Elektroniikka ja soitinrakennus ›

jos kasaa alkuperäisillä piirrustuksilla jonkun vintage koneen, onko se yhtä hyvä kun aito vintage ? miksi
 
Heh. Pakko: Ei se ole yhtä hyvä kun et kuitenkaan löydä mitään kuivuneita poverikonkkia, riittävän kohisevia vastuksia, sopivan olematonta kytkentälevyjä ja muita riittävän huonoja osia. Niistä se kuulema irtoaa se vintage saundi...
 
Vakavammin: Eiköhän se ole vallan hyvä mutta tuskin kuitenkaan samanlainen kuin esikuvansa. Johtuen juuri noista edellä mainituista ominaisuuksista.
 
Henkilökohtaisesti en juuri usko esimerkiksi konkkien saundieroihin kunhan nyt käyttää jotain järkeviä osia eikä täyttä roskaa. Toisaalta joku väittää kuulevansa eron jos CD soittimen päällä on hiekkasäkki tai jos vahvistin makaa pleksilevyllä vanerin sijasta...

Voit saada aikaan alkuperäistä paremman tai huonomman vahvistimen riippuen mm. käytettyjen osien laadusta. Rakensin juuri 2-kanavaisen putkinupin ala marsu ja fenkku käyttäen parhaita osia joita Suomesta ja Euroopasta saa. Sain mielestäni aikaan erittäin hyväsaundisen koneen. en väitä, että se olisi parempi kuin mikään vintage, mutta mielestäni hyvillä osilla ja huolellisella työllä saa aikaan laadukasta jälkeä. Pelin saundi on mielestäni erittäin läpinäkyvä ja erotteleva jonkun mielestä jopa liian hifi. Se toistaa kitaran äänen juuri sellaisena kuin se on. Jos kitara on hyvä on myös ulostuleva ääni hyvä.

Rakensin juuri 2-kanavaisen putkinupin ala marsu ja fenkku käyttäen parhaita osia joita Suomesta ja Euroopasta saa.
 
Paljo osat tuli about maksamaan?

Kaippa jo vastusten ja konkkien arvojen toleranssit takaa sen, ettei eroja vanhojen ja uusien vahvistimien välille komponenttipuolella voida tehdä?
 
Onko muuten jossain mitattu "oikein todella hyväsaundisen" vintagevahvarin komponenttien arvoja?

Osat tulivat maksamaan about 550 euroa. Siinä hinnassa oli mukana jo ulkopuolisilla teetetyt alumiinialusta putkenreikineen sekä jalopuusta tehty puukotelo. Tein vekottimen point-to-point-tekniikalla joka mahdollistaa pelin customoinnin ja säätämisen loputtomiin. Tuo vaihe on juuri nyt menossa sitä viimeistä ultimate-saundia haettaessa. Haaste on saada aikaan samasta vehkeestä puhdas komppisoundi ala twin ja toisesta kanavasta plexi/jcm800-saundi järkevillä volyymeilla. Päättärinä on 2x6V6-pohjainen kytkis, joka perustuu sekä fenkku-, että marsumaailmaan.

Kaippa jo vastusten ja konkkien arvojen toleranssit takaa sen, ettei eroja vanhojen ja uusien vahvistimien välille komponenttipuolella voida tehdä?
 
Paitsi että ennenmuinoin komponettien toleranssit olivat vähän mitä sattuu ja komponenttien arvot ovat vuosien saatossa todennäköisesti muuttuneet melkoisesti (varsinkin elkot). Jos haluaa autenttisen kopion tehdä niin pitää nämä 1% metallifilmivastukset ja muut nykyajan hömpötykset unohtaa ja haalia jostain hiilimassavastuksia.... Arvaisin että alkuperäinen AC30 kuullosti uutena 30 vuotta sitten jokseenkin erialiselta kuin tänäpäivänä. Toki voin olla myös väärässä.
 
Pakko kertoa: Erään (en muista minkä) putiikkivahvarivalmistajan sivuilla itkettiin kun muut ei osaa tehdä kunnolla ilmastoituja koteloita vaan kuumentuessaan komponenttien arvot alkavaat muuttua. Ja kuinka ollakkaan, samaisen tekstikappaleen vieressä oli kuva viimitteenpäälle putiikkipelistä hienoa työtä ja kaikkea mutta levyllä komeili hiilimassavastuksia...
 
