Kitarat: soittaminen ›

Voiko ihminen olla hyvä kitaristi vähällä teorialla, huom. vähällä, ei ilman! Itse tunnen ainakin oppineeni itseopiskelulla kitara kourassa kaikenmoista vaikka olenkin aloittelija. siis voiko kitaristi tulla toimeen barreilla, viitos/tavallisilla soinnuilla, osaa tahdin(t).. itse oppineenksi olen yllättävän hyvä (kuvittelen) ja kun tännekin tulee lukemaan kaikenlaisia juttuja niin masentaa kun en tajua pienintäkään osaa soittamiseen liittyvistä termeistä sun muista?! sydäntäni lähellä musiikista ovat Apulanta, CMX, YUP ja Dark Tranquillity..heistä minä imaisen vaikutteet omiin biiseihini ja jotkut ovat jopa "hyviä"..
No okei, voi olla aika naivia tulla vuodattamaan tänne tälläisiä mutta miksi musiikin pitää olla vaikeaa että se olisi hyvää!! kummallista..

Tunteella on enemmän vaikutusta kun tekniikalla! Oot oikeilla jäljillä!!

Voiko ihminen olla hyvä kitaristi vähällä teorialla, huom. vähällä, ei ilman! Itse tunnen ainakin oppineeni itseopiskelulla kitara kourassa kaikenmoista vaikka olenkin aloittelija. siis voiko kitaristi tulla toimeen barreilla, viitos/tavallisilla soinnuilla, osaa tahdin(t).. itse oppineenksi olen yllättävän hyvä (kuvittelen) ja kun tännekin tulee lukemaan kaikenlaisia juttuja niin masentaa kun en tajua pienintäkään osaa soittamiseen liittyvistä termeistä sun muista?! sydäntäni lähellä musiikista ovat Apulanta, CMX, YUP ja Dark Tranquillity..heistä minä imaisen vaikutteet omiin biiseihini ja jotkut ovat jopa "hyviä"..
No okei, voi olla aika naivia tulla vuodattamaan tänne tälläisiä mutta miksi musiikin pitää olla vaikeaa että se olisi hyvää!! kummallista..
 
Kaikki minkä osaan, on itseopittua. Hankalaa? Kyllä. Mutta onnistuu se näinkin.

juu tunne on hyvä ja mielikuvitus.. hyvä että on muitakin jotka ajattelee näin.. jap jap, keep on rockin'!!!

Esimerkiksi Hendrix ja SRV eivät tienneet teoriasta juuri mitään.. vastaus riippunee siitä, mitä hyvällä kitaristilla tarkoitetaan. Toki teorian hallinnasta hyötyä on.

Tunne on ehdottomasti tärkeintä. Toki tunteitten tuomista omaan soittoon kovasti auttaa teorian hanskaan ottaminen edes jotenkin.

Se, mitä minua kiinnostaisi tähän liittyen tietää on mitä itse kukin käsittää "teoriaksi" ja kuinka moni pitää sitä synonyymina soittamisen tekniikalle? Koska pelkästään jo yksittäinen sävel on teoreettinen asia, saati sitten kaksi säveltä kvintin välillä toisistaan (tunnetaan myös voimasointuna).
 
Soittamiseen liittyvät termit (kuten vaikka hammer-on, pull-off, barré-ote, alternate picking) puolestaan eivät ole musiikin teorian alaisia juttuja, vaan ihan kitaran soittamisen teknisiä asioita. Nämä asiat liittyvät siihen miten soitetaan, teoria puolestaan siihen mitä soitetaan.

Monet ns. fiiliksellä soittavat kitaristit eivät välttämättä osaa selittää miksi joku sävel toimii tietyn soinnun tai toisten sävelien kanssa hyvin.
 
Itse olen ainakin monesti ihan pihalla soittamastani kamasta enkä osaa sanoa käytänkö miksolyydistä moodia vai mitä..on vain opittu, että tuolta kohtaa otelautaa löytyy säveliä, jotka toimivat tän ja tän jutun kanssa hyvin.
 
Tärkeintähän olisi saada ne päässä pyörivät jutut soitettua kitaralla, ei sillä ole niin väliä tietääkö musiikin termein mitä tarkalleen ottaen tekee. Toki teorian opiskelu helpottaa edellä mainitun saavuttamista, mutta miksipä siihen ei pääsisi myös ihan yrityksen ja erehdyksen kautta.
 
Jaa mitä se teoria on? Mielestäni se on nimenomaan tietoa siitä, miten soinnut ja skaalat muodostuvat, mitkä skaalat/soinnut toimivat minkäkin skaalan/soinnun kanssa ja muuta sellaista.

Monet ns. fiiliksellä soittavat kitaristit eivät välttämättä osaa selittää miksi joku sävel toimii tietyn soinnun tai toisten sävelien kanssa hyvin.
 
