Kitarat: soittaminen ›

John Titor: Puhut vuosimiljoonista ja evoluutiosta niinkuin ne olisivat aukottomia faktoja, joita kohtaan ei voisi esittää minkäänlaista kritiikkiä. Ehkä ihmiskunnan synnystä ei ole viisasta jauhaa kitaransoiton opettelua käsittelevässä ketjussa kovin laajamittaisesti.
 
Höpsis, et vaan taida osata lukea. Puhun aina siitä, mikä on todennäköisintä, en taida pystyä kertomaan yhtä ainutta varmaa faktaa (no ehkä sen, että jollain tietoisuuden tasolla, jossain John Titor -hahmon täytyy olla olemassa, vaikka sitten jonkun ajatuksissa, koska nytkin tässä kirjoitan). Voihan sitä esittää kritiikkiä ja sitten minä yritän taas vastavuoroisesti vastata kritiikkiin, paitsi jos olet jonkin sortin kreationisti niin kiitos ei, lapsellisten hullujen kanssa ei parane väitellä. Ja kuten muuten sanoin, sivuaahan tämä alkuperäistä aihetta, ainakin enemmän kuin eilisen kauppalista -osaston kirjoitukset joihin täällä niin usein törmää. Ja eikös vapaa sana ole foorumin idea? Vai eikö mielestäsi ole oikein keskustella ihmiskunnan synnystä ylipäänsä, vaikka se keskustelun puitteissa nousisi esiinkin?
Ja sinuna pitäisin suuni kiinni jos ei ole pokkaa edes esittää kysyttäessä argumentteja väitteillesi. Odotan edelleen että kerrot ketkä kitaristit, säröllä ja ilman, tekniikalla ja ilman, ovat mielestäsi niin päteviä soittajia että Petruccit, Romeot ja muut vastaavat tilupellet ovat paperia.

Hienoja kirjoituksa. Plussaa monille.

Miksi se autoritäärinen blaa..
Opettele hyvä Titor-mies jaksottamaan tekstiäs.

Onko muiden "kokeneimpien" kitaristien mielestä tämä totta. Onko opettelu nykyään liian helppoa?
 
Ei näiden oheislaitteiden kehityny tekniikka ole huono asia itsessään. Huono juttu on se, jos oppimisen tiimellyksessä keskittyy liikaa motoriseen toistoon ja tekniikan wänkkäykseen - nimittäin jos näin käy musikaalisuuden kustannuksella. Tarkoitan siis sitä musikaalisuutta, joka liittyy tyylitajuun ja omaperäisyyteen. Ettei soitosta tulisi sahausta sahauksen vuoksi, vaan siksi että saisi toteuttaa itseään ja että jokainen koittaisi luoda jotain uutta ja omaa. Toisaalta näinhän on aina ollut. Mutta tyylitaju pitäisi pystyä säilyttämään.
 
(Hienosteluksi meni, tulipahan avauduttua.)

Minun mielestä taas vaikeutunut näiden tietokoneiden myötä. Perkele kun ei enää malta kuunnella stereoista, vaan selaa GuitarProsta biisejä tyyliin: liian vaikee, liian vaikee, liian vaikee jne...
Stereoiden, GuitarPron ja perus tablojen välillä palloilu on aiheuttanut mulle tilan jossa en opi mistään kautta mitään, vittu nyttenkin jauhan täällä mnetissä turhanpäivästä paskaa.
 
Perkele!
 
haha jotenkin sama fiilis minulla.. ei enää arvosta sitä kahta kolmea tulostettua tabulatuuria, koska on guitarpro jossa (minulla) melkeen 10000 tablaa..loppupeleissä se menee juuri siten, että "etin jonkun paremman" "ei tommosta jaksa" lopuksi ei jaksa opetella yhtään mitään vaan keskittyy omiin riffintekoihin mikä toisaalta on mukavempaa, kuin kopioida yhtäkään bändiä

Ei näiden oheislaitteiden kehityny tekniikka ole huono asia itsessään. Huono juttu on se, jos oppimisen tiimellyksessä keskittyy liikaa motoriseen toistoon ja tekniikan wänkkäykseen - nimittäin jos näin käy musikaalisuuden kustannuksella. Tarkoitan siis sitä musikaalisuutta, joka liittyy tyylitajuun ja omaperäisyyteen. Ettei soitosta tulisi sahausta sahauksen vuoksi, vaan siksi että saisi toteuttaa itseään ja että jokainen koittaisi luoda jotain uutta ja omaa. Toisaalta näinhän on aina ollut. Mutta tyylitaju pitäisi pystyä säilyttämään.
 
