Lyriikka ›

Milloin teksti/musiikki saavuttaa tuon tekotaidetermin?Monethan sanovat että CMX,Maj Karman Kauniit Kuvat,Sara,Nicole jne.jne.tekee sitä ns."tekotaidepaskaa"?Itselleni on hivenen hämärtynyt tuo raja käyttäessä sanaa tekotaide.Tuntuu että jos rokkari osaa vähän kirjoittaa muutakin kuin perusrallattelua,niin musiikkihan on välittömästi tekotaidetuubaa.
 
Eli kysymys kuuluukin että, missä kulkee oikean taiteen ja tekotaiteen raja?
 
Kommentaaria tack..

Kai tuon rajan voi jokainen vetää siihen mihin haluaa, jos haluaa... Taidettahan se on tekotaidekin, joten antaa kaikkien kukkien kukkia vaan ainaki mun puolesta...

Taidetta ei voi rajat taide on sitä mitä sinä sanot se olevan.
 
jos vessan pönttö jossa veloo suolet on sinusta taidetta niin se on
 
Ja jos Monaliisa ei sinusta ole taidetta vaan harkittua maalien käyttöä niin silloin asija on näin
 
mutta toki tietyt asijat ovat vakiintuneet taiteeksi, jotta asijat eivät muuttuisi kaaoksesksi.Mutta periaateessa kukaan ei voi pakottaa sinua pitämään jotakin taiteena
 
-Taidetta opiskellut(lähinnä kuva taidetta ja historiaa, mutta samat säännöt kaikissa taiteen muodoissa)
 
Mitä tulee teko taiteeseen .Niin se joka sanoon että vaikka CMX(hyvä bändi)on tekotaidetta on oikessa , mutta sinun ei tarvitse olla samaa mieltä.
 
Toivottavasti kirjotin niin että tajuaa....sori jos olin jyrkkä

Eli kysymys kuuluukin että, missä kulkee oikean taiteen ja tekotaiteen raja?
 
Eikös tekotaide ole väkisin taiteelliseksi tehtyä?
 
Usein tekotaiteellisen leiman saavat esim. vaikeita tekstejä kirjoittavat. Tekstistä tulee väkisin hankalaksi väännetyn oloinen; tekotaiteellinen. Varmistuksen tekotaiteellisuudesta voi saada vain tekijältä itseltään.

Jos "tekotaiteellinen" tarkoittaa sellaista, joka on tekemällä tehty taiteellisen oloiseksi -- eli on sivuutettu esimerkiksi se mitä halutaan tekstillä sanoa ja keskitytty sen vaikeaselkoisuuteen tms. -- sehän on silloin teoksen tekijän käsissä, ei lukijan. Moni vain kuvittelee olevansa niin äärettömän fiksu, että jos ei hän itse kykenekään antamaan tekstille arvoa ja merkitystä, ei sillä sellaisia silloin olekaan ja tällöin otetaan argumentiksi sanat "tekotaiteellista paskaa".

Jos "tekotaiteellinen" tarkoittaa sellaista, joka on tekemällä tehty taiteellisen oloiseksi -- eli on sivuutettu esimerkiksi se mitä halutaan tekstillä sanoa ja keskitytty sen vaikeaselkoisuuteen tms. -- sehän on silloin teoksen tekijän käsissä, ei lukijan. Moni vain kuvittelee olevansa niin äärettömän fiksu, että jos ei hän itse kykenekään antamaan tekstille arvoa ja merkitystä, ei sillä sellaisia silloin olekaan ja tällöin otetaan argumentiksi sanat "tekotaiteellista paskaa".
 
Tuo on totta. Ainakin hieman kuuluisampia artisteja kritisoidessa kannattaisi olla hieman varovainen. Kyllä se Yrjänäkin kuitenkin hieman älykkäämpi on kuin keskiverto teini.

Taidetta ei voi rajat taide on sitä mitä sinä sanot se olevan.
 
CMX(hyvä bändi)on tekotaidetta on oikessa , mutta sinun ei tarvitse olla samaa mieltä.
 
