Laulaminen ›

Kun kavereitten kanssa on bändiä perustettu,soittajat on kamat on treenikämppä on mutta kunnon laulaja puuttuu. Oikeastaan meillä on jo laulaja mutta ääntä ei ole mihinkään ja kokemusta ei riitä nimeksikään. Toisaalta solisti on hyvä kaveri eikä sitä nyt noinkaan voi potkia ulos. Mistä tunnistaa oikeanlaisen laulajan aloittelevaan rock bändiin?

Nih. Munat kun kasvaa (naisillekin) ajan myötä -> ei niitä heti voi laulajaltakaan vaatia. Käykää tarvittaessa läpi ehdokkaita (jos tarjolla) -> kyllä sielt pitäisi pahimmat vikatikit (sori Jenna ja tytöt - nothing personal) löytyä.

Mistä tunnistaa oikeanlaisen laulajan aloittelevaan rock bändiin?
 
Pitäis varmaan olla ainakin motivaatiota ja halua kehittyä. Ja nimenomaan halua tehdä töitä sen kehittymisen eteen. Voihan sitä järjestää koelaulun ja kattoo kuka laulaa puhtaasti ja kuka nuotin vierestä, mutta tietysti sosiaalisetkin suhteet ois syytä ottaa huomioon bändiä perustaessa. Jos kaverin naama alkaa ottaa aivoon jo kahden ensimmäisen treenikerran jälkeen, niin ei hyvä...
 
Se on karua, että jos laulaja on aloittelija niin usein siihen kiinnitetään paljon enemmän huomiota kuin jos vaikka basisti on aloittelija. Laulaja ei voi myöskään aloittelevassa rockbändissä piiloutua säröjen ja ”hevisointujen” (power chords) taakse kuten kitaristi. Laulajan pitäisi heti pystyä laulamaan hankalia melodioita laajalla alalla, hyvällä soundilla ja vielä ääntääkin hyvin. Jos soittajilla on soittimet vireessä, niin he myös silloin soittavat puhtaasti, mutta laulaja on täysin oman korvansa varassa.
 
Niin se vaan menee, että laulaja erottuu. Jos vedät sanat väärin tai unohdat jonkun fraasin niin kaikki huomaa, mut jos vaikka kosketinsoittaja vähän kämmäilee, niin välttämättä sitä ei huomaa kukaan muu kuin bändi itse. Useissa bändeissä laulajatkin on tehneet vuosikausia töitä äänensä kanssa, ja jostainhan sitä pitää aloittaa. Hyväksi laulajaksi tulemiseen ei oikeastaan auta muu kuin harjoittelu, aika, oman osaamistasonsa (ja kehitettävien asioiden) tiedostaminen, tietynlainen nöyryys, rohkeus ja asenne.

Ei siinä mitään, ei siinä mitään. Hyvinhän kaveri laula. Ei mikään uusi Tarja Turunen mutta kelpaa. Sosiaalisista suhteista en varmaankaan saa "ääniä" tietyn henkilön pois potkimisesta.
 
Hiukan väärän sanamuodon valitsin kun sanoin että "olemme perustamassa bändiä". Onhan tätä nyt jo jatkunut harvaan n.2 vuotta mutta nyt vasta saatiin kunnon kämppä ja kamat soittamiseen. Toisaalta kun ajttelen ehkä hiukan liioittelen sillä mikrofoni asiaa ei edes olla vielä kunnolla saatu toimimaan.
 
Mutta jo bändin taustaa ja harjoituksia miettiessä kyseinen henkilö oli vastahakoinen ehdotuksiin ja piti visusti naamansa kiinni kokajan. Minusta innottoman laulajan bändissä pitäminen on hänelle jopa väärin. Vai olenko täysin väärässä?

Mutta jo bändin taustaa ja harjoituksia miettiessä kyseinen henkilö oli vastahakoinen ehdotuksiin ja piti visusti naamansa kiinni kokajan. Minusta innottoman laulajan bändissä pitäminen on hänelle jopa väärin. Vai olenko täysin väärässä?
 
Teidän tarttis keskustella asia reilusti halki. Ei mitään kolmannen asteen kuulustelua tyyliin "laulakko hä vai lähekkö menee", vaan rakentavasti silleen että tulisi selväksi, motivoiko laulaminen tätä kaveria ollenkaan ja haluaako hän sitä tehdä.

Minusta innottoman laulajan bändissä pitäminen on hänelle jopa väärin. Vai olenko täysin väärässä?
 
