Kitarat: kitarakamat ›

No se Gibson oli Flying V ja valmistusvuosi oli ilmeisesti -98. Ja senkin jälkeen olen kyllä säännöllisesti testannut Gibsoneita koska tosiaan pidän useimmista Gibsonin kitaroista noin niinkuin ulkonäön puolesta, mutta ei kun ei. Olen jo ties kuinka kauan sanonut etten tule ikinä Gibsonia ostamaan, jos vihdoin ja viimein tulen hankkineeksi jonkun kalliimman luokan Les Paulin se olkoon Heritage.
Muuten olen PeteH:n kanssa aika samoilla linjoilla. Kaikenmaailman relic- ja aged -kitarat; viheliäisempää rahastusta on vaikea edes kuvitellakaan.

Joillakin ihmisillä on ilmeisesti joku luulo, että kopiokitarankin arvo säilyy tai jopa lisääntyy kun se saa ikää tarpeeks. Joskus 10+vuotta sitten sitä katsottiin kopiota kopiona eikä kiinnitetty siihen sen kummempaa huomiota. Kopsu oli kopsu jaGibson oli Gibson ja sillä sipuli. Tänäpäivänä Les Paul-kopioita tutkitaan suurennuslasilla, että onko kokopuuta vai vaneria, onko pulttikaula vai liimaliitos? Jos on liimaliitoskaula vanerirungolla ni 100€ enemmän tiskiin, laatu maksaa näet.Jne jne. Onkohan tämä kaikki Slashin syytä ;) ?

Missasit koko pointin, vitsi on siinä että on olemassa yrityksiä joiden henki on se että tehdään omia malleja ja kehitetään uusia ja sitten on olemassa yrityksiä jotka haluavat hyötyä toisten työstä ja maineesta.
 
Ongelmaksi muodostuukin lähinnä kitaristit, jotka eivät halua mielenkiintoisesti muotoiltuja kitaroita. Varmaankin n. 70% kaikista maailman kitaroista on jonkinlaisia straton tai LP:n pohjalta tehtyjä muunnelmia. Tuollaiset oudommat mallit eivät yksinkertaisesti myy niin hyvin kuin strato- tai LP-johdannaiset, siispä niitä ei kannata kehitelläkään. Kuinkahan monta kitaraa vaikkapa Teuffel Guitars myy vuosittain? Korkea hintakin on tietysti monelle este, mutta ostovimmaa jarruttaa varmasti myös soittimien omalaatuisuus.
 
On myöskin hieman kyseenalaista missä kohtaa kulkee kopion ja samantapaisen kitaran raja. Esimerkiksi Dean EVOssa on hieman paranneltu Les Paulin ergonomiaa viistoamalla runkoa ja kaulan liitosta. Lapa on myöskin Deanin oma kehitelmä. Onko tässä kyseessä sitten ihan uusi malli, vai vain muokattu kopio LP:sta? Jos oikein ryhdytään saivartelemaan, niin LP voisi olla vaikkapa kokopuinen kopio soololovella varustetusta akustisesta tms.
 
Minä en ainakaan uskoa siihen, että Gibsonin tai Fenderin tehtailta tulisi jotenkin ylivoimaisesti parempia kitaroita kuin vaikkapa Tokailta (LP) tai esimerkiksi Suhrilta (strato). Jos unohdetaan merkkien arvostus, jälleenmyyntiarvo ynnä muut asiat, joilla ei ole mitään tekemistä soittimen hyvyyden kanssa, ja pistettäisiin vastakkain esim. Tokain ja Gibsonin parhaat LP-mallit, niin en usko, että Gibson välttämättä olisi soittotuntumalta, tai soundiltaan sen parempi tai huonompi kuin Tokaikaan. Ei siellä ison G:n tehtaalla mitään ihmepuuta ole.
 
Ei siinä tietenkään ole mitään väärää, jos haluaa sen "aidon ja alkuperäisen" mallin, minulle kuitenkin on aivan sama mikä merkki lavassa koreilee..hyvä kitara on hyvä kitara merkistä riippumatta.

