Kitarat: soittaminen ›

Eli alkuun todettakoon,että tarkoitukseni ei ole vittuilla kenellekkään päin naamaa.Sana tilu on itsessään huono,mutta kun en kuvaavampaa sanaa keksi,niin menköön.
 
Olen kuunnellut heviä pienestä pitäen,mutta nuo tiluttelut ei ole meikäläiseen oikein koskaan upponnut (Malmsteen jne.).Siis musiikki on se mistä en pidä. Toki arvostan näitä soittajia siinä,että onhan heillä tekniikka kunnossa jne.mutta yleensä musiikkillinen ja taiteellinen ilmaisu jää usein mielestäni puolitiehen ja näen että "tiluttajilla" on musiikillisesti vain vähän sanottavaa ja musikaalinen anti perustuu vain oman virtuositeetin esittelemiseen.
 
Eli mikä on "tiluttamisen" syvin olemus?
 
Puheenvuoro on teillä hyvät kitarasankarit, ja toivoisinkin tästä enemmän rakentavaa keskustelua, kuin kaoottista vittuilua.
 
Areena on auki..

Hieno aihe, mutta kun en ole kitarasankari, olen hiljaa ja jään seuraamaan keskustelua.

Jos otetaan nyt vaikka se perinteinen Ynkkä esimerkiksi, niin mielestäni monissa hänen biiseissään on hienoja melodioita, jotka soitetaan hirmuisella vauhdilla. Ei siinä ole kyse mistään "kattokaa kuinka nopeesti mä osaan soittaa tän" jutusta, hitaammin soitettuna samat melodiat eivät välttämättä toimisi niin hyvin.

Voi huoh. Taas tämä.
 
Tilulilu. Sen nyt voi sanoa, että jos pitää Malmsteenia lähes jumalhahmoottisena vaikuttajana kitaramusiikin saralla, niin hyvä. Saa pitää.
 
Jos ei pidä, niin sekin on ihan ookoo. Tai jos odottaa innolla aina uusia Satrianin tai Vain edesottamuksia, niin onhan se hyvä, että on mielenkiintoa seurata. Jos se ei voisi vähempää kiinnostaa, niin ei tarvitse sitä toitottaa. Se on niinsanotusti aivan vitun sama.
 
Hidashanska Clapton tekee hyviä biisejä. Mies ei tiluta, mutta on lähes jumalhahmoottinen olento joillekin. Se on ihan kiva, saa ollakin.
 
Nyt hukkuu pointti meikäläisllä, mutta mikäs se on tämän threadin pointti? Saako tiluttaa vai ei? Noh, Vai saa ja muutkin, jotka osaa. Kuten sanottu, se on aivan sama. Joku tykkää.

Löytyi tuolta arkistojen syvyyksistä Steve Vain Passion And Warfare. Melkoista vingutusta. Kyllä mies hommansa osaa. Mutta silti en tykkää. Liittyikö tämä aiheeseen? En tiedä.

Silloin tällöin on kiva kuunnella kunnon vingutusta.

Tilu menee yli siinä vaiheessa jos koko soolo on tilua.
 
Ei kyllä varmaan mitenkää liity tähän... iha sama...

Nyt hukkuu pointti meikäläisllä, mutta mikäs se on tämän threadin pointti? Saako tiluttaa vai ei? Noh, Vai saa ja muutkin, jotka osaa. Kuten sanottu, se on aivan sama. Joku tykkää.
 
Kyse ei ole siitä saako vai eikö.Kyse siitä mitä tämän tyypinen musiikki ihmisille merkitsee.Taiteen analysointia.Sitähän tämä vaan on.Itse en ole "tilusta"päässyt ns.jyvälle, joten toivon että tämä keskustelu auttaisi siinä.

Ainoat "kitarasankarit" joiden levyjen ääreen jaksaa palata uudestaan ovat paul gilbertin ja steve vain tuotokset. Varsinkin gilbertin levyillä on musiikillastakin tarjottavaa. Technical difficulties ja Burning organ on tehty puolitosissaan ja niistä huomaa jollain pervolla tapaa pitävänsä.

