Etno, proge, latin ›

Pelkkää tilutustahan se on. Mutta ne tekee sen parhaiten.
 
Niinpä niin, joopajoo... :) Okei, lopetan nyt omalta osaltani tähänkin, näytät sittenkin olevan vitsiniekkoja. ;)

Onpas "mielenkiintoista" keskustelua.
 
T.Sivusta seurannut.

jos ei pidä DTst ni turha tulla tällaseen keskusteluun kertomaan asiasta.
 
ja siihen onks-tää-progea-vai-ei-juttuun voi vastaa heti ku joku kykenee selkeesti selittää progen rajat

Tämä vanha paskan jauhanta kiista siitä mikä on progea mikä ei, alkaa kyllä risomaan todella paljon. Vähän sama kun yrittäis luokitella pändit mitkä on heviä ja mitkä metallia. Tai mitkä soulia, mitkä funkya.
 
Onko se Proge-sana joku hiton arvonimi, että esimerkiksi huonoa progea ei voi olla? Siksi emme käytä huonoista bändeistä sitä luokitusta? Vaan se on silloin jotain tekniikkapaskaa, tekotaitellista heviä...
 
Oisko ollut Wigwamin Jukka Gustavson (jos muistan oikein) joka äskettäin tokasi että 70-luvulla proge-sana oli oikea kirous Suomessa. Niin mietinkin miksiköhän siitä on nyt tullut semmone wannabe? "Että on siistiä kuunnella vanhan kansan musiikkia josta nykyteinit ei tajua mittää." Hieman karkeesti yleistin tuon mutta olen tavannut kyllä useita tälläisiä tyyppejä.
 
Ite kyllä samanlailla kuuntelen 70-luvulta lähtien progea (jopa muutakin kun King Crimsonia, Yesiä tai Pink Floydia) mutta se ei ole minulle mitenkään pakonomaista (vaikka ehkä voisi ajatella jos sattuu olemaan progea soittava muusikko).
 
Vielä Dt:stä ettei olisi ihan offtopic nii minusta Kevin Moore lähtiessään vei niin ison osan siitä bändistä että dikkaan eniten sen aikaisesta tuotannosta. Ne synasaundit, se fiilis...

Jos niitä huvittaa tehdä raskas alavireinen riffibiisi, niin kai ne nyt helvetti saa pistää siihen vaikka jäätelöautotunnaria vaskisektiolla jos niitä jumankauta huvittaa, omahan on bändinsäkin.
 
Älä nyt hikeenny hyvä ihminen. Minähän ilmaisin vain mielipiteeni siitä, mikä mielestäni bändissä tällä hetkellä tökkii, kun siitä muutenkin oli puhetta. Saavat toki tehdä mitä ikinä tykkäävät, mutta ei se muuta mihinkään sitä että mielestäni se saattaa olla tyylitajutonta roskaa.

Vielä Dt:stä ettei olisi ihan offtopic nii minusta Kevin Moore lähtiessään vei niin ison osan siitä bändistä että dikkaan eniten sen aikaisesta tuotannosta. Ne synasaundit, se fiilis...
 
Niinpä... hyvänä esimerkkinä Take the Timen synasoolo

Niinpä... hyvänä esimerkkinä Take the Timen synasoolo
 
Tai Wait for Sleep. Eipä taida Ruudeskin kynästä semmosta taidetta irrota. Ruudeski voisi tosin tehdä laulun oranssista kalasta, joka katosi kiippareiden kyljestä. Biisin nimi voisi olla "That Fish Was There For A Reason." Siinä olisi teknopiitti ja 4 varpailla soitettua raitaa :---)

Tai Wait for Sleep
 
Jäätyminen mun osalt, Wait for Sleep ehottomasti

Saavat toki tehdä mitä ikinä tykkäävät, mutta ei se muuta mihinkään sitä että mielestäni se saattaa olla tyylitajutonta roskaa.
 
Joidenkin mielestä taas progen määritelmään kuuluu uusien ideoiden ja näkemysten innovatiivinen käyttäminen.. Osa kansasta pitää Dream Theaterin kuuntelusta, minkä tähden sitä ei saa tehdä rauhassa? Alkaa jo masentaa..

Joidenkin mielestä taas progen määritelmään kuuluu uusien ideoiden ja näkemysten innovatiivinen käyttäminen..
 
Siis mikä oli pointtisi? Tuota en nimittäin hirveästi Dream Theaterissa kuule.
 
Osa kansasta pitää Dream Theaterin kuuntelusta, minkä tähden sitä ei saa tehdä rauhassa? Alkaa jo masentaa..
 
Onko täällä kukaan kieltänyt rauhassa kuuntelemasta sitä? Kuka? Missä? Tämä on keskustelupalsta, kai täällä mielipiteensä saa esittää, varsinkin jos koettaa vielä perustella. Kyllä minusta hyvä musiikki on hyvää musiikkia, vaikka joku sitä paskaksi haukkusikin.
 
Ja kuuntelin minäkin Lines in the Sand-biisin jälleen lauantaina kapakkaan lähtiessä, hemmetin hieno viisu! Missä se meininki, tunnelma ja sävellyksellisyys nykyään on?

