Rummut: rumpukamat ›

Kaikkea sitä vintagena myydään http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=23424189 Yleisesti taidetaan mieltää vintage-rummuiksi yli 25-vuotiaat ja laadukkaina jo aikanansa pidetyt rummut. Sama tietenkin muissa instrumenteissa.
 
Miten palstalaiset tämän asian itse ymmärrätte? Mitä on vintage?
 
Mielestäni vintagea on mustaleima Paistet, vanhat A- ja K- Zildjianit ja vanhat laaturummut Amerikasta ja Euroopasta.

Miten palstalaiset tämän asian itse ymmärrätte? Mitä on vintage?
 
No, en tunne rumpukamoja saati niiden historiaa niin hyvin, että juuri osaisin tästä asiasta mielipidettäni esittää, mutta kaikkihan nykyään yrittävät myydä vähänkin esihistorian siipien havinaa kutkuttelevia kamojaan "vintagena".
 
Tässä yhteydessä (eli soittokamat) sanan käyttöä sopii varmaan parhaiten kuvaamaan sanan merkitys "of lasting interest and importance, venerable, classic" (Lähde: Collins English Dictionary).
 
Sikäli jos (ja kun) hollmin listaamat tavarat kiinnostavat yleisesti ja niillä katsotaan olevan merkittävä asema, niin jo vain. Esimerkiksi Tama Rockstarit vuodelta '88 tuskin yleisesti ovat kovin kiinnostavia, eikä niitä siis voida perustellusti myydä vintagena. Mutta myyntimiehet eivät mitään perusteltua ole koskaan tehneetkään, joten se siitä
 
Tuossa huuto.net-ilmoituksessa settiä nyt sentään myydään 160 eurolla (ei näytä olevan hintavarausta), joten sinänsä ei mitään valittamista. Joku saa "vintagea" halvalla.

Mielestäni vintagea on mustaleima Paistet, vanhat A- ja K- Zildjianit ja vanhat laaturummut Amerikasta ja Euroopasta.
 
Tässä tuli se munkin mielipiteeni ja nyt näin vähän asiaan liittyen kysyisin että:
Ovatko vanhat 60-luvun Avedis 14" haikkani jotain tiettyä mallia, tyyliin new Beat yms.? Vai onko se vaan Avedis. Jos tarvii kuvia saadakseen selkoa niin voin käydä ottamassa.
 
Niin ja esimerkiksi omaa 70-luvun Olympic -basaria ja virveliä en pidä vintagena, vaan vanhoina.

Kaikkea sitä vintagena myydään http://www.huuto.net/fi/showitem.php3?itemid=23424189 Yleisesti taidetaan mieltää vintage-rummuiksi yli 25-vuotiaat ja laadukkaina jo aikanansa pidetyt rummut. Sama tietenkin muissa instrumenteissa.
 
HOHO ! Onneksi noissa ei ollut ns. vintage - lisää.
 
Miten palstalaiset tämän asian itse ymmärrätte? Mitä on vintage?
 
Vintage - termi on kärsinyt aika pahan inflaation. Itse ymmärrän vintage - määrittelyn sopivan vanhaan ja jo aikoinaan arvokkaaseen ja arvostettuun tuotteeseen.
 
Mielestäni vintagea on mustaleima Paistet, vanhat A- ja K- Zildjianit ja vanhat laaturummut Amerikasta ja euroopasta.
 
Tähän mielelläni lisäisin ainakin Yamaha 9000 rummut. Ikänsä puolesta ei ehkä vielä vintagea, mutta laatunsa puolesta kyllä.

Meinasin itsekin ensin laittaa 70-luvun Yamhat ja Tamat kalliimpien settiensä osalta. Silloin Japaniin yhdistetty hapatuotannon leima karisi pois. Ensimmäistä kertaa Japanilaiset rummunvalmistajat ryhtyivät kilpailemaan laadulla. Tosin ihan vintagea, nei minulle kuitenkaan ole.
 
Nuorena kuolasin Rogersia, Ludwigia ja Sonoria. Rahat Riittivät vain Taman Imperialstareihin. Pro rummut nekin, mutta se sädekehä niiltä silloin mielestäni puuttui.

Miten palstalaiset tämän asian itse ymmärrätte? Mitä on vintage?
 
