Kitarat: kitarakamat ›

Tai siis miten nuo materiaalit eroavat soundeiltaan? Lähinnä ajattelen kevyemmän suosaarnistraton eroa leppärunkoiseen stratoon?

se nyt riippuu vähä mitä sä haluat soittaa. suosaarnikitaroissa on tietääkseni läpitunkevampi ääni ku leppäkitarassa mutta kannattaa varmaan kokeilla molempia vaihtoehtoja.

Tai siis miten nuo materiaalit eroavat soundeiltaan? Lähinnä ajattelen kevyemmän suosaarnistraton eroa leppärunkoiseen stratoon?
 
muistelen jossain nähneenin näistä kaaviontapaisen: swampashista lähtee akustisesti kovempi mökä ja suhteessa ehkä hiukan enempi alapäätä. leppärungosta ehkä enempi yläpäätä ja sustainia. Omakohtaisesti voisin noista allekirjoittaa lähinnä tuon mökäosion.
 
Mikit ratkaisee lopullista soundia kuitenkin enempi (fenderilläkin saman mallin kitaran swampash/alder määräytyy usein käytetyn viimeistelyn mukaan.

Saarnista löytyy mun kokemuksieni mukaan avoimempi soundi, vähemmän keskialuetta eli yläpäätä ja alapäätä enemmän. Lepässä taas on keskialuetta runsaasti. Itse pidän ehdottomasti saarnirunkoisista stratoista enemmän kuin leppärunkoisista.

Mun mielestä kyllä puu vaikuttaa enemmän soundiin kuin mikit, mutta enpä tiedä onko se ihan totta. On kuitenkin sellainen kutina että näin olisi.
 
Itselläni on ilmeisesti leppärunkoinen Strato, toisaalta saattaa olla saarniakin (en oikein osaa tulkita noita syitä). Jotenkin on sellainen mielikuva että saarnissa olisi enemmän twangia ja räkää, ja leppä olisi sellainen middlekäs ja ronskisointinen. Suosaarni on ainakin jees, ei paina paljoakaan ja soi ihan mielettömän kivasti. Suosaarnirunkoa kaavailin omaan teleeni, jahka joskus saan aloitettua sen rakentamisen (ilmeisesti kesällä).

Mulla on ollut sekä saarni että leppärunkoisia bassoja. Sanoisin yksinkertaistettuna että saarnissa on "kimeämpi" ja lepässä taas pyöreämpi ja pehmeämpi soundi. Ei kuitenkaan niin että lepästä puuttuisi diskanttia mutta saarnissa diskantti kyllä korostuu.

Mielenkiintoinen yksityiskohta; Fenderin Artist-sarjassa kaikki muut paitsi Mark Knopfler model ovat leppä-runkoisia.

Mielenkiintoinen yksityiskohta; Fenderin Artist-sarjassa kaikki muut paitsi Mark Knopfler model ovat leppä-runkoisia.
 
myös blackmore model on saarnia.jaa mutta se taitaakin olla custom artist series..mutta myös buddy guy artist malli on ashia..

Tässä Tom Anderson-pajan näkemykset puiden soundieroista. Onneksi ei ole rahaa tilata customia Andersonilta, voisi tulla vaihtoehtoahdistus.
 
http://www.andersonguitars.com/toneLibInfo.html

Saarnista löytyy mun kokemuksieni mukaan avoimempi soundi, vähemmän keskialuetta eli yläpäätä ja alapäätä enemmän. Lepässä taas on keskialuetta runsaasti. Itse pidän ehdottomasti saarnirunkoisista stratoista enemmän kuin leppärunkoisista.
Näin minäkin sen koen, oli tuossa puolisen vuotta leppä ja saarnirunkoinen strato yhtäaikaa. Saarni sai jäädä siksikin että sen saundi Lace sensoreilla oli lähempänä sitä mihin on tottunut noilla humpparikitaroilla. Jos on tilaisuus noita oikein kunnolla vertailla niin kannattaa kyl, hyviä kummatkin. Parempi toistaan kumpikin on...

Saarni on enemmän pling kö leppä taas enemmän tväng.
 
Jos näin, niin miksi Telejä sitten väsätään saarnista?
Ihan niinkun tuolla Fenderilässä asti...

Jos näin, niin miksi Telejä sitten väsätään saarnista?
Ihan niinkun tuolla Fenderilässä asti...
 
Ööö.. Mystinen kysymys, mikä on sun kysymyksen pointti?
Fendereitä tehtiin aluksi siitä puustä mitä halvalla saatiin.
 
Ei se sitä tarkoita ettei saaarni-tele twängää, mutta se nyt vaan tuppaa olemaan niin että (hard ash) saarni on _enemmän_ pling leppään verrattuna.
 
Miksi Fender tekee telejä ja stratoja lepästä? :P

Täsmentäkää pling ja twäng. Tämä on vakava asia.

Itse rakensin viime vuonna sekä leppä- että saarnitelen sekä ruusupuuotelaudalla että yhden palan vaahterakaulalla. En sentään neljää kitaraa, vaan yhden kumpaisiakin, joskin kaulat voi vaihtaa päikseen. Sanoisin, että joo... kyllähän netissä voi olla kaaviontapaisia, joissa kerrotaan, että saarnirungosta saa lähtemään kovemman akustisen äänen kuin leppärungosta. Minä en ole siinä kuitenkaan millään runko-kaulayhdistelmällä onnistunut.
 
Mitä taas tulee saundin kirkkauteen, niin enemmän kuin rungon (tai otelaudan, saarnitleissä usein vaahteraa, leppäteleissä ruusupuuta) materiaali, siihen vaikuttaa tonepotikan asento. Voisi kärjistää, että puun lajilla on maalipinnan alla vaikusta lähinnä kitaran painoon. Saundi muodostuu helvetin monesta yksittäisestä tekijästä ja yhden muuttujan vaihtamisen merkitys on usein lähinnä kosmeettinen. Telen paljon puhutusta twängistakin suuri osa tullee tallasta ja siitä, että tallamikki on tallalevyssä kiinni. Ja ohuesta peltitallasta twängia irtoaa kokemusteni perusteella enemmän kuin esim. paksusta messinkitallasta.
 
Jos taas saudista ei välitetä, niin itse pidän saarnia kauniimpana puuna kuin leppää. Jos kitara on maalattu, niin sillä ei tietystikään ole väliä. Toinen huomionarvoinen asian on kitaran paino. Nykyään on todella vaikea löytää kevyitä saarnikitaroita (jos runkoon ei ole porattu kevennysreikiä). Leppärunkoinen kitara on lähes poikkeuksetta keveyempi kuin samanlainen saarnirunkoinen kitara.