Kitarat: kitarakamat ›

Käyttäkäämme isoa G:tä esimerkkinä kun se on kerran monelle "_The_ kitara".
 
Mutta ihan perus-Gibat länsimaisella palkkatasolla tehtynä ei ole ees sen kalliimpia kuin muutkaan..sillä huomautin. No, onhan tää thriidi taas näitä "vaan tyhmät ja taitamattomat kitaristit ostaa G:n tai F:n tuotteita, vaikka maailmassa on verrattoman monioita aivan-yht-hyviä, jopa kalliimpiakin soittimia"...
 
Ja toki, merkistä pitää maksaa aina, toisista enemmän, toisista vähemmän. ;)
 
No offence, mutta hämmästelin tuota yhden merkin nostoa. Kun itseasiassa ei se valmistuspaikkaan ja valmistustapaan nähden oo edes sen kalliimpi kuin muutkaan.. Jenkki-Jacksonit ja B.C.Richitkään niin kovin halpoja ole..Tuos just Saksa-yhteyteni tarjotteli -85 B.C.Richin RichBichiä, made in USA, 3800e ...

No offence, mutta hämmästelin tuota yhden merkin nostoa.
 
Gibson tuli tosiaan esimerkkiin vain sen takia, että se on niin kovasti palvottu. Toinen syy oli se, että kyseisen merkin kritisoinnista palaute kuitenkin on vielä suhteellisen neutraalia. Henkilökohtaisesti nimittäin on olemassa yksi merkki joka on minusta selkeästi yliarvostettu, nimittäin ESP ja sen kritisoinnista en tiedä mitä täällä seuraisi.

Ei tässä threadissa mun mielestä Gibsonia mitenkään lytätty oo. Fenkku ja Gibson nousee yleensä tällasissa hommissa esimerkeiks koska ne todennäköisesti on kaks maailman tunnetuinta kitarafirmaa.
Hyviä kitaroita Gibson tekee, laatu vaan ailahtelee. Mua se ei henkilökohtaisesti niin haittaa koska kitaroita en kokeilematta ostele.

Henkilökohtaisesti nimittäin on olemassa yksi merkki joka on minusta selkeästi yliarvostettu, nimittäin ESP ja sen kritisoinnista en tiedä mitä täällä seuraisi.
 
riskillä mennään mutta siis kyllä ESP:n hinnoissa on aika reippaasti ilmaa välissä..tai ainakin ku kattoo musamaailman sivuilta hintoja niin eipä paljon tee mieli lähtee edes harkitsemaan jotain 4000€ rhoadsin mallista kitaraa jossa on ainakin minun vaikee soittaa ylimmiltä nauhoilta. ja muutenkin on tuo ko. merkki tuntuu olevan aika kallis..kaikkia malleja en tietenkään ole kokeillu mutta minulle kiinnostavimpia olen. Ennemmin ottaisin mittatilaustyönä tehdyn kitaran samaan hintaan (jopa halvemmalla) ku jonkun sarjavalmisteisen kitaran.

riskillä mennään mutta siis kyllä ESP:n hinnoissa on aika reippaasti ilmaa välissä..tai ainakin ku kattoo musamaailman sivuilta hintoja niin eipä paljon tee mieli lähtee edes harkitsemaan jotain 4000€ rhoadsin mallista kitaraa jossa on ainakin minun vaikee soittaa ylimmiltä nauhoilta. ja muutenkin on tuo ko. merkki tuntuu olevan aika kallis..kaikkia malleja en tietenkään ole kokeillu mutta minulle kiinnostavimpia olen. Ennemmin ottaisin mittatilaustyönä tehdyn kitaran samaan hintaan (jopa halvemmalla) ku jonkun sarjavalmisteisen kitaran.
 
Esim Amfisound. Tuottaa custom-kitaran 2000-2500€ ja varmasti laatu on lähellä ESP:tä ellei jopa sama, eikä ole sitä nimeä siinä tuomassa ilmaa.
 
Ja onhan nuo ESP:n kaikki mahdolliset customit aika turhia. Niissä on vähintään se 1000€ pelkkää ilmaa. Ks. esim Aleksi Laihon vermeet. Ostat saman kitaran 1200€ halvemmalla, mutta siinä ei lue "Wildchild". :) Kukin tavallaan...

Itse tiedän ainakin yhden sellasen kaverin, jolle Fenderin on melkein kuin jumala. Kaikki muut kitarat ovat hänen mielestään paskoja, Fender on se ainoa oikea.
 
