Kitarat: kitarakamat ›

Minusta Gibsonit ei ainakaan tunnu sinänsä sen paremmin säilyttävän hintaansa kuin vaikkapa Japanin Tokait. About saman verran prosentteina tuntu uuden hinnasta tippuvan käytettynä myydessä.
 
Tokait saattaa Suomessa säilyttää hintansa, muttei siitä sen enempää.. Kyllähän vintagekama ym. aina hintansa pitää, tuossa on esimerkkiä:
http://cgi.ebay.com/RARE-1978-IBANE … QQcategoryZ2384QQrdZ1QQcmdZViewItem

Minusta Gibsonit ei ainakaan tunnu sinänsä sen paremmin säilyttävän hintaansa kuin vaikkapa Japanin Tokait. About saman verran prosentteina tuntu uuden hinnasta tippuvan käytettynä myydessä.
 
No sama 0.6-0.7 kerroin se tuntuu pätevän merkillä kun merkillä. Mutta.. Miksi Gibson pitäisi ostaa uutena jos kerran uusien laatukin on heikompi?(Onko??) Parempi valikoima ainakin niissä malleissa mitä itse olen etsinyt on ollut käytetyissä. Tämä onkin juuri se G ja F tehtaan pitkien "vintagemalli"-sarjojen etu, valinnanvaraa löytyy.
 
Itselläni ei uusista Gibsoneista ei ole oikein mitään kokemusta, koskaan en ole sellaista uutena ajatellutkaan ostaa. Yhtä faded LP standardia tosin just käpistelin, mut se lakkaus jo aiheutti hylkimisreaktion.
 
Käytettyjen G ja F kitaroiden (Pätee tietennii moniin muihinkin merkkeihin, kuten jo aiemmissa keskusteluissa todettu) hinta ei sitäpaitsi ole laskenut, väitänpä että tuosta omasta kolmikostani perikunta saa ihan mukavasti enämpi rahaa kuin mitä minä olen maksanut.
 
Eli edeleen, jokainen ostaa toivottavasti omien mieltymystensä mukaan, mun versio on tämmönen.

Väitän että 90% niistä kokeilijoiden heikkolaatuisiksi leimaamista Gibsonin ja Fenderin kitaroista johtuu pelkästää paskoista kitaran säädöistä ainakin soittajan omiin mieltymyksiin nähden. Jos kitara seisoo kaupassa samoilla kielillä muutaman kuukauden ja sitä jokapäivä testailee monta jannua, niin nuo kielet ovat käytännössä kuolleet ja vaikuttavat soundiin. Mutta olen sitäkin mieltä että huonoja kappaleita löytyy vähän turhan paljon noiden merkkien maineeseen nähden. Jos haluaa taatusti hyvän tarvitsee ostaa Custom Shop tai joku pienessä erässä rakkaudella valmistettu special-malli. Standardi sarjojen kanssa joutuu vähän valkkaamaan...

Jos ostan yli 1000€ kepin niin se pitää silloin ostohetkellä soundata ja tuntua hyvältä. Jos kauppias ei huolehdi siitä että kepissä on hyvät kielet ja säädöt niin mun puolesta voi pitää keppinsä. Kyllä niitä uusia löytyy. Ainoa poikkeus on jos tiedän laitteen arvon olevan aivan järkyttävän paljon enemmän kuin pyynti. Silloin taas voi ajatella pientä riskin ottoa, ei muuten. Sellaisia tosin harvemmin liikkeissä näkyy.
 
Onhan noita liikkeissä näkynyt tautisen kalliita ESPejäkin missä on aivan kelvottomat sädöt.
 
Mun mielestä jos kitarassa on paskat kielet niin kitara on silloin paska. Oli merkki mikä tahansa. Kielet on aika olennainen osa keppiä nimittäin. Samoin jos säädöt on päin persittä niin minusta kitara on silloin puolivalmis. Kyllä Gibsonista saa Epiphonea huonomman laitteen kun ruuvaa säädöt metsään.

