Laulaminen ›

koloratuurimaista elastisuutta, notkeus
 
Mitä on koloratuurinen elastisuus? Miten laulu voi olla notkeaa?

Mitä on koloratuurinen elastisuus? Miten laulu voi olla notkeaa?
 
Koloratuurisesta elastisuudesta en tiedä (oikeastaan edes että mitä lienee), mutta notkeutta ääneen kyllä saa, eikä siihen tarvii olla koloratuurisopraano. Notkeudella tarkoitetaan kai tässä sitä, että pystyy laulamaan helposti esim. tosi nopeita sävelkulkuja tai korukuvioita, jotka on tyypillistä vaikkapa R&B-musalle (jonkun verran niitä on kantrissa, folkissa tai irkkumusassakin...) Välillä tuntuu, ettei nykyR&B:ssa itse asiassa muuta olekaan kuin korua korun perään, melismoiksikin niitä kutsutaan. Treenata voi silleen, että alkaa vaan laulaa niitä. Aloittaa lyhyemmistä kuvioista ja hitaammin, ja lisää siihen pikkuhiljaa enemmän ääniä ja nopeutta. (Vaati muuten aika paljon kärsivällisyyttä ja töitä asian parissa ainakin minulta, ja vaatii vieläkin...)

Treenaatteko koloratuurimaista elastisuutta lauluunne ja millaisin konstein vai tuleeko se notkeus ikään kuin sivutuotteena muun laulannan ohessa?
 
Jos tollasta tarvitaan MTV -r`n b:ssä niin taitaa olla parempi että sitä ei mun laulussani kuulu.

hengitystekniikkaa yritän saada mahdollisimman elastiseksi. se on ainakin mua auttanut. jonkun verran myös korukuvioden hidas treenaus, että saa säveltasot lihasmuistiin ja korvaan. toisinaan, esim asteikkojuoksutuksissa sit glissandotreeniä. toisinaan ihan vaan karkeasti matkii. jotain r&b-lurituksia ja semmosta vähemmän kyl tehny, mutta samat periaatteet toimii itsellä niiden treeneissä; muistaa vaan hönkiä vähän enempi ettei kuulosta ihan ääliöltä ;) tullut treenattuakin, kun luonnostaan hitaampi ääni ja raskaampi tekniikka: palleakrampit neljäsosaa nopeammilla, siinä lähtötilanne pari vuotta sitten. nyt menee una voce poco fa :)
 
riippuu niin tilanteesta; biisistä ja tekniikasta ja tyyli-ihanteista.

Uskon kirjoittajan tarkoittavan klassiselta puolelta sitä elastisuutta, mistä opettaja minulle aina muistaa puhua.
 
Elastisuus itsessään on niin laaja käsite laulullisesti, etten sitä ala tähän purkamaan. Kuuntele kehoasi jne.
 
Mutta yksityiskohtaisemmin tarkoitata varmaan sitä, että saatetaan joillain tunneilla oikein riemulla "kokeilla rajoja" ja leikitellä yläkerrassa?
 
Helpoimmat ylösvienti-ja-siellä-leikkimis-harjoitukset ovat minulle yleensä sellaiset, joissa otetaan ainakin oktaavi vauhtia: sitten kisaillaan hetki ylhäällä ja tullaan taas turvallisesti alemmas. Ja uudestaan, ja korkeammalta, ja uudestaan, ja korkeammalta. Ei siis mitään tunteja putkeen - kunhan maistellaan.

nyt menee una voce poco fa :)
 
Tässä minulla oli avainajatuksena Shamppanja. Pulppuileva soundi. Ei niistä Lindoromiosaroista tai muista olisi tullut hevon mitään ellen olisi jotenkin tajunnut tuota pulppuilun perusideaa.
 
E: Enkä tässä yhteydessä siis tarkoita legendaarisuutta tavoitelleen Pulp-yhtyeen soundia! :)