Kyse voi olla klassisesta soundista. Fenderin valmistama tele tai strato tms. alkuperäisessä muodossaan kuulostaa tietynlaiselta ja sitä voi matkia enemmän tai vähemmän hyvin. Parhaiten sen soundin saa kun ostaa aidon Fenderin. Sama koskee Gibsonia, Rickenbackeria jne.

Kyse voi olla soundista. Fenderin valmistama kitara kuulostaa tietynlaiselta ja sitä voi matkia enemmän tai vähemmän hyvin. Parhaiten sen soundin saa kun ostaa aidon Fenderin. Sama koskee Gibsonia, Rickenbackeria jne.
 
Tossa mä olen vähän eri mieltä. Merkki ei tee sitä soundia, vaan se kitaran rakenne, puut, osat, kielet, soittaja ym. Totta on että Fenderin, Gibsonin, Rickenbackerin ja Gretschin (noin vaikka esimerkiksi) kitarat on täysin erityylisiä soittimia soundiltaan, mutta ero ei todellakaan johdu lavan logosta. Jonkun toisen merkin tele voi olla paljonkin Fenderiä parempi, olkoon vaikka sitten teetetty tai vaikka korealainen. Paremmuus on sitten taas subjektiivista. Toiset tykkää tytöistä ja toiset pojista... Mutta jos jollekin se tietty logo tuo lavassa lisää fiilistä ja saa soiton kulkemaan paremmin, niin tottakai se kannattaa silloin ostaa.
 
Mulle on itse asiassa ihan sama, minkä merkkinen se kitara on jos se toimii sillä tavalla kun sen haluan toimivan. Kuulostan loppupelissä aika pitkälle samalta kitaralla kuin kitaralla, toki pienin soundivivahtein. Haen kuitenkin aina sitä tiettyä soundia, joten ruuvailen sen aika lähelle kitaralla kuin kitaralla. Toisella on vaan mukavampi soitella, se jotenkin istuu käteen paremin kuin toinen. Tällä hetkellä ainoastaan Telet tomii siten (ja näin on ollut jo pitkään). Ja sen istuvuuden olen maksimoinut sillä, että kaulat on teetetty mittojen mukaan ja mikkejä ym vaihdeltu. En tiedä onko soundi nyt just se kaikkein eniten telecaster, mutta miellyttää mua. Aika harvoin tulee tilanne, jossa just tarttis sitä '59 Les Paulin soundia, kun tarjolla olis vaan '65...
 
Voisin pitää aiheesta (lähinnä siis omista mieltymyksistäni) luentoa tuntitolkulla, mutta se ei vissiin ollut tän topicin aihe.

Tossa mä olen vähän eri mieltä. Merkki ei tee sitä soundia, vaan se kitaran rakenne, puut, osat, kielet, soittaja ym. Totta on että Fenderin, Gibsonin, Rickenbackerin ja Gretschin (noin vaikka esimerkiksi) kitarat on täysin erityylisiä soittimia soundiltaan, mutta ero ei todellakaan johdu lavan logosta. Jonkun toisen merkin tele voi olla paljonkin Fenderiä parempi, olkoon vaikka sitten teetetty tai vaikka korealainen. Paremmuus on sitten taas subjektiivista. Toiset tykkää tytöistä ja toiset pojista... Mutta jos jollekin se tietty logo tuo lavassa lisää fiilistä ja saa soiton kulkemaan paremmin, niin tottakai se kannattaa silloin ostaa.
 
Mulle on itse asiassa ihan sama, minkä merkkinen se kitara on jos se toimii sillä tavalla kun sen haluan toimivan. Kuulostan loppupelissä aika pitkälle samalta kitaralla kuin kitaralla, toki pienin soundivivahtein. Haen kuitenkin aina sitä tiettyä soundia, joten ruuvailen sen aika lähelle kitaralla kuin kitaralla. Toisella on vaan mukavampi soitella, se jotenkin istuu käteen paremin kuin toinen. Tällä hetkellä ainoastaan Telet tomii siten (ja näin on ollut jo pitkään). Ja sen istuvuuden olen maksimoinut sillä, että kaulat on teetetty mittojen mukaan ja mikkejä ym vaihdeltu. En tiedä onko soundi nyt just se kaikkein eniten telecaster, mutta miellyttää mua. Aika harvoin tulee tilanne, jossa just tarttis sitä '59 Les Paulin soundia, kun tarjolla olis vaan '65...
 
Voisin pitää aiheesta (lähinnä siis omista mieltymyksistäni) luentoa tuntitolkulla, mutta se ei vissiin ollut tän topicin aihe.
 