Kyllähän bänditouhussa on kaikkien oltava tasapuolisesti mukana, ja kannettava oma vastuunsa ja kortensa kekoon. Ois hyvä jos kaikilla ois jokseenkin samanlaisia visioita ja niitä sitten alettais toteuttaa yhdessä, toki aina joutuu tekemään vähän kompromissejakin. Jokaisen myös pitäis olla innokas kehittämään omia taitojaan ja ottamaan vastaan palautetta, niin positiivista kuin negatiivistakin. Ei se homma muuten toimi, ainakaan pidemmän päälle. Juttutuokio rakentavassa hengessä vois siis olla paikallaan, ennen kuin tulee ihan suoria ristiriitoja...

Helppohan se sieltä on sanoa. Nyt on hiukan kuviot muuttunut,laulaja on jo yhteishengessä joten kuten mukana. Mutta nyt on se pianisti. Soittamisesta ei tule mitään kun yksi vetää omaa showta kokoajan.
 
Kaikenlaista harmia. Kun toisin ajattelee ehkä ongelma olen minä. On ihan vitun vaikeeta pitää bändiä koossa kun aina kun puhuu jotain hengellistä tulee nälvintä ja päänaukominen. Jos yrittää huutaa asiat selväksi,syytetään riitelystä ja haukkumisesta. Ei helvetti tässä enää tiedä mitä tekisi. Voisi luulla että kun nyt on saatu kaikki romppeet kuntoon pitäisi se soittokin sujua,mutta ei.

Helppohan se sieltä on sanoa. Nyt on hiukan kuviot muuttunut,laulaja on jo yhteishengessä joten kuten mukana. Mutta nyt on se pianisti. Soittamisesta ei tule mitään kun yksi vetää omaa showta kokoajan.
 
Kaikenlaista harmia. Kun toisin ajattelee ehkä ongelma olen minä. On ihan vitun vaikeeta pitää bändiä koossa kun aina kun puhuu jotain hengellistä tulee nälvintä ja päänaukominen. Jos yrittää huutaa asiat selväksi,syytetään riitelystä ja haukkumisesta. Ei helvetti tässä enää tiedä mitä tekisi. Voisi luulla että kun nyt on saatu kaikki romppeet kuntoon pitäisi se soittokin sujua,mutta ei.
 
Bändikuviot on vähän sellasia, joo. Sen takia mäkin olen siirtynyt tekemään musiikkia ns. projektihommina ja soolona.

Helppohan se sieltä on sanoa. Nyt on hiukan kuviot muuttunut,laulaja on jo yhteishengessä joten kuten mukana. Mutta nyt on se pianisti. Soittamisesta ei tule mitään kun yksi vetää omaa showta kokoajan.
 
Kaikenlaista harmia. Kun toisin ajattelee ehkä ongelma olen minä. On ihan vitun vaikeeta pitää bändiä koossa kun aina kun puhuu jotain hengellistä tulee nälvintä ja päänaukominen. Jos yrittää huutaa asiat selväksi,syytetään riitelystä ja haukkumisesta. Ei helvetti tässä enää tiedä mitä tekisi. Voisi luulla että kun nyt on saatu kaikki romppeet kuntoon pitäisi se soittokin sujua,mutta ei.
 
Heh, kuulostaa ihan tutulta n.15 vuoden takaa. Kerran ratkaistiin yksi ongelmallinen kokoonpano niin, että kolme viidesosaa bändistä (mm. minä) erosi ja jatkettiin keskenämme (eipä tarvinnut antaa potkuja kenellekään). Laulajat on useammin ongelmallisia kuin muut. Siksipä piti alkaa itse laulamaan. Nykyään ei ego-ongelmia enää ole (hmm... paitsi jos ne muut ajattelee minusta niin, PRKL potkut varmuuden vuoksi kaikille).

Olis varmaan tommonenkin ihan hyvä järjestelmä. Mulla se ei ihan noin vaan käy. Olishan se hiukan outoo,perustaa ensin bändin ja sitten eroo itse. Kyllä se siitä luistaa.Kai.
 
Joten kuten ollaan pianistinkin kanssa suhteet saatu kohtullisiksi. Alankin jo epäillä riitojen syyksi sosiaalisen ja kahdenvälisten kilpailua. Kyllä se siitä. Kyllä se siitä. Onhan se jokatapauksessa jotenkin selvittävä. Ei mitenkään pystyisi samassa bändissä soittamaan tyypit jotka ovat sekunnin välein toisten kurkuissa kiinni. No onneksi ihan niin pahasti ei asiat ole.