Omasta mielestäni mainitsemani bändit tekevät hyvää musiikkia.Tarkoitus oli vaan kysyä yleisiä ajatuksia tekotaiteen ja taiteen häilyvistä rajoista.
 
Tekotaide termiä käytettäessä otetaan(siis silloin kun puhutaan musiikista)usein esiin MKKK:n Herra Ylppö.
Itseäni lähinnä kiinnostaa tuliko se hirveä hulabaloo aikoinaan niistä pakkoliikkeistä jne.Muistan myös että Ääri-levyn tekstejä kritisoitiin kovasti.Itseäni vain ihmetyttää että kun lukee vaikka Juicen ym.alkutuotannon tekstejä, niin kyllä sielläkin usein törmää melko korneihin asianilmauksiin.
 
Onko rocklyriikka piireissä sellainen tapa,että uudelle väelle ei anneta mahdollisuuksia?Ja kun teet asiat vähänkin toisin kuin vanhasta totutulla tavalla, niin silloinhan ei voi syyllistyä muuhun kuin "taiteen sääntöjen" rikkomiseen ja tekotaiteeseen?
 
Tuo on totta. Ainakin hieman kuuluisampia artisteja kritisoidessa kannattaisi olla hieman varovainen. Kyllä se Yrjänäkin kuitenkin hieman älykkäämpi on kuin keskiverto teini.
 
Miten sitä älykkyyttä mitataan?Ja käsittääkseni taiteesta olisi joskus hyvä antaa palautetta.

 

 
Miten sitä älykkyyttä mitataan?Ja käsittääkseni taiteesta olisi joskus hyvä antaa palautetta.
 
Jeps. Tottahan sitä palautetta saa antaa. Sitä vaan tarkoitin, että eihän sitä tarvitse heti ensimmäiseksi olettaa vian olevan sanoituksissa, jos ne eivät itselle aukea.
 
Älykkyyttä mitataan älykkyystesteillä ;) No minä ajattelisin niin, että jos joku on päässyt kuuluisaksi asti taiteellisilla tekemisillään, niin ei hän nyt aivan hirveän tyhmä voi olla. Menestyksen saaminen ei näet ole kovin helppoa.

Eli kysymys kuuluukin että, missä kulkee oikean taiteen ja tekotaiteen raja?

Kaikki mitä en ymmärrä on tekotaiteellista paskaa.

Kaikki mitä en ymmärrä on tekotaiteellista paskaa.
 
Onko kaikki tekotaiteellinen paskaa?

Älykkyyttä mitataan älykkyystesteillä ;) No minä ajattelisin niin, että jos joku on päässyt kuuluisaksi asti taiteellisilla tekemisillään, niin ei hän nyt aivan hirveän tyhmä voi olla. Menestyksen saaminen ei näet ole kovin helppoa.
 
Niin,perin sivistyneen ja älykkään antaa itsestää esim.69 eyes,tyrävyö ja muut teinityttöjen itketys orkesterit.Tätä musiikkia arvostetaan herkkänä taiteena ainakin iltapäivälehdissä. En nyt näkisi että nämä yllämainitut orkesterit edustaisivat mitään taiteellista huippua ja saavutusta.
 
Kaikki mitä en ymmärrä on tekotaiteellista paskaa.
 
öööö...
 
Joku kun ei saa tästä aiheesta tarpeekseen(Minä)niin purnataan tästäkin aiheesta lisää.Eli,musiikkia nimitetään monasti viihteeksi.Missä kulkeen viihteen ja taiteen raja?Onko viihde tekotaidetta parhaimmillaan?

Joku kun ei saa tästä aiheesta tarpeekseen(Minä)niin purnataan tästäkin aiheesta lisää.Eli,musiikkia nimitetään monasti viihteeksi.Missä kulkeen viihteen ja taiteen raja?Onko viihde tekotaidetta parhaimmillaan?
 
