Etno, proge, latin ›

Kovin moni voi sanoa keräilevänsä levyjä, mutta tunnustaako kukaan pistävänsä helposti isojakin rahoja johonkin vanhaa jatsi yms. älppäriin?
 
Siis niihin mitä komeilee levykaupan seinällä mojovan hintalapun kanssa. Niitä joista kaduntallaaja ihmettelee että "kuka hullu nyt noin paljon pistää vanhaan levyyn?". Tunnistatko itsesi täksi "hulluksi".
 
Tuli vaan tällänen mieleen kun pistin just 40€ yhteen harvemmin liikkuvaan levyyn ja en kokenut joutuneeni mitenkään kyninnän kohteeksi. Toki sitä johonkin voisi pistää vielä enemmän jos sille päälle sattuu..

Mielenkiintoinen kysymys, toivottavasti "oikeat" keräilijät vastaisivat tähän. Minä en pidä itseäni levyjenkeräilijänä, vaikka niitä onkin aika tavalla kertynyt. Levyjenkeräily -sana (yhdyssana tahi ei...) herättää toisinaan mielikuvia postimerkkeilyyn verrattavissa olevasta harvinaisuuksien tavoittelusta, jossa itse esine -eli levy- on tärkeämpi seikka kuin esineen sisältämä musiikki. Jos on pakko puhua keräilystä, niin mielummin sitten sanon kerääväni musiikkia, joka nyt vain sattuu olemaan vinyyli- tai cd-muodossa.
 
En ole valmis maksamaan mistään vinyylilevystä esim. 40 €:a. Sillä hinnalla pitää saada jo boksi tai vastaava. Joskus harvoin suostun maksamaan vinyylilevystä 15-20 €:a, mutta vasta pitkän harkinnan jälkeen. Aiemmin pidin vinyylien heräteostorajana viittä euroa, mutta nykyisin olen muutamalla eurolla tätä sietorajaani nostanut.

Joo, itsekin määrittelisin itseni levyharrastajaksi. Mulle ei nyt ole elämän ja kuoleman kysymys onko kyseessä alkuperäispainos, vana se musiikki on kuitenkin pääasia. Joitain levyjä vaan ei saa missään muussa muodossa kuin orkkishimohimovinyylinä.
 
Kuulemma näitä keräilijöitä on myös jotka tosiaan ostettuaan levyn tunkevat ne muoveissa hyllyyn ja siellä ne pysyvät. Eivät ole kuuntelua varten vaan tuota... jotain muuta.
 
Itse olen lähinnä käytännön syistä (eli rajoittamaan turhaa törsäämistä) asettanut itselleni rajaksi että en osta kuin vinyyliä ja musiikin niillä tulee olla ennen vuotta 1978 tehtyä. Tuosta vuosiluvusta tulee joskus lipsuttua, mutta CD:itä en ole tainnut pariin vuoteen ostaa. Ilmaiseksi saanut kylläkin.
 
Toisaalta tulee aina mieleen Amerikkalaisen tuttuni kommentti levyshoppailusta: "It´s not the records or the music or anything like that, it´s just owning them"

Olen ostanut neljä biisiä sisältävän vinyylin joka maksoi 40€. Levyn biisit minulla oli jo ceedee versiona, enkä itse asiassa kauheasti nauti tämän levyn kuuntelusta.
 
Mutta ostin koska halusin sen, enkä ole katunut.

Emmä jaks, ei oo mittää sanottavaa. En keräile.

Kuulemma näitä keräilijöitä on myös jotka tosiaan ostettuaan levyn tunkevat ne muoveissa hyllyyn ja siellä ne pysyvät. Eivät ole kuuntelua varten vaan tuota... jotain muuta.
 
Off-topic: Eräässä Don Rosan Ankka -tarinassa keljuiltiin juuri tuollaisille keräilijöille...
 
"It´s not the records or the music or anything like that, it´s just owning them"
 
Niin. Vaikka kuinka yritän itselleni muuta uskotella, niin kyllähän tuossa lauseessa piilee liian paljon totuutta. Joltain bändiltä nyt vain on oltava koko tuotanto hyllyssä, kuunteli niitä kaikkia tuotoksia sitten eli ei.