Kommentoikaan nyt muutkin. Tästä aiheesta kun on niin hauska vääntää peistä.

Osat tulivat maksamaan about 550 euroa. Siinä hinnassa oli mukana jo ulkopuolisilla teetetyt alumiinialusta putkenreikineen sekä jalopuusta tehty puukotelo.
 
Ei kauhea hinta. Voisi periaatteessa tuon Uraltonen jälkeen alkaa jotain tollasta projektia kattelemaan. Sivuaa opintojakin kuitenkin.

Paitsi että ennenmuinoin komponettien toleranssit olivat vähän mitä sattuu ja komponenttien arvot ovat vuosien saatossa todennäköisesti muuttuneet melkoisesti (varsinkin elkot). Jos haluaa autenttisen kopion tehdä niin pitää nämä 1% metallifilmivastukset ja muut nykyajan hömpötykset unohtaa ja haalia jostain hiilimassavastuksia.... Arvaisin että alkuperäinen AC30 kuullosti uutena 30 vuotta sitten jokseenkin erialiselta kuin tänäpäivänä. Toki voin olla myös väärässä.
 
Pakko kertoa: Erään (en muista minkä) putiikkivahvarivalmistajan sivuilla itkettiin kun muut ei osaa tehdä kunnolla ilmastoituja koteloita vaan kuumentuessaan komponenttien arvot alkavaat muuttua. Ja kuinka ollakkaan, samaisen tekstikappaleen vieressä oli kuva viimitteenpäälle putiikkipelistä hienoa työtä ja kaikkea mutta levyllä komeili hiilimassavastuksia...
 
Kommentoikaan nyt muutkin. Tästä aiheesta kun on niin hauska vääntää peistä.
 
Jotain tämän suuntaista ideaa hainkin, kysymys oli vähän oudosti muotoiltu. Juuri tämän takia vintagevahvistimen ja uuden uusilla komponenteilla tehdyn vahvistimen välisten saundierojen syitä on vähän hankala määrittää.
 
Hiilimassoja käytän katodeilla, geofexin ohjeiden mukaisesti. Ei ole vielä sellaista kokemusta, että voisin sanoa näistä paljoakaan mitään.
 
EDIT. Ääh, siis anodeilla piti sanomani. Platella.

Hiilimassoja käytän katodeilla, geofexin ohjeiden mukaisesti. Ei ole vielä sellaista kokemusta, että voisin sanoa näistä paljoakaan mitään.
 
Ei katodeilla vaan anodeilla!
 
Mikko

jos kasaa alkuperäisillä piirrustuksilla jonkun vintage koneen, onko se yhtä hyvä kun aito vintage ? miksi
 
Kyllä varmaan parempikin, jos olet hyvä. Sitten vaan tarvii hankkia muutamat Telefunkenin NOS putket (palttiarallaa satanen/rööri) - että päästään alkuperäisen soundin suuntaan...

Osat tulivat maksamaan about 550 euroa. Siinä hinnassa oli mukana jo ulkopuolisilla teetetyt alumiinialusta putkenreikineen sekä jalopuusta tehty puukotelo.
 
Missä? :) Kiinnostaisi itseäkin kovasti.

Alumiinialustat teetin yrityksemme alihankkijalla Hyrles Oy:llä, joka on erikoistunut ohutlevytuotantoon. Otin samalla kertaa 10 valmiiksi porattua alustaa tulevia tarpeita varten kun ne 9 lisäalustaa eivät maksa enää paljon mitään siihen yhden kappaleen hintaan verrattuna. Puukoteloon ostin jalopuisen liimapuulevyn jostain K-raudasta. Työkaverini teki siitä kotelon antamieni mittojen mukaan. Hänellä on täydellinen tietokoneohjattu kotiverstas jossa nuo puukotelot syntyvät ketterästi. Tamperelainen kitaranrakentajakaverini Matti taas viimeisteli lakkaamalla puukotelon ja maalaamalla alumiinialustat minulle. Tätä toimintamallia sanotaan verkostotaloudeksi. Kaikkea ei kannata tehdä aina itse. Yritän jossain vaiheessa saada kuvia ym. pelistä kun se on lopullisesti valmis.