Mielestäni viihteen tarkoitus on tarjota ihmisille niitä tunteita, joita heidän tiedetään kaipaavan ja haluavan. Tämä määrittää tekijän lähtökohdan - se on hänen oman taiteellisen visionsa ulkopuolinen tarkoitusperä, joka on tuotettava niin vetoavaan muotoon kuin mahdollista. (Ei voida kuitenkaan sanoa, etteikö viihteellä olisi taiteellista arvoa - taito ei ole kuitenkaan, luojan kiitos, tyystin irtautunut taidekäsityksistä.) Viihde ei todellakaan ole tekotaidetta, ja on joskus paljon onnistuneempaa ja arvostettavampaa kuin taide.
 
Taide taas on oudolla tavoin sisäsyntyistä. On visio, jota pyritään toteuttamaan ilman, että päälle lyötäisiin mitään muottia joka takaisi sen, että keskimääräinen vastaanottaja kokee jonkin tietyn tunteen. Kun viihteen tarkoitus on tyydyttää, taiteen tarkoitus on (optimaalisesti) saada ihminen tuntemaan tietynasteista tyydyttymättömyyttä - raottaa verhoa tiedolle siitä, mitä kaiken tämän tuolla puolen tai ytimessä on, jolloin ihminen kokee jonkinasteisen tietoisuuden muutoksen. Taide siis oikeastaan synnyttää itsensä, kun sen ainoana pyrkimyksenä on ilmaista jotain totuudellista. Sitä ei voi liimata käsitteenä päälle, ja on ikävää että näin miltei aina tehdään. Moni 'taideteos' tuntuu pikemminkin olevan viihdettä tekijälle itselleen.
 
Viihteellinen aspekti on oltava olemassa myös taiteessa, sillä täytyyhän teos saada katsojalle jollakin tavalla vetoavaksi. Turhan usein vain turvaudutaan inhoreaktion herättämiseen - heilutellaan siis keskisormea konventioille ja sanotaan, että näin sen pitää olla. Ei muoto ole noin yksiselitteinen tekijä.
 
Vastuu on aina tekijällä ja sillä, mitä hän haluaa työllään sanoa. Tekotaiteilijoiden työt ovat katalogeja joistain ultrasofistikoituneista referensseistä, joiden turvin he voivat sössöttää baarissa omasta eksistentialistisesta ahdistuksestaan (näin ilkeästi ilmaistuna). Tekotaiteen aitous ja pohtivuus on näennäistä, sillä sen tarkoitus on olla muodollisesti taiteellista. Viihteeksikään tämä ei suoranaisesti kelpaa.
 
Niin taiteilijan kuin viihteentekijänkin työ on tietynlainen palveluammatti. Kun toinen on opettaja jolta saa sivistystä ja perspektiiviä, toinen on kaupanpitäjä jolta saa elintarvikkeita. Olisihan aivan hullua yrittää syödä kirjaa samalla kun yrittää survoa ruisleipää levysoittimeen. (Toisaalta kirja kelpaa hyvin myös tasapainottamaan keikkuvaa pöytää...)

Taide muuttuu tekotaiteeksi silloin, kun sitä yritetään tehdä väkisin. Jos esim. on varma levytysdiili ja yksi ainoa kappale, jotain neljätoista kappaletta pitäisi tehdä, silloin niistä neljästätoista tulee helposti tekotaidetta.
 
Harmikseni täytyy kaiketi sanoa, että Apulannastakin tulee pikkuhiljaa pelkkää tekotaidetta (ja jotka ovat asiasta erimieltä, älkää vetäkö hernettä ylisuuriin neniinne. Minun mielipiteeni asiasta on tämä.). Alussa ko. bändiltä tuli tarttuvia, erilaisia, hyviä ja sisällöllisiä lyriikoita ja biisejä, melodia oli mukaansatempaava yms. Nyt tuntuu, että kaikki kappaleet ovat toistensa kopioita - älkää nyt käsittäkää väärin. Apulannalta on hävinnyt se tietty hohto kappaleistaan.
 
CMX:ää en sanoisi tekotaiteeksi. A.W Yrjänä yrittää ja tekeekin hyvää jälkeä lyriikoissaan, musiikillinen puoli on ok ja niin edelleen.
 
