Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Lueskelin tuossa iltasella Hiscock:in Make Your Own Electric Guitar kirjaa.
 
Jos en aivan väärin ymmärtänyt lontoon murretta niin kirjassa sanottiin suurinpiirtein näin:
Koteloitu kaularauta toimii niin että kaularaudan avoin puoli on LIIMATTU kaulaan kiinni ja tämän ansiosta kiristettäessä se vääntyy ja korjaa kaulan kulmaa.
 
Toivottavasti olin niin väsynyt että ymmärsin tekstin väärin koska oman projektini kaularauta ei ole millään tavoin liimattu.
 
Sanokaa että ymmärsin väärin tai että kirjassa on virhe!!

Ymmärsit väärin tai kirjassa oli virhe. Se ei haittaa vaikka sinne väliin liimaa meneekin, kunhan kierteet pysyy liimattomina. Itse liimaaminen on turhaa.

Ideaalitilanteessa kai ura on niin tarkasti sovitettua raudan mitoille, ettei raudan tarvitsisi periaatteessa olla missään kontaktissa liiman kanssa.

Ymmärsit väärin tai kirjassa oli virhe. Se ei haittaa vaikka sinne väliin liimaa meneekin, kunhan kierteet pysyy liimattomina. Itse liimaaminen on turhaa.
 
Luojalle kiitos! Sen verran on hikeä jo valuteltu tuon kaulan kanssa että harmittava takaisku olisi ollut. Toisaalta tuon soviteen olen tuohon raudan ja uran väliin tehnyt niin jämptiksi että on melkein kuin liimattu. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää haittaako tuo liimaaminen toimintaa, koska sillä tavoin raudasta saisi stabiilimman, eikä mitään resonointeja tai värisemistä ainakaan tulisi. Sellaisiakin keppejä on soitettu missä tuo rauta tärisee sisällä. En tiedä onko kyse ollut huonosta sovitteesta itse pinnan ja kotelon välillä vai kotelon ja kaulan välillä.

Hmm, milläs sivulla se oli? Vilasen kunhan pääsen taas kotiin lukemaan sitä, katsotaan onko suomennoksemme yhteneväiset. En kyllä muista sieltä tuollaista lukeneeni, ja olen pariin kolmeen kertaan tainnut opuksen lukea.
 
Edit: Ainakin gotohin kaularauta on suunnikkaan muotoinen, eli liimaa pääsee vähän väleihin, mutta ei kuitenkaan sinne pohjalle missä haittaisi raudan toimintaa. Ts. en ole ainakaan omissa tekeleissä (4kpl) huomannut soitettaessa mitään, tosin jos kaulaa kovaa kopauttaa, saattaa kuulua särähdys, jos kaularauta on "auki".

Hmm, milläs sivulla se oli? Vilasen kunhan pääsen taas kotiin lukemaan sitä, katsotaan onko suomennoksemme yhteneväiset. En kyllä muista sieltä tuollaista lukeneeni, ja olen pariin kolmeen kertaan tainnut opuksen lukea.
 
Edit: Ainakin gotohin kaularauta on suunnikkaan muotoinen,
 
Tarkoitat varmaan puolisuunnikkaan muotoinen. :-)
Suunnikkaan muotoiselle olisi uran teko melko vaikeaa.
 
Pääsinpä...:)
 
Se oli ihan siellä kaularautoja ja niiden toimintaa käsittelevässä luvussa.
 
Siellä oli myös mielenkiintoinen kuva pintakäsittelystä. Jossain vehkeessä oli vain kaksi kerrosta kovaa akryylilakkaa. Tuo kivasti puun esiin ja pitäisi kai olla kova. Rupesi kiinnostamaan.

Jossain vehkeessä oli vain kaksi kerrosta kovaa akryylilakkaa. Tuo kivasti puun esiin ja pitäisi kai olla kova. Rupesi kiinnostamaan.
 
No onko se sitten paksuja kerroksia, vai jätetäänkö se puu tosiaan karheaksi?
 
Mä sain vetästä 20-30 kerrosta akryylia ennen kuin sai pinnasta edes tasaisen eikä lakkaa silloinkaan ollut vielä paksulti.

Tarkoitat varmaan puolisuunnikkaan muotoinen. :-)
Suunnikkaan muotoiselle olisi uran teko melko vaikeaa.

Heh, arvasin ton! Noh, eniveis, vilasen, kunhan meen pistää teleä kasaan taas ens viikolla. Tuosta akryylilakasta: 2-komponenttiakryylimaalia riitti kolme ohutta kerrosta riittävän paksuun pintaan kiillotusta varten, eli jos teet pohjatyöt todella hyvin, saattaa kahdella kerroksella saada jo hyvän pinnan aikaan pelkällä lakallakin. Toki filleröidä täytyy jos on mahonki tai saarni kyseessä, lepällä pitäisi pärjätä ilmankin.
 
