Kitarat: soittaminen ›

Huono otsikko, mutta toivottavasti edes oikeaan osioon menee tämä.
 
Pohja kirjoituksen löyhästi alkuvuodesta Tampereella olleeseen Peter Lerchen ja kumppaneiden järjestämään Demoon.
 
Itse sain kyseisessä tapahtumassa ahaa-elämyksen, ja ajattelin näin hieman sitä kypsyteltyäni asiasta avautua.
 
Kitaristin, ja eritoten raskaampaa musiikkia soittavan, yleisin ongelma bändin kanssa soittaessa kokemuksieni mukaan seuraava.
Saundi ruuvattu ennen treeniä kohdalleen mutta soiton alkaessa kitara "hukkuu" ja ainoa ratkaisu on legendaarinen volapotikalla käynti joka välissä. Ja siitäkös muut soittajat tykkäävät.
Samaa ongelmaa on lisäksi se, että soolot eivät tahdo kuulua.
 
Missä vika?
 
Ratkaisu on hyvinkin yksinkertainen, ja useassa ketjussa täälläkin mainittu.
 
Ajatellaanpa perus-orkesterin saundirakennetta.
Alapäässä murahtelevat basso ja bassorumpu. Yläpäässä kiekuvat ja säkättävät snaret, pellit, vokalistikin vielä hieman alempana.
Tätä vasten on hieman käsittämätöntä että kitaristi tulee ja säätää vaffarista/eq:sta sen kegendaarisen V-merkin (middle pois, treble ja basso kaakkoon).
Ylläoleva siis karkea esimerkki.
 
Ok, saundi siis kuulosti ilman bändiä mahtavalta, ja munakarvat heiluivat ala-E:tä dempatessa. Kuitenkin, bassokitara peittää tämän alleen, ja oma saundi puuroutuu. Eikä tämä ole edes mikään volumekysymys.
 
Eli mahtava basso on peitetty, onhan sitten vielä kiljuva yläpää.
Vai onko?
Snaren säkätys yhdistettynä komppariin plus muihin pelteihin syö komeasti kitaran komeata yläpäätä. Puhumattakaan laulajasta. Jälleen volumesta oleellisesti riippumatta.
 
Mitä jää jäljelle?
No se middle joka on säädetty nollille.
Kyllä, se sama middle (keskialue) joka on bändin saundimaailmassa edelleen jotakuinkin käyttämättä.
 
Eli jos kitaristi haluaa itsenäs kuuluviin ilman jatkuvaa volan säätelyä on hänen operoitava "omalla" alueellaan, keskialueella.
 
Hyvä ajatusmalli sandin säätämiseen on "middle täysille, sen jälkeen treblestä ja bassista säädöt kohdalleen"
Ei toki toimi tuollaisenaan kaikissa vaffareissa, mutta ajatusmallina kitaristeille erittäin hyvä.
Elkääkä olko huolissanne siitä basson puuttumisesta yksin soittaessa,
basisti "täydentää" saundinne siltä osin.
 
Bändisoitossa on kyse toisten soittimien täydentämisestä mahdollisimman hyvän yhteissaundin aikaansaamiseksi.

Onkos tuo absoluuttinen totuus?; )

Jep. Totta turiset kuomaseni.

Onneksi olkoon, olet juuri keksinyt pyörän!

Tämä(kö) uusi juttu?
 
Edit: mutta täyttä faktaa

Ota koppi +

mua ärsyttää se että originaali sabbatin loppuaikoina Iommi soitti keskellä lavaa kitaraa ja Ozzy laulo siellä jossai puoliks verhojen takana, suurinpiirtein. Siinä on jotain todella kieroa!
 
eipä mulla muuta. moi.

Auttakaa! Bandmasterissani on vain volume, treble ja bass. Eikö siinä ole sitten keskiääniä ylipäätään? Täydellinen nu-metal -vahvistin. :)

Auttakaa! Bandmasterissani on vain volume, treble ja bass. Eikö siinä ole sitten keskiääniä ylipäätään? Täydellinen nu-metal -vahvistin. :)
 
Sun pitää selvästikki boostata middlejä.
 
Allekirjoituksestani löytyy apu.

Auttakaa! Bandmasterissani on vain volume, treble ja bass. Eikö siinä ole sitten keskiääniä ylipäätään? Täydellinen nu-metal -vahvistin. :)
 
Ei sillä voi sitten soittaa bändin kanssa. Se on makuuhuonevahvistin nimestään huolimatta.
 
Sun pitää selvästikki boostata middlejä.

Allekirjoituksestani löytyy apu.
 

 
Jucciz ja Metalzone, Hehe ;)

Heeheheh, onneksi älysin itse keskialueiden merkityksen, ennen kuin aloin soitella bändissä. Niinhän se vain menee, että kuoppa-EQ:lla ei pitkälle pötkitä, ellei äänimiehenä ole joku todellinen talotaikuri.
 