Vinyyliaikanani vielä jaksoin noita harvinaisuuksia sun muita ettiä... nyt ei enää... mielummin hyvää, halvalla ja paljon:)

vinyylikeräilijä olen ja joistakin plätyistä voisin 40 eur maksaa vaikka samantien, yksi sellainen plätty on Sun Ran aika harvinainen Nuclear War....
 
tähän mennessä suurin summa mitä olen maksanut levystä on 35 eur, viimeks uudenveroisesta Sisters of Mercyn First And Last And Always japsipainoksesta...
 
mut se täytyy myöntää että musiikki on tärkeintä, en ole mikään sellainen keräilijä että täytyy olla alkuperäispainos ja hyvässä kunnossa sekä levy että kannet. mulle kelpaa uusintapainokset ja nuhjuiset kannet jos levy vain soi hyvin... mut on se hyväkuntoinen alkuperäispainos silti kiva homma jos vaan kohtuuhintaan löytää :D rajottaa vaa tää opiskelijabudjetti levyjenkeräilyä nykyään...

Nuorempana olisin ehkä saattanut maksaa jostain levystä parikin sataa markkaa, mutten varmaan enää. Ehkä jostain tosi-suosikkiartistin CD:stä voisin nippanappa pulittaa tuon verran. Tosin siinä saattaisi jo tulla tasapainottelua omatunnon kanssa, pyytääkö kaveria tsekkaamaan levyn saatavuutta vertaisverkosta... (Hyi hyi, kyllä vaan.)
 
Nykyään ei siis tule ostettua kalliita plättyjä (eipä juuri ennenkään, kun olen niin pihi). Niitä halvemmalla vuosien mittaan hankittuja levyjäkin pitäisi kuunnella ja aikaa on (muka) nykyaikana niin vähän ja plaaplaa.
 
Yhden levynkeräilijän kanssa kävin joskus vaihtokauppaa, tyyliin kahdesta ei-harvinaisesta LP:stäni sain yhden CD:n. Muutaman älppärin olen vuosien mittaan ostanut sitten takaisin. Tällä keräilijällä on sellainen ongelma, että kuunneltavia levyjä lojuu metritolkulla hyllyssä ja päivätöissäkin pitäisi käydä. Ja nuo "kuunneltavat levyt" ovat siis ne levyt, jotka pitää käydä läpi että säilyttääkö vai ei - varsinainen kokoelma on sitten erikseen...
 
Itse olen lähinnä käytännön syistä (eli rajoittamaan turhaa törsäämistä) asettanut itselleni rajaksi että en osta kuin vinyyliä ja musiikin niillä tulee olla ennen vuotta 1978 tehtyä.
 
Mulla on taas periaate, että kaikkien vinyylialbumien pitää mahtua yhteen mappihyllykköön. Joku vähälle kuuntelulle jäänyt levy saa siten joskus lähtöpassit, tai sama albumi CD:nä korvaa sen.
 
Joku 40 euroa vanhasta jazzlevystä kyllä vielä kuulostaa sangen kohtuulliselta. Ulkomaillahan 50-/60-luvun jazzplattojen hinnat ovat kai karanneet pilviin. Saa sitten nähdä tippuvatko järjettömät hinnat, kun niitä lähinnä keräilevät ukot ovat poistuneet keskuudestamme.
 
Coltranen "Blue train"-LP:n hinta on tällä hetkellä Ebayssa vain 508 dollaria, nyt kannattaa toimia! (EDIT: Ei ehdi enää, onnellinen voittaja sai 769 taalalla.)
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ry=306&item=4041787162&rd=1

Tätä ketjua kannattaa seurata:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=1&t=101331&o=0&co=0

Tätä ketjua kannattaa seurata:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … p?c=1&t=101331&o=0&co=0
 
Jees. Kiitti. Tuolla oli pääosin.. miten sen nyt sanois .. Anttila osastoa. Eli hyvää vinkkiä perusplättyjen hankkimiseen. Itse kaipaan foorumia lähinnä tyyliin "Nyt YESin Saving my heart CDS ebayllä, ei huutoja http://cgi.ebay.com/YES-Saving-my-h … QQcategoryZ1573QQrdZ1QQcmdZViewItem Sulkeutuu 8.11. 18:30"
Tai "löytyi Fish Out Of Water LP julisteella left legged pineaplelta hintaan 15£ + posti http://www.left-legged.com/index.ph … e=search&product_id=22719"
 
Aika kököt esimerkit, mutta antanee kuvaa mitä tarkoitan.

