Yleistä keskustelua musiikista ›

Jabbe:
http://chat.yle.fi/ylex/ubbthreads/ubbthreads.php?Cat=&C=1
Kannattaa muuten käydä tuolla, jos on kyllästynyt tähän foorumiin, taso on vähän, hmm.. eri tasolla? ;)
 
Joo. Löysinpä itsekin tuon foorumin jokin aika sitten ja kävin lässyttämässä jotain täältäkin mukaantarttunutta aiheesta. Ns. kuola valuen. Varmaan joku tulee kohta lynkkaamaan.
 
Tuo foorumi muuten on aika snadi tähän verrattuna. Ja tosiaan. Paska.

Miettikääpä, mikä osuus ruotsalaisten menestykseen on ollut vuosikymmeniä sitten rakennetulla Folkparken -verkostolla.
 
....
 
No, tietysti tämmöseen innovaatioon ei ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollisuuksia,
 
Hmjoo, tottahan tuo, Sormunen, mutta ei tuo niin ainutkertaista oo. Muistat varmaan 70-80 -lukujen taitteen ja 80-luvun ihan alun, jolloin suomeen nousi elmuja kuin sieniä sateella. Joka niemessä, notkossa ja saarelmassa piti olla elävän musiikin yhdistys, ja kaikki ne tarjosivat keikkaa monenlaisille yrittäjille - mitä mielenkiintoisemmille, sen parempi.
 
Kun elmujen toiminta vakiintui, nousivat festarit. Kaiken maailman koivuajatähteä, tulivuorirokkia jne - yrittäjät kaikkialla suomessa keksivät aidata jonkun urheilukentän ja myydä siellä pillimehua ja grillimakkaraa tuhansille. Viinaa ei saanut tuoda, alueelta ei saanut poistua, eikä muuta ruokaa ollut. Kuitenkin tämä oli pitkällä tähtäimellä hieno juttu, että edes rahastuksen kautta tuettiin populaarimusiikkia.
 
Kun tämäkin alkoi laantua, alkoi 80-luvun lopulla olla joka kylässä nuokkari, nuorisotalo, jossa ihan vakavasti otettavat bändit saivat heittää ikärajatonta keikkaa. Missä ne ovat nyt? Ja missä ovat vasemmistolaiset kulttuurikerhot, joissa pienen propagandasaarnan hinnalla sai kuulla hyviä ja mielenkiintoisia bändejä?
 
Uskokaa tai älkää, aikoinaan jopa Tavastialla vedettiin suosittujen bändien kanssa niin, että ensin limukeikka, sitten lapset ulos, ja perään kaljakeikka. Ja tanssilavoilla, joita oli huomattavan paljon, soitti muitakin kuin tanssittavia orkestereita. Ne olivat rokkibändeillekin ihan mahdollinen estradi.
 
Kyllä noiden mun mielestäni pitäis jo vastata noita ruotsin ja ranskan esimerkkejä (ja sitäpaitsi, folkparken on nykyään jo aivan muuta kuin mielenkiintoisen tai jännittävän musiikin estradi, eikö niin?), mutta mitä sitten tapahtui? Miksi ne ajettiin alas? Miksi ainoa tapa soittaa ikärajattomalle yleisölle on joissain kaupunginosajuhlissa tai muissa pikkutilaisuuksissa; tai vaihtoehtoisesti järjestää erikseen ison rahan konsertteja? Miksi edes koko suomessa ei ole kuin 30 paikkaa, ikärajalla tai ilman, joissa soittaa rokkia?
 
Tässä taas keskustelunalustusta. Kantanani sanoisin, että tärkeämpää kuin se, mitä uutta saadaan, on se, että edes koetettaisiin olla tappamatta niitä toimivia rakenteita. Jos yleisö ei opi pienestä pitäen vaatimaan elävää musiikkia, ei se sitä myöhemminkään osaa haluta.

Jos yleisö ei opi pienestä pitäen vaatimaan elävää musiikkia, ei se sitä myöhemminkään osaa haluta.

Mä olen edelleen optimisti. Varmasti tulee uusia mahdollisuuksia ennenpitkää. Vanhat rakenteet heijastivat omaa aikaansa, mutta mun mielestä on erittäin tärkeää olla pistämättä päätään pensaaseen ja olla kiinni menneessä, mutta samalla tietysti olla tietoinen siitä mikä toimii ja mikä ei.

