Rock, pop, alternative ›

On muuten aika Arcturusta toi self-titled. Aivan suaterin hyvä. Edelleen. Yksi CMX:n top 10 biiseistä. Ehkä jopa top vitosessa.
 
-Jemo

Kuulin ensimmäisen kerran CMX:ää Veljeskunta -levyn ilmestyttyä.Sitten tuli hankittua Aurinko ja Aura.Sittemmin on diggailu hieman lopahtanut.Eilen ostin kuitenkin Aion-levyn (sitä kun saa mid-price -hintaan) ja perskutarallaa tämähän on parasta CMX:ää kuunaan! Täytynee harkita tuon Pedot -levyn ostoa myös.Niin kuin joku tässä mainitsikin niin bändi on oppinut soittamaan.Toisaalta meikäläiselle CMX:ssä on suuri merkitys Yrjänän teksteillä jotka ovat mielestäni parasta suomenkielistä rokkilyriikkaa.Tommonen vaikeaselkoinen hämyily kun sattuu viehättämään meikäläistä.

Ei ne ole oppineet soittamaan. Nykyinen studiotekniikka vain tarkoittaa sitä että naapurin Einarista saa kolmiviivaisen C:hen laulavan hevanderin ja rumpali voi vetää rytmiraitoja koskematta kertaakaan koko kannuihin. Tosin Peippo on livenäkin eläin rummuissa.
 
-Jemo

Ei ne ole oppineet soittamaan. Nykyinen studiotekniikka vain tarkoittaa sitä että naapurin Einarista saa kolmiviivaisen C:hen laulavan hevanderin ja rumpali voi vetää rytmiraitoja koskematta kertaakaan koko kannuihin. Tosin Peippo on livenäkin eläin rummuissa.
 
-Jemo
 
Eli rumpali osaakin soittaa ja laulaja ei ole soittaja. Mikähän se arvostelun kohde olikaan :)
 
Minua ei ole koskaan häirinnyt CMX:n musiikissa se, että soittaisivat jotenkin huonosti, en ole edes ajatellut koko asiaa. Alkupään tuotanto (Kolmikärki ja ekat ep:t) nyt on eri asia, sellaista (mustaa)huumorimusiikkia muutenkin.

Alkuaikoinahan ne vasta osasivat soittaa, huomatkaa tahtilajin vaihtelut ja esim. Yrjänän basson nopeus!

Alkuaikoinahan ne vasta osasivat soittaa, huomatkaa tahtilajin vaihtelut ja esim. Yrjänän basson nopeus!
 
Tahtilajien vaihtelut ei kerro juuri mitään soittotaidosta - tai kertoohan se, että pysyy mukana monimutkaisemmissakin jutuissa. Tuskin vuosien mittaan soittotaito huonuntunut on vaikka rauhallisempaa tekevätkin.

Tahtilajien vaihtelut ei kerro juuri mitään soittotaidosta
 
Suoraa korrelaatiota näiden kahden välillä ei ehkä ole, mutta Kolmikärjen aikaiset jutut kertovat tyylitajusta ja juuri siitä, että "pysyy mukana monimutkaisemmissakin jutuissa".

Minä en näköjään osaa lainata.
 
Pahoittelen :>.

Minä en näköjään osaa lainata.
 
Pahoittelen :>.
 
Eihän tuo mitään. :)
 
Tyylitajusta? Siis Kolmikärjen kaltaisen musiikin tyylin tajusta. Pedot taas kertovat tämänpäiväisen tyylin tajusta. :)
 
Ihan tarpeeksi hyvin soittavat omiin tarpeisiini ja toivottavasti heidän itsensäkin.

Sitä minä vain, että nykyjään studiolevyistä on aika paha mennä enää sanomaan mitään bändin soittotaidoista. CMX:lläkin on lukuisia biisejä joita eivät ole ikuna vetäneet bändin kanssa. Edes treenikämpällä. Mitä taas bändin livekuntoon tulee, niin kyllähän nuo osaavat setillisen rokkia vetää niin että meikäläisellä on aina heidän jokavuotisen lutakonkeikkansa jälkeen niskat kipeänä muutaman päivää. Ei sitä soittoa ja laulua välttämättä levyltä pystyisi kriittisenä pitämään enää niin hyvänä, mutta se toimii keikkapaikalla oivallisesti. Meininki. Jeah.
 
-Jemo

Yrjänän basson nopeus!
 
Sitä lätkytystä on kyllä tullut joskus ihmeteltyä.

Olennaista tosiaan soittotaidossa on se, että artisti saa levylle sen mitä haluaa saada. Kyllä se tunne on ja pysyy tärkeämpänä kuin tekninen taitavuus.

Jollain sairaalla tavalla minullekin on tullut mieleen Arcturus Pedot-levyn tunnelmista. Aika kummallinen, mutta kumman looginen assosiaatio.