(Hienosteluksi meni, tulipahan avauduttua.)
 
Asiaa puhut, mutta tulipas tuosta mieleen, että onko kenenkään muun mielestä oman jutun tavoittelu karannut käsistä? Tuntuu että nykyisin se menee hirveän usein sen edelle, että tehtäisiin vain hyvää musiikkia.
Useat säveltäjät tai muusikot tuntuvat tavoittelevan sellaista, mitä ei oikeasti edes ole olemassa - jotain omintakeista, ennenkuulumatonta, oivaltavaa ja ihmeellistä - mutta eivät saa juuri mitään aikaan sen takia että varjojen jahtaaminen menee oikean säveltämisen edelle. Yleensä tällaiset ihmiset eivät osaa edes kertoa yhtään bändiä/artistia, jonka musiikki olisi edellä mainittujen termien mukaista. Aina kun joku biisi on muutettu soivaan muotoon, se todetaan liian tavalliseksi, ei-oivaltavaksi ja huonoksi, ja biisin idea hylätään. Tästä johtuen ei oikein saada mitään aikaan, tai jos saadaan, se on jotain roskaa, jota biisintekijä pitää ihmeellisenä ja uudenlaisena kun ei itsekään ymmärrä mitä biisissä tapahtuu (saati sitten joku kuulija), todellisuudessa sellaista ei ole kuultu ennen koska roskaa ei kenenkään tee mieli julkaista.
Itse uskon siihen että kun säveltää ja puskee tarpeeksi materiaalia ulos yrittäen aina pitää laadun mahdollisimman korkealla, niin ettei tyydy helppoihin ratkaisuihin jos vain keksii mitään parempaa, niin se lopulta kantaa vision vahventuessa ja (sävellys)tekniikan kehittyessä hedelmää ehkä jonkin tosi omanlaisensa jutun muodossa. Sama juttu soiton kanssa - yrittää pitää näkemyksensä mahdollisimman selkeänä ja tekee runsain mitoin töitä, niin kyllä se vahvistuu ja muokkautuu joksikin persoonalliseksi.
 
Liittääkseni nämä ajatukset jotenkin alkuperäiseen keskustelunaiheeseen haluan sanoa että tuntuu siltä että nykyiset soitonopettelun helpotukseksi tarkoitetut apuvälineet usein hankaloittavat em. vision muodostumista kun keskitytään siihen että lataillaan valtavat määrät nuotteja ja komppinauhoja ja vastaavia, joista ei ole kuitenkaan mitään hyötyä jos ei tiedä mitä haluaa oppia ja sitten ala tehdä työtä sen eteen.

paitsi jos olet jonkin sortin kreationisti niin kiitos ei, lapsellisten hullujen kanssa ei parane väitellä
 
Jos yllä oleva olisi kypsyysnäyte, eli niin kutsuttu maturiteetti, ennustaisin arbosanaksi hylättyä eli improbaturia. Puhu toki todennäköisyyksistä, jos se helpottaa - henkilökohtaisella tasolla minun on pakko uskoa joitain asioita varmoiksi, ei pelkästään todennäköisiksi. Jos se on lapsellista ja hullua, toivottavasti sinulla on asiat paremmin.
 
Ja sinuna pitäisin suuni kiinni jos ei ole pokkaa edes esittää kysyttäessä argumentteja väitteillesi. Odotan edelleen että kerrot ketkä kitaristit, säröllä ja ilman, tekniikalla ja ilman, ovat mielestäsi niin päteviä soittajia että Petruccit, Romeot ja muut vastaavat tilupellet ovat paperia.
 
Paperia tai ei, enemmän minuun vetoavat vaikkapa Wes Montgomeryn, Joe Passin, Larry Carltonin, John Scofieldin, Brian Mayn, John Fogertyn, Eddie Van Halenin, Mark Knopflerin tai Eric Claptonin musiikilliset aikaansaannokset.
 
Mistä tämä kauhea vihanpurkaus?

Paperia tai ei, enemmän minuun vetoavat vaikkapa Wes Montgomeryn, Joe Passin, Larry Carltonin, John Scofieldin, Brian Mayn, John Fogertyn, Eddie Van Halenin, Mark Knopflerin tai Eric Claptonin..
 
"Tilupellet" ovat antaneet paljon kitarismille. Taas näitä ismejä. :D ! Mutta nuo Claptonit ja muut suuruudet ovat antaneet paljon musiikille ja musiikinystäville.
 
En ole tavannut "yhtään" musiikinystävää, joka oikeasti diggaisi näitä ultranopeita tilusankareita heidän musikaalisten ansioittensa takia. Mutta eihän se ole väärin, jos on itse kitaransoittaja ja diggaa kitaransoitosta. Kaikella on paikkansa. Sitten kun musikaalinen kypsyys lähestyy sanoisinko korkeampaa tasoa, niin noista nopeista tilusankareista on erittäin vaikea saada mitään suuria fiboja ulos. Poikkeuksia mielestäni on, kuten esim. Ynkkä. Jollain tavalla arvostan häntä ja sitten taas joitain toisia taas en. Nämä ovat mielipidekysymyksiä ja enemmistö voittaa demokratiassa. Jos suurin osa sanoo, että kuuntelemasi musa on paskaa, niin suurimman osan mielestä se on paskaa. Silti voit yrittää nauttia siitä, tai etsiä itsestäsi mahdollisia vikoja, tai voit kehittää itseäsi muitten tasolle. Hahhahah... (sori menee naurettavaksi tämä jutustelu, mutta kunhan lämpimikseni kirjottelen).
 
Musiikin soittaminen tuntuu olevan monelle huomattavasti vaikeampaa, kuin kitaransoittaminen. Ja itsekään kun en ole modernismista kiinnostunut, niin tykkään aivan perusasioista. Melodia säestyksen kera!!!!!!!!!!!! Siinä on minulle jo niin paljon musiikkia, että melkein tippa tulee linssiin kun huomaa kuinka kaunista musiikkia on tehty.
 
Mahdollisuuksia kitaransoitonopiskeluun on enemmän, mutta tuskin se helpompaa ole.

En opettele mitään biisejä. Näin täälläpäin.

Jos yllä oleva olisi kypsyysnäyte, eli niin kutsuttu maturiteetti, ennustaisin arbosanaksi hylättyä eli improbaturia. Puhu toki todennäköisyyksistä, jos se helpottaa - henkilökohtaisella tasolla minun on pakko uskoa joitain asioita varmoiksi, ei pelkästään todennäköisiksi. Jos se on lapsellista ja hullua, toivottavasti sinulla on asiat paremmin.
 
Maturiteetti tarkoittaa kypsyyttä, ei kypsyysnäytettä. Jos sinun mielestäsi esim. seuraava teksti: http://www.kristitynfoorumi.fi/luominenvaievoluutio.htm edustaa huimaa kypsyyttä ja loppuun asti vietyä ajatustenkäsittelyä, niin onnea vaan.
Mikään asia ei ole varmaa, paitsi juuri mainitun toteamuksen ydin, sehän on ilmiselvää. Tämähän ei johdu mistään muusta kuin sanan varma sisällöllisestä merkityksestä - suomen kielen rajoittuneisuutta. Se, että sanon kreationisteja (ei tietenkään kaikkia, ei itsessään luomiskertomukseen uskomisessa ole mitään hullua, sehän on uskon asia, mutta se, että kielletään konkreettiset asiat, kuten valtava määrä dinosaurusten ja muiden aikaisemmin olemassa olleiden eliömuotojen fossiileja, mannerlaattojen liikkuminen, jääkaudet, samojen eliömuotojen asuminen eri mantereilla, ihmislajin eri muodot jne. on yhtä sekopäistä kuin se että joku väittäisi maailman olevan yhtä vanha kuin mitä itse on, koska vanhemmista havainnoista ei ole mitään konkreettista näyttöä) lapsellisiksi hulluiksi on mielestäni kohtuullisen perusteltua. Jos joku väittää olevansa Napoleon ja uskoo siihen vankasti, suositellaan hullujenhuoneelle siirtymistä koska enemmistö ihmisistä ei usko kyseisen henkilön olevan Napoleon. Sen, että Napoleoniksi itseään uskovia on enemmän, ei pitäisi muuttaa asiaa.
 
Paperia tai ei, enemmän minuun vetoavat vaikkapa Wes Montgomeryn, Joe Passin, Larry Carltonin, John Scofieldin, Brian Mayn, John Fogertyn, Eddie Van Halenin, Mark Knopflerin tai Eric Claptonin musiikilliset aikaansaannokset.
 
Mistä tämä kauhea vihanpurkaus?
 
Vihanpurkaus johtuu uskomattoman sokeasta ja ärsyttävästä tavastasi haukkua ansioituneita soittajia ilman mitään perusteita puhtaalla 'meitsi ei diggaa' -asenteella. Huomaatko, että listassasi ei ole yhtäkään sellaista soittajaa, jonka ansioita ei olisi jo edellisten sukupolvien toimesta laajamittaisesti tunnustettu? Listassa ei myöskään ole yhtään todella teknistä soittajaa. Olisiko niin, että asia, josta et vikkelien jätkien soitossa tykkää, on nimenomaan se vikkelyys, ei niinkään se mitä nuotteja miehet soittavat?
Sanot Petruccista että 'Miehen soitossa on yhtä paljon tunnetta kuin matriisikirjoittimella tulostetussa rakkauskirjeessä. Soundikin on miellyttävyydessään samaa luokkaa Star LC-10:n kanssa. Osumatarkkuus on huippuluokkaa, omaperäisyys ei.'. Tähän vastaan edelleen että 'Jos matriisikirjoittimella tulostaa Shakespearen sonetin, eikö sanoman viesti ole ihan sama? Lisäksi todistettavasti jonkun mielestä Petruccin soitossa on tunnetta, monesta muusta en ole kuullut samaa. Tsekkaa uuden DT-kiekon arvostelu www.imperiumi.net -sivustolta.
Saundi on osaksi makuasia, mutta ei siinä Petruccin särösaundissa objektiivisesti arvioituna mitään vikaa ole. Säröä ei ole über-paljon, eq on aika tasapainoinen, efektejä ei ole älyttömästi, kaiken kaikkiaan aika rehellinen, puhdas särösaundi. On sillä vissiin enemmän faneja kuin sun saundilla;) Tosin olen valmis myöntämään että miehen cleaneista saundeista harvoin pidän itsekään.
Omaperäisyydestä sen verran, että millä mittarilla mitattuna Petruccin soitto ei ole omaperäistä? Kyllä mä ainakin tunnistan miehen soiton levyillä joita en ole ennen kuullut. Lisäksi se yhdistelee useita eri tyylin soittajia aika omaperäiseksi keitokseksi, kuuntelepa se uusi soololevy läpi, olin jopa hämmästynyt kuullessani sitä tuossa taannoin. Jopa fuusiosoitto kromaattisine johtosävelineen tuntuu olevan jollain tavalla hallussa.'
Perustelusi ovat uskomattoman kökköjä. Pitääkö saundin olla rupinen, tekniikan suttuinen ja ääniä mahdollisimman vähän, jotta se mystinen 'tunne' välittyy aivoihisi asti? Onko blues ainoa musiikkiperinne, jossa asiat ovat kohdallaan - kaikki mainitsemasi soittajat kun ammentavat soittonsa blues-perinteestä. Taidat olla rajoittunut. Et vissiin diggaile klassistakaan musaa kun on liikaa ääniä ja nekään eivät ole peräisin mollipentatonisesta tai sen b5-äänellä varustetusta veljestä? Kun miljoonat muut ovat orgasmin partaalla kuunnellessaan klassisia viisuja tai Dream Theateria, voisiko olettaa että arvostuksen puutteesi johtuu siitä ettet anna itsesi altistua musiikille josta et välittömästi diggaa? Jos näin on, sorrut ihan samaan kuin ne, joita syytät ymmärryksen puutteesta musiikkiin, ne jotka kuuntelevat Ynkkää, Petruccia, Bodomia tai vaikkapa Fareria, niin surullinen tapaus kuin koko mies onkin. Nuokin musiikkifanit diggailevat vaan sitä musiikkia mikä ensimmäisenä sytyttää, eivä syty välittömästi bluesperinteestä ammentavista sälleistä, eivätkä siksi kuuntele niitä jätkiä joita arvostat.
Lisäksi täytyy kysyä, että et kai arvostele soittajia sävellystaitojen perusteella? Eiväthän soitto- ja sävellystaidot korreloi keskenään kuin hyvin vähäisissä määrin. Instrumentalisteja täytyy kyetä arvioimaan erikseen, säveltäjiä erikseen. Vai laskisiko arvostuksesi Eric Claptonin soittotaitoja kohtaan, jos paljastuisi ettei se olekaan säveltänyt biisejään itse? Jos laskisi, sanon että tuollainen arviointi on ihan samanlaista kuin se, että kutsuisi vaikkapa Grigori Sokolovia onnettomaksi pianistiksi siksi, että ei ole kuullut siltä yhtään hyvää omaa kappaletta. Viis siitä että sen tekninen taituruus on häikäisevää ja kriitikot ovat polvillaan näkemyksen edessä.

