Kitarat: kitarakamat ›

Heh. Tonni JV Squierista on mun mielestä aika kova hinta, oli se sitten kuinka hyvä tahansa. Tonni on kuitenkin käytetystä kitarasta sen verran iso raha.
 
Ei tästä ole hirveän montaa vuotta kun nuo 80-luvun alun Skujut oli nykyistä edullisempia.
 
Siis suunnilleen. Mulle 700-800 euroo on n. tonni :)

Siis suunnilleen. Mulle 700-800 euroo on n. tonni :)
 
Nojoo, ymmärsin aluksi, että puhuit n.900-1000 eurosta.
 
Kaippa ne ton 700-800 euron arvoisia sitten on, vaikka itse en siihen hintaan ostaisi. Tosin, mä en kyllä tiedä stratoista mitään. :)

Kitaratuntemukseni on varsin vajavainen, enkä haluakaan varsinaisesti ottaa kantaa keskusteltavaan asiaan. Kuitenkin Squier Standard Stratocasterin omistajana (sitä ennen muutamaa Squieria eri liikkeissä testanneena) voin jotain tuosta (omasta yksilöstäni) sanoa.
 
Ensivaikutelma: asiallisen oloinen kitara. Suora, moitteeton kaula. Virittimet ok. Nauhat siistit, suorat. Talla ok. Volume- ja tonenamiskat hieman lelumaiset (älkää vain sanoko että "oikeassa" Fenderissä on tällaiset). Pleksi jykevä, moitteeton. Maalipinta mielestäni vähintäänkin hyvä ellei jopa kiitettävä. Tätä kitaraa on puoli vuotta kopisteltu ja hinkattu ties minne (välillä soitettukin :-) ja maalipinta on ja pysyy. Viimeistely on myös suoritettu asiallisesti: ei mitään ylimääräistä hapsottamassa, ei mitään rakoja tai liimapurskeita, eikä ruuvinkantoja ilmassa/vinossa. Kaikenkaikkiaan sellainen kuin kuvissa olen esim. American Fenderin nähnyt (silmiinpistävä ero tietysti tuo Squierin leveämpi lapa). Virittäminen ei tuota ongelmia ja vire myös pysyy (vibrakammen kanssa en paljon jaksa heilua).
Selkeästi Squierin heikoin lenkki ovat nuo mikit. Ilmeisesti jo yksinään nuo mikit tekevät ison eron "aitoihin" Fendereihin. Olisikin mielenkiintoista kuulla, onko joku saanut soundia kovastikin paranneltua vaihtamalla mikkejä.
 
Ps. Suosittelen Squierien omistajille vaihtamaan tai ainakin kokeilemaan jossain vaiheessa .009-setin tilalle .010-settiä. Mielestäni soundi yksinkertaisesti parani. (jos yritetään jättää huomiotta vanhojen kielten kuluneisuus :-) Tiedä sitten saisiko vielä enemmän munaa .011-setillä.

Jos ostaa 300 euron Squierin, eikä vertaa sitä vierekkäin esim. 600 euron Fenderin soundeihin, niin saattaa olla tyytyväinen kitaraansa.
 
Mutta kun erehtyy tekemään vertailun, niin tulee nopeasti asiaa mikkikauppaan. 300 euron Squierin omistaja ostaa 300 euron mikkisarjan ja asentaa ne squieriinsa, jolloin saa samat soundit kuin 600 euron Fenderissä. Tällöin halvasta on tullut kallis, eli onmistaa Fenderin hintaisen Squierin.

Mutta kun erehtyy tekemään vertailun, niin tulee nopeasti asiaa mikkikauppaan. 300 euron Squierin omistaja ostaa 300 euron mikkisarjan ja asentaa ne squieriinsa, jolloin saa samat soundit kuin 600 euron Fenderissä. Tällöin halvasta on tullut kallis, eli onmistaa Fenderin hintaisen Squierin.
 
