Studiotyöskentely ›

Kuinka hyvin akustisen kitaran äänittäminen loppujen lopuksi sujuu dynaamisella mikrofonilla? Ainoa kokemukseni moisesta on *köh* parinkymmenen euron Sennheiserilla SBLive:n mikkisisääntuloon; kitaran volyymi lopputuloksessa nousi hädintuskin taustakohinan yläpuolelle riippumatta siitä, mihin sen peräpuikon asetti. Koska kyseinen hifilaitteisto toimi laulun kanssa kelvollisesti (siis äänentason osalta, huom.), vedin seuraavat vaihtoehtoiset vastaushypoteesit: a) ei onnistu, b) ei onnistu parinkymmenen euron Sennheiserilla.
 
Aprikoin tätä, kun olen ollut aikeissa alkaa eksperimentoimaan kotiäänittelyn kanssa. Konkkahan on se peruslähtökohta akustisen kanssa, mutta tosiasioita ovat, että a) budjettiluokan konkkamikin hinnalla taitaa saada ammattitason dynaamisen ja b) on kaiketi mahdollista, että käytössäni oleva tila osoittautuu sen verran epäsuotuisaksi, että sitä kannattaa yrittää eristää äänityksestä pois, mikä käsittääkseni tarkoittaa yleisessä tapauksessa nimenomaan dynaamisen käyttöä. Minä en kuitenkaan tiedä äänittämisestä kovin kummoisia. Mitä sanovat asiantuntijat?

b) on kaiketi mahdollista, että käytössäni oleva tila osoittautuu sen verran epäsuotuisaksi, että sitä kannattaa yrittää eristää äänityksestä pois, mikä käsittääkseni tarkoittaa yleisessä tapauksessa nimenomaan dynaamisen käyttöä. Minä en kuitenkaan tiedä äänittämisestä kovin kummoisia. Mitä sanovat asiantuntijat?
 
Kyllä tilan eristämiseen toimivat parhaiten ihan mekaaniset akustiikkaeristeet... Tulee se tila siihen viisseiskaankin. (peitot, patjat, tyynyt yms. käyvät tuollaiseen ihan hyvin)
 
Ja juu, en kyllä standardi- akustista lähtisi edes "studiotason" dynaamisella kokeilemaan. Makea efektihän se voi jossain hyvässä arrissa ja tuotannossa kyllä olla.

Ja juu, en kyllä standardi- akustista lähtisi edes "studiotason" dynaamisella kokeilemaan. Makea efektihän se voi jossain hyvässä arrissa ja tuotannossa kyllä olla.
 
Heh... just eilen äänitin omaa Martinia vanhalla 421:llä. Näkkärihommaa.

Heh... just eilen äänitin omaa Martinia vanhalla 421:llä. Näkkärihommaa.
 
Ni-in, voi olla pirun hyväkin niinkuin sanoin. Mutta ei saundaa ihan "standardiakkarilta", eihän? ;)

Ni-in, voi olla pirun hyväkin niinkuin sanoin. Mutta ei saundaa ihan "standardiakkarilta", eihän? ;)
 
Martinit soundaa aina helvetin hyvältä :) Mut joo, ei mitään helinäsoundia, sen mä tein Soundfieldillä.

Siihen kappaleeseen missä sitä klikkiä käytin tulee myös midiviulut ja sellot, joten klikki oli pakko olla. Muissa kappaleissa en klikkiä käytä.
 
In-ear kuulokkeet joiden päälle kuulosuojaimet? Ei kovin mukavaa, tosin...
 
t. Marko

Kuinka hyvin akustisen kitaran äänittäminen loppujen lopuksi sujuu dynaamisella mikrofonilla?
 
441 on yksi mun lempimikkejä akustiselle.
 
on kaiketi mahdollista, että käytössäni oleva tila osoittautuu sen verran epäsuotuisaksi, että sitä kannattaa yrittää eristää äänityksestä pois, mikä käsittääkseni tarkoittaa yleisessä tapauksessa nimenomaan dynaamisen käyttöä.
 
?!? Suuntakuvio lienee tärkeämpi, yritä hyperkardioidia, tai vaihtoehtoisesti pallokin voi toimia, sen voi viedä tosi lähelle, koska siinä ei ole proximityä jolloin suoraa ääntä on paljon suhteessa heijastuneeseen.
 
t. Marko

Teen äänitystä lopputyökseni ja nauhoitan sen koulumme äänitysstudiossa joten tila on hyvä.
 