mä ainakin istun stereoiden ääressä ja kuuntelen kuinka biisi menee, yleensä on tabit apuna.... soittelen sitte niinku parhaalta tuntuu... jotkut riffit soitan ittelleni ensin synalla jonka jälkeen ne on helppo siten soittaa kitaralla...
 
guitar prot sun muut on aivan turhia juttu kaikki sellaset sais tunkee hevon per***seen...
 
arvosta sellasia kitaristeja paljon enemmän jotka ovat opetelleet kaikki joistakin papruista ja itse musiikin avulla, kuin sellaisia jotka ovat imuuttaneet kaiken suoraan netistä eikä teoriassa osaa yhtään mitään...

Luuletko Titor olevasi kovinkin kirkas valopää? Vaikuttaa jotenkin omituiselta yhdistelmältä tuo "intellektuelli" pohdinta ja sitten toisaalta epäkypsä keskustelunkäymisesi. Hirveää jyräämistä, kuin filosofisen heräämisensä juuri kokeneella ylioppilaalla.
 
Jos tuo jatkuu, niin varoituksia lähtee. Ei sinun kanssasi jaksa kukaan keskustella.

Itse ainakin muistan kun ennenvanhaan täytyi istua stereoiden edessä kitaran kanssa ja kuuntelemaan jonkin riffin monen monituista kertaa läpi ja opettelemaan sen hitaasti.
 
Minä olen näin opetellut soittamaan ja ikää on vasta 21
 
Guitar Pro
 
Mikä on Guitar Pro??
 
Tuskin kovinkaan moni istuu stereoiden vieressä opettelemassa, saatikaan istuu tekemässä omia biisejä. Monella on tekniikka hallussa, mutta mitä intoa siitä on jos ei osaa biisejä tehdä?
Ei mitään.
Siellä ne hakkaavat Bodomia yöt ja päivät ja omasta säveltämisestä, improvisoinnista saatikaan mielikuvitukesta ei ole tietoakaan.
Ei tästä mitään tule.

Luuletko Titor olevasi kovinkin kirkas valopää? Vaikuttaa jotenkin omituiselta yhdistelmältä tuo "intellektuelli" pohdinta ja sitten toisaalta epäkypsä keskustelunkäymisesi. Hirveää jyräämistä, kuin filosofisen heräämisensä juuri kokeneella ylioppilaalla. Jos tuo jatkuu, niin varoituksia lähtee. Ei sinun kanssasi jaksa kukaan keskustella.
 
Mä olen ihan mielenkiinnolla Titorin juttuja lukenut, toivos tosin selkeyttä kappalejakoihin vähän (2 returninpainallusta yhden sijaan täällä auttaa rytmittämään tekstiä).
 