Niin, vaikea tuota syvintä olemusta on "tiluttelusta" sanoa. Itse käyttäisin, ja käytänkin, nopeita soolo-osuuksia lähinnä tietyn tyyppiseen tunnelmaan ja tunteen tuomiseen. Yleensä jos "tilutan" soolossani niin nopean osuuden jälkeen on yleensä jokin vapauttava tekiä kuten pitkä venytys, legatoja, hitaampia melodioita yms. Jotenkin minulla homma toimii sooloissa niin, että niistäkin voi löytää versen, bridgen ja choruksen. Verse olisi eräänlaista lämmittelyä, bridgessä nopea osuus ja choruksessa sitten täysi avautuminen, ja tokihan noita tulee käytettyä eri järjestyksessä ja myös laittaen enemmän versejä yms. Ei niillä osuuksilla virallisesti nimiä ole, mutta nuo vain kuvastavat aika hyvin ajatusta jota yritin selittää. En minä tiedä enää mistään mitään. Jos sieltä tilu tulee niin se tulee pienenä tunteen purkauksena, kuteen soolot yleensäkin.
 
Ja niin, joissain tapauksissahan tuo näyttää aina välillä menevän siihen, että nopeudella korostetaan omaa virtuositeettiä. Se on harmittava homma se. Kun taas joissain tapauksissa "tiluttaminen" ei olekaan "tiluttamista" Esimerkiksi monissa Malmsteenin biiseissä tempo on kohtuu nopea, jolloin jo pelkät 1/8-osat ovat nopeita. Kuten joku jo sanoikin että jotkin asiat eivät välttämättä kuulosta hyviltä hitaasti soitettuina, ja saman asian huomaa joissain Malmsteenin biiseissä.
 
Ota minusta nyt sitten selvää, vaikenen.

Nopeat soolot ovat parhaimmillaan korvia hivelevän upeita mutta huonoimmillaan aivan järkyttävää sontaa.
 
Todettakoon että esim. "Ynkän" "tilutukset" ovat usein enemmänkin esittämistä ja vailla todellista musiikillista antia, kun taas esim. Satrianilla on yleensä nimenomaan nerokkaita musiikillisia yksityiskohtia ja erittäin hienoja melodiota nopeimmissakin sooloissaan.
 
Mainittakoon nyt esimerkkinä vaikka Satrianin levyltä "Flying In The Blue Dream" viimeinen kappale "Into The Light" jonka juuri satuin kuuntelemaan tätä kirjoittaessa, niin siinä on nopeata sooloilua yhdistettynä hitaampaan sooloiluun ja ne nopeatkin kohdat ovat todella hienon ja melodisen kuuloisia ja luovat upean tunnelman kappaleeseen. Kyseiset sooloilut ovat suorastaan nerokkaita ja sopivat täydellisesti yksinkertaisen mutta hienon taustan kanssa. Kuunnelkaapa itse niin (ainakin toivottavasti) tajuatte mitä tarkoitan.
 
Eikä aina ole nopeissa sooloissa välttämättä ideana se, että jokainen yksityiskohta tai jokin tietty pieni pätkä kuulostaa itsessään hyvältä, vaan se, että se kuulostaa kokonaisuutena hyvältä ja sopii kyseiseen kappaleen kohtaan ja tunnelmaan, mikä on muuten myös erittäin tyypillistä Satrianille monissa sen biiseissä ja niissä mies on myös loistava.
 
- Aardfather

Sana tilu on itsessään huono,mutta kun en kuvaavampaa sanaa keksi,niin menköön.
 
Totta... pahinta on se, että täällä "muusikoidennetissä"
monet jopa käyttävät tätä tilutus-termiä häpeilemättä :)
 
Olen kuunnellut heviä pienestä pitäen,mutta nuo tiluttelut ei ole meikäläiseen oikein koskaan upponnut (Malmsteen jne.).Siis musiikki on se mistä en pidä. Toki arvostan näitä soittajia siinä,että onhan heillä tekniikka kunnossa jne.mutta yleensä musiikkillinen ja taiteellinen ilmaisu jää usein mielestäni puolitiehen ja näen että "tiluttajilla" on musiikillisesti vain vähän sanottavaa ja musikaalinen anti perustuu vain oman virtuositeetin esittelemiseen.
 
vähän sama juttu itse olen vasta viime vuosina kehitellyt
sietokykyä tähän tyylilajiin, jos en soittaisi kitaraa niin
voisi kuvitellakkaan kuuntelevani esim. Malmsteenia
enkä voi sanoa pitäväni hänen musiikistaan.
 