Varesen Complete works maksois 47e importina, hmmm tuo alkaa jo olemaan itsellä lähellä sitä "rajaa". (Cd tosin kyseessä, tupla levy on, mutta en ole lähellekkään noin kalliseen tuplaan törmännyt):

vanhat Lpeet ovat hyvä sijoitus kohde, säilyttävät arvonsa hyvin, ja joskus arvon nousukin on huikea. kallein levyni maksoi minulle 150 puntaa, so on tod. hyvä.
 
levyissä liikkuu isot rahat! kts.
http://music.search.ebay.com/record … QfromZR8QQfsooZ2QQfsopZ3QQsacatZ306

Tullu taas pari kalliimpaa levyä ostettua lähiaikoina...
 
Dead Can Dance - Dead Can Dance 25 eur
Finnforest - Lähtö Matkalle 30 eur
 
Pitäis joskus ebayhin laittaa toi Kissin Crazy Nights virhepainos jossa a-puolella Bon Jovia... Voi kumpa keräilijät innostuis sit huutelee tota oikein urakalla.......
 
Pitäs vaa ensin oppii käyttää ebaytä ja saada selville miten ne maksut ja tuotteen lähetykset toimaa ulkomaille... Ei huvittais ketää jeesiä alkuun ?

levyissä liikkuu isot rahat! kts.
http://music.search.ebay.com/record … QfromZR8QQfsooZ2QQfsopZ3QQsacatZ306
 
Onneksi en kerää Madonnaa :)
(linkin takana mm. MADONNA EROTICA - 12" Withdrawn UK Picture Disc plus $13k)

Olen ostanut neljä biisiä sisältävän vinyylin joka maksoi 40€. Levyn biisit minulla oli jo ceedee versiona, enkä itse asiassa kauheasti nauti tämän levyn kuuntelusta.
 
Mutta ostin koska halusin sen, enkä ole katunut.
 
Toi on kun jostain tunnustuksien.luola.net :stä :)

Itse en ole oikein keräilyä keräilyn vuoksi ymmärtänyt, enkä myöskään halua maksaa levystä esim. vain sen harvinaisuuden takia.
Semmoinen on elitististä paskaa. Joku maksoi vähän aikaa sitten ebayssä Canin monster movies älppäristä (ekasta prässistä tai jotain) vähän yli tuhatkahdeksansataa dollaria. Olen ihan varma että sitä levyä ei soittimeen tungeta koskaan.

Coltranen "Blue train"-LP:n hinta on tällä hetkellä Ebayssa vain 508 dollaria, nyt kannattaa toimia! (EDIT: Ei ehdi enää, onnellinen voittaja sai 769 taalalla.)
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ry=306&item=4041787162&rd=1
 
Ei voi olla totta! Juuri ostin samaisen levyn cd:nä hintaan 5.95 euroa cdonista. Tällaisessa keräilyssä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Ei voi olla tosissaan kiinnostunut musiikista jos tuollaista harrastaa.

Ei voi olla totta! Juuri ostin samaisen levyn cd:nä hintaan 5.95 euroa cdonista. Tällaisessa keräilyssä ei ole yksinkertaisesti mitään järkeä. Ei voi olla tosissaan kiinnostunut musiikista jos tuollaista harrastaa.
 
Eihän siinä se musiikki vaan se keräily... Vrt. antiikki. Ihmiset ostaa kaikkea mutta ei kukaan ota mitään satojen - tuhansien - kymmenien tuhansien - satojen tuhansien arvoista esinettä kulutukseen. Mitä paremmassa kunnossa se säilyy, sitä paremmin se säilyttää arvonsa ja se arvo yleensä vaan nousee mitä enemmän aika kuluu, loogisesti tietty.