Jälleenmyyntiarvo Squierilla kuitenkin alempi. No, myyntitilanteessa järkevintä varmaan laittaa ne alkuperäiset mikit Squieriin takaisini ja myydä ne paremmat mikit erikseen. Säätämisensä siinäkin. Kyllä tuossa kuvitteellisessa tapauksessa olisi melkein ollut järkevintä silti ostaa se 600 euron Fender.
Muistaakseni täällä mnetissä oli ainakin yksi henkilö joka oli tehnyt juuri mainitsemallasi tavalla, eli laittanut Squieriinsa mikit, jotka olivat arvokkaammat kuin se Squier.

Kävin juuri eilen vertailemassa soitinkaupassa kitaroita - aikomuksenani kun on nyt ostaa kitara hl. 300...600 €
 
Ensin kokeilin 200 € Squieria, sitten samaa merkkiä n. 320 € hintaluokasta. Eipä siinä oikein mitään huomannut. Viimmeiseksi kokeilin n. 600 € hintaista Fender Stratocasteria. Ero oli HUIMA! Ja ymmärtääkseni soundiero johtui lähinnä mikeistä.
 
Kaikki nämä kitarat olisivat käsiteltävyyden puolesta mulle kelvanneet, mutta soundien osalta vaan Fender.
Kyllä Fender oli muutenkin tietenkin laadukkaammalla virityskoneistolla ymv. varustettu.
Eli ainakin tässä tapauksessa hinnalle löytyi katetta.
En osaa sanoa, kuin paljon 600 €:sta pitäisi mennä ylöspäin, että ero olisi yhtä selvä, kuin yllä mainitussa tapauksessa. Luultavasti melko paljon.

En nyt kyllä noista mikkien eroista tiedä... Fenkun Classic -sarjasta löytyy jo alnicomagneettiset mikit, mutta kyllä vaan niitäkin haukutaan. Stanuissa on samaa "kuraa" kuin Skuijereissakin. Se on sitten kokonaan toinen juttu, että kuka noita mikkejä toisistaan sokkotesteissä erottaa. Kitaramikki on pirun yksinkertainen värkki, ja "paskan" tekeminen maksaa lähes saman verran kuin "hyvän".

(silmiinpistävä ero tietysti tuo Squierin leveämpi lapa)
 
Kyllä Fendereissäkin löytyy tota leveämpää lapaa, koska se on "70´s lapa" http://www.fender.com/products/search.php?partno=0100070821

Ero oli HUIMA! Ja ymmärtääkseni soundiero johtui lähinnä mikeistä.
Se ero oli varmasti huima, mutta johtuu kyllä muustakin: bodyn ja kaulan puista, virittimien laadusta, nauhojen paksuudesta ja metallista, tallasta, potikoista ym. Kaukoidän "stratojen" bodyt liimaillaan nykyisin noin 7 osaisista agathis-lankuista, eikä tällä sellaisella ole Fender-rakenteen tai -soundin kanssa mitään tekemistä.

Tämän saman minkä tuonne toiseen ketjuun kirjoitin, vois laittaa tännekin:
 
Ei sillä valmistusmaalla nykyisin mitään merkitystä ole, vaan osien valinta, työtavat ja ennenkaikkea laadunvalvonta ratkaisee. Tämä siis jos ajatellaan asiaa ns. objektiivisesti. Antaa puristien nillittää.
 
Osat tottakai kattaa myös puumateriaalit. Kyllä koreassakin osataan hyviä kitaroita tehdä, kunhan osat ovat hyviä ja laatuun panostetaan. Tottakai hintakin sen mukaan.

Esim. Fender tehdään jenkeissä ja annetaan Mexicon lierihattujen koota sama soitin - samoista osista - Mexicossa. Varmasti tulee soittimesta saman tasoinen. Sehän on vaan pitkien sarjojen kokoonpanoa. Ja maassa, kuin maassa se osataan/opitaan tekemään yhtä hyvin.
Tällöin Mexicon hemmot tekisivät puskafenderinsä vähintään 200 euroa halvemmalla ja jenkkilästä loppuisi kitaranvalmistus kokonaan.
 