Vintage on mulle tutumpi termi erilaisita pullotteista. Esim. Samppanjat ja muut viinit. Tällöin kyse on vuosikertatuotteesta, jota tuotetaan yleensä vain parhaina satovuosina.
Sitä en ymmärrä miten sana on tullut instrumentteihin. Kaiketi vanhan soittopelin omistajat/kauppiaat ovat keksineet kyseisen määritelmän upgreidatakseen keinotekoisesti mielikuvaa instrumentin tasosta. Onhan se purevampi ja varmasti positiivisempia mielikuvia herättävämpi argumentti myynti-ilmossa kuin esim. "myydään vanhat padat".
Tietysti näistä ikivanhoista soittimista löytyy helmiä siinä kuin uusistakin. Mutta ehkäpä sitä Vintage -määritelmää tulisi käyttää vain ja ainoastaan tietyn valmistajan aikoinaan tekemästä lippulaivasta. Yleismääritelmänä aika turha.
Mutta kuka sen määrittelee, että mitä tuotetta saa kutsua milläkin termillä?
 
Vielä esimerkkiä viinien maailmasta:
 
Ei bulkkiviinistäkään tule Vintage:ia säilyttämällä sitä riittävän kauan viinikaapissa.
 
Instrumentitkaan ei mielestäni millään lailla "kypsy" säilömällä paremmiksi. (tähän voi tietysti olla poikkeuksena käytetyn luonnonmateriaalin eli puun erittäin hidas muuttuminen -kuivuminen? ja muutos soundissa, mutta onko se sitten parempaan suuntaan verrattuna lähtötilanteeseen?)
Muutenhan instrumentteja kannattaisi varastoida vuosikymmeniksi ja myydä sitten suurella voitolla.
(yksi poikkeus tässä on tietysti, jos joku ostaa nyt jonkun rumpuvalmistajan uunituoreen huipputuotteen ja pistää sen pakettiin 50-vuodeksi, on se aikamoinen koskematon harvinaisuus jos sitä alkaa kaupata vuonna 2055)
 
Vintage:illa pyritään antamaan tietynlainen mielikuva itse tuotteen ulkonäöstä ja soundista. Mitään virallisia arvojahan tälle termille ei ole annettu, joten jokainen voi periaatteessa mainostaa mitä tahansa Vintage:ina.

Vintage rummuissa on MUN mielestäni jotain tällaista:
 
http://www.vintagedrum.com/item/Sli … 8-bass-drum-Champagne-Sparkle-1960s

Vielä aiheeseen:
 
Vintage -sanaan instrumenteissä mielestäni liittyy (tai olisi liityttävä) myös soundin puolelta tietynlainen silloinen ajan hengelle tyypillinen äänimaailma. Pelkkä ulkonäkö, ikä ja laatu ei riitä (nämä yleensä kyllä yhdessä tuottavat myös sen ajan hengen soundin).

Tuo hollmin teoria noista "sädekehistä" on kyllä osuva myös. Eikös täällä ennenkin ole puhuttu siitä, että esim. rogers tai slingerland eivät ole niin kovassa huudossa ludareihin ja gretscheihin verrattuna, vaikka laadultan voivat yltääkin samalle tasolle. keräilyarvo ei siis aina vastaa käyttöarvoa. Ovathan vanhat premieritkin ihan kelpo pelejä, vaikka hintalappu onkin yleensä n. -50% jenkkilän vastaavien hinnoista.
 
Kuka senkin määrittää mikä on huudossa, mikä ei? Markkinathan ne.
 
Arvostuksesta en tiedä, mutta alla olevan linkin Rogersit on ihan omassa hintaluokassaan verrattuna saman nettikaupan Ludwig - Gretsch -vintagetarjontaan.
 
http://www.vintagedrum.com/item/Rog … Holiday-Drum-Set-1960s-Gold-Sparkle

Arvostuksesta en tiedä, mutta alla olevan linkin Rogersit on ihan omassa hintaluokassaan verrattuna saman nettikaupan Ludwig - Gretsch -vintagetarjontaan.
 
oon ainakin käsittänyt, että jenkeissä rogers on paljon arvostetumpi merkki, kuin vaikka skandinaviassa. Tietenkin ilmeisesti nämä 70/80-luvun halppis rodgerssit on tiputtaneet merkin arvostusta. 60-l. Rogerssit on myös astetta harvinaisempia ja vähemmän tunnettuja Suomessa.
 
Mielestäni kuitenkin slingerland kärsii kaikkein eniten arvostuksen puutteesta...

Miten palstalaiset tämän asian itse ymmärrätte? Mitä on vintage?
 
Mun mielestä vintagea on kaikki epätavallisen vanha, mikä kuullostaa hyvältä, on yleisesti haluttua ja on brandiltaan riittävä. Ns. kulttituote.

