumartaen. mun ehdottomia suosikkilevyjä siitä huolimatta.

electric mud on mun suosikkilevyjen top kympissä. madi ei siitä ite tykänny, kun ei siitä mitä ilmesemmin oikeen tajunnu mitään, kaikki kunnia hänelle syvään kumartaen. mun ehdottomia suosikkilevyjä siitä huolimatta.
 
Sama täällä. Lähti heti tuon levyn jälkeen armoton Pete Cosey metsästys päälle, ukolta ei kuitenkaan ihan liikaa löydy tuotantoa. Parhaimmistoa on noi Miles Davisin kanssa tehdyt livet. Mutta kaiken kaikkiaan tuo Electric Mud on todellisuudessa melkeimpä kulttuuriteko, siinä mielessä että vaikka tehtiin ihan rahastusmielessä, siinä yhdisty tuo ns. oikee blues tollaiseen psykedeliaan ja rokkiin yllättävän luonnolisesti - mielestäni paljon paremmin kuin monet jotka yritti sitä ihan tietoisesti tehdä (enkä mainitse nyt näiden 60-luvun muutaman super-trion nimiä, ei jaksa juupaseipästellä :), ja huomattavan paljon paremmin kuin mitä jotkut yrittää sitä nykyään tehdä... Eikä vähiten sen takia, että Madin levyllä olevat muusikot oikeasti olivat hyviä soittajia. Hauskinta on se, että tuo levy kuulostaa nytkin modernilta, ei huono saavutus.
 
Jostain syystä en oo ikinä onnistunut löytämään tuolla samalla idealla tehtyä Electric Wolf levyä, onko tästä jotain kokemuksia?

olen itse etsinyt howlin wolfin vastaavaa. sen nimi on kai jotain niinkun howlin wolf album tai jotain muuta yhtä tyhjän päivistä, mikä vaikeuttaa hommaa. jos joku tietää tästä levystä jotakin olen enemmän kuin kiinnostunut !

olen itse etsinyt howlin wolfin vastaavaa. sen nimi on kai jotain niinkun howlin wolf album tai jotain muuta yhtä tyhjän päivistä, mikä vaikeuttaa hommaa. jos joku tietää tästä levystä jotakin olen enemmän kuin kiinnostunut !
 
Siis se on Electric Wolf, siitähän tossa itsekin kyselin perään. Se on kuulemma paljon huonompi, mutta olisi silti kiva saada omistukseen. EIköhän tuoltakin parit loppit irtoais ;).

Jostain syystä en oo ikinä onnistunut löytämään tuolla samalla idealla tehtyä Electric Wolf levyä, onko tästä jotain kokemuksia?
 
En ole minäkään sitä löytänyt. Eikä ole sattunut Muddyn Afrer the rain -levykään eteen missään.

Siis se on Electric Wolf, siitähän tossa itsekin kyselin perään. Se on kuulemma paljon huonompi, mutta olisi silti kiva saada omistukseen. EIköhän tuoltakin parit loppit irtoais ;).
 
jos nimi on toi niin okei sitten. mä kyselin levyä fennicasta ja black & whitesta ja ne ei tiennyt sille tota nimee. mutta hyvä tietää. kiitos

En ole minäkään sitä löytänyt. Eikä ole sattunut Muddyn Afrer the rain -levykään eteen missään.
 
haa. mikäs se semmonen levy sitten oikeen on ?

haa. mikäs se semmonen levy sitten oikeen on ?
 
Se on tuon Electric Mudin jälkeen samalla sapluunalla tehty, kuulemma. Jos en väärin muista niin samoja soittajiakin on mukana, Cosey ainakin.

Se on tuon Electric Mudin jälkeen samalla sapluunalla tehty, kuulemma. Jos en väärin muista niin samoja soittajiakin on mukana, Cosey ainakin.
 
vaude pitää yrittää hommata. kiitos tiedosta

Howlin' Wolfin vastaavasta: allmusic.com ei tunne "Electric Wolf" levyä, mutta vuodelta 1969 löytyy levy nimeltään "The Howlin' Wolf Album". Oisko kuitenkin tuo jälkimmäinen?;)

Howlin' Wolfin vastaavasta: allmusic.com ei tunne "Electric Wolf" levyä, mutta vuodelta 1969 löytyy levy nimeltään "The Howlin' Wolf Album". Oisko kuitenkin tuo jälkimmäinen?;)
 
näin olen ymmärtänyt

kenkkunen: Minkäslaisia tuntemuksia McKinley Morganfieldin Electric Mud levy herättää roots –osaston tunnetusti homogeenisessä ja riitelemään kykenemättömässä jäsenistössä?
 
