Kitarat: soittaminen ›

Elikkä, ajattelin vain kysäistä, että löytyykö muilta samanlaista ongelmaa, kun mikä minulla on tullut vastaan parissa kappaleessa.
 
Otetaan nyt vaikka Bachin Búree. Opettelin kappaleen ulkoa joskus kauan sitten opettajani kirjoittamista tabeista, mutta teoriassa en kumminkaan osaa kappaletta. (Vaikea selittää, mutta yritetään) Elikkä jos jossain kohtaa vaikka tulee virhe, niin en osaa aloittaa samasta kohtaa uudestaan, koska en tiedä mihin sormeni laittaisin. Ainut tapa millä saan kappaleen menemään jotenkin, on että annan sormien vain mennä ns. alitajuntaisesti, ja muuten se ei vain kerta kaikkiaan mene.
 
Olenko minä yksin kyseisen ongelman kanssa?

Elikkä, ajattelin vain kysäistä, että löytyykö muilta samanlaista ongelmaa, kun mikä minulla on tullut vastaan parissa kappaleessa.
 
Otetaan nyt vaikka Bachin Búree. Opettelin kappaleen ulkoa joskus kauan sitten opettajani kirjoittamista tabeista, mutta teoriassa en kumminkaan osaa kappaletta. (Vaikea selittää, mutta yritetään) Elikkä jos jossain kohtaa vaikka tulee virhe, niin en osaa aloittaa samasta kohtaa uudestaan, koska en tiedä mihin sormeni laittaisin. Ainut tapa millä saan kappaleen menemään jotenkin, on että annan sormien vain mennä ns. alitajuntaisesti, ja muuten se ei vain kerta kaikkiaan mene.
 
Olenko minä yksin kyseisen ongelman kanssa?
 
Jossain biiseissä ollut samanlaista ongelmaa.

Bachin biisit on ehkä just vaikeimpia omaksua todella hyvin. Ja noissa luuttusarjoissa on niin pirusti kaikkia semmosia juttuja joihin menee vuosia, ennenkuin ne oikeasti tajuaa.
 
Et ole ongelmasi kanssa yksin. Ja kysymykseen, mikä auttaa tähän vastaus kuuluu:
 
Harjoittele, harjoittele, harjoittele
 
Ja jos kysyt miten, niin sitten tarvitset joko loputtomasti intoa etsiä kaikki tieto kirjaston kirjoista, tai kysyt osaavalta opettajalta. Jälkimmäinen on kuitenkin ehkä ainoa toimiva vaihtoehto. Kukaan ammattilainen ei opasta ketään ilmaiseksi vuosia... Ja monet asiat vievät aikaa. Mikään nettifoorumi ei varmasti ole oikea paikka saavuttamaan jotain "ultimate" tavoitteita kitaransoitossa. Motivaation lisäämispaikkana tosin ihan hyvä. Tiedon voit saada täältä, mutta kukaan ei tee millään tiedolla mitään, jossei osaa sitä käyttää. Eli joku puuttuu välistä... Onnea! :D !

Hommeli perustuu siihen, että sun täytyy oppia kuulemaan se biisi päässäsi ja soittaa kuulemasi nuotit ulos, ei niin että toimit pelkän lihasmuistin varassa. Eli kun soitat, kuuntele soittoasi ja yritä tallentaa kuulokuva päähäsi, niin että vaikka lopetat fyysisen soittamisen ja lähdet vaikka kävelylle voit silti kuunnella biisiä mielessäsi ja käydä sitä läpi kitaran kaulalla. Lihasmuisti ja automaatio vaan helpottaa hommaa niin että sun ei tarvitse koko ajan ajatella mitä teet vaan voit keskittyä vaan kuuntelemiseen. Eihän kukaan piirtäessäänkään vaan anna käsien viedä vaan katsoo sitä kuvaa samalla ja näkee mielessään sen mitä aikoo saattaa valmiiksi. Mitä enemmän tätä tekee, sitä paremmin sen oppii.

Ihan tuttu ongelma, myös tuon saman biisin kanssa.
 
Pyri ajattelemaan kappale kokonaisuuden sijasta pieniin palasiin, joiden logiikan voit päättää itse. Palasiin, jotka osaat soittaa missä järjestyksessä tahansa. Soittele biisiä paloissa, ja mieti aina soittaessasi milloin palanen vaihtuu toiseen. Tällä tavalla muodostat alitajuntaasi tietynlaisia pisteita joista on helppo jatkaa, palaten alkuunpäin vain vähän koko biisin sijasta.
 
Toinen hyödyllinen keino on soittaa kappaleet ilman ääntä. "Sammuta" kitarasi esimerkiksi laittamalla sukka kaksinkerroin kielten alle tallan kohdalle, ja ala soittamaan kappaletta. Et kuule biisiä, joten alitajunnan sijasta joudut ajattelemaan myös kappaleessa olevia säveliä ja tahteja yksilöinä. Teen aina ennen konsertteja näin, sillä tämä auttaa juurikin tähän kyseiseen ongelmaan.
 
Mieti myös kappaletta hitaasti päässäsi, samalla miettien miten laittaisit sormet otelaudalle, jotta saisit oikeat äänet kuuluviin. Tällä tavoin saat vaikkapa linja-automatkat kulumaan hyödyllisemmin.
 
Onnea harjoittelemiseen,
Matti

Titor puhui asiaa mutta parempi on oppia vaikka viheltämään biisi läpi eli on tärkeätä *osata* biisi sävellyksenä. Voi biisin omasta soitostakin tietysti oppia. Levyiltä oppiminen on hyvä juttu, mutta pitää huomata kuunnella vain hyviä muusikoita silloin kun kuuntelee nimenomaan opiskelutarkoituksessa. Sitten kun päässyt sisälle omaan tyylisuuntaansa ja "osaa" kannattaa opetella vain nuoteista ja vasta sitten kuunnella muita, muuten ei oma tyylitaju pääse kehittymään.
 
Toinen tärkeä asia on soittaa monta kertaa korostetun ylihitaasti, aivot ei pysy perässä jos vaan aina viilettää täysillä.

Titor puhui asiaa mutta parempi on oppia vaikka viheltämään biisi läpi eli on tärkeätä *osata* biisi sävellyksenä. Voi biisin omasta soitostakin tietysti oppia. Levyiltä oppiminen on hyvä juttu, mutta pitää huomata kuunnella vain hyviä muusikoita silloin kun kuuntelee nimenomaan opiskelutarkoituksessa. Sitten kun päässyt sisälle omaan tyylisuuntaansa ja "osaa" kannattaa opetella vain nuoteista ja vasta sitten kuunnella muita, muuten ei oma tyylitaju pääse kehittymään.
 
Toinen tärkeä asia on soittaa monta kertaa korostetun ylihitaasti, aivot ei pysy perässä jos vaan aina viilettää täysillä.
 
Olen kyllä tuosta pelkästään hyvien muusikoiden kuuntelusta eri mieltä. Alitajuisesti niiltä voi oppia jotain, mutta kun kuuntelee huonompia/samantasoisia soittajia kuin mitä itse on, huomaa helpommin ne samat virheet joita itse tekee ja oppii välttämään niitä. Hyviä soittajia tulee kuitenkin kuunneltua ihan älyttömästi kun tutkii levyjä, siksi itse ainakin nimenomaan oppimismielessä etsin nimenomaan huonosti soitettuja juttuja ja yritän funtsia mikä niissä mättää. Siksi kuuntelenkin paljon omaa soittoani;)

En ole mikään ekspertti tässä(kään) asiassa, mutta klasarijuttujen oppimista on minulla ainakin helpottanut paljon sointujen kirjoittaminen sinne nuottien päälle. Vähän kun saa hahmotettua sitä biisin harmoniaa kokonaisuudessaan, niin yksityiskohdatkin on helpompi muistaa. Bachin jutuissa harmonia taitaa vielä usein olla aika selkeästi hahmotettavissa (paljon arpeggioita jne.).