Rogers oli 50- ja 60- luvuilla Ludwigia arvostetumpi. Rumpujen Cadillaciksi tituleerattu. Taisipa olla arvostetuin rumpumerkki. Rogersin HW oli parasta tuona aikana. Aika moni rumpali käytti Rogersin rautoja, vaikka rummut muun merkkiset olisivatkin olleet.

Hollmiksen kehuista voitaneen päätellä, että meikäläisenkin Superten sitten on vintagea.
 
Joopa. Kyllä se helposti mullakin menee siihen, että juuri nuo mainitut, jo aikanansa kalliit merkkituotteet vintageen lasketaan. Jotkut Lefimat voivat olla nostalgiamielessä kiinnostava pläjäys, eri asia on sitten niiden haluttavuus ja arvostus vintage-piireissä.

...meikäläisenkin Superten sitten on vintagea. Kyllä vain. Rogers on hieno merkki. Mulla on kaveri, joka osti nuorena uudet Rogersit -70 -luvulla. Ne on vieläkin uudenveroiset. Aina laukuissa roudattu ja huolellisesti kunnossa pidetty. Kyllä ne on hienot. Pikkupoikana kuolasin niitä ja sitten myöhemmin pääsin niillä soittamaankin.

Mulla on kaveri, joka osti nuorena uudet Rogersit -70 -luvulla. Ne on vieläkin uudenveroiset. Aina laukuissa roudattu ja huolellisesti kunnossa pidetty.
 
Toivoo vaan, että jos ja kun omistjaanvaihdos joskus tulee eteen, niin hyvään kotiin pääsevät vastakin.
 
Henkilökohtaisestihan tykkään Rogersista jo siksikin, että idoli-Ronniet eli Tutt ja Österberg ovat molemmat soittaneet jossain uransa vaiheessa Rogersilla...;-)
 
Voisikohan muuten yksi syy Premierin aliarvostukseen vanhojen markkinoilla olla se, että ne olivat jo ammoin 50-60-luvuilla varsin yleisiä rumpuja. Ainakin tuntuu, kun noita vanhoja tanssibändien kuvia katselee, että joka toisella rumpalistilla on Premikat.
Toinen syy on tietysti merkin "peribrittiläinen" tuotanto etenkin 70-luvulla: vaihteleva laatu ja paperilla toimivia ratkaisuja vaikka miten.
Pitää muistaa myös, että Premierillä on ollut mm. Olympic halvempana alamerkkinään. Jotenkin tulee mieleen, että tämä "volyymimallin" tuottaminen ei sekään ole suoranaisesti vintage-arvon kohottaja. Comments, anyone?
 
Tosin. Paikallisella yhdellä koululla on 70-luvun Olympic-setti pinottuna. Ilmeisen täydellinen, pl. ehkä joitain ruuveja ja kalvoja ym.
Mahtaisikohan olla ideaa siinä, että joskus kysyisi millaisella korvauksella ne saisi sieltä hakea pois? Samassa koulussa on myös ne joskus täälläkin kyselemäni Stara-merkkiset rummut jossain kaapissa. Jotenkin nekin kiinnostaisi sieltä pelastaa, vaikka niistä jo viimeksi ne nähdessäni taisi puuttua jotain osia.
(Ennen kuin pilkunviilaajia ilmentyy paikalle: kyllä rumpujen merkki todella on Stara. Muistaakseni pöntöissä on oikein metallilätkät, joissa on tuo merkki ja jonkunlainen tähden kuva.)

No oisko oikea sana noille vanhoille "perus"seteille esimerkiksi "retro"? Kovin muodikas sana sekin nykyään, tosin ei kovasti musiikkimaailmassa käytetty.
 
Asiasta viidenteen, koskahan luomusoittimia aletaan valmistamaan, olisi varmaan hyvä markkinakikka ;)

No oisko oikea sana noille vanhoille "perus"seteille esimerkiksi "retro"? Kovin muodikas sana sekin nykyään, tosin ei kovasti musiikkimaailmassa käytetty.

 
Hm. Vai käsitetäänkö retrolla enempi uusvanhaa (mikä sivumennen sanoen on yksi eniten inhoamiani asioita. Perkele, jos vanhaa halutaan niin ostetaan vanhaa)?

Mun mielesta retro voi tarkoittaa uutta vanhan näköistä, uudelleen tuotettua tai oikeasti vanhaa joka on tullut uudelleen muotiin. Kuitenkin sen verran lähihistoriaa ettei retro ole (vielä) antiikkia.