Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olet oikeassa, vahvistin voi olla osittain signaalia prosessoiva. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että sisään menevätä signaalista otetaan näytteitä pienin väliajoin ja nämä muutetaan A/D muuntimessa puhtaasti digitaaliseen olomuotoon, eli numeroiksi. Näin saatua dataa sitten prosessoidaan signaaliprosessorilla annettujen paramerien mukaisella tavalla. Lopuksi signaali ajetaan läpi D/A muuntimesta, jonka jälkeen se on uudelleen analogisessa muodossa. Toimenpide on valmistajan kannalta kallis, joten sitä yritetään luonnollisestikin korvata kaikenlaisilla vippaskonsteilla.
 
Mielestäni signaaliprosessori on se palikka, joka erottaa aidosti digitaalisen vahvistimen analogiavahvistimesta.
 
Putkivahvistimet voidaan huoletta rajata analogiavahvistimiksi, koska signaaliprosessori olisi vähintään korttelin kokoinen jos se toteutettaisiin putkilla. Äänen saa toki säröytymään putkivahvistimessa yliohjaamalla jotakin tai joitakin vahvistinasteita liian voimakkaalla signaalilla, jolloin signaali "kanttaantuu" ja tuloksena on tasapaksu pärinä, jota käytetään efektinä. Sama saadaan aikaan kaiutinkotelossa, joka on tätä varten rakennettu, mutta säädettävyys on vähintäänkin kyseenalainen.

P.S. En ole koskaan törmännyt laitteeseen, jossa virtalähdettä moduloimalla saataisiin signaali ulos, mutta onhan niitä tehty kummajaisia ennenkin.

D-luokan vahvistinta ei nyt pidä sotkea mihinkään digitaaliseen. Vaikka pariaatteessa D-luokan pääte on yksinkertainen yksibittinen (ja kohtuu jäykkä) DA muunnin. D-luokkainen vahvistin ei vaadi DSP:tä. DSP:llä voi kyllä tehdä kaikkia kivoja juttuja ja sen perään voi halutessaan kytkeä D-luokan vahvistimen mutta periaatteessa D-luokan vahvistin on vain pulssinleveysmodulaattori ja alipäästösuodin (joka siis on periaatteessa sama asia kuin jännitettä laskeva hakkuriteholähde...).
 
Westhostilla on hyvää juttua aiheesta: http://sound.westhost.com/articles/pwm.htm
 
EDIT: Selvennykseksi: En siis tarkoittanut että laitteen virtalähde toimisi samalla vahvistimena. Vaan sitä että toimintaperiaatteeltaan D-luokan vahvari on samankaltainen kuin jännitettä laskeva hakkuri.

Olen aivan samaa mieltä ja artikkelissa itsessäänkin on tuo maininta:
 
Because of this digitisation of the signal, PWM amps are sometimes erroneously referred to as digital amps. In fact, the entire process is far more analogue than digital.
 
Pääte on tosiaan hyvin samankaltainen kuin hakkurivirtalähde. Kaaviota hyvin läheisesti muistuttava konventionaalinen vahvistin on sinänsä melko tavallinen. Ainoa tästä puuttuva osio on takaisinkytkentä joka hillitsee kaiuttimen kalvon mekaanista "yliampumista". Näinkin jäykässä kytkennässä sitä ei ehkä tarvitakaan. Kannattaa varmaan kokeilla. Kiitokset vinkistä.

D-luokan vahvareissa ei ole muuta vikaa kuin ***** soundi. No, ohjausmoottoreihinko..kö alunperin käytettiinkin? Ei vaiteskaan, kaipa tuokin vielä kehittyy. Ei taida kuitenkaan olla ihan harrastelijakamaa tarkkaan valittuine pintaliitoskomponentteineen ja viimeiseen asti hiottuine sijoitteluineen. Kuka yrittää? ;)
 
Ainoa tästä puuttuva osio on takaisinkytkentä joka hillitsee kaiuttimen kalvon mekaanista "yliampumista". Näinkin jäykässä kytkennässä sitä ei ehkä tarvitakaan.
 
Eikös negatiivinen takaisinkytkentä nimenomaan ole aika ehdoton vaatimus "kunnolliselle" toiminnalle D-luokassa? Vai sekoanko nyt aiheessa?

