Etno, proge, latin ›

on tulossa piakkoin Tavastialle. Onko kellään lähiaikojen kokemuksia, millainen tuo porukka nykyään on? Kannattaako?

Jos Familyman skulaa beissiä tossa kokoonpanossa, ni totta munassa kannattaa!

Voi muna! Maanantaina.
Ain meit turkkulaissi syrijä!

Voisin tulla paikalle haisemaan Jamaikalta.

Jaha, kellään ei siis ilmeisesti ole kokemuksia.

Minulla löytyy kokemusta... Olin muutama vuosi sitten katsomassa The Wailersia Ranskan Reggae festivaaleilla.
Silloin yhtyeen solistina toimi legendaarinen Bunny Wailer. Itseasiassa se oli sellainen konsertti joka on varmaan eniten iskenyt. Hit me with music... Sen jälkeen aloin oikeastaan vasta kuuntelemaan musiikkia kunnolla...
 
Oli kyllä älyttömän hyvässä vedossa bändi ainakin tuolloin. Kannattaa The wailers bändin kotisivuilla käydä kuuntelemassa ilmaisia näyte kappaleita. Niissä ainakin vetävät hyvin... Ja kyllä ehdottomasti olen menossa katsomaan Wailersia Tavastialle nyt kun vihdoin olen saavuttanut siihen peevelin räkälään tarvittavan sisäänpääsy iän...

Keitäs alkuperäisiä vaikuttajia tässä häärääkään nykyisin, muita kun Bunny? Aloin tässä joku aika sitten miettiä että mitäköhän I'Threessillekin nykypäivänä kuuluu.. Ja en, en ole tulossa Tavalle koska ikä ei riitä. Aivan tajuttomasti tän legendaarisen ryhmän olisin halunnut livenä todistaa ja harmitus onkin maksimaalinen. Minkäs sille tekee kun on syntynyt pari kuukautta liian myöhään.

Viime vuonna olin katsomassa Tavastialla. Hyviä olivat. Alkuperäiskokoonpanosta silloin mukana muistaakseni kitaristi, basisti ja fonisti.

Tänään tää nyt olis. Flunssanpoikanen hyökkäsi päähäni mutta eipä tunnu missään koska tiedän että aurinkoa on luvassa.

Kenelläkään tietoa monelta veto?

Olin juuri kysymässä samaa. En tosiaan pienessä flunssassa jaksa turhanpanttina seisoskella. Ja se oluen hintakin...argh.

Hibedihmh.
 
Keikan jälkeiset olotilat ovat hippaisen sekavat. Setti oli ihan jees mutta suht' rutiininomainen. Tiedä häntä olivatko heput kiertäneet pidemmänkin aikaa ennen tätä keikkaa, jotenkin väsynyt olo oli aistittavissa.
 
Soittajista sen verran että torvisektio veteli aika nättiä arria, varsinkin Exodus-encoren aikana heput olivat kunnossa. Trumpetisti oli muutenkin edukseen.
 
Kosketinsoittaja ei ollut nähnyt vaivaa soundien muokkaamiseen tms. vaan veteli presettejä Tritonistaan joka oli lievä pettymys. Hammondien tilalle kulahtaneet string-soundit eivät olleet mielestäni korvia hivelevää toimintaa joten miinusta siitä. Tosin rytmisektion pienten hajanaisten, sanoisinpa jopa dub-henkisten jamien kohdalla heppu oli sentään jaksanut vääntää lfo-modulaatiota ja delayta sen verran että sai aikaiseksi sitä peräänkuulutettua hypnoottista ja miltei psykedeelista tunnelmaa.
 
Stemmalaulajat vetivät "ookoo", tosin No Woman, No Cry-veisun leadit meni toisella mamalla sen verta falskisti että vähän hävetti. Näkyi myös esiintyjän kasvoista...
 
Kitaristi kunnostautui parilla tyylipuhtaalla soololla. Jatkuva virittely biisien välissä ei haitannut hepun skulauspäläpäläbendauksia ja nautinkin puhtaasta fraseerauksesta, tosin soundit olivat silloin tällöin ehkä vähäisen "valtavirtaiset". Ei sentään mitään fuusiojazzkonservatorio-soundia mutta "se jokin" puuttui.
 