Aikas pitkälle rönsytty jo varsinaisista lawsuit-kopioista.. =)
LaXulle toteaisin että ei siellä ihmepuuta ole G:llä ja F:llä, mutta myönnettävä on että vuosikymmenten verkosto toimittaa edelleen laatuisaa raaka-ainetta ja onhan siellä vielä tuota know-howtakin vaikkei olekkaan varmaankaan kummallakaan enää niitä 50-luvun tekijöitä...
Mutta brändi on luotu ja pysyy, tietämys siirretty seuraaville...
Tuosta hinnoittelusta vielä: ICW:n keskustelussa on useasti tullut todettua, että esim. eBayssa tahtoo olla tuo "lawsuit" - sana jo vähän kuin tavaramerkki, sitä lyödään keppeihin jotka ei oo "lawsuittia nähneetkään" ja hintaan pompsahtaa heti 100-200 taalaa lisää. Ja aina löytyy joku joka maksaa..
Täytyis vissiin avata uus topikki kokonaan kitaroiden laadun ja hinnan sekä jälleenmyyntiarvon ja brändin pohdintaan..
Hyvinkin uskon että yli 90% maailman kaikista kepeistä on kuin nuo 3 vanhinta malliltaan..kohtahan se Stratokin tulee viiskymppiseks...

Tuosta hinnoittelusta vielä: ICW:n keskustelussa on useasti tullut todettua, että esim. eBayssa tahtoo olla tuo "lawsuit" - sana jo vähän kuin tavaramerkki, sitä lyödään keppeihin jotka ei oo "lawsuittia nähneetkään" ja hintaan pompsahtaa heti 100-200 taalaa lisää. Ja aina löytyy joku joka maksaa..
 
Näinhän se on. Toinen yleinen juttu on pistää myytävän tuotteen nimeen perään jotain tyyliin "NOT Gibson Fender PRS" jolla saadaan se oma huutokauppa näkymään kun ihmiset hakee noilla hakusanoilla.

Mikä malli? Yksi surkeimmista kitaroista, joita olen koskaan kokeillut oli kaverin Firebrand SG
 
Eiku se oli The SG, ja mä ostin sen halavalla ja myin...ööh, en kehtaa sanoa miten kalliilla, ja ostaja piti sitä mualiman parhaana skebana.

Ihan mielenkiinnosta kysyn mielipidettä kun tuolta "kokoelmasta" löytyy tällainen "Lawsuit" -kitara: G&L jonka lavassa teksti "by Leo Fender".
 
Eli Fenderhän uhkasi haastaa G&L:n oikeuteen lähes välittömästi Leon kuoleman jälkeen koska teksti loukkasi nyt Fenderin oikeuksia koska mr. Fender ei enää ymmärrettävistä syistä ollut mukana toiminnassa.
 
Leo toi tehtalle varmasti kaiken tietotaitonsa ja G tulee tehtaan nimeen George Fullertonista joka oli myös osaltaan vastuussa Straton suunnittelusta ja kaiken järjen mukaan omasi varsin paljon tietoa hänkin. Perinteikästä kitaranrakennusta vaikka itse tehtaalla ei 80- luvun alkupuolella ollutkaan pitkiä perinteitä.
 
G&L teki/tekee hyvin suuresti Fendereitä muistuttavia kitaroita, mutta ei missään nimessä suoria kopioita. Paremminkin paranneltuja malleja. Sitäpaitsi: Väitetäänhän Fenderin kopioineen American Standard -tallan G&L:n Dual Fulcrumista. Käytännössähän nämä samanlaisia ovatkin ja G&L:n malli oli ensin.
 
Onko tämä nyt sitten (muka)lawsuitkeppi vai mikä...

Onko tämä nyt sitten (muka)lawsuitkeppi vai mikä...
 
Sanan ahtaassa merkityksessä ja markkinoita silmälläpitäen - ei ole mikään "lawsuit"kitara, kyseinen termi käsittää Hoshino Gen Gakkin Yhdysvaltain maahantuojaliikkeen, nimeltään Ibanez, -70-luvun loppupuolen kopiokitarat joiden alkuperämallit olivat Gibson, Fender ja Rickenbacker. Tehtaiden edusmieheksi ja oikeusjutun vetäjäksi lähti Gibson Inc. silloinen emoyhtiö mm. "kaljatehtaanakin" toiminut Norlin tai paremmin Norlinin lakimiehet. Olivatko ne sitten parhaita, on epäolennaista... Oikeusjutun clou oli valita Gibsonin tunnusmerkillinen, perinteinen lapa, ns, open book- mallinen, jonka kopioinnista nostettiin kanne Hoshinoa vastaan.Yhtiöt saavuttivat kovan väännön tuloksena 1976-77 sopimuksen jonka nojalla Ibanez lakkasi valmistamasta kopioita kyseisten merkkien - kyllä kyllä, myös CBS:n Fenderin ja Rickenbackerin - kitaroista. Tuon aikajakson, joka päättyi vuonna 1977, aikaisia Ibanezin kopiokitaroita nimitetään lawsuit-kitaroiksi.
Tokihan myöhemminkin on Jenkkilän mallisuojasäännöksien nojalla ollut useitakin oikeusjuttuja, mm. PRS:n otelautalinnut ynnä muita.