Aikoinaan Elmut sun muut uudistivat kenttää ja tulevaisuudessa varmasti tulee jotain muuta. Mä en usko että sä, mä ollaan siinä enää edelläkävijöitä mutta ei kai se ole tarkoitustaan.

Kaikki kestää aikansa ja seuraava aalto voi olla jotain ihan muuta. Varmasti live-juttu tulee säilymään, miksi juuri nyt vuosituhantinen perinne ja tarve yhtä-äkkiä häviäisi...

Uskokaa tai älkää, aikoinaan jopa Tavastialla vedettiin suosittujen bändien kanssa niin, että ensin limukeikka, sitten lapset ulos, ja perään kaljakeikka. Ja tanssilavoilla, joita oli huomattavan paljon, soitti muitakin kuin tanssittavia orkestereita. Ne olivat rokkibändeillekin ihan mahdollinen estradi.
 
. Jos yleisö ei opi pienestä pitäen vaatimaan elävää musiikkia, ei se sitä myöhemminkään osaa haluta.
 
Näitä paria lainausta mieluusti haluaisin kommentoida.. Tuo ylläoleva on täysin totta seitkytluvulla soittaneelle. Mutta sitten kuolivat tanssipaikat veks, loppui asiakkaat ja rahat sekä hiipui vapaaehtoistyövoiman innostus kourallista paikkaa lukuunottamatta. Ja niihinhän ei "kakkos - tai kolmosliigan" rokkibändiä buukata, ei, se täytyy olla joku joka vetää väkeä. Keikkamahdollisuudet on sitten työllä ja tuskalla kaiveltava klubeista, kapakeista, kouluilta ja opiskelijatilaisuuksista. Läheltä seurailen tuota prosessia - en oman terapiabluusbändin osalta vaan muuten "samassa kaalikombinaatissa" toimivaa bändiä.
Tuohon jälkimmäiseen lainaukseen liittyen tohdin nostaa tuon sydäntäni koivertavan epäkohdan: Missä h-tissä lapsukaiset jotka on kasvaneet Kengurumeiningistä ynnä palikoista ohi pääsevät kuuntelemaan laajahkosti elävää musiikkia? Missä on nuo -70-luvun Tavan limukeikkoja vastaavat tapahtumat joissa soittaa joku muu kuin jonkun markkinointisynsteemin sponssaama suosikkibändi? Eipä kuulkaa missään - joten tavallisen musiikinkuuntelijan- ja kuluttajanalun tulee ennen klubi-ikää kuunnella vaan mp3:sia, CD:tä ym. Ja kyllähän me tiedämme mitä ne kuuntelee.. Sitten isona täytyy olla suurta ja stadionikasta.:)
Voi minnuu, ratkaisua ei - vain kysymyksiä.

Jotenkin tuntuu että lähes kaikki tässä threadissa kirjoittelevat ovat hieman, öh, vanhempaa ikäluokkaa, tai siis ainakin yli 25w. :)
 
Niin voiko tästä sitten päätellä, että nuorisoa ei asia oikeasti kiinnosta, eli ihan sama mihin ne rahat tuhlataan ja millaista musaa kuunnellaan? Pääasia että mennään massan mukana, näinkö se on? Vai ovatko muut kaltaiseni tilanteeseen tyytymättömät nuoret hiljaa jossain nurkassa kuuntelemassa jotain vanhoja vinyylejä ja kaivavat jotain kehnoja videotallenteita vanhoista livekeikoista kun eivät uskalla/viitsi nousta vaatimaan parempaa musiikitarjontaa?

Siinä tuli paljon painavaa sanaa, monelta taholta.
 
Kyllä mäkin lämmöllä muistelen 70-luvun loppua ja 80-luvun alkua elmuineen, silloin riitti keikkoja enenmmän kuin oli bändejä. Suurin osa ilmaisia tai lähes ilmaisia ja mitä erilaisimmissa paikoissa.
 
Jos muistan oikein, niin jossain aikaisemmin tässä ketjussa heittelin sitä kehittämisajattelua ja siinä ideaa valtion/kuntien/kaupunkien sponssaamista keikkamestoista. Ei se niin kaukaa haettua mielestäni ollut... Ainakin se olisi erittäin tärkeää, kuten edellisistä kommenteista huomataan.
 
Elmut on mennyttä, vastaavaa ideaa toivoisi tilalle. Käytännössä se vaatisi vain muutaman aktiivisen ja mielummin osaavan henkilön panosta (alkajaisiksi). Jokainen hoitaisi oman tonttinsa eli kotikaupunkinsa ensin alkuun. Valtakunnallinen verkosto vaatii jo enemmän työstämistä, mutta kuten mainitiin, netti on omalta osaltaan oiva apuväline.
 