Itse olen ainakin monesti ihan pihalla soittamastani kamasta enkä osaa sanoa käytänkö miksolyydistä moodia vai mitä..on vain opittu, että tuolta kohtaa otelautaa löytyy säveliä, jotka toimivat tän ja tän jutun kanssa hyvin.
 
Tärkeintähän olisi saada ne päässä pyörivät jutut soitettua kitaralla, ei sillä ole niin väliä tietääkö musiikin termein mitä tarkalleen ottaen tekee. Toki teorian opiskelu helpottaa edellä mainitun saavuttamista, mutta miksipä siihen ei pääsisi myös ihan yrityksen ja erehdyksen kautta.
 
Voi jehna, veit jalat täysin suustani! noin olisin vastannu vielä tänne mut kerkesit ensin, olen nimittäin juuri samanlainen. noh, voi johtua tämä meikäläisen vuodatus siitäkin että olen aloittelija (soittanut vajaan vuoden) ja henk.koht. yritän panostaa siihen että todella osaan soittaa oikein ja niin että kuulostaa hyvältä.
 
ehkäpä se mihin alussa viittasin oli enimmäkseen juuri tuo termistö ja se etten itse hirveästi mieti onko tässäkin nyt käytetty tätä "oikein" jne... ite vaa muodostan erinäisiä riffejä ja kehittelen siitä eteenpäin muistin avulla ja kokeilemalla ja sitä kautta oppimalla lisää!! jos tulee joku outo juttu eteen niin ei se auta kuin etsiä apua teoriasta eli minäkin joudun turvautumaan siihen... arrrgh, olen pahoillani että edes aloitin koko keskustelun mutta saadaanpahan juttua aikaiseksi!!!

Fiilis pohjalta soitto vaatii hyvää korvaa sille mitä ympärillä paukkuu. Siksi bändissä yhteensoitto usein pelaa paremmin fiilispohjasten kesken. Teoriamuusikoilla on tapana huomaamattaan pudota kärryiltä kesken biisin. Sen jälkeen jatkuu soitto ns. kompinkääntö-tyylisesti niin kauan kunnes loppuu.

Jotenkin huvittavaa on se, että ainakun joku mainitsee, että ei osaa teoriaa tai vastaavaa (missä ei sinänsä ole mitään pahaa) niin siihen tulee vastauksena, etteihän Hendrix tai SRV osannut myöskään teoriaa. Molemmat herrat on kuitenkin aika erikois tapauksia, eli ei se tarkoita sitä että ilman teoriaa pääsisi samaan (ei toki myöskään etteikö pääsisi). Soittamalla oppii. Teoria sitten myöhemmin. En tiedä taaskaan mitä ihmettä kirjoittelen. Darra :)

Joka tapauksessa ei teorian osaamisesta haittaakaan ole.
Tai, kun opin asteikkoja, niin aluksi sorruin liikaa niiden orjalliseen noudattamiseesn, mutta sitäkin pääsee eroon aika nopeasti.
 
Vaikka ei osaisi teoriaa ollenkaan, niin voi saada aikaan aivan perkeleen hyvää musiikkia, mutta jos taas osaa teoriaa, se kappale voi olla aivan yhtä hyvä tai huona tai parempi jne.. mutta teorian hallitseminen auttaa yllättävän paljon siihen, että saa päässään kuuleman kappaleen kuulostamaan siltä, miltä se aluksi piti kuulostaa.

Minun mielestä kysymys on hyvin pitkälle siitä, ett ihminen on taipumus oppia selviämään omien "puutteidensa" kanssa. Esim. sanotaan, ett sokeat oppii käyttämään muita toimivia aistejaan hyväkseen homattavasti paremmin, kun näkökykyiset ihmiset...tai kuurot oppivat lukemaan huulilta, mikä taas tuntuu näin kuulevana ihmisenä tosi omituiselta.
 
Sama pätee myös tossa kitaransoitossa. Jos ihminen on laiska tai muuten kykenemätön oppimaan teoriaa/nuotteja...mutt hän on tosissaan kiinnostunut soittamisesta, niin silti minun mielestä hänellä on yhtähyvät mahdollisuudet oppia soittamaan. Ihminen on halutessaan sellainen sissi, ett kyllä se keinot keksii. Silloin mennään vaan hieman toista "tietä", kun ns. "teoriapolkua". Lopputulos voi olla sama, sillä erotuksella, toinen ei vaan välttämättä tiedä noiden juttujen nimiä.

Miks ne nimet pitäs tietää? ja kellä muuten on ollu oikeus ne edes kastaa. Ja mä en ainakaan antais lapselleni nimeks A5

ainaki mulla on sellanen käsitys, että eiköhän se oo aika henk. koht. juttu, eli jos pärjää -mielestään- hyvin ilman teoriaa, ni ei kai siinä mitään vikaa ole, mut kyllähän teorian osaaminen helpottaa myös kehittymistä.