..vitsi on siinä että on olemassa yrityksiä joiden henki on se että tehdään omia malleja ja kehitetään uusia ja sitten on olemassa yrityksiä jotka haluavat hyötyä toisten työstä ja maineesta.
 
Mutta kuinka pitkälle vanhalla maineella voi ratsastaa? Esimerkiksi Fenderiä ja Gibsonia ei voi parhaalla tahdollakaan enää väittää kovin innovatiivisiksi yrityksiksi. Molempien valmistajien mallistot nojautuvat edelleen olennaisilta osin 50-60 luvuilla kehitettyihin kitaroihin.
 
Kopiokitarat ovat myös tuoneet alalle tervettä kilpailua. Eräs syyhän kopiokitaroiden suosiolle 70-luvulla oli suurten valmistajien luokattoman huonoksi vajonnut laatu. Yritykset saivat syyttää myös itseään siitä, ettei tuotteiden hinta ja laatu kohdanneet.

OK, muotoilin kommenttini hieman huonosti. Toki esimerkiksi Gibsonilla on ollut monenlaisia, innovatiivisiakin kokeiluja. Tarkoitin lähinnä, etteivät em. firmat ole viime vuosikymmeninä enää onnistuneet luomaan kaupallisesti menestyneitä uusia malleja tai muita keskeisiä innovaatioita, joita muut olisivat sitten pyrkineet johdonmukaisesti kopioimaan.

OK, muotoilin kommenttini hieman huonosti. Toki esimerkiksi Gibsonilla on ollut monenlaisia, innovatiivisiakin kokeiluja. Tarkoitin lähinnä, etteivät em. firmat ole viime vuosikymmeninä enää onnistuneet luomaan kaupallisesti menestyneitä uusia malleja tai muita keskeisiä innovaatioita, joita muut olisivat sitten pyrkineet johdonmukaisesti kopioimaan.
 
Ei, mutta kukapa on? Tästä asiasta so. kopiointi ja innovaatiot, on muutamalla muullakin messulaudalla keskusteltu, ajoittain vilkkaastikin. Juurikin tämän "threadin alkuperäkitaroiden" eli noiden myyttisten lawsuit-kopioiden ynnä muiden saman tehtaan vanhojen mallien fanien laudalla ICW:ssa oli toukokuussa melkolailla samantapainen keskustelu. Otetaampa käsittelyyn vaikka ulkonäköasiat. Tosiasia josta emme pääse yli eikä ympäri on se, että noin 80% maailman kitaroista muistuttaa suuresti kolmea kitaraa joista kaks on jo yli viiskyt ja se kolmaskin tulee viidenkympin ikään parin vuoden kuluttua. Niissä lopuissa on noin 12% sellaisia joissa tuo "sukulaisuussuhde" on joissain ominaisuuksissa ilmeinen tai ainakin havaittava ja se pieni vähemmistö on aivan omanlaistansa. Ja selvennyksenä vielä: tarkoitin solidbody-kitaroita.

OK, muotoilin kommenttini hieman huonosti. Toki esimerkiksi Gibsonilla on ollut monenlaisia, innovatiivisiakin kokeiluja. Tarkoitin lähinnä, etteivät em. firmat ole viime vuosikymmeninä enää onnistuneet luomaan kaupallisesti menestyneitä uusia malleja tai muita keskeisiä innovaatioita, joita muut olisivat sitten pyrkineet johdonmukaisesti kopioimaan.
 
Jep ja mielenkiintoista on että etenkin Gibsonin tuotannosta eniten kopioidaan niitä malleja jotka eivät alkuperäisinä julkaisuajankohtinaan menestyneet kovinkaan hyvin.
Les Paul-mallien suosio laski 50-luvun loppua kohti koko ajan niin että se korvattiin SG-mallilla ja suosion odottelu kesti kymmenen vuotta.
 
Explorer ja Flying Vee olivat alunperin täysiä floppeja.
 