Mutta jenkit haluavat jatkaa kitaroidensa kokoonpanoa ja säilyttää perusteensa heidän kitaroiden korkeammalle hinnalle siten, että laittavat kitaroihinsa hieman eri valmistajan osia -riippumatta siitä, ovatko ne välttämättä parempia. Hintaeroa on sitten myyjän helppo perustella, että tässä on xxx-mikki, mutta mexicokitarassa "vaan" tämä. Lisäksi räppäävät kitaransa kylkeen jenkkilipun kuvan, niin johan kauppa käy ja siitä saatu lisähinta on korkeampi, kuin mitä lipun liimaamiseen on kulunut kustannuksia.
 
Brändillä kauppa käy.

Mutta taas 80-luvun JV-Squierit ovat kuulemma parempia kuin sen ajan japani/usa stratot... Nykyäänkin semmonen JV liikkuu about tonnin hintaisina käytettynä.
 
Japanin JV Squierit ovat ihan hyviä kitaroita, mutta samaan aikaan Japanissa ei valmistettu Fenderin nimellä kitaroita. Siksi tuo yllä oleva vertaus on väärä. Ihan ensimmäiset JV:t olivat Fenderin nimelläkin ja nämä ovat erityosen haluttuja, vaikka laatueroa Squier (by Fender) nimisiin ei ole. Vain logo on erilainen.
 
Myöhemmin Squier nimi säilyi halvemmissa kitaroissa ja Fenderin nimellä japanissa 80-luvulla valmistetut kitarat ovat käytännössä hyvin samanlaatuisia niiden himottujen JV Squiereiden kanssa.
 
Tammikussa 1985 CBS myi Fenderin toimivalle johdolle. Yrityskaupassa siirtyivät uudelle omistajaryhmälle vain oikeus valmistaa Fenderin malleja Fenderin nimellä, mutta tehdas ei kaupassa siirtynyt. Tämän johdosta Fenderin valmistus USA:ssa kaytännössä loppui useaksi kuukaudeksi kunnes käynnistyi uudelleen saman vuoden lopulla uusissa tiloissa. Samoihin aikoihin Fenderin malleja valmistettiin Fenderin nimellä Japanissa. Nämä ovat hyviä kitaroita ja bassoja.
 
Koko stoori on pitkä ja siitä on kirjoituksi useissa lähteissä.

Ihan vaan off-topic. N. 95 % prosenttia musiikin kuuntelijoista paskat välittää ja edes tiedostaa millä kitaralla se vonku tehdään. Tää jupina on vaan marginaalisen porukan, eli meidän kitaristien ulitmate proo jupinaa. Eihän esim. mun kavereista, jotka eivät itse soita , suurin osa edes ymmärrä mitä eroa on kitaralla ja bassolla.
 
Ja tällä en ota kantaa USA tai Mexico stratoihin, puolesta tai vastaan.
 
Edit: typoa...

NusNus (the sequel):
Hmm. Mitenkäs nämä Eastman Strings -kepukat
 
Hyvä esimerkki. Mielestäni todella hienoja soittimia. Kun vastaavat Kipsonit maksaa vähintään 5000€... No en ole koskaan niitä tietysti soittanut kun ei niitä kaupoissa loju. Mutta Kiinassa osataan kyllä tehdä kunnollakin.
 
Faq1: Tuosta Squier + mikit ja Fender plus mikit. Itse omistan kiinalaisen telen ja Mexicon Straton. Toinen maksoi yli 600€, toinen alle 300€ (kummatkin viilausten jälkeen). Kiinalainen on parempi, ainakin saundiltaan. Kummassakin oletettavasti noin kolimesta palasta tehty runko (see-through finish), tai ehkä halvemmassa kaksi ja kalliimmassa 4 palaa.
 