Kyllä tältä foorumilta löytyy miljoona kommenttia jossa on häiriintyneempää "jyräämistä" ilman että siihen kukaan puuttuu, siksi en oikein tajua miksi juuri Titorin jutut saivat sinut ärsyyntymään näin.
 
Tosin eiväthän nämä uskonnolliset väittelyt tänne osiolle kuulu. Titorille vinkkinä ettei kannata yrittää "parantaa" maailmaa uskonnoista, se on ajanhukkaa. Keskitytään ennemmin siihen kitaransoittoon, kun sen opettelukin on nykyään niin helppoa :)

Luuletko Titor olevasi kovinkin kirkas valopää? Vaikuttaa jotenkin omituiselta yhdistelmältä tuo "intellektuelli" pohdinta ja sitten toisaalta epäkypsä keskustelunkäymisesi. Hirveää jyräämistä, kuin filosofisen heräämisensä juuri kokeneella ylioppilaalla.
 
Jos tuo jatkuu, niin varoituksia lähtee. Ei sinun kanssasi jaksa kukaan keskustella.
 
Kaipa mä sitten luulen olevani. Voisitko kertoa mikä pohdinnassani sitten pakottaa kirjoittamaan intellektuellin lainausmerkkeihin niin voin todeta luulevani, enkä vain olettaa luulevani.
 
Epäkypsä keskustelunkäymiseni, jonka oletan tarkoittavan hyökkäävää kirjoitustapaani ja sanavalintojani, johtuu esimerkiksi Juccixen tapauksessa siitä yksinkertaisesta syystä että mies itse käyttäytyy tavattoman epäkypsästi. Jucciz viljelee argumentoimattomia, tyhjiä mielipiteitä siitä, kuka on hyvä soittaja ja kuka ei ja kun joku uskaltaa kysyä perusteluja mielipiteelle, mies ei reagoi millään tavalla. Mielestäni se on tavattoman paljon epäkypsempää.
 
Jos katsoo olevansa oikeutettu haukkumaan maailmanluokan soittajia, sille soisi olevan jotain muutakin perustetta kuin se, että särö tai hyvä tekniikka on persiistä. Viime aikoina kirjoittamani viestit, jotka jonkun mielestä saattavat olla ärsyttäviä ja hyökkääviä, ovat vain normaalia reagoimista interaktion puutteeseen. Melkein kaikki Juccizelle kirjoittamani kysymykset jäävät vaille vastausta. On pakko yrittää nostaa keskustelu tunteita herättävälle tasolle ja katsoa josko se tuottaisi jotain vastauksia. Ihmisiä, jotka eivät tykkää tekniikkajätkien soitosta, on vaikka kuinka paljon. Jos Jucciz perustelisi hyvin mielipiteensä, saisimme vihdoin syyn ja ymmärryksen siihen, miksi noiden miesten soitto ei miellytä kaikkia. Itseäni ainakin hämmästyttää suuresti, kuinka joku saattaa olla niin yksioikoinen, että ainoastaan blues on oikea tapa tehdä musiikkia - 7-sävelasteikkoihin perustuva harmoniajärjestelmä hyvään tekniikkaan yhdistettynä aiheuttaa välittömästi sen että musiikki on tunteetonta kuraa.
 
Uskonnollisista ja muista puhtaasti spekulatiivisistä aiheista sen verran, että olen kovin surullinen jos ihmiset eivät pysty seuraamaan mielestäni loogista ajatusjatkumoa, joka on johtanut keskustelun näille urille. Alkuperäisessä aiheessa on yksi sana, helppoa, joka on puhtaasti subjektiivisen kokemuksen tuottama määritelmä aiheesta. Siksi olen yrittänyt tuoda esille ajatuksia, jotka johtavat siihen väistämättömään päätelmään, että kehittyminen on sekä yksilökohtaista että kollektiivista, jolloin kollektiivisen kehityksen aiheuttama yleisen taidollisen tason nousu saa edellisen taitotason keskiluokan pitämään seuraavaa keskiluokkaa joko A) lahjakkaampana tai B) poispilattuina kakaroina, joille on ollut tarjolla niin paljon enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, että väkisinkinhän ne oppivat paremmin. Ts. näille on kaikki helpompaa. Ainakaan suomalaisen ihmisen hyveisiin ei kuulu tunnustaa nuorempien olevan "parempia", tehneen enemmän töitä, jolloin vaihtoehto B on jäljellejäävä stereotypia.
 