Muistan kuulleeni jostain, ett esim. Albert Lee, tuo kantri kitaristien kunkku, ett hän ajattelee teoriaa pianopohjaisesti sillonkin, kun hän soittaa kitaraa. Eli kyllähän kitaristien ajattelu/oppimis -tapa on yksilöllistä.
Kuten on monesti tullu mainittua...lopputuloshan se ratkaisee;)

Miks ne nimet pitäs tietää? ja kellä muuten on ollu oikeus ne edes kastaa. Ja mä en ainakaan antais lapselleni nimeks A5
 
Sinänsä jännä, että pitäisikö soinnun nimi olla sitten Pentti?
 
Nuotithanon ihan selkeitä A,B(H),C,D,E,F,G. Ja tuo vitonenhan tulee kvintistä. Eihän siinä mitään järkeä olisi jos soitettaisiin perussävel ja kvintin päässä oleva nuotti ja se kirjoitettaisiin Aadd9 ? Voisi tulla aika sekametelisoppa.
 
Nimethän on(ainakin luulen) tehty sen takia että ne voisivat selkeyttää hommaa. Otetaan taas soinnuista esimerkki. Esim E7#9, jos jokaisella nuotilla olisi jokin nimi, vaikka asko , oskari jnejne. Voisi olla sointujen opetteleminen ankeeta. Tuo mainitsemani sointu olisi sitten vaikka EinariPossePontiusPojanpoika. No whatever, kuka haluaa asiat mitenkin opetella.
 
Ja toisaalta, eihän kukaan niitä nimiä pakota opettelemaan jos haluaa soittaa. Mutta niistä voi olla(ja varmasti) on hyötyä mitä pidemmälle soittamisessa mennään.
 
Ja niin, yleisesti teorian opettelusta ei haittaa ole, mutta ei se aivan välttämätöntä ole. Mutta kuitenkin on suositeltavaa että edes aivan perusasiat ymmärtää. Tästä voi tulla kysymys että mikä on sitten perusasiat? Siihen minä en nyt puutu. Oletettavasti myös herrat Hendrix ja SRV tiesivät ainakin perusasiat, ja oletettavasti myöskin hieman enemmän vaikka eivät mitään teorianeroja olleetkaan. Kuten en minäkään mikään nero ole.
 
Loppupeleissä hyvin suuren osan ratkaisee soittajan korvat joilla tunnistaa mikä soundaa hyvältä, mikä sävel sopii mihinkin miten käyttää sointuja yms.
 
Ja palatakseni vielä tuohon teoriaan yleisesti. Luulisin että se on eräänlainen "muusikkojen" kieli, jolla he voivat ymmärtää toisiansa muutenkin kuin soittamalla ja itse musiikilla. Teoriathan ovat yleisesti asioita joilla pyritään selittämään ja ymmärtämään asioita. Ei välttämätöntä, mutta ei tee pahakaan jos osaa.
 
Kukin tallaa tavallaan.

Kyllä tässä on ainakin tähän asti pärjätty ilman sen suurempia teorioita pelkän korvan varassa. Alunperin kun rupesin soittamaan niin oli semmoinen meininki, että tehdään just niin kuin huvittaa ja on hauskaa. En sitten tiedä olisiko teorian ja "oikean" tekniikan opettelu tappanut soittoinnostuksen (luultavasti ei) mutta kun ei ole huvittanut niin ei ole huvittanut! Joskus oma rajoittuneisuus tietenkin häiritsee, mutta sen vastapainoksi on tullut kehitettyä omia juttuja ja sellaista soittotekniikkaa, joka on tullut luonnostaan eikä väkisin opettelemalla. Eikä ole kukaan keikkoja nähnyt tai levyjä kuunnellut tullut sanomaan että "helvetti jätkä, sä et osaa soittaa"! Kerran kun valitin yhdelle kaverille (joka on itse oikein tosi hyvä kitaristi, lukee nuotit ja tablat ja tiluttelee menemään kuin mikäkin) soittotaitojeni puutteellisuutta niin hän sanoi tuskastuneesti: "Niin mutta sulla on sentään IHAN OMA TYYLI"! Sitä on tapana muistella silloin, kun alkaa tuntua siltä että ei tässä mun soittamisessa ole mitään järkeä.

Ilman teoriatietämystäkin voi olla hyvä kitaristi,mutta kyllä kitaratunneilla käynti ja kohtalainen teorian osaaminen nopeuttavat oppimista aivan helv*tisti.Jos minä olisin jatkanut itseoppimisen linjalla niin en varmasti olisi ikinä mikään häävi kepittäjä.