Ja kuuntelin minäkin Lines in the Sand-biisin jälleen lauantaina kapakkaan lähtiessä, hemmetin hieno viisu! Missä se meininki, tunnelma ja sävellyksellisyys nykyään on?
 
Niissä biiseissä. :)

Siis:
Esim. jos ja kun bändi kokeilee tehdä oikein mahdollisimman raskaan alavireisen riffibiisin Pantera-tyyliin, siihen mielestäni EI SAA tunkea väkisin mitään hilpeää kosketin/kitaratilutusta tuplabasarihumpan säestämänä
= mitä olet tottunut kuuntelemaan.

Siis:
 
= mitä olet tottunut kuuntelemaan.
 
No olen tottunut kuuntelemaan hyvää musiikkia. Jos koko biisi on selkeästi raskasta ja synkkää hevipoljentoa, mutta soolo menee tuhatta ja sataa duurissa, osoittaa se tavallisesti tekijöiltä huonoa makua koska se pilaa koko biisin tunnelman.
 
Itse asiassa olen enemmän tottunut kuuntelemaan musiikkia jossa sotketaan musiikkityylejä ja hassutellaan äkkinäisillä tunnelmavaihdoksilla. Tykkään monestakin biisistä, jossa sotketaan deathmetallia, diskoa ja tivolimusiikkia. Mutta pointti on Tyylissä.

Niin, onneksi DT:ltä sitä tyyliä löytyy. :)

Niin, onneksi DT:ltä sitä tyyliä löytyy. :)
 
Tyylejä on tietty monenlaisia joo.

Tyylejä on tietty monenlaisia joo.
 
Niin, ja kaikki ei voi kaikenlaisista tyyleistä pitää. Opi jo hyväksymään se. :)

Niin, ja kaikki ei voi kaikenlaisista tyyleistä pitää. Opi jo hyväksymään se. :)
 
Olen sen aina osannut hyväksyä. Minä olen ketjuun perustellut mielestäni kantani, miksi DT ei nykyisellään mielestäni omaa minkäänlaista tyylitajua. Sinun edelliset kommenttisi ovat minulle täysin arvottomia, koska ne ovat vain "onpas", "eipäs ole" -tyylistä kommentointia vailla minkäänlaisia perusteita.

Tai Wait for Sleep. Eipä taida Ruudeskin kynästä semmosta taidetta irrota. Ruudeski voisi tosin tehdä laulun oranssista kalasta, joka katosi kiippareiden kyljestä. Biisin nimi voisi olla "That Fish Was There For A Reason." Siinä olisi teknopiitti ja 4 varpailla soitettua raitaa :---)
 
Kyllähän ns. rauhallisia jopa hienojakin teoksia löytyy Rudessin soolotuotannosta aikana ennen Dream Theateria. Resonance & Secrets of the Muse -levyillä on ihan kuunneltavia pianobiisejä ainakin omaan korvaan hyvältä kuulostavia, nykyään tuntuu että sielukkuus on muuttunut melkoiseksi tekniikkatilupaatokseksi, mut saishan se rudess kyllä vähentää sitä "kitaristimeininkiään" alkaa tosiaan kuulostamaan välillä että onko sittenkään kyseessä DT vai rudess project ;)

Kyllä moottorisahalla on tullu arvostettavaa kommenttia. Olen täysin samaa mieltä monestakin asiasta moottorisahan kanssa. Mutta totean itsekkin tähän väliin, että en voisi sanoa Dream Theatteriä täysin tekniseksi musiikiksi ainakaan kitaroiden ja rumpujen osalta (koska monet niistä jutuista tuntuvat helpoilta tai sanoisinko kehittäviltä) ja en myöskään sanoisi, että proge tai Dream Theatetter on paskaa. Sillä Dream Theaterin musa ja proge on ylensä sellaista, että joskus on hyvää ja joskus aika kökköä. Mutta makuasioista ei sinänsä voi kiistellä.
Esimerkiksi minä itse pidän eniten levyistä Train of thought (joka on tosin mennyt hiukan kaupalliseen suuntaan, mutta ei onneksi liikaa), Images and wordsistä (koska siinä on kaiketi mielestäni Dream Theaterin merkittävimmät ja parhaimat kappaleet ja se on muutenkin upea kokonaisuus), Metropolis part 2 koska se on aidointa Dream Theatteriä aj se on tunnetuin levy Dream Theateriltä.
Palatakseni vielä tähän väittelyyn, on sinänsä tärkeää, että jotkut tekevät musiikkia joka on vaikeasti ymmärrettävää, koska sitten siinä aina löytää uusia asioita, niin soiton kuin myös kuuntelun pohjalta. Ja on toisaalta hyvä, että tehdään myös yksinkertaista musiikkia, koska ihminen tahtoo välillä vain olla eräänlaisessa horroksessa. Esim. Minä kuuntelen Dream Theateriä jopa silloin kun teen läksyjä. Mutta sitten kun yritän nukkua, niin en pysty keskittymään nukkumiseen kun ruopean liikaa keskittymään siihen musiikkiin.
 
Että tällasen raamatun sitte kirjootin ku en ollu pitkään aikaan osallistunu tähän keskusteluun jonka olin aloittanut ;)