En tiedä montaakaan Fenderiä tai Squieria jotka kokonaisuutena olisivat täysin just se juttu esim just mulle. Meksikon malleista ehkä vain Robert Cray ja JV stratot, teleistä varmaan Muddy Waters. Mutta Fenderithän ovat tavallaan tehty moddaamista varten, että mikäs siinä on säädellessä...

Hyvä esimerkki. Mielästi todella hienoja soittimia. Kun vastaavat Kipsonit maksaa vähintään 5000€... No en ole koskaan niitä tietysti soittanut kun ei niitä kaupoissa loju.
=)
Aina ilo lukea tällaisiin asiantuntija arvioihin perustuvaa vertailua. Ihan vaan ajattelin et voisko jättää vertaamatta jos ei tiedä asiasta mitään? Muutenkin olen aika vahvasti sitä mieltä että omankin kitaran ominaisuuksia alkaa todella tuntea vasta kuukausien/vuosien soiton jälkeen. Kitarakaupan lyhyt näpräily antaa vasta osviittaa. Omistanikin todella tunnen vasta tuon -83 vuodesta olleen '72 LP:n.

Ihan vaan off-topic. N. 95 % prosenttia musiikin kuuntelijoista paskat välittää ja edes tiedostaa millä kitaralla se vonku tehdään. Tää jupina on vaan marginaalisen porukan, eli meidän kitaristien ulitmate proo jupinaa. Eihän esim. mun kavereista, jotka eivät itse soita , suurin osa edes ymmärrä mitä eroa on kitaralla ja bassolla.
 
Ja tällä en ota kantaa USA tai Mexico stratoihin, puolesta tai vastaan.
 
Edit: typoa...
 
No mitäpä sillä on kenellekään muulle väliäkään kuin sille soitinta käyttävälle? Hänhän se erot tuntee hyppysissään ja jos oikea soittofiilis vaatii tietyn soittimen, niin se pitää hommata.
 
Menee se ruuvi seinään meisselilläkin, mutta porakoneella on kivempaa.

Omistan itse Squierin Standard sarjan straton, ja ainoa ero jonka huomaa ja jolla on jotain väliä verrattuna esim. mexico stratoon, on mikkien "laiha ja heikko" ääni. Mut voivoi.

Ostakaa paskaa jos haluutte.

=)
Aina ilo lukea tällaisiin asiantuntija arvioihin perustuvaa vertailua. Ihan vaan ajattelin et voisko jättää vertaamatta jos ei tiedä asiasta mitään?
 
Gibsonit eivät ole tämän keskustelun varsinainen aihe. Ja niitä ei Suoomesta juurikaan löydy verrattaviksi.
 
JOS tiedät missä suomessa on myynnissä KOKOPUISIA tai muuten oikeasti AKUSTISIA Gibson Jazz-archtop-kitaroita, mielelläni käyn kokeilemassa ASAP. Niille vaan ei ole täällä markkinoita, joten olen kokeillut vain kotimaisia käsintehtyjä ja noita kiinalaisia. TIETYSTI olen kokeillut Gibsonin lankkuja ja laminaatti-"jatsi"malleja, joita esimerkiksi Helsingistä löytyy, mutta niistä ei irtoa juuri "sitä" jatsisaundia (Lottosen laminaattijatsarista kyllä löytyi). Mutta jos esimerkiksi Gibson LeGrande jostain suomalaisesta liikkeestä löytyy, olisin kyllä kiinnostunut kokeilemaan.
 
Mutta myönnän toki että
1) En tiedä minkä arvoisia kitarani ovat 20 vuoden kuluttua.
2) En ole soittanut montaakaan yli 40 vuotta vanhaa kitaraa
3) en ole soittanut ensimmäistäkään Gibson custom shop kitaraa
4) En soita ammatikseni enkä ole soittokouluja käynyt.
 
Mutta okei, okei pidän turpani kiinni. Ja annan teidän muiden "asiantuntijoiden" pitää lippu heilumassa. :P