Gimmel, otetaanpas tuo esimerkiksi. Se on vähän tekotaidetta. Yritetään ja yritetään, mutta lopputulos on väkinäinen.
 
Nyt siirryn musiikkiaiheesta kirjoittamiseen. Tuntuu monasti, että itsekin yritän monien muiden teinien/varhaisteinien kanssa kirjoittaa J.R.R Tolkienin mukaisesti, vähän silleen jännästi. Kyllä te ymmärrätte, ikäänkuin syvällisesti (juu, minun pitäisi opetella kuvaavia sanoja lisää!). Silloin tulos on huono, kun yrittää semmoista mitä tietää ettei osaa. Tosin onkohan se tekotaidetta edes.. kyllä. Yrittää siis aina saa, mutta jos sitä alkaa tehdä väkipakolla, tulos on huono JA yleensä tekotaiteinen.
 
Minun ei pitäisi puhua mitään. Kun en minä ymmärrä mistään mitään. :L

Niin,perin sivistyneen ja älykkään antaa itsestää esim.69 eyes,tyrävyö ja muut teinityttöjen itketys orkesterit.Tätä musiikkia arvostetaan herkkänä taiteena ainakin iltapäivälehdissä. En nyt näkisi että nämä yllämainitut orkesterit edustaisivat mitään taiteellista huippua ja saavutusta.
 
Joku kun ei saa tästä aiheesta tarpeekseen(Minä)niin purnataan tästäkin aiheesta lisää.Eli,musiikkia nimitetään monasti viihteeksi.Missä kulkeen viihteen ja taiteen raja?Onko viihde tekotaidetta parhaimmillaan?
 
Mun mielestäni 69 eyesit, ym, eivät edes pyri olemaan taiteellisia siinä mielessä kuten esim. Ismo Alanko, jne. vaan ovat vain melko puhtaasti menestykseen tähdättyjä juttuja.
 
Taiteen ja viihteen ero on minulle tekemisen motiivissa. Taidetta ei tehdä yleisöä varten, vaan tekemisen pakosta. Rahallinen hyöty ei ole tällöin pohjimmainen syy. Eipä noita kahta silti voi mitenkään selkeästi toisistaan erottaa; asioita voi tehdä niin monella tavalla.
 
Se, mitä monesti haukutaan tekotaiteeksi tai roskataiteeksi, on monesti taidetta, joka on vain tehty siten, että se ei vastaa kuulijan/katsojan ennakko-oletusta oikeasta taiteesta. Taide on 1900-luvun kuluessa käynyt aina vain
filosofisemmaksi toiminnaksi. Provokatiivisyys ja omituisuus eivät kuitenkaan yleensä ole mitään itseisarvoja, niillä vain pyritään suuntaamaan huomio itse taidekokemuksen prosesseihin.
 
Nämä jutut tietenkin koskee vain niitä, jotka rakentavat taiteensa jonkinlaisen teorian pohjalta.

Missä kulkeen viihteen ja taiteen raja?
Joku viisas mies (en muista kuka) sanoi, että viihde auttaa unohtamaan, taide muistamaan.

Gimmel, otetaanpas tuo esimerkiksi. Se on vähän tekotaidetta. Yritetään ja yritetään, mutta lopputulos on väkinäinen.
 
Oho! Gimmeliä on monesti haukuttu mutta ei varmaankaan ennen ole syytetty tekotaiteellisuudesta! En usko että Asikainen ja kumppanit ovat mihinkään taiteellisesti arvokkaaseen ja arvostettavaan pyrkineet vaan pikemminkin myymään hulluna levyjä pikkutytöille missä onnistuivatkin enemmän kuin hyvin.
 
Monesti kun täällä muusikoiden.netissä aletaan listaamaan ihmisten mielistä tekotaiteellisia inhokkeja niin listataan vaan kaikki mahdolliset omasta mielestä huonot eikä enää keskustellakaan taiteen olemuksesta ja aidon ja tekotaiteen eroista vaan listataan inhokkeja ja haukutaan toisia listaajia.
 