Tällainen ajatuskulku johtaa siihen, että jees, on se taitojen hankkiminen nykyään helppoa - sitä ei viitsitä tunnustaa että itse tehtiin liian vähän järjestelmällistä, keskittynyttä työntekoa. Paitsi tietenkin siinä ihanassa amatööri-kellarirokkari-kuvassa, jossa paikallinen nuoruudessaan kitaraa rämpytellyt käy jonkun jo aikuisikään ehtineen ansioituneen taiteilijan keikalla ja toteaa katkerasti että "kyllähän mäkin osaisin jos olisin harjoitellut". Niin, kyllä saattaisi osata. Onko se taiteilija vienyt joltain jotain sillä että SE on harjoitellut ja keskittynyt tekemiseensä?
 
Pane vaan niitä varoituksia, ihanaa että joku reagoi edes jollain tasolla suuren ärsytyksen innoittamiin viesteihini. Parempi sekin kuin nähdä ihmisten vaeltavan päivästä toiseen jaksamatta rasittaa harmaata massaa päänsä sisällä.

Ajattelin kommentoida itse aihettakin:
 
Monessa mielessä soiton opettelu on nykyään helpompaa kuin ennen. Esim. sähkökitaralle löytyy nykyään paljon helpommin opetusta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Useissa musiikkiopistoissakin alkaa jo olemaan omat puolensa kevyelle musiikille, joissa järjestetään yksityisopetuksen lisäksi pop/jazz-teoriaa, bändiopetusta yms. Lisäksi kaikenlaisia soittamiseen liittyviä kirjoja, opetusvideoita ja lehtiä on enemmän ja helpommin saatavissa kuin ennen.
 
Itse en hirveästi arvosta nettiä soittamisen opettelun välineenä. Materiaalia tuntuu kyllä löytyvän suhteellisen paljon, mutta laatu vaan monesti on aika heikkoa, ja niitä hyviä juttuja on todella vaikea löytää. Saatan tässä suhteessa tosin olla vähän vanhanaikainenkin. En ole jaksanut tsekata noita GuitarPro yms. ohjelmia, eikä treenaaminen tietokoneen ruutua tuijottaen tunnu muutenkaan houkuttelevalta.
 
Tavallaan netti kyllä on ihan hyvä juttu aloitteleville kitaristeille, koska niitä lempibändin tabulatuureja saa helposti ladattua ja sitä kautta pääsee heti myös soittamiseen kiinni. Monilla tuntuu vaan olevan sellainen (mielestäni) virheellinen käsitys, että mekaaninen tabulatuureista opettelu on ainoa ja paras tapa kehittyä soittajana. Yleisen musikaalisuuden kehittäminen (teoria, oman soittimen tunteminen, sävelkorvan kehittäminen jne.) jää tuolloin helposti teknisen suorittamisen jalkoihin. Olen valitettavasti itsekin tömännyt tapauksiin, joilta "sujuu" metallicat ja children of bodomit, mutta kun pitäisi vaikka kompata avoimilla soinnuilla jotain yksinkertaista biisiä, niin ollaankin ihan huuli pyöreänä...

Niin, onhan se helppoa. Mutta ei se varmaan koskaan liian helppoa voi olla.

Istuvatko nykyään nuoret kitaristi useita tunteja/päiviä stereoiden edessä kuunnellen yhtä biisiä kuinka se soitetaan.
 
Kyllä minä ainakin istun, kehittää korvaa, ja en muutenkaan viitsi ladata koneelleni mitään turhia ohjrlmia, varsinkin kun ne ovat aina hirveitä spyware pesiintymiä.

en muutenkaan viitsi ladata koneelleni mitään turhia ohjrlmia
 
Ei toki ole pakko ladata turhia, kun käyttökelpoisiakin on tarjolla.
 
varsinkin kun ne ovat aina hirveitä spyware pesiintymiä.
 
Niin, se taas on kiinni siitä mitä lataa ja mistä...