No mikään studion äänitystila ei minusta ole hyvä klasarikitaralle koska ne tuppaavat olemaan aivan liian kuivia paikkoja. Klassinen kitara vaatii pienehkön salin jotta se toimii hyvin. Edellä mainitut konkkaparimikitykset toimivat, mikäli tila on kitaralle sopiva.
 
Jos joudut nauhoittamaan kitaraa studion äänityshuoneessa, suosittelen yhtä putkikonkkamikkä noin metrin - puolentoista päähän kitarasta. Suuntakuviona kardioidi, suunnattuna oletusarvoisesti kaulan ja kopan liitokseen. Sitten koenauhoituksia tekemällä haetaan basson ja diskantin balalanssi suuntaamalla mikkiä kohti tai poispäin ääniaukosta. Tällä systeemillä ei vääränlaista tilaa tule liikaa mukaan ja sekä vasemman että oikean käden häiriöäänet pysyvät siedettävinä. Sitten vain hemmetin hyvästä kaikulaitteesta kaiku.
 
Sanoisin että tuolla systeemillä lopputuloksesta tulee parempi kuin käyttämällä studion omaa tilaa ambienssina. Eri asia on jos vaikka saat jonkun pikkusalin tai vaikka puukirkon käyttöösi, sitten kannattaa lähimikitys unohtaa.

No mikään studion äänitystila ei minusta ole hyvä klasarikitaralle koska ne tuppaavat olemaan aivan liian kuivia paikkoja. Klassinen kitara vaatii pienehkön salin jotta se toimii hyvin. Edellä mainitut konkkaparimikitykset toimivat, mikäli tila on kitaralle sopiva.
 
Jos joudut nauhoittamaan kitaraa studion äänityshuoneessa, suosittelen yhtä putkikonkkamikkä noin metrin - puolentoista päähän kitarasta. Suuntakuviona kardioidi, suunnattuna oletusarvoisesti kaulan ja kopan liitokseen. Sitten koenauhoituksia tekemällä haetaan basson ja diskantin balalanssi suuntaamalla mikkiä kohti tai poispäin ääniaukosta. Tällä systeemillä ei vääränlaista tilaa tule liikaa mukaan ja sekä vasemman että oikean käden häiriöäänet pysyvät siedettävinä. Sitten vain hemmetin hyvästä kaikulaitteesta kaiku.
 
Sanoisin että tuolla systeemillä lopputuloksesta tulee parempi kuin käyttämällä studion omaa tilaa ambienssina. Eri asia on jos vaikka saat jonkun pikkusalin tai vaikka puukirkon käyttöösi, sitten kannattaa lähimikitys unohtaa.
 
Hyvät ohjeet. (Ja tuon saman mikkipaikan itsekin juuri neuvoin tuolla PSW:n puolella... ;) )

Hei.
 
Olen myös miettinyt tuota klassisen kitaran nauhoitusta.
Osaisko joku sanoa, että miten laadukkaita nämä valitsemani kamat ovat: ?
 
http://www.thomann.de/thoiw3_artikel-175241.html sekä
http://www.thomann.de/thoiw3_presonus_bluetube_prodinfo.html
 
Tietokoneen äänikorttina on ESI Juli@.
 
Lähinnä siis mietin, että miten kaikki komponentit ovat laadultaan suhteessa. Aikaisempaa äänityskokemusta kun ei ole, niin en osaa yhtään arvioida äänenlaatua :)

Edit: Miten paljon teräskielisen akkarin äänittäminen eroaa nailonista? Varmaankin samalta pohjalta lähdetään?
 
Periaatteessa ei nauhoittamisessa ole eroa, soittimiahan ne on molemmat. Ymmärtääkseni tässä threadissa puhuttiin kuitenkin klassisen kitaran nauhoittamisesta ja se on sitten eri juttu. Klassiseen kitaramusiikkiin kuuluu olennaisesti että levyllä kuuluu tila jossa instrumenttia on äänitetty. Ts. ei pyritä moderniin studiosoundiin vaan vaikutelmaan että biisi on soitettu hyvässä salissa. Tätä efektiä harvemmin halutaan metallikieliseen kitaraan.