Rock, pop, alternative ›

eiku eiku.
 
Kummallista, että kaikki puhuu vaan mr. Pattonista. Ihanku siinä ei ketään muuta olis ollukaan...

Eikun King for a Day ja Angel Dust.
 
The Real Thing on nasaali-Pattonia pahimmillaan.
 
Mutta King for A Daylla on paskemmat biisit.

Mutta King for A Daylla on paskemmat biisit.
 
Mutta The Real Thingissä on rumemmat kannet.

Mutta The Real Thingissä on rumemmat kannet.
 
Mutta King for a Daylla ei soita yhtä gurgon näköinen kitaristi! No joo, mut tuosta Pattonista sen verran, että kyllähän miehen alkuperäinen bändi on kuitenkin, jos mahdollista, vielä FNM:akin parempi (niinkunoinniinku minun mielestäni.) Vieläköhän Bunglelta neljättä levyä tulee, vai joko heittivät hanskat naulaan?

Vieläköhän Bunglelta neljättä levyä tulee, vai joko heittivät hanskat naulaan?
 
siltä se vähän ikävä kyllä näyttää. onneksi kohta pitäisi postista kolahtaa tomahawkkia ja mit gas.

siltä se vähän ikävä kyllä näyttää.
 
Kuinka niin?
 
Huevos:
Kummallista, että kaikki puhuu vaan mr. Pattonista. Ihanku siinä ei ketään muuta olis ollukaan...
 
Bunglen kohdalla on kummallista, kun monien puheista tulee käsitys, että Patton on joku bändin aivot. Bungle on kuitenkin täynnä loistavia muusikoita ja niin Spruance, Dunn kuin Heitfetzkin kirjoittavat paljon biisejä. Kun kuuntelee Bunglen lisäksi vielä Secret Chiefs 3:a, tajuaa kuinka loistava säveltäjä se Spruance onkaan. Mutta Patton nyt vain on sellainen räikeä persoona, että kaikki bändit missä mies on mukana ovat Patton-bändejä. Ei siinä mitään, loistava muusikko on hänkin ja kaikilla bändeillä on aina se keulahahmo. Joku Fantômas on sitten toinen juttu. Siinä Patton on aivot.

Kuinka niin?
 
Huevos:
 
Bunglen kohdalla on kummallista, kun monien puheista tulee käsitys, että Patton on joku bändin aivot. Bungle on kuitenkin täynnä loistavia muusikoita ja niin Spruance, Dunn kuin Heitfetzkin kirjoittavat paljon biisejä. Kun kuuntelee Bunglen lisäksi vielä Secret Chiefs 3:a, tajuaa kuinka loistava säveltäjä se Spruance onkaan. Mutta Patton nyt vain on sellainen räikeä persoona, että kaikki bändit missä mies on mukana ovat Patton-bändejä. Ei siinä mitään, loistava muusikko on hänkin ja kaikilla bändeillä on aina se keulahahmo. Joku Fantômas on sitten toinen juttu. Siinä Patton on aivot.
 
Patton on minusta lähinnä fronttaamiensa projektien ja bändien sielu - osa Bungle-materiaalista toimisi kyllä instruinakin (vrt. Ars Moriendi), mutta Pattonin ääni on kyllä aika hallitseva elementti.
 
Sivuhuomiona muistuipa taasen mieleeni, kun silloin Angel Dust-kiertueella FNM oli Helsingin Jäähallissa keikalla ja Jim Martinia oltiin ilmeisesti jo potkimassa bändistä pois - muu bändi tuli lavalle ison lakanan kanssa joka julisti "JIM MARTIN TECHNO KING". Avoin vittuilu on hieno asia. ;)

vaikka Pattonin ääni onkin päällimäisenä korviin hyökyvä elementti FNM:n biiseissä, on esimerkiksi kiipparistilla aivan loistavia juttuja piilotettuna tsipaleihin, esim. Evidence...ja täytyy sanoa että kahdella viimeisellä platalla myös kitarakuviot on aikas nannaa korville...

Mutta King for A Daylla on paskemmat biisit.
 
Äläs viiti. Kyllä se King for A Day on parempi lätty. Mulla on vielä Barking Dog paitakin.
 
Ei se Angel Dustkaan oo mikään huono levy. En vain oikein käsitä sitä jotenkin. Viimesinkin FNM levy on ihan ok matskua vaikkei KFAD:lle pärjääkään.

Ostin sitten ton Anegl Dustin. Kuuntelin eilen läpi, mutta en tykänny...