Mulle Electric Mudilla ei ole juuri muuta kuin jonkinlaista kuriositeettiarvoa, että tämmöisenkin levyn Muddy on tehnyt.
 
Levyn musiikillinen ideahan on kiinnostava ja siinä onnistuneitakin elementtejä. Se voisi olla jopa hyvä, jos Coseylla ( & kumppaneilla?) olisi joku tolkku mukana tuossa loputtomassa vinguttelun määrässä. Liika on liikaa, jo toisen kappaleen aikana alkaa riipiä hermoja. Sitä vähän ihmettelen, miksei Muddy soita levyllä kitaraa lainkaan. Kontrasti Coseyn kitaroinnin kanssa voisi olla veikeää kuultavaa. "Let's Spend The Night Togetherin" kuulleessa ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Rollareiden originaalikaan ei mielestäni kovin kummoinen esitys ole mutta Muddyn tulkinta on aivan järkyttävää paskaa. Äijä on ihan väärässä paikassa.
 
Omaa vastaavaa tuotostaan äänitettäessä Howlin' Wolf sanoi Pete Coseylle, että "why don't you take your wah-wah's and all that other shit and throw 'em to the lake - on your way to the barber shop" (tjsp.). Järkipuhetta. :-)

Sitä vähän ihmettelen, miksei Muddy soita levyllä kitaraa lainkaan.
 
Eiköhän se ollut just siks kun haluttiin tehdä modernia, luulen ma. Eihän se ihan "down home" -levy ole...
 
Off-topicia: Minkäs verran Muddy muuten yleensä soitti kitaraa myöhäisemmillä levytyksillään? Muistanko oikein, että esim. mainion Hard againin kitarat soitti Johnny Winter ja Muddy "vain" lauloi? Tästä kun on monenlaista legendaa liikkeellä. Robert Gordonin kirjassa muistaakseni puhuttiin, että Muddy olisi itsekin kitaroinut levyllä.

Eiköhän se ollut just siks kun haluttiin tehdä modernia, luulen ma. Eihän se ihan "down home" -levy ole...
 
Jep, olisi vaan mielestäni hauska kuulla miten Muddyn slide toimisi tuossa sopassa.

Jep, olisi vaan mielestäni hauska kuulla miten Muddyn slide toimisi tuossa sopassa.
 
Se olisi varmaan sopinut erittäin hyvin tyyliin ja tuonut samalla siihen perinteistä otetta sen verran lisää, että levy olisi "oikeasti" klassikko. Tai sitten ei.

Se olisi varmaan sopinut erittäin hyvin tyyliin ja tuonut samalla siihen perinteistä otetta sen verran lisää, että levy olisi "oikeasti" klassikko. Tai sitten ei.
 
Kuinkahan paljon tämä levy oikeasti toi uutta yleisöä Muddylle "spykedelia-hippien" parista? Musiikillisesti levy on kuitenkin melkoisen erilaista tavaraa kuin miehen muut levytykset.

Hemmetti, olipahan kiven takana. En jaksanut vanhoista Guitar Playereista etsiä tota Coseyn diskografiaa, mutta löyty tälläinen Cadetin (siis käsittääkseni Chessin alamerkki jolle nää psyyke-levyt tehtiin) ja se onkin "The Howlin Wolf Album" ... ja kattokaa mitkä kannet siinä on. Asiaa.
 
tosa linkki:
 
http://www.bsnpubs.com/chess/cadetconcept.html

Electric Mud on kyllä minunki mielestä aivan tajuttoman kova, ja paljon se on kyllä levylautasella pyöriny...
 
Mutta onko kukaan kuullu siitä, että Electric Mud on tehty viime aikoina ns. "uudestaan". Katoin vissiinki viime vuonna jonku dokkarin jossa kerrottiin tästä ko. tapahtumasta, jossa tausta bändi oli sama kuin originaali levyllä ja Muddyn tontin täytti tän päivän nuoret räppärit ynnä muut heebot...Oli asiallisen kuulosta, ja ois kyllä mukava saada ihan levykin siitä kuunteluun.