Reverse Firebird myi melko hyvin, mutta ei sekään ollut mikään ihmeellinen rahasampo.
 
Joten kuka tietää millaiseksi minkin mallin suosio milloinkin muuttuu. Epäonnistunutkin innovaatio voi poikia hurjan suosion myöhemmin.
 
Sitäpaitsi tiedän ehdottoman varmasti mitkä merkit mallit ovat tulevaisuudessa Erittäin arvostettuja, haluttuja ja kalliita, mutta en tietenkään kerro teille, aion ensin ostaa niitä halvalla vinttikomeron täyteen.

Sitäpaitsi tiedän ehdottoman varmasti mitkä merkit mallit ovat tulevaisuudessa Erittäin arvostettuja, haluttuja ja kalliita, mutta en tietenkään kerro teille, aion ensin ostaa niitä halvalla vinttikomeron täyteen.
 
minen usko sinnuu.
 
Eipä taida enää tulla uusia legenda kitaroita keneltäkään, vaan aletaan painua jo näihin syntikka musiikki systeemeihin perkele.
 
mutta ostele sinä vaikka jotain halpis kitaroita mielin määrin pois kaupan hyllyltä.

Tämmönen on mulla. Hypetystä..!?? ;?D
 
Gibson/ESP lawsuit model:
 
http://www24.brinkster.com/santhyr/gear.html

Tämmönen on mulla. Hypetystä..!?? ;?D
 
Gibson/ESP lawsuit model:
 
http://www24.brinkster.com/santhyr/gear.html
 
tossa on jotai mikä ei näytä explorerilta.. toi alempi sakara liian pitkä, terävät kulmat ja lapa ehkä liian tiukassa kulmassa.. vai tekeekö muka pleksin puuttuminen ton? en usko.

Ibanez Les Paul 2350.
 
Tollanen lawsuit kopio.onko kenelläkään tietoa paljonko tollanen maksaa/kannattais maksaa??

tossa on jotai mikä ei näytä explorerilta.. toi alempi sakara liian pitkä, terävät kulmat ja lapa ehkä liian tiukassa kulmassa.. vai tekeekö muka pleksin puuttuminen ton? en usko.
 
Kuvasuhde ei välttämättä ihan kohdallaan. Manuaalisesti säädetty koko.

Ibanez Les Paul 2350.
Tollanen lawsuit kopio.onko kenelläkään tietoa paljonko tollanen maksaa/kannattais maksaa??
 
Kannattavuuskysymys on ihan siitä haluttavuusasteesta kiinni.. Eipähän noilla vintage/lawsuit Ibaneeseilla oikeen "listahintoja" ole. www.ibanezcollectors.com vois ehkä jotain osviittaa antaa, onpa noita Iboja aika usein eri nettihuutokaupoissa ulkomailla myynnissäkin. 75-76 Ibanez Customeita USA:n ebayssa tälläkin hetkellä kaiketi 3. Myös oli tiämmä yks Custom Agentti, pahoin modattu kuitenkin joten hinta lienee jääny johonkin reilusti alta tonnin...

Sitäpaitsi tiedän ehdottoman varmasti mitkä merkit mallit ovat tulevaisuudessa Erittäin arvostettuja, haluttuja ja kalliita, mutta en tietenkään kerro teille, aion ensin ostaa niitä halvalla vinttikomeron täyteen.
 
Nighthawk ainakin, samoin kaikki kolme Chet Atkins modelia; nailonkielisen mikkiratkaisu niistä paras ja innovatiivisin. Nuo on ainakin sellaisia kitaroita, ettei parane mennä Gibsonin tietotaidon tasoa haukkumaan.
 
"Komppiakustisista" lähes identtiset Hummingbird ja Dove tulevat olemaan hemmetin tyyriitä, elleivät oo jo.
 
Sen sijaan nuorelle Gibson-diggarille noi "My First Gibsonit" on ihan kivoja valintoja; mm Sonex ja The SG. Ne ei tuu millään järjellä maksamaan yli kolmeatuhatta mummoa, ja kaupan päälle saa kappaleen aitoa fiilistä. Eikä nekään _huonoja_ kitaroita oo. Kyllä Gibson on aina Gibson, viimeisen 25 vuoden aikana ainoastaan kaksi tai kolme Nashvillen ja Kalamazoon tehtaiden tuotetta on jatkanut matkaa mun käsistä "ei kelpaa" -leimalla varustettuna; mutta ne olikin huonoja! (L6S, Grabber, LP Studio.)