Yleistä keskustelua musiikista ›

Noista manegereista olikin jo tavallaan juttua tuosa kohdassa, jossa puhuttiin organisaation rakentamisesta. Manageri sanana on hieman ongelmallinen tässä maassa, kun alan toimijoita ei ole kui kourallinen. Mutta samaa asiaa tässä tarkoitetaan, eli bändin edustajaa ja asioiden hoitajaa. Pakon edessä ja käytännön sanelemana sama tyyppii joutuu usein toimimaan myös keikkamyyjänä...
 
Suotavaa varmasti olisi koko alan kannalta, jos isojen valta murtuisi, vaikka juuri noiden uusien levityskanavien kautta.
 
Itse olen vuosia räpistellut paikallisten yhtyeiden äänitteiden radiosoiton kanssa. Huonoin tuloksin. Muutama yhtye on päässyt valtakunnan kanavaan soimaan, paikallisradioon ei oikeastaan kukaan. Tämä tietysti johtuu pitkälti siitä, että paikallinen kanava on osa isoa ketjua, jonka viimeinen sana tulee ison veden takaa. Ei siinä paikallinen "toimittaja" paljon meikäläisen aneluille avaudu.
 
Valtakunnalliseen radioon pääsy tarkoittaa jo oikeasti myös melkoisia rahallisia korvauksia Teostolta ja Gramexilta. Tämä luonnollisesti auttaisi bändiä kuin bändiä eteenpäin. Eipä tässä kellään liikoja euroja ole panostaa mainoskamppiksiin sun muihin.
 
Tilanne on aika epätoivoinen pinempien bändien ja levy-yhtiöiden kanllata nykyisellään, kun ylikansalliset levy-yhtiöt ohjailevat radioiden soittolistoja.
Tästä on ollut aikaisemminkin juttua ja silloin sain vastaani melkoisesti vastaväitteitä kun ehdotin, että esim Ylex voisi aivan hyvin soittaa pienlevy-yhtiöiden musaa ja omakustanteita. Koska ei ole riippuvainen mainosrahoista. Tottakai sielläkin lasketaan kuulijoita, mutta rahallinen perusta on kuitenkin olemassa, Jättäisivät kaikki helvatin kisailut ja visailut ja soita nyt tähän numeroon jne vähemmälle ja keksittyisivät musan soittamiseen, vaikka pelkästään kotimaisen. Siitä olisi hyvä aloittaa. Sitten ne Ylen pamput selittää, että paikalliset asemat eivät kuulu kaikkialla ja siksi heidän "velvollisuutensa" on soittaa ketsuppilaulua yms shaittii.
 
Hienoa, päreet palaa heti aamusta.

Eniten huolestuttaa se, että itse musiikki menettää merkitystään, kun kaikki muut seikat tuntuvat tässäkin keskustelussa menevän sen edelle. Ehkäpä musiikki ei olekaan musiikin itsetarkoitus?
 
Niin, tai se että monelle ihmiselle musiikki on yhtäkuin se soopa jota formaattikanavilta tungetaan. Musiikilla ei ole itsetarkoitusta, ihmiset luovat sille sen eri merkitykset, luulisin.

Suotavaa varmasti olisi koko alan kannalta, jos isojen valta murtuisi, vaikka juuri noiden uusien levityskanavien kautta.
 
Nythän se taitaa mennä niin, että kun pikkulafkassa jokin omaperäinen pumppu rupeaa myymään hieman enemmän niin jokin isoista ostaa sen pois. Ja vesittää omaperäisyyden siinä samalla.
 
Itse olen vuosia räpistellut paikallisten yhtyeiden äänitteiden radiosoiton kanssa. Huonoin tuloksin. Muutama yhtye on päässyt valtakunnan kanavaan soimaan, paikallisradioon ei oikeastaan kukaan. Tämä tietysti johtuu pitkälti siitä, että paikallinen kanava on osa isoa ketjua, jonka viimeinen sana tulee ison veden takaa. Ei siinä paikallinen "toimittaja" paljon meikäläisen aneluille avaudu.
 
Suomen valtio pilasi koko paikallisradiotoiminnan. Olisi pitänyt niidenkin tajuta markkinatalouden realiteetit hieman paremmin. Tottakai pienet paikallisradiot joutuvat lopulta isojen omistukseen. Mistä paikallisradiosta enää nykypäivänä kuulee paikallisia juttuja? Niiden omistussuhteet olisi pitänyt sitoa siihen toimilupaan, niin että paikallinen toimija ei voi myydä asemaansa alta pois. Jos tulee konkurssi niin sitten lupa vain loppuu sen yrittäjän kohdalla. Uudelle yrittäjälle lupa sitten myönnettäisiin taas paikallisuuden perusteella. Nyt isoiset pääsivät rellestämään kuin pellossa. Uuden bisneksen alussa tulee aina kokeiluja ja epäonnistumisia. Nyt joka keta kun pienyrittäjä epäonnistui, oli jokin isoista valmiina lunastamaan sen pois. Näin valtion tarkoittama isojen yritysten vastavoima syötiin ennen varsinaista kukoistustaan ja paikallisradioista tuli pelkkiä isojen firmojen uusia rahasampoja. Tästä voisi joku taloushistorioitsija kirjoittaa hyvin gradun otsikolla "Ja pojat pilasi taas hyvän idean".
 
Tilanne on aika epätoivoinen pinempien bändien ja levy-yhtiöiden kanllata nykyisellään, kun ylikansalliset levy-yhtiöt ohjailevat radioiden soittolistoja.
Tästä on ollut aikaisemminkin juttua ja silloin sain vastaani melkoisesti vastaväitteitä kun ehdotin, että esim Ylex voisi aivan hyvin soittaa pienlevy-yhtiöiden musaa ja omakustanteita. Koska ei ole riippuvainen mainosrahoista. Tottakai sielläkin lasketaan kuulijoita, mutta rahallinen perusta on kuitenkin olemassa, Jättäisivät kaikki helvatin kisailut ja visailut ja soita nyt tähän numeroon jne vähemmälle ja keksittyisivät musan soittamiseen, vaikka pelkästään kotimaisen. Siitä olisi hyvä aloittaa. Sitten ne Ylen pamput selittää, että paikalliset asemat eivät kuulu kaikkialla ja siksi heidän "velvollisuutensa" on soittaa ketsuppilaulua yms shaittii.
 
Hienoa, päreet palaa heti aamusta.
 
Yle on kyllä hypännyt siihen samaan kelkkaan kuin kaupallisetkin toimijat. Ja kyse ei ole palkästään YLE XYZ kanavasta. Ykkösenkin pilasivat. Ja televisiopuolella ihan sama juttu. Niin jopa että kaupallinen kanava on ainoa joka näyttää suomalaisten bändien videoita. Ylen pyhänä tehtävänä on nykykäsitysten mukaan näyttää pelkkää listamusiikkia ja olla trendikäs. Tai radiopuolella peräti trendikkäin. Tilanteen vakavuudesta huolimatta melkein tekisi mieleni jopa kiroilla, ja kiroilenkin perkele.

melkoisesti vastaväitteitä kun ehdotin, että esim Ylex voisi aivan hyvin soittaa pienlevy-yhtiöiden musaa ja omakustanteita.

Mutta YLEX:hän soittaa noita, jopa soittolistalla. Ylex ei ole lähelläkään kaupallisia musapolitiikassaan, oikeasti.

Suomen valtio pilasi koko paikallