Yleistä keskustelua musiikista ›

Olenko siis parempi ihminen kuin sellaiset joilla on vähemmän?
 
Hmm, enpä tiedä, ehkä. Heh heh.
 
Mutta faktoista on paha kinastella.
 
Mielipiteistä voi ja pitääkin. Joku tykkää enemmän LPistä, joku CDstä, joku MP3sista. Makuasia. Joku tykkää mummosta, joku äidistä, joku tyttärestä. Onko joku heistä väärässä. No ei varmastikkaan, mutta keskstelua syntyy ja hyviä perusteluja.
 
Ja jokus joku voi jopa kettuilla tai saada kettuilua osakseen.
 
Ja kaiken lisäksi on vielä viikko lomaan ja töissä oleminen vituttaa.
 
PS: Kaikki LP-levyni ovat kellarissa, koska en pysty kuulostelemaan LPn saundia!

Itse en vinyyleistäni ja hyvästä soittimesta lyovu, jos ei muun niin sen takia, etten tiedä cd:n kestävyyttä pitkällä tähtäimellä. Tärkeimmät vinyylit kopioin cd:iksi ja jätän kaikki vinyylin virheet mukaan. On mukava soittaa autossa matkamusiikkina tai illanistujaisissa - yhdistyy ikäänkuin vinyylin ja cd:n parhaat puolet.

Tärkeimmät vinyylit kopioin cd:iksi ja jätän kaikki vinyylin virheet mukaan.
 
Mutta eikös tällöin ole vielä huonompi äänenlaatu kuin kaupasta hankitussa CD:ssä? Vinyylien häiriöäänet ja CD:n "leikkaava" ääni?

Mutta tuleeko siihen se vinyylin tunnelma ? Säröineen ,suhinoineen ja soittajan kainalo hien haju ?

tsalakka oletko tätä mieltä että:
 
: tuleeko siihen se vinyylin tunnelma ? Säröineen ,suhinoineen ja soittajan kainalo hien haju ?

Tsalakka ei ole hetkeen tainnut seurata keskustelua... tai mistäs sitä tietää. Mutta hän oli oikeassa epäillessään CD:n kestävyyttä.

Kefiiri: Tsalakka ei ole hetkeen tainnut seurata keskustelua... tai mistäs sitä tietää. Mutta hän oli oikeassa epäillessään CD:n kestävyyttä.
 
Juu oli silleen oikeassa, että vaan epäili. Koska eihän CD:t mikskään mene. Mulla vanhin CD ihan C-levyn alkuajoilta elikkäs vuodelta 1984. Yks isompi naarmu siinä kyllä on, että kutosbiisi pätkäsee.

Vinyylin maaginen soundi perustuu epätasaiseen taajuusvasteeseen.

Kaikki paitsi 24-bit/96kHz digitaalinen audio on paskaa.

Enpä mene vannomaan, mutta luullakseni arkistointikelpoista cd-levyä ei edelleenkään ole, eikä usb-tikkua. Vaan jos on hyvät olot niin tuskinpa nuo kovin helposti perstoutuu, vaikka on mulla jotain pilalle kaapissa mennyt, vaan olivatpa halpoja ja ohkasia levyaihioinakin, joten en ihmettele. Vanhat Maxellin laatunauhatkin pelittää edelleen täysillä ja halpiskasetit ei niinkään.

Eipä vinyyli/kasettihommia paljoa voi järjellä perustella. Mutta ei kyl tarviikkaan.

Kasetit toimivat aika hyvin jos se nauhaa äänipäätä vasten painava "harja" on kunnossa... mutta itse poltetut CD:thän jo pilaantuvat, varmaan ennen pitkää teollisemmatkin.

Kefiiri: Kasetit toimivat aika hyvin jos se nauhaa äänipäätä vasten painava "harja" on kunnossa... mutta itse poltetut CD:thän jo pilaantuvat, varmaan ennen pitkää teollisemmatkin.
 
Mun vanhin poltettu CD taitaa olla ainakin 20 vuotta vanha ja hyvin soi (sekin) edelleen.

arppah8: Mun vanhin poltettu CD taitaa olla ainakin 20 vuotta vanha ja hyvin soi (sekin) edelleen.
 
ei kannata säilyttää ceedeitä esson baarissa. Siellä tuntuvat menevän heti piloille.

Poptorin tuotteet ovat ajattomia.

Påskägg: Poptorin tuotteet ovat ajattomia.
 
Nyt aletaan olla asian ytimessä.

arppah8: Mun vanhin poltettu CD taitaa olla ainakin 20 vuotta vanha ja hyvin soi (sekin) edelleen.
 
Sama mulla, mutta nopeimmillaan ovat menneet pilalle n. viidessä vuodessa normaaleissa asunto-olosuhteissa. Varmaan yksi talvi kosteassa kellarissa tai kesähelteellä pätsiksi lämpiävällä ullakolla voi surmata ne vielä tuotakin paljon nopeammin.
 
Valokuvausliikken mies esitti, että USB-tikut kuoleutuvat itsestään, jos ei niitä muutaman vuoden välein kytke koneeseen, onko tästä jollain jotain eksaktimpaa tietoa?

Kalmo: Valokuvausliikken mies esitti, että USB-tikut kuoleutuvat itsestään, jos ei niitä muutaman vuoden välein kytke koneeseen, onko tästä jollain jotain eksaktimpaa tietoa?
 
Tikut kestävät tietyn aikaa itsekseen, mutta aika voi olla vuoden tai 200 vuotta, todennäköisemmin jotain siltä väliltä. Mitään tiettyä vuosimäärää ei sinänsä ole olemassa. Käyttö sen sijaan vaikuttaa, tikuissa on muistista riippuen käsittääkseni 1000-100000 uudelleenkirjoituskertaa.
 
E: Itse olen kohdannut 10 vuoden aikana vain yhden itsekseen "kuolleen" tikun, mutta en siltikään säilyttäisi noilla mitään tietoa, mitä ei muualla olisi tallessa.

Muistitikun flash-solun (muistialkio) tieto perustuu staattiseen sähkövaraukseen, joka ei ole ikuinen. Näin ollen siihen tallennettu tieto lienee käytetyistä tallennusmuodoista lyhytaikaisin.
 
Poltettu CDR/DVDR perustuu tummiin (poltettuihin) ja vaaleisiin pisteisiin, joista laservalo joko palaa tai ei pala, kun se taustalla olevasta peilistä taittuu valoanturiin. Näitä on ainakin itsellä tuhoutunut itsekseen reilun 10 vuoden (hyvän) säilytyksen jälkeen. Poltetut kohdat ilmeisesti ovat vaalenneet?
 
Tehdas-CD/DVD taas perustuu pieniin nystyihin, jotka poikkeuttavat laservalon joko valoanturiin tai pois. Nämä lienevät varsin pitkäikäisiä, jos levyä säilytetään/käytetään asiallisesti, mutta muovikaan ei ole ikuista. Täytyy huomata, että nämä nystyt (tai poltetut alueet) ovat siellä syvällä muovin sisällä, lähempänä vastapuolella olevaa etikettiä, joten se etikettipuoli on herkempi vaurioittamaan levyä! Lukupinnassa voi olla likaa/naarmuja, mutta etiketti on syytä olla kunnossa.
 
Sittenhän on näitä M-disk levyjä, joissa tieto ikäänkuin "hakataan kiveen" ja valmistaja väittää niiden kestävän 10000 vuotta. Niiden tekniikka perustuu myös nystyihin kuten tehdas DC/DVD/BRay. Näitä voisi pitää jo arkistointikelpoisina, mutta polttoasemat ovat kovin kalliita.