Mun mielestä jos kitarassa on paskat kielet niin kitara on silloin paska. Oli merkki mikä tahansa. Kielet on aika olennainen osa keppiä nimittäin. Samoin jos säädöt on päin persittä niin minusta kitara on silloin puolivalmis. Kyllä Gibsonista saa Epiphonea huonomman laitteen kun ruuvaa säädöt metsään.
 
no en tiiä ihan ymmärsinkö sinun pointtia mutta siis en oikein ymmärrä jos jättää kitaran ostamatta ku siinä on vanhat kielet..tai siis niinku kielethän on todellakin oleellinen osa kitaraa mutta siis nehän nyt on vaihdettavissa ja jokaisella nyt yleensä on omat mieltymykset kielten ja vireen suhteen. ja siis ostatko sinä vaikka jonkun harley bentonin jos siihen vaan on laitettu sinua mielyttävät kielet?tekeekö se pelkästään hyvän kitaran?Harvemmin kitarat on kunnolla säädettynä kun ne on liikkeessä..tai ainakin minun kokemus on tämmönen

Reippaasti ja suht kohteliaasti kun pyytää myyjää tai muuta liikkeen asiantuntevaa henkilökuntaa vaihtamaan kitaraan mieleiset kielet niin yleensä ne ne vaihtavat. Elleivät halua ostavaa asiakasta menettää.
 
Näin siis jos sen hetkiset kitarassa olevat kielet eivät miellytä.

ReBeat:
Juuri tästä on kyse. Ostetaan sitä mitä aina on ostettu, koska ei tiedetä riittävästi jos laisinkaan muista vaihtoehdoista.
 
Tuohon et usko itsekään, tai sitten kyseessä on sellaisen henkilön näkemys, jolla ei ole ensimmäistäkään kitaraa, pelkkiä Warmothin varaosia.
:-)
 
Ei kukaan osta Gibsonia tai Fenderiä ekaksi kitaraksi, vaan ne ostetaan sitten kun niihin on varaa - tässä vaiheessa on yleensä jo kokemusta kymmenestä muusta merkistä - osa hyviä, osa huonompia, osa varmaan loistaviakin - mutta niinpä ne vain vaihdossa myydään, kun on mahdollisuus ostaa se aito amerikkalainen
;-)
 
ilopertti:
OT: *köh* Fordit sucks, omaan paskaan (-95 s-kortti) pitäny tehä enemmän remppaa vuodessa ko Harrikkaan 5v aikana =D
 
Escort ei ole Ford, euroopassa tehdyt mallit eivät ole Fordeja sen kummemmin kuin Epiphone by Gibsonit Gibsoneita tai Squier by Fenderit Fendereitä. Sori
:-)
 
Kylläpä nyt tuli hymiöitä, mutta pitää vielä sanoa: tällä hetkellä joutuu paremman luokan vakiogibsonista maksamaan sen 800-2000 euroa, hintahaitarin alapäässä on studiomallit, Specialit ja muut "lankut", yläpäässä tavoitellummat mallit ja puoliakustiset (joiden tekeminen on aina kallista). Karvalakki-Gibsoneita saa jopa alle 500 eurolla: SG - I, Sonex...
 
Onko tuo kallista? Mun mielestäni on ja ei ole - on sikäli, että omat Nashvillen ja Kalamazoon kitarat maksavat nykyään euroissa lähes sen, mitä markoissa itse maksoin (mutta rahan arvo oli silloin toinen), sikäli taas ei, että jos teetän kitaranrakentajalla sillä tavalla mieluisen kitaran, että siinä on saman verran mystistä 'Mojoa' kuin nykyisissä ykköskitaroissani, joudun varmasti maksamaan 1000-2000 euroa.
 
Ja jotainhan tää kertoo tämäkin, että keskustelu kääntyy aina uraan: Gibson vs. muu maailma
:-D

Jossain päin nettiä oli muistaakseni jonkinmoista listaa siitä, mitä merkkikamat maksoivat 60-luvulla nykyrahassa. Esim. Perus- Les Paul maksoi 4000 taalaa, Fenderin ja Marshallin vahvistimet samaa luokkaa. Siinä mielessä turha voivotella - itse asiassa nykyään kaikki on pirun halpaa, lukuunottamatta priimatason elektroniputkia.

itse asiassa nykyään kaikki on pirun halpaa, lukuunottamatta priimatason elektroniputkia.
 
Kunpa asiat oikeasti olisivatkin näin. Tietty se halpuus riippuu vähän siitä, kenen lompakolla sitä mitataan.

Kunpa asiat oikeasti olisivatkin näin. Tietty se halpuus riippuu vähän siitä, kenen lompakolla sitä mitataan.
 
Soittihan se Jimmy Pagekin ekan Zeppeliinilevyn Supron vahvistimella kun ei ollut Marsua...