Olen aivan varma, että pelkästään tämän sivuston jäsenistä löytyisi sen verran potentiaalia, että alustava homma saataisiin käyntiin...

Jotenkin tuntuu että lähes kaikki tässä threadissa kirjoittelevat ovat hieman, öh, vanhempaa ikäluokkaa, tai siis ainakin yli 25w. :) ?
 
Njääh, mistä moinen aavistus?? Ei vaiskaan, tottahan tuo lienee, olisko syynä tuo otsikko, en sillä ollenkaan tarkoita että MINÄ nuo realiteetit tajuaisin vielä tänäkään päivänä... Mutta hei, tänne vaan muutkin kuin Jabbe!! Kommentit kehiin, sano.

Toinen huomio, että kaikki threadiin kirjoittajat ovat myös päteviä musiikkialalla, vähän eri hommissa toki.. joten tässähän meillä olisi joukko, joka voisi ruveta tekemään muutakin kun vain puhumaan ja valittamaan, eikö? ;)

Toinen huomio, että kaikki threadiin kirjoittajat ovat myös päteviä musiikkialalla, vähän eri hommissa toki.. joten tässähän meillä olisi joukko, joka voisi ruveta tekemään muutakin kun vain puhumaan ja valittamaan, eikö? ;)
 
Mä teen minkä kerkiän ja joskus enemmänkin, mutta totuuden nimissä, työni on hoitaa kotikaupungin bändien asioita. Parannettavaa on, mutta täällä päässä on perusasiat kunnossa ja ideoita pukkaa...

Mä teen minkä kerkiän ja joskus enemmänkin, mutta totuuden nimissä, työni on hoitaa kotikaupungin bändien asioita. Parannettavaa on, mutta täällä päässä on perusasiat kunnossa ja ideoita pukkaa...
 
Otapas näitä ideoita käsittelyyn ja rupea puimaan muitakin ideoita täällä, saisit paljon palautetta nimenomaan meiltä muusikoilta. Tässä nyt yksi uusi idea mikä tuli heti mieleen, eli voitaisiin ruveta oikeasti toteuttamaankin ideoita kun kerran joukossamme on joku, jonka kautta siihen olisi mahdollisuuskin. Mikään ei tietenkään synny nopeasti, mutta töitä pitää tehdä ja niin sitä tulostakin voisi ruveta syntymään. Mitenkäs olisi?

Otapas näitä ideoita käsittelyyn ja rupea puimaan muitakin ideoita täällä, saisit paljon palautetta nimenomaan meiltä muusikoilta. Tässä nyt yksi uusi idea mikä tuli heti mieleen, eli voitaisiin ruveta oikeasti toteuttamaankin ideoita kun kerran joukossamme on joku, jonka kautta siihen olisi mahdollisuuskin. Mikään ei tietenkään synny nopeasti, mutta töitä pitää tehdä ja niin sitä tulostakin voisi ruveta syntymään. Mitenkäs olisi?
 
Sopiiko, jotta vastailen tuohon huomenissa, nyt hieman väsyttää ja tälläisen asian kanssa pitää olla skarppina?

Sopiiko, jotta vastailen tuohon huomenissa, nyt hieman väsyttää ja tälläisen asian kanssa pitää olla skarppina?
 
Sopii. Mutta pidä mielessä, minä olen ainakin heti mukana jos oikeasti jotain kunnollistaa ruvetaan suunnittelemaan ja erityisesti toteuttamaan!

No, tietysti tämmöseen innovaatioon ei ole nykyisessä ilmapiirissä mahdollisuuksia, koska kohta joku yrittäjän nimellä kulkeva sosiaalipummi olisi vinkumassa kilpailun rajoittamisesta

Niinpä...kokoomus ja Bonnierit ovat saaneet hyvän konseksuksen Suomen mediaan ja sillä on ollut iso vaikutus kaikkeen.

...................

Karkeasti lyhentäen: liian pieni maa, yhteiskunnan tuen loppuminen, vääristynyt kilpailu ja lopuksi ikävä sanoa, mutta bändien kyvyttömyys / haluttomuus uusiutua / sopetua muuttuneeseen tilanteeseen johtivat keikkapaikkojen katoamiseen.

Niinpä...syy ei läheskään aina pelkästään "niissä toisissa". Itsekin on hyvä katsoa peiliin. Ja jos joku mättää, tehdä hommat paremmin niin että toimii.

Toivottavasti tämä sukupolvi osaa tehdä nämäkin asiat paremmin kuin me kehäraakit sen teimme.

Niin...

Tuollainen toiminta vaatii jonkunlaista hulluutta, yhteistyökykyä, vainua, karismaa, pitkää pinnaa, omistautumista, bisnesvaistoa, kärsivällisyyttä, näkymystä ja idealismia....ei mikään helppo yhtälö.

Ennenkaikkea se vaatii sitä itseään likoon pistämistä. On helppoa puhua ja valittaa, mutta kun tulee se kysymys "mitä minä voisin tehdä tilanteen hyväksi", menee homma vaikeaksi.

Toivottavasti tämä sukupolvi osaa tehdä nämäkin asiat paremmin kuin me kehäraakit sen teimme.
 
Samaa minäkin toivon, kun itse taas tätä tulevaa sukupolvea edustan. Ja samalla edustan myös sitä muusikoiden ja bändien puolta, jotka ihmettelevät, että mistäs niitä keikkoja oikein saisi? Mitä nuoren bändin olisi hyvä tehdä päästäkseen eteenpäin? Töitä tietenkin, mutta miten...?

Uskoisin että tämä lyhyt kiertoaika kyllästytti ihmiset muutaman vuoden sisällä, sillä bändien ohjelmisto ei uusiutunut samaa vauhtia.
 
Tästä mä nimenomaan esittäisin eriävän mielipiteeni. Nimittäin; musta tuntuu että bändien uusiutumistahti on aina ollut kovempi kuin mitä yleisö pystyy seuraamaan, ja erityisesti aikana jolloin levyjä julkaistiin harvemmin ja ne olivat isoja maamerkkejä - 70-80 -luvuilla. (Sitten 80-luvun puolivälin jälkeen kyllä levyjä tehtiinkin vaikka kuinka heppoisin eväin...)
 
Bändi, joka soittaa samoja ralleja ilta illan perään kypsyy niihin nopeammin kuin yleisö, joka ei kumminkaan kuule settiä kuin enintään kerran kuussa. Tämän takia musta nimenomaan tietty sinnikkyys ja muuttumattomuus (tai ainakin hidastettu kehitys) on eräs työvoiton ehto.
 
Muistelepa paljon käytettyä esimerkkiä Sielun Veljistä - juuri kun yleisö alkoi oppia, että nää on ne hullut shamaanit, ja hirveää raivoa on aina luvassa, tuli Softwood Music... ja yleisö juoksi kauhuissaan karkuun suitsukkeita puuhelmiä ja kaftaaneita.
 
Enemmän musta toi alasajo osui samaan kuin suomirockin pahin julkaisuhuuma - ja levyttäneille bändeillehän piti vaatia levyttäneiden bändien liksat, oli se levy myynyt vaikka 50 kappaletta.
 
Niin, ja ehkä ne urheiluseurat ei enää saaneetkaan samaa katetta kuin taskulampun valossa 60-70 -lukujen mikkihiirikamoilla ja parhaassa tapauksessa sarapaltio-bokseilla keikkailleet supersuosikit toivat. Kunnolliset valot ja äänentoiston estradeille lanseeranneet Danny-show ja Remu olivat asettaneet vaatimukset liian koviksi järjestäjien maksaa; tai siis oikeudenmukaisiksi, mutta järkkäri ei enää päässyt eläkepäiville muutaman keikan tuotolla.

Tästä mä nimenomaan esittäisin eriävän mielipiteeni. Nimittäin; musta tuntuu että bändien uusiutumistahti on aina ollut kovempi kuin mitä yleisö pystyy seuraamaan

Mä luulen, että kyse ei ole musiikillisesta uudistumisesta, vaan enemmänkin tuollaisesta tilanteeseen sopeutumattomuudesta.

Siitä olen samaa mieltä, että usein bändi kypsyy nopeaamin kuin suuri yleisö. Kai siitä on ihan tutkimustietoakin, että yleisö jaksaa aika pirun sinnukkäästi digata samoista biiseistä, vuodesta toiseen.

Sehän on monien vanhojen bändien ja artistien ongelma, että kaikki haluavat niitä vanhoja klassikkoja, vieläpä melkein nuotista nuottiin samoin soitettuna, mutta ketään ei kiinnosta enää uusi materiaali.

..................