Edit: Ainiin sä tarkotat sitä ohutta viimeistelyä siinä jossain bassossa, missä jää syyt näkymään kivasti joo nyt muistankin. Kait sen pitäis onnistua, mutta pinnasta pitää tulla varmaan tosi hyvä kerralla, eli virheitä ei juuri saa olla.

Heh, arvasin ton! Noh, eniveis, vilasen, kunhan meen pistää teleä kasaan taas ens viikolla. Tuosta akryylilakasta: 2-komponenttiakryylimaalia riitti kolme ohutta kerrosta riittävän paksuun pintaan kiillotusta varten, eli jos teet pohjatyöt todella hyvin, saattaa kahdella kerroksella saada jo hyvän pinnan aikaan pelkällä lakallakin. Toki filleröidä täytyy jos on mahonki tai saarni kyseessä, lepällä pitäisi pärjätä ilmankin.
 
Edit: Ainiin sä tarkotat sitä ohutta viimeistelyä siinä jossain bassossa, missä jää syyt näkymään kivasti joo nyt muistankin. Kait sen pitäis onnistua, mutta pinnasta pitää tulla varmaan tosi hyvä kerralla, eli virheitä ei juuri saa olla.
 
Joo voin paljastaa. Tuli itsekkin tarkistettua toi suunnikas ja puolisunnikas juttu ennen kuin vastasin. Tuli vaan sellanen olo. :-)
 
Mulla kanssa Tele tekeillä. Ei osaa päättää vaan tota pintakäsittelyä ja väriä. Tällä hetkellä ehkä kiinnostavin ois just sellanen ohut lakkaus mikä antaisi hipelöitäessä hiukan puun fiilistä. Ja sitten kun noi lakkaus olosuhteet on sellaset että ei oikeen sellasiin monen viikon viimeistely sessioihin oo mahdollisuutta. Parasta ois kun sais lakat pintaan muutamassa päivässä ja sitten kiillottelis.
 
Sellanen siis missä ois hiukan sellasta vintagen kellertävää sävyä ja jättäis ne puun syyt siihen pintaan.

Spraypurkkiakryylilakalla en välttämättä lähtis koittaan, tai sitten vetäisin jonkun matan ihan ohuelti enkä edes yrittäis kiillottaa.
 
Siinon spräypurkkiakryylilakalla vedetty ja kiillotetty. Mutta tosiaan, kerroksista tulee niin ohuita että aikaa kyl saa menemään.
http://img11.imageshack.us/my.php?image=tlrunkotakaviistosta16kg.jpg

Mitäs puuta sulla on se runko? Lepän kanssa tuskin hirveesti tulee tota syyfiilistä, kun se tuppaa olemaan aika tasainen puu, saarnen kanssa tulis vähän paremmin. Spraypurkkiakryylilakalla en välttämättä lähtis koittaan, tai sitten vetäisin jonkun matan ihan ohuelti enkä edes yrittäis kiillottaa. Tai sitten vaha/öljy pintaan, olis myös helppo tehdä, eikä vie paljoo aikaa, esim. vahan saa kahdessa päivässä pintaan ja jäljestä tulee hyvä, ja varmasti tuntuu puulle.
 
Leppä podi on. Oon myös tota vahaa miettinyt. Kirjassahan oli siitäkin esimerkki. Mehiläisvahaa kaiketi. Samaa mitä jotkut hieroo maihareihin. Tosin ei taida saapasvaha käydä tohon hommaan. Vai käviskö? :-)
 
Ainoa mikä vahassa pelottaa on se että tuo vaalea puu saattaa tulla nuhjuseksi sieltä missä hiki virtaa. Ainakin kaulasta. En tiedä miten hyvin suojaavat.

Siinon spräypurkkiakryylilakalla vedetty ja kiillotetty.
 
Mulle paras ois sudittava tai hierottava aine.
Milläs periaatteella nuo mahtaa olla viimeistelty? Oon pitäny kourassa ja hyvältä tuntu käpälissä.
 
http://www.washburn.com/products/electrics/nseries/n4.aspx#

Eiköhän se oo vaan mattalakka. Mutta joo, osmocolor-vaha on ainakin kova juttu, oon sillä 3 kaulaa viimeistelly ja tulee tosi mukava pinta soittaa, sen voi levittää sienellä tai jäykällä pensselillä ja pinnan voi myös kiillottaa. Tuota saa vielä väreissäkin. Pikkusen se pinta tummuu käden alla, mutta kyllä sen voi puhdistaa jollain miedolla puhdistusaineella.