Nyt on tullut jo useamman kerran lätty kuunneltua ja hieman ristiriitaiset tunnelmat se välittää. Toisaalta Pedoilla on todella maukkaita soundeja ja kappaleita mutta toisaalta esim. kertsit ei ole jääneet ollenkaan mieleen. Nimikkokappale on kovimmasta päästä mutta muuten levyn ehtoopuolen biisit iskee muhun paremmin. Harmi kun tuo mainio Näkyvän Valon Olennot on niin lyhyt, siinä olisi oiva aihio kunnon happojameille ;)

kehno soittotaito tuo punk- uskottavuutta.

Noniin. Ostinpa minäkin tuon Pedot-levyn. Yhtään CMX:n levyä en omista enkä mikään fani ole koskaan ollut ja tuon levyn ostin kun oli pakko joku levy ostaa kun kerran levykauppaan menin.
 
Kylläpä iski lujaa tämä levy meikäläiseen. Nimikkokappale on aivan upea kuten myös lähes kaikki muutkin kappaleet. Yllättävän helppo levy ja täynnä hittipotentiaalia. Levy myös toistaa hieman itseään, mikä on tässä tapauksessa erittäin hyvä asia.
 
Taivaanääreläisten sanat pistivät palan kurkkuun. Sanat ovat aika helppotajuisia - mikä on CMX:lle aika harvinaista omien kokemusteni pohjalta - mutta silti saivat aikaan tuntemuksia, iloisia sekä surullisia. Mahtavaa!
 
Soitossa kiinnitin heti huomion loistavaan rumputyöskentelyyn. Tuomas Peipon soittoa olen aina ihaillut ja taas ymmärsin miksi. Tyylitajussa ei pihtailla missään välissä.
 
Kaikenkaikkiaan tämä on mielestäni aivan upea levy ja parasta kuulemaani CMX:ää koskaan. Tätä levyä minä kuuntelen pimeinä syysiltoina silmät kiinni ja päästän pedot päässäni valloilleen.

Jännää muuten, kun Yrjänä on sanonut haastatteluissa viime aikoina, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista hittiä. Vaikka en bändiä kovin jaksakaan, laskisin kuitenkin Ainomielen, Ruosteen ja ehkä Pelasta Maailman jonkinasteiseksi hitiksi.
Tai sitten lehdissä oli painovirhe, ja alunperin lause kuuluikin, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista hinttiä

Jännää muuten, kun Yrjänä on sanonut haastatteluissa viime aikoina, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista hittiä. Vaikka en bändiä kovin jaksakaan, laskisin kuitenkin Ainomielen, Ruosteen ja ehkä Pelasta Maailman jonkinasteiseksi hitiksi.
Tai sitten lehdissä oli painovirhe, ja alunperin lause kuuluikin, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista
 
Ehkä hän ajatteli hitillä semmoista jonka iso osa kansasta tuntee, vrt. Rakkaus on lumivalkoinen, Viidestoista yö, jne..
nuo CMX:n hititkin käväisevät top 10:ssä ja putoilevat aika äkkiä sieltä poiskin.
Ruostetta nyt kuulee radiokanavilla, joita tosin kuuntelen aika vähän, että enpä ole paras sanomaan.

Jännää muuten, kun Yrjänä on sanonut haastatteluissa viime aikoina, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista hittiä. Vaikka en bändiä kovin jaksakaan, laskisin kuitenkin Ainomielen, Ruosteen ja ehkä Pelasta Maailman jonkinasteiseksi hitiksi.
Tai sitten lehdissä oli painovirhe, ja alunperin lause kuuluikin, että niillähän ei ikinä oo ollut yhtäkään varsinaista
 
Jep, kyllähän noita jonkin asteisia hittejä on bändiltä oikeastaan joka levyltä irronnut, mutta sellaisia ns. koko kansan suosikkeja ehkä vähemmän. En kuitenkaan usko, että kovin moni Eppu/Juice/Yö-diggari välttämättä löytää CMX:ää omakseen. Tarkoitan sitä että joku Viidestoista Yö on sellainen joihin monet keski-ikäiset reagoivat että kyllä tää Juice on sitten hyvä, mutta eivät välttämättä edes tunnista CMX:n musiikkia sitä kuullessaan. Yrjänä jossain taisi sanoakin että "Olemme Suomen tunnetuin tuntematon bändi". Tuo kuvastaa CMX:n musiikkia ja asemaa mielestäni aika hyvin, vaikka tuon perusteella CMX monesti leimataankin joksikin älykköjen musiikiksi eikä se ole tarpeeksi populistista Eppujen tai muiden rinnalla. Ehkäpä jos CMX:n tekstit riisuttaisiin ja muokattaisiin siitä monelle ylitsepääsemättömän hankalaksi luokitellusta mystisyydestä sille Eppu/Zen Café-tasolle niin ne saattaisivat löytää paremmin tiensä kapakoihin, jukeboxeihin ja ties minne.