Solisti on astunut isokokoisiin saappaisiin mutta ei jäänyt jälkeen esikuvastaan(?). Olin havaitsevani lommoposkidreadlockserissa paljonkin yhteneväisyyksiä Bob-vainaaseen...olemukseltaan että ääneltään. ;)
 
Rumpali veti hyvin. Tulee mieleen Anssi Nykäsen heitto "Mie vedän nyt!" . Ja niin hän vetikin. Yleensä reggaemusiikissa (tai vittu mitä mä mistään tiedän?) skulataan laidbackina mutta tämä heppu piti komppia taskussaan, kiilaamisen rajamailla. Tosin setin puolivälin jälkeen alkoi komppi olemaan sitä mitä yleensä on totuttu kuulemaan. Väsähdyskö? Mukava heppu muutenkin, tai ainakin sen perusteella mitä juttelin keikan jälkeen. Antoi vielä rumpukapulansa kristillisellä(?) tasajaolla, eli toinen minulle ja toinen vieressäni olevalle tyttelille joka oli kovin ihastunut häneen. Suudelmankin tyttö häneltä pummasi ja sekös huvitti..ei siis pahalla. Myös rytmimestaria huvitti. Siinä paskaa jauhaessamme tuli puheeksi sauhujen sauhuttelu mutta ikävä kyllä minä olin poltellut omani jo keikan aikana josta rumpumies oli kovin pahoillaan, mutta mielensä muuttui silminnähtävästi iloisemmaksi kun sanoin että ensi keikallenne varaan hänelle tarpeeksi extraa.
 
Ja last but most def not zee least; FAMILY MAN!!!
Herra karttoi esillä oloa mutta voi luoja. Muuta en voi sanoa. Jos puhutaan reggae-basisteista niin tämä mies on varteenotettavin tapaus, ja seisoo korkeimmalla jalustalla meikäromanin mittapuun mukaan....tai jos totta puhutaan niin asiasta ei tarvitse edes puhua.
 
Ja tuotanoinniin. Tämä jannu palaa reggae-levyjen pariin pienen savun muodossa jonka jälkeen nautin ruhtinaallisen aterian joka koostuu soijapihveistä ja ranskalaisista perunoista.
 
Bomm & Peace and keep zee faith!
 
ainiin, muut paikalle olleet, kertokaahan kokemuksenne!

Tänään ovat ilmeisesti Klubilla Tampereella? Tietääköhä joku jotain lippujen hinnasta?

ainiin, muut paikalle olleet, kertokaahan kokemuksenne!
 
Diggasin. Oli muuten erikoisen kuuma. Huomasiko joku muu samaa? Onneksi tajusin jättää hupparin heti narikkaan.
Laulaja ei mikään erikoinen.
Rumpali+basisti vetivät aivan törkeän hyvin. Veti kohtuullisen hiljaiseksi heidän yhteensoittonsa.
Positiivinen fiilis jäi keikasta.

Uliluluiuli
 
Keikalle lähdössä - odotukset ovat kovat. Pari olutta tässä alle ja fiilisteleen kunnon reggaemenoa. JES!

Tiedä häntä olivatko heput kiertäneet pidemmänkin aikaa ennen tätä keikkaa, jotenkin väsynyt olo oli aistittavissa.
 
-Käsittääkseni Euroopan rundi on vasta pikkuhiljaa alussa, vasta kuun vaihteessa lähtivät liikkeelle. Tänään Klubilla meno oli aika huomattavan pirteää kun alkuvaikeuksista selvittiin.
 
Kosketinsoittaja ei ollut nähnyt vaivaa soundien muokkaamiseen tms. vaan veteli presettejä Tritonistaan joka oli lievä pettymys.
 
-No joo, pitää kuitenkin muistaa, että sekä Tavalla, että Klubilla oli käytössä sama suomalainen vuokra-backline keyboardit mukaanlukien, eli eipä soundien muokkaamiseen ole oikeastaan ollut edes kauhiasti aikaa tai mahdollisuutta. Tosin jokunen oma soundi-disketti oli mukana.
 
Kitaristi kunnostautui parilla tyylipuhtaalla soololla. Jatkuva virittely biisien välissä ei haitannut hepun skulauspäläpäläbendauksia ja nautinkin puhtaasta fraseerauksesta, tosin soundit olivat silloin tällöin ehkä vähäisen "valtavirtaiset". Ei sentään mitään fuusiojazzkonservatorio-soundia mutta "se jokin" puuttui.
 
Ei tosiaan oo ihme, että joutui virittelemään kun - 73 straton d-kielen viritystappi pyöri käytännössä tyhjää. Käytettiin keppi Nevalaisen Matilla huollossa ja samalla reissulla Al Anderson rakastui Matilta lainaksi saatuun Flying Finiin niin, että tilasi Matilta kitaran.Flying Finn löysi siis taas uuden ystävän. Aikamoista kitarointi-ilotulitusta oli myös itse keikka kun hra Anderson otti Flying Finistä kaiken irti ja huuteli koko ajan mulle monitoripäähän " this guitar is amazing. Joku tosikko vois vaikka ylisoittamiseks kutsua...
 
Ja tuotanoinniin. Tämä jannu palaa reggae-levyjen pariin pienen savun muodossa
 
Me too man...