Pitäisi ensin selittää ja selventää tuo taiteen ja tekotaiteen käsitteet yksiselitteisesti ja sitten kun käy jotain haukkumaan ja nälvimään niin perustella se todella, todella hyvin.
 
Kannattaa joskus kokeilla että sen sijaan että sanoisi jotain huonoksi niin sanoo että ei ymmärrä sitä ja koittaa vielä eritellä niitä syitä mitkä estävät ymmärtämisen.

kaikella kunnioituksella faneja kohtaan jos olette jotain syvällisiä merkityksiä repineet niistä mutta nicolen sanat on todella täyttä puppua.sarallakin on aika pahoja..
mielikuvituksettomiakin vielä..
 
"Siemenen kuorista kuplivan hajotan
avaan suljetun rasian
Veden reunasta rauhoitan
avaan kuljetun asian
siitä irrotaan, siitä erotaan
 
Luodit lentävät
läpi auringon"
 
vittu mitä soopaa..
 
jos tekotaiteillaan niin tehdään se läpällä ja tyylillä.

Moni vain kuvittelee olevansa niin äärettömän fiksu, että jos ei hän itse kykenekään antamaan tekstille arvoa ja merkitystä, ei sillä sellaisia silloin olekaan ja tällöin otetaan argumentiksi sanat "tekotaiteellista paskaa".
 
hyvin sanottu! :)

Lukekaapa ääneen lause 'Siemenen kuorista kuplivan hajotan, avaan suljetun rasian'. Mun mielestäni se futaa aika hyvin. Ehkä nämä 'tekotaiteelliset' biisit eivät futaakaan loogisen sisältönsä vaan sointinsa ja rytminsä takia.
 
Ton biisin sanoittaja on mokannut ehkä tuossa että se on yrittänyt tehnyt sen jatkon riimilliseksi. Ei tommoseen tyylilajiin tiukat riimit käy. Olis vaan pelannut loppuun asti rytmillä ja samansointisilla sanoilla - eikä välttämättä loppu- vaan pikemminkin alku- ja sisäsointisilla.
 
(Hitto että tässä tuntee olonsa viisaaksi.)
 
Esmes lastenlauluihin kaikenlaiset sointihommelit sopii. Tässä mun sivutuotteeni Oriveden kurssilta. Alkuperäinen nimi oli Mirjami Minipossu, mutta luettuani minipossuista artikkeleita totesin, että ne on pikemminkin topakoita kuin hempeitä. Niinpä elukka vaihtui kesken kisojen. Ja kuten varmaan huomaatte, siellä on sointien kannalta vielä pari huonoa sanaa: jarrutteli ja tarkasteli (onko 'pilkisteli' kelvollinen ilmaus? Äh, ei sekään kovin hyvin futaa). Kovia konsonantteja pehmoiseen biisiin. Ei hyvä. Kehittely jatkuu. Tuon vaivautumislauseenkin muutan vielä, pitäisi saada se kana keikistelemään.
 
Niin siis 'tekotaidebiiseistä' poiketen lastenlausuilla kuvittelisin yleensä vaadittavan logiikkaakin.
 
Paitsi onhan lapsille sointiin perustuvia nonsensehokemiakin: ulle dulle dof, kinkkelaade kof,
koffelaade kinkkelaade ulle dulle dof.
 
Tosi fiksu biisi.
 
KATARIINA KANANEN

Katariina Kananen
kapealla kadulla käyskenteli nätisti
Katariina Kananen
kopealla kädellä kosijoita hätisti
 
Hieno neiti tummatukka
kimallusta hiuksissaan
valmistautui iltajuhliin
shifonkia harteillaan
 
Tarkasteli peilikuvaa,
hyväksyen hymyili
Lähti ulos kaupungille
missä kukot lymyili
 
”Tule mulle morsioksi”,
kosiskeli kukkonen
”Enpä taida vaivautua”,
jarrutteli kananen
 
Katariina Kananen
kopealla kädellä kosijoita hätisti
Katariina Kananen
kapealla kadulla käyskenteli nätisti
 
Katariina Kananen – kot kot!