Jossain päin nettiä oli muistaakseni jonkinmoista listaa siitä, mitä merkkikamat maksoivat 60-luvulla nykyrahassa. Esim. Perus- Les Paul maksoi 4000 taalaa, Fenderin ja Marshallin vahvistimet samaa luokkaa.
 
Erittäin tärkeä pointti. Nykyisin tuotantokustannukset ovat palkkatasoon nähden pienemmät ja siitä johtuen soittimet ovat käytännössä halvempia. Eikä kitaroiden hinnat palkkatyöläisenä niin kovin suurilta tunnu, mutta muistan itse opiskeluaikana kun sitä rahaa ei ollut, niin sitä ei ollut.

muistan itse opiskeluaikana kun sitä rahaa ei ollut, niin sitä ei ollut.
 
Todennäkösesti kaikki muistaa.. Säästämiset (ja säätämiset).. Yks niitä ainoita itselleni uutena ostamiani kitaroita maksoi vallan v**usti, kun J.Bromanin kanssa tilattiin G:n tehtaalta kamaa, myyntiin ja itelle.. Maksoi 1600 dollaria silloin, eikä saanu kuin tehdastilauksena. No, nythän hinta on ihan kätevästi kiivenny. Mutta siihen aikaan tuo 1600 taalaa oli tosi runsaasti...kesällä 1980.
 
Vintage Trader Bulletin-julkaisu tuos pari vuotta sitten teki ison jutun noista hintavertailuista, ja toki myös ns. "sijoitusnäkökohdat" laski. Aika kiintoisia lukuja, jonsen väärin muista.

no en tiiä ihan ymmärsinkö sinun pointtia mutta siis en oikein ymmärrä jos jättää kitaran ostamatta ku siinä on vanhat kielet..tai siis niinku kielethän on todellakin oleellinen osa kitaraa mutta siis nehän nyt on vaihdettavissa ja jokaisella nyt yleensä on omat mieltymykset kielten ja vireen suhteen. ja siis ostatko sinä vaikka jonkun harley bentonin jos siihen vaan on laitettu sinua mielyttävät kielet?tekeekö se pelkästään hyvän kitaran?Harvemmin kitarat on kunnolla säädettynä kun ne on liikkeessä..tai ainakin minun kokemus on tämmönen
 
Ihan asiallinen komentti.
Tarkoitan lähinnä sitä että minua ainakin v***ttaa mennä kauppaan kokeilemaan monen 1000€:on skittaa mistä ei saa sen takia mitään irti että säädot ja kielet on huonot. Mistä sen tietää sitten kuinka paljon se paranee säätämällä ja vaihtamalla. Ei mistään.
 
Toki voi tehdä arvioita että joo-o duncanit on ja tää on gibsoni jne. mutta jos vieressä on toinen hiukan erilainen ja kiinnostava samoissa hinnoissa niin tee sitten siinä kunnon vertailua.

Jossain päin nettiä oli muistaakseni jonkinmoista listaa siitä, mitä merkkikamat maksoivat 60-luvulla nykyrahassa. Esim. Perus- Les Paul maksoi 4000 taalaa,
 
Muistikuva on siitä että kulta lepa maksoi 70-luvun puolivälissä 4000-5000 mk.

kun J.Bromanin kanssa tilattiin G:n tehtaalta kamaa, myyntiin ja itelle.. .
 
Tarkoitatko Tampereella useammassakin musakaupassa häärinyttä Jamppea ?

Tarkoitatko Tampereella useammassakin musakaupassa häärinyttä Jamppea ?
 
Basistia tarkoitan..=) Poika on tiämmä kanssa 4-kielistä soittanu. Tunnekko miehen?

Tiedän paasaavani Yamahan kitaroista aika paljon, mutta mielestäni siinä on merkki, jonka soittimissa hinta-laatusuhde on kohdallaan halvimmasta kalleimpaan malliin. Eli Yamahan kohdalla kannattaa merkistä maksaa, saa hyvän kitaran kaupan päälle. ;)
 
Yhdyn tähän. Oma kokemus on kylläkin vain tuolla akustisten puolella mutta samanlainen mielipide ja käsitys on minullekin tullut. Monen kitaran kohdalla ovat hintaluokassaan parhaasta päästä. Ehkä ei merkkinä ole niin "rock" tai katu-uskottava kuin Martin, Fender, Gibson... mutta asiallisia ja hyviä tuotteita kautta linjan tekevät.