Itselleni on tärkeää musiikissa on myös toimivat rummut, basso, laulu, sävellys, tatsi, sanat, etc... (kaikki?)
 
Eli mikä on "tiluttamisen" syvin olemus?
 
Päteminen :)
 
Puheenvuoro on teillä hyvät kitarasankarit, ja toivoisinkin tästä enemmän rakentavaa keskustelua, kuin kaoottista vittuilua.
 
Areena on auki..
 
No ennen oli parempia taso tämän tyylin edustajia, kun vaikutteet oli erilaiset ja perustekniikka oli hallussa, kun
nykyään moni aloittaa kitaran soiton Steve Vailla (karkea yleistys) ja se näkyy soitossa vuosienkin päästä.
 
IMO "tilutuksesta on nykyään taas ihan likaa juttua ja
tästä voi ja täytyy syyttää kaikenmailman Laihoja :)
 
Mitäköhän kävi 80-luvun Guitar Player:eissä (tai vastaavissa)
olleille nuorille huippulahjakkaille "Shred" tyylin lupauksille joista ei sen jälkeen kuulunut...?

Tilu menee yli siinä vaiheessa jos koko soolo on tilua.
 
Aika lailla samaa mieltä olen kanssasi. Mut hei verratkaa esim. Yngwien ja Manowarin Ross The Bossin tilusooloja. Kyllä sitten huomaatte, että Ynkkäkin osaa soittaa tyylikkäästi. Jonkun Francesco Farerin tilutus on nyt aika hirveen kuulosta, et se ei kuulosta enää inhimilliseltä. Michael Angelo taas onkin loistava, jopa tyylitajuinen tiluttaja.

Ai Michael Angelo?! Mä oon kuullu suurimman osan sen tuotannosta mut en oo huomannu ku ehkä neljäs tai viides biisissä hyvii tilu osuuksia. Ja nekään biisit ei oo kokonaisuudessaan hyvii. Mut ne hyvät tilut on muuten sit kans hyvii...Tämä mies kannattaa katsastaa kyllä ihan soittotekniikan puolesta. Siitä ei tarkkuus enää tarkennu.

Tilutuksesta tulee Nintendo mieleen ja sen takia tykkään tiluttaa ja kuunnella tilutusta.

Joillakin tilun syvimpänä olemuksena on se brassailu, mutta yksi syy tilutukselle on että ei aina jaksa hidastella. Joskus tulee vain sellainen tunne että on pakko päästellä täysillä. Sellainen tilu on erittäin vapauttavaa. Juuri sellaisessa "kaahailutilussa" on oma tunnekkin mukana, eikä sitä vedä vain brassaillakseen tilutaidoillaan (jota minulla ei ole).

Mitäköhän kävi 80-luvun Guitar Player:eissä (tai vastaavissa)
olleille nuorille huippulahjakkaille "Shred" tyylin lupauksille joista ei sen jälkeen kuulunut...?
 
Tai niille blues/jazz/flamenco/klassisen lupauksille joista myöskään ei ole kuulunut...

Mun puolesta saa rillitellä niin paljon ku sormista lähtee.
Kunhan soittaa oikeasta sävellajista.
Kuunelkaampa esim The Ozzman comethilta se paranoid (live with Randy Rhoads).
Jätkä rillittää sen soolon ihan kybällä, mutta väärästä sävellajista, ei toimi.
 

 
ROCK'N'ROLL

Mä en oo vielä päässy soitossani tilun syvimpään olemukseen, mutta joku päivä (treeniä). Mun tilut on sellasia tripletti juoksutuksia ylös alas ja sitten sellaset JOKAMIEHEN tilut.
 
- No ehkä sitten kun oon pari vuotta soittanu