Olen kyllä tuosta pelkästään hyvien muusikoiden kuuntelusta eri mieltä. Alitajuisesti niiltä voi oppia jotain, mutta kun kuuntelee huonompia/samantasoisia soittajia kuin mitä itse on, huomaa ...;)
 
Ehkä näinkin mutta ajoin takaa tuossa sitä että se mistä opettelee pitää olla sellaista mistä kannattaa oppia. Kannattaa sitten ainakin hankkia useampi versio että voi tehdä vertailuja.

En ole mikään ekspertti tässä(kään) asiassa, mutta klasarijuttujen oppimista on minulla ainakin helpottanut paljon sointujen kirjoittaminen sinne nuottien päälle. Vähän kun saa hahmotettua sitä biisin harmoniaa kokonaisuudessaan, niin yksityiskohdatkin on helpompi muistaa. Bachin jutuissa harmonia taitaa vielä usein olla aika selkeästi hahmotettavissa (paljon arpeggioita jne.).
 
Jep, tämä ja se aijemmin mainittu osittaminen (nämä voivat usein olla sama asia), ja sitten niiden osien opetteleminen sellaisina kokonaisuuksina, että "kuulee" ne. Tässä kai ne kolme keinoa oppia kappale "perusteellisemmin". Usein vaan tämä lihasmuistiasia on enemmänkin ajanpuutteen ongelma, kuin sen että kärsivällisemmällä analysoinnilla ei saisi asiaa toimimaan.

Melodian ja väliäänten kuljetukset. Kaikenmaailman duxit ja comesit. Kysymys/vastaus linjat. Ornamentit. Tanssin tempot suhteessa muihin sarjan osiin. Johtaminen, karaktäärit. jne.
 
Kaikki noi edelliset (ja muut) kun tajuaa, niin on paljon helpompi lähestyä kappaletta osana suurempaa kokonaisuutta, tai suurena kokonaisuutena. Siellä missä on mikrokosmos on makrokosmoskin. Iso on suurta ja suuri pientä ja muuta paskaa... :D !
 
Suurimpia bassolinjoja, tai vaikka jotain tenoriääntä voi basson ja sopraanon väliin yrittää laulella, jos ei saa sitä hyvin esiin. Näitä asioita on todella paljon ja tosiaan ilman kokeneen apua tuskin opit koskaan. Muutama yksityistunti vaikka Timo Korhoselta, tai Eskelisen Ismolta voisi valaista asiaa. Niin ja sitten on näitä ärsyttäviä koulukuntia, joista jokainen luulee olevansa oikeassa.

Nonni. Tuli paljon loistavia keinoja opetella kappaleita. Täytyy ruveta tulevaisuudessa soveltamaan näitä. Itse en ole mitenkään ajatellut oikeastaan tätä oppimista, elikkä siis että millä tavalla se kannattaa tehdä ja miten muistan parhaiten.
 
Mutta nyt on korkea aika keskittyä, jotta päästään eroon tästä huonosta tavasta. ja kiitoksia kohtalotovereille ja vastaajille.

Pitää opetella kunnes osaa.
 
Mikä asiantuntija. Näytäpä mallia, heitä joku näytepätkä vaikkapa.

Mikä asiantuntija. Näytäpä mallia, heitä joku näytepätkä vaikkapa.
 
Eli siis ei pidä opetella kunnes osaa?

Pitää opetella kunnes osaa.
 
Kiitos tiedosta. Tämä varmaan sopii myös vaikkapa jääkiekon tai ranskan kielen treenaamiseen?

Asiallisia vastauksia!
 
Itse olen tuota bourreeta myös pyöritellyt (tosin viime aikoina en mitenkään aktiivisesti), mutta tuli kyllä huomattua, että älyttömän monta toistokertaa tarvittiin että biisi jäi ulkomuistista soittamis-asteelle. Puhutaan ainakin sadoista kerroista, ja siltikin menee vasta se biisin a-osa :)
 
Nuoteista tuon saa melkein joka kerta soitettua, mutta tuo ulkoa muistaminen vaatii toistoa, toistoa, ja toistoa. Biisi myös katoa melko nopeaan muistista jos ei sitä soittele säännöllisesti.
 
t: wannabeklasarikeijo

Kiitos tiedosta. Tämä varmaan sopii myös vaikkapa jääkiekon tai ranskan kielen treenaamiseen?
 
No jos osata haluaa.