Ostin sitten ton Anegl Dustin. Kuuntelin eilen läpi, mutta en tykänny...
 
Siihen oli minulla ainakin vaikea päästä aluksi sisään, mutta kyllä se siitä kun pari (kymmentä) kertaa kuuntelee.
 
Album of the Year kannattaa kiertää kaukaa (koko levyllä on about 3 hyvää biisiä ja loput ovat kauheata sontaa)
 
PS. Hommaa King for a Day, se on paras FNM levy ja sitä on myös helpompi lähestyä.

Album of the Year kannattaa kiertää kaukaa (koko levyllä on about 3 hyvää biisiä ja loput ovat kauheata sontaa)
 
Hei, sanopa mielenkiinnosta ne kolme biisiä. Levyllä on nimittäin minusta kolme tai neljä kevyesti muiden ohi nousevaa biisiä. Vaikka koko levy on silti mielestäni varsin hyvä.

Ostin sitten ton Anegl Dustin. Kuuntelin eilen läpi, mutta en tykänny...
 
ja sitten vaan lisää kierroksia..

Mutta se King for a Day on kyllä minunkin mielestäni Faith No Moren ehdottomasti ja kirkkaasti paras.
 
Itellä tökkii tuossa levyssä se räyhäbiisien ja rauhallisten biisien tarkoituksenmukainen vuorottelu. Ja eipä levyltä löydy yhtään niin kovaa biisiä kuin Epic tai The Real Thing.

Ja eipä levyltä löydy yhtään niin kovaa biisiä kuin Epic tai The Real Thing.
 
Ja kylläpä levyltä löytyy yhtään niin kovaa biisiä, kuin Epic tai The Real Thing.
Hyvänä esimerkkinä King for a Day.

Ja kylläpä levyltä löytyy yhtään niin kovaa biisiä, kuin Epic tai The Real Thing.
Hyvänä esimerkkinä King for a Day.
 
No minusta levy on täynnänsä keskinkertaista tai huonompaa biisiä FNM-skaalassa, mutta se onkin vain minun mielipiteeni.
 
EDIT: kahdesta viimeisestä biisistä kyllä diggailen kovastikin.

Hyvänä esimerkkinä King for a Day.
 
Se, ja onhan se Digging the Gravekin aikas kova biisi. Kuten myös vaikkapa Ricochet. Ja Evidence, tietenkin.

Makuja on monia, mutta itse ainakin pidän aivan yhtä paljon The Real Thingistä, Angel Dustista ja King for a Daystä. Kaikki erilaisia, mutta omalla tavallaan loistavia. Ei Album of the Year kaus jää, mutta itsellä vain jostain syystä jäänyt kuuntelu hieman vähemmälle. Tosin aina kun sen laittaa soimaan niin ei voi olla pitämättä.
 
Aikoinaan todellisen sykäyksen FNM diggailulle antoi juuri Angel Dust. Pitkään se oli jollain kaverilta nauhotetulla kasetilta lähes koskematta kunnes yksi päivä siihen syventyi kunnolla ja siitä se lähtikin.

Patton on minusta lähinnä fronttaamiensa projektien ja bändien sielu - osa Bungle-materiaalista toimisi kyllä instruinakin (vrt. Ars Moriendi), mutta Pattonin ääni on kyllä aika hallitseva elementti.
 
Suurin osa Bunglen biiseistä on yhdessä kirjoitettu muiden bändin jäsenten kanssa ja muutoin melko tasapuolisesti. Faith No Moren biiseistä itse asiassa mun muistaakseni Patton kirjoitti suht vähän materiaalia. Sitäpaitsi olihan ennen Real Thingiäkin kaksi levyä, jotka oli nekin mainioita.
 
Jos väittää, että Bungle ON Patton niin on väärässä. Esim. Dunn on aivan ilmiömäinen basisti, jonka muu materiaali on (mitä nyt olen kuullut) vähintäänkin yhtä hyvää kuin bungle.
 
Spruancen SC3 on myös tosi hyvä ja Spruancellahan on vielä se Faxed Head, josta en ole tosin paljon kuullu...
 
Heifetzillä on myös Dieselhead bändi, jota en ole kuullut kyllä juuri lainkaan.
 
Ehkä jotain Ars Moriendia ei olisi ilman Pattonin ääntä, mutta olisiko sitä ilman Trey Spruancea, joka ymmärtääkseni suurimmaksi osaksi tuotti Californian ja ideoi sitä suurilta osin.