Eikä viestilläsi ollut kauheasti tekemistä omani kanssa. Piti sanoa, että jos haluaa klassisen Tele-soundin esimerkiksi, sen löytää helpoiten ostamalla joko vintage-telen tai sitten laadukkaan uusvintage-telen. Saa sen varmaan muutenkin, mutta tuo on helpoin tapa. Kyllä kai sillä kitaralla jotain tekemistä soundin kanssa on.

Pitääkö maksaa merkistä?
 
Ei pidä, mutta toki kannattaa muistaa mitä sillä rahalla saa.
Oma '92 Gibson LP Standard on toiminut varsin mallikkaasti viimeiset 13 vuotta. Siinä on edelleen kiinni alkup. talla, alkup. satula, alkup. elektroniikka, alkup. nauhat ja niin edelleen.
 
Virittimet jouduin vaihtamaan koska eräällä keikalla ahtaassa nurkkauksessa löin kitaran lavan sellaiseen ovenkarmiin. Osui juuri virittimen nuppeihin ja Klusonit antautuivat. Onneksi ei mennyt lapa poikki.
 
Harmittavaa on se, että Gibsonin varaosat ovat kalliita. Sen minäkin allekirjoitan. Mutta soittimet eivät ole, kun ajatellaan niiden kestävyyttä vuodesta toiseen, luotettavuutta, osien ja elektroniikan laatua jne.
 
Itselläni onkin nyt Gotohin Kluson-kopiot tuossa LP:ssa kun ne maksoivat 40e ja Gibsonin "omat" olivat vain 110e koko setti. Virittimiä kun tuohon ei saa yksitellen, pitää ostaa koko setti.
 
Halpa on halpaa... nimittäin Gotohin "Klusoneissa" on jo nyt klappia vaikka ne eivät ole kuin muutaman vuoden vanhat. Olen ajatellut vaihtaa siihen seuraavaksi Schaller M6 Locking virittimet joihin vain vaihtaa Grover-tyyppiset nupit. Satulakin ehkä vaihtuu Earvanaksi, mutta nämä ovat samoja asioita mitä joutuu jonkun Tokain 1000e skeban kohdalla miettiin myöskin.
 
Pitääkö merkistä siis maksaa? Ei, jollei sellaista halua tai koe tarvitsevansa, mutta pitää jos haluaa kestävän ja laadukkaan soittimen. Ei sillä etteikö halvallakin saisi hyvän, nimittäin itse ostin Charvel Model 4 skeban noin 2000mk ja mielestäni parempaa skebaa saa hakea. Se on vuosimallia '88 ja edelleen alkuperäisessä kunnossa talloineen ja virittimineen.
 
Kallis merkki on yleensä myös haluttu ja arvostettu. Esimerkiksi juurikin joku Gibson, Fender, Bogner ja ties kuinka monta muuta. "Mersuista" en tiedä, mutta kyllä aina Gibson LP Customilla herättää kateellisissa närää :)
 
PS. ja minä olen aikanaan maksanut LP Standardistani 6000mk käytettynä ja väliin laitoin yhden halvan skeban. LP Custom on tuotu Yankeelandiasta ja se maksoi noin 1100 USD ilman nauhoja. Se oli tullut liikkeeseen refret-operaatioon mutta entinen omistaja olikin ihastunut PRS:n skebaan ja jättänyt LP Customin sinne. Jos nyt lasketaan sille hinnaksi sellainen 1000e ja päälle n. 200e nauhat niin eipä tuolle Customillekaan kauheasti hintaa jäänyt.

Merkistä ei pidä maksaa ylihintaa, mutta laadusta kannattaa maksaa. Jos tuntuu ettei Gibson tai Fender ole hintansa väärti, niin osta joku muu soitin. Kannattaa vertailla ja antaa korvien ja käsien ratkaista mikä on paras sinulle. Tietysti jos on kaksi lähes samanhintaista soitinta X ja Fender/Gibson etkä osaa päättää kumman otat. Niin suosittelen jälkimmäistä pelkästään jälleenmyyntiarvon ja haluttavuuden vuoksi. Tämän ovat monet teiniän huuruissa heavykepin ostaneet karusti jälkeenpäin huomanneet --> Laadukas ja aikanaan kalliskin kitara ei mene kaupaksi ellei hintaa laske todella alas.
 
Tilasin äsken muuten Gibsonin akustiseeni Waverlyn viritin koneistot. Kuuden setti maksaa suomeentuotuna 200euroa, joten ei ole halpaa merkkituotteissa. Mulla oli kitarassa aikaisemmin uudet Waverlyn jäljitelmä Groverit, joihin ensimmäiseen koneistoon tuli klappia parin kuukauden käytön jälkeen. Waverlyn hinnalla saa viisi paria noita Grovereita, mutta päätin ostaa kerralla parhaat kaupassa olevat, joita ei tarvitse enää koskaan vaihtaa.

Merkistä ei pidä maksaa ylihintaa, mutta laadusta kannattaa maksaa. Jos tuntuu ettei Gibson tai Fender ole hintansa väärti, niin osta joku muu soitin. Kannattaa vertailla ja antaa korvien ja käsien ratkaista mikä on paras sinulle. Tietysti jos on kaksi lähes samanhintaista soitinta X ja Fender/Gibson etkä osaa päättää kumman otat. Niin suosittelen jälkimmäistä pelkästään jälleenmyyntiarvon ja haluttavuuden vuoksi. Tämän ovat monet teiniän huuruissa heavykepin ostaneet karusti jälkeenpäin huomanneet --> Laadukas ja aikanaan kalliskin kitara ei mene kaupaksi ellei hintaa laske todella alas..
 
Olen tismalleen samaa mieltä, joten painelin plussaa.

Eikä viestilläsi ollut kauheasti tekemistä omani kanssa. Piti sanoa, että jos haluaa klassisen Tele-soundin esimerkiksi, sen löytää helpoiten ostamalla joko vintage-telen tai sitten laadukkaan uusvintage-telen. Saa sen varmaan muutenkin, mutta tuo on helpoin tapa. Kyllä kai sillä kitaralla jotain tekemistä soundin kanssa on.
 
Jep. Tuo on täysin totta, helpoin tapa se aivan varmasti on, enkä muuta mielestäni väittänytkään. Juuri niinkuin sanoit: sillä kitaralla on merkitystä soundiin, ei merkillä. Pointti oli topicciin viitaten se, että merkistä ei tarvitse maksaa saadakseen jonkun soundin. Joltain merkiltä (orig.) se saattaa vain löytyä helpommin.

Noiden merkkikitaroiden hintahan ei romahda ihan niin pahasti, kun ne kannetaan kaupasta ulos, kuin vähemmän haluttujen soitinten.
 
Niin. Jos ostan nyt 2500:lla esim. Gibsonin, saan siitä 10 vuoden päästä sen saman 2500 kunnosta riippuen, tai ehkä enemmänkin.
 
"Mersuista" en tiedä, mutta kyllä aina Gibson LP Customilla herättää kateellisissa närää :) Noin. Tulihan se sieltä, melkein huolestuin :)

Jonkun tarttis ny tehrä jollain kitaramerkillä jotain ihmeellistä kuten Jimi aikanaan. Niin sitten kaupat tyhjenis niistä kepeistä ja lapsen lapset sais niistä ainakin 1000 kertasen hinnan.
 
Onko vapaaehtoisia?

Oon maksanut '72Gibson LP Customista, '97 Gibson ES-335destä ja '91 Fender dlx plussasta yhteensä n.2500€ Onko ne sitten ylihintaisia? Voi niitä järkevästikkin ostaa, kukin tavallaan ja mieltymystensä mukaan.

Niin kauan kuin totaalisen yksipuoliset Mesa/Boogien Rectifier-sarjan nupit maksavat kaksi tonnia tai ylikin, ei luulisi kenelläkään olla varaa sanoa, että Gibson on huippuesimerkki tilanteesta, jossa merkki maksaa.
 
Olikin kysymys kitaroista...

Oon maksanut '72Gibson LP Customista, '97 Gibson ES-335destä ja '91 Fender dlx plussasta yhteensä n.2500€ Onko ne sitten ylihintaisia? Voi niitä järkevästikkin ostaa, kukin tavallaan ja mieltymystensä mukaan.
 
Oot kyllä huokeesti saanut!!! Minkäs laisella aikavälillä olet hankkinut?

Oon maksanut '72Gibson LP Customista, '97 Gibson ES-335destä ja '91 Fender dlx plussasta yhteensä n.2500€ Onko ne sitten ylihintaisia? Voi niitä järkevästikkin ostaa, kukin tavallaan ja mieltymystensä mukaan.
 
Onks noi hyviä?; )

Oot kyllä huokeesti saanut!!! Minkäs laisella aikavälillä olet hankkinut?
 
1983, 2005, 2004
 
Onks noi hyviä?; )
 
Kaikki on parempia kun mä...