D-luokan vahvareissa ei ole muuta vikaa kuin ***** soundi. No, ohjausmoottoreihinko..kö alunperin käytettiinkin? Ei vaiteskaan, kaipa tuokin vielä kehittyy. Ei taida kuitenkaan olla ihan harrastelijakamaa tarkkaan valittuine pintaliitoskomponentteineen ja viimeiseen asti hiottuine sijoitteluineen. Kuka yrittää? ;)
 
Eikös negatiivinen takaisinkytkentä nimenomaan ole aika ehdoton vaatimus "kunnolliselle" toiminnalle D-luokassa? Vai sekoanko nyt aiheessa?
 
Eikös noita diy virityksiäkin aiheesta ole? Laadusta en sitten tiedä. Ymmärtääkseni kaupallisten vehkeiden suoritusarvot ovat kyllä jo varsin hyviä. Ja moottorinohjaukseen tosiaan noita H-siltoja ja muita on käytetty iät ja ajat.
 
Mutta mites on, pitääko 1bittiset DA-muuntimet (löytyy mm. jokaisesta CD-soittimesta) tuomita samalla jos tuomitsee D-luokan vahvistimet? Miltein sama toiminta mutta pikkuisen eri virroilla...
 
Ymmärtääkseni takaisinkytkentää käytetään kutakuinkin aina noissa D-luokan vehkeissä. Parantaa suoritusarvoja kummasti. Kait se perustuu samaan kuin virtalähteissäkin: kun kuorma muuttuu niin kompensoidaan säätämällä lähtöjännitettä muuttamalla poverin ohjausta. Kaiutinkuormahan muuttuu taajuuden funktiona suhteellisen paljon.

Taisit osua asian ytimeen, soundia jos haet ja minulta kysyt niin vahvistin on ilman muuta putkivahvistin vuorovaihepäätteellä. Kaikki putkivahvistimet eivät nekään ole ilman muuta O.K. Lisäksi erityistä huomiota kannattaa kiinnittää kaiuttimiin. Kaiuttimissa ja -boxeissa on muukin tärkeää kuin hinta ja tehonkesto!
Vanhat putket kannattaa vaihtaa uusiin jo kauan ennen kuin ne sammuvat, sillä niiden arvot ovat vanhemmiten niin paljon pielessä, että eron kuulee kuuntelemattakin.
 
Usein on parempi valita pienempi kaiutinjärjestelmä, joka ei polta niin paljon tehoa häviöihin kuin suuritehoiset ja pienemmällä vahvistimellakin pärjää. Kaiuttimien hyötysuhteet ovat tuollaista parin prosentin luokkaa hyvillä kaiuttimilla, kun taas huonommat jäävät alle puolen prosentin.

Minulla on ollut joskus tapana sanoa, että kehitystä tapahtuu jatkuvasti, mutta etumerkki vaihtelee. :-).
 
Kyllä kaikilla näillä vahvistimilla on paikkansa ja oikeassa paikassa käytettynä siinä ei ole moitteen sijaa. Osa soveltuu parhaiten verkon painoksi, toiset taas tilanteeseen, jossa äänen määrä korvaa laadun, mutta kyllä laatulaitteitakin tarvitaan.

Niinhän se on että uudet tekniikat ottavat aina aikansa ennen kuin kehittyvät oikeasti toimiviksi tuotteiksi. Mitä ilmeisimmin ensimmäiset CD soittimet (silloin kun SigmaDelta-dacceja ei vielä osattu käyttää) olivat aika kamalia. Sittemmin jalostuneet ihan toimiviksi. Olisi varmaan ihan mielenkiintoista joskus vertailla vanhaa ja uutta systeemiä. Putkivahvistimethan ovat nykyään ihan yhtä huonoja kuin aina ennenkin mutta kun ne perhanat kuulostaa kuitenkin niin hyvältä...
 
Aina voi tietysti mouhota siitä että onko 44.1kHz lähelläkään riittävää näytteenottotaajuutta ja pilaako ylinäytteistys ja digitaalisuodatus saundin ja parantaako hiekkasäkki CD soittimen päällä stereokuvaa.
 
Mutta vakavasti ottaen D-luokkaiset ja muut saman tyyliset, suuren hyötysuhteen omaavat vahvistimet ovat varmasti paikassaan hyviä ratkaisuja. Varmaan esimerkiksi PA laitteissa järkeviä jo koon ja painon puolesta.
 
Itselläni ei ole siis minkäänlaisia kuuntelukokemuksia näistä on/off -vahvistimista. Ihan puhtaasti mututuntumalla olen liikkeellä. Ja "hifi-harrastajan" määritelmää tuskin ainakaan tällähetkellä täytän. Katsotaan sitten uudestaan kun GainClone-vempeles joskus valmistuu ja uudet kajarit kotiutuvat...
 
Ja otetaan vielä viherpiipertäjän näkökulma: kun hyötysuhde pompsahtaa sielä vajaasta 50 prosentista yli 90 prosenttiin niin tapahtuu kummia myös ympäristön kuormitukselle.

Tuossa jotakin tietoa yhden valmistajan D-luokasta.
 
http://www.labgruppen.com/Files/TechNotes/ClassTD_Technote_9.pdf
 
Nuo ovat suhteellisen hyvälaatuisia/-soundisia pelejä, joskin hinta on kohdillaan.

Noin kytkentää katsellessa tulee mieleen, että äänen laatu pitäisi vastata komplementtipäätettä ja nuo hakkurifetit huolehtivat sitten energiasäästöstä. Komplementtipäätteen kirous, jota toisinaan kuvataan norsuksi porsliinikaupassa, on varmaan tässä läsnä. Vastakytkennällä sitä luonnollisestikin voi hillitä ja päästä aivan siedettävään lopputulokseen.
 
Kuuntelukokeessa kannattaa käyttää musiikkia, jossa on runsaasti bassoa ja siinä mukana voimakkaita hälyääniä tuottavia soittimia. Treblet korostettuna hälyäänien pitää kuulua puhtaina ja aitoina. Puheessa ja laulussa s-kirjain ei saa sähähtää niin että se erottuu.

Olikos se niin, että englanninkielessä on kuitenkin käytössä tuo "digital"-termi? Vai onko kyse vain joissakin yhteyksissä näkyvä väärinkäsitys "D-luokan" pääteasteen tyyppinimestä?
 
Englanniksi hakkuriteholähde on switch-mode power supply, eli ei tuo digital-termi sitäkään kautta tule. Joko väärinkäsitys tai sitten mainosmiesten höpötystä että saadaan kuulostamaan hienommalta.

.....

D-luokan kitaravahvistin (hakkurivirtalähteellä varmastikin) on jo markkinoilla, joskin kokemuksia ei mnetissä ole kyselyistä huolimatta ilmaantunut.
 
http://www.crateamps.com/html/series.cfm?sid=15
 
150W, 5lbs, 233€ (Tho).
 
Hirvittäviä ristiriitaisuuksia herättävä kokonaisuus. Noin pieni ja näppärä ja kevyt ei VOI olla niin huono etteikö sitä haluaisi käyttää, toisaalta uudella tekniikalla tehty noin halpa laite ei VOI soundata järkevältä.

Hirvittäviä ristiriitaisuuksia herättävä kokonaisuus. Noin pieni ja näppärä ja kevyt ei VOI olla niin huono etteikö sitä haluaisi käyttää, toisaalta uudella tekniikalla tehty noin halpa laite ei VOI soundata järkevältä.
 
Aa! Kafru kertoili tästä taannoin, ja komenti minua vahvistinfriikkinä hankkimaan tommosen kokeiluun. Kieltäydyin "toistaiseksi".
 
Samanlaisia (vähän negatiivispainotteisia) ajatuksia herättää minulla tuo laite. Ei sen puoleen, ei pitäsi tuomita kuulematta. Odotellaan mitä tuleman pitää. Ehkä muutkin valmistajat lähtevät tuohon mukaan. Eikös nyt keväällä ole taas messut?
 
Sorry offtopic.

Sitä tapahtuu vahvistimen koolle kummia kun hyötysuhde hypähtää reiluun 90 prosenttiin. Joku saisi suunnitella putkivehkeille sopivan hakkuripowerin nii pienenisivät nekin aika reilusti.

Minulla on jo muutaman vuoden ollut bassoräkissä Chevin A500 pääte jossa on siis hakkurivirtalähde ja AB-luokan pääteasteet. Laite antaa 2*350W 4 ohmiin, on yhden modulin (44 mm) korkuinen ja painaa 4,7 kg.
Ennen tätä räkissä istui QSC RMX850, 2*300W, 2 unittia ja 15,9 kg, pikkasen eroa, varsinkin klo 01:30 kun laitteet roudataan pois keikalta tuo 11 kg on varsin paljon, puhumattakaan kun näitä on koko räkillinen PA-käytössä !