Vaikka mid-scoop kuulostaisi kuinka mahtavalta yksin soitellessa, menen vaikka takuuseen siitä, että jossain vaiheessa se alkaa sellaisenaankin kuulostamaan ponnettomalta. Nykyään buustaan itse middlet aina lähes äärimmilleen, sillä niin ne omelettisaundit syntyvät. Vahvistinkohtaistahan se on: jotkut saattavat aloittaa omituisen honotuksen alhaisillakin keskiäänillä, toiset taas tarvitsevat niitä reilusti herätäkseen eloon.

Minusta mid-scoopattu soundi kuulostaa yksinäänkin ihan paskalta.

Vaikka mid-scoop kuulostaisi kuinka mahtavalta yksin soitellessa, menen vaikka takuuseen siitä, että jossain vaiheessa se alkaa sellaisenaankin kuulostamaan ponnettomalta.
 
Kylläpä vain. Mä en oo enää pariin vuoteen edes yksikseni soitellessa saanut minkäänlaisia säväreitä noista mid-scoopeista. Kuulostaa basson määrästä huolimatta ohkaiselta ja etäiseltä. Mun mielestä se basso ikäänkuin tukevoittaa soundin alinta alakertaa ja middle tuo paksuuden. Tietenkin keskiääniä on matalampaa, korkeampaa ja siitä väliltä, mutta periaatteessa noin. Jos sitä sirinää haluaa soundiin, niin kääntää reilusti vain presenceä lisää, toimii ainakin ENGLin vahvistimissa (hevikansan ykkösmerkkejä muutenkin näinä päivinä täällä pohjolassa).
 
En tiedä onko mun soundin säätötapa mitenkään erityinen, poikkeava, oikeampi, tai kiinnostaako se yhtään ketään, mutta kerron sen nyt:
 
-middle puoliväliin, muut eq:t nollille
-seuraavaksi sopiva määrä yläpäätä middlen kaveriksi
-bassoa sen verran, että se bassopotikan pyöritys ns. alkaa kuulumaan. Useimmissa vahvistimissa on mun kokemuksen mukaan kuitenkin jossain kohtaa aina jonkinlainen "pykälä" tai harppaus.
-sitten pyöritellään presencestä sellainen kompromissi, joka puraisee, mutta on tarpeeksi pehmeä leadeille
-viimeisenä vielä pyöritellään yleensä middleä lisää
 
Loppukädessä tää pyöritely päätyy mulla hyvinkin usein ihan siihen perusasentoon: kaikki potikat (presenceä ja gainia lukuunottamatta) jotakuinkin kattoa kohti. Ehkä keskiääniä hieman enemmän. Pieni pätkä mun filosofiaa tähän loppuun vielä: jos toi potikat puolessavälissä ei jollain vahvarilla kuulosta hyvältä, niin ehkä kannattaa jättää se vahvistin sitten väliin.

Minusta mid-scoopattu soundi kuulostaa yksinäänkin ihan paskalta.
 
Jos se tosiaan on T10 M0 B10-scooppi, niin ei se ole auvoisan kuulone.

Minusta mid-scoopattu soundi kuulostaa yksinäänkin ihan paskalta.
 
Kuten sanottu.

Fiksumpi kysymys olis että MIKSI se mid-scooppi sitten kuulostaa aloittelijoiden mielestä niin hyvältä (Itselläkin aluksi "paras soundi" oli keskitaajuuksiltaan rajoitettu kun se nykyään on jotain ihan muuta)? Siihen jos joku osaa vastata uskottavasti niin hyvä :)

Fiksumpi kysymys olis että MIKSI se mid-scooppi sitten kuulostaa aloittelijoiden mielestä niin hyvältä (Itselläkin aluksi "paras soundi" oli keskitaajuuksiltaan rajoitettu kun se nykyään on jotain ihan muuta)? Siihen jos joku osaa vastata uskottavasti niin hyvä :)
 
Korostettu yläpää tuo rumpujen perkussiivisuutta, alapää puolestaan basson tuomaa tukevuutta. Näin siis, kun aloittelijat harvemmin soittelevat ainakaan aktiivisesti bändin kanssa, joten tällä tavalla se puute on houkuttelevaa korvata. Keskiäänet puolestaan putoavat sen takia, kun usein 15W pikkucombo tuppaa puskemaan vähän pahvilaatikkomaista kuminaa, mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen.

Korostettu yläpää tuo rumpujen perkussiivisuutta, alapää puolestaan basson tuomaa tukevuutta. Näin siis, kun aloittelijat harvemmin soittelevat ainakaan aktiivisesti bändin kanssa, joten tällä tavalla se puute on houkuttelevaa korvata. Keskiäänet puolestaan putoavat sen takia, kun usein 15W pikkucombo tuppaa puskemaan vähän pahvilaatikkomaista kuminaa, mikä ei välttämättä ole kaikkien mieleen.
 
Täydellinen vastaus.
 
+leikit

Täydellinen vastaus.
 
En välttämättä yhtyisi mielipiteeseesi. Ennemmin veikkaan soundikorvan ja tyylitajun kehittymättömyyttä kuin em. basson ja rumpujen korvaamista, sillä samalla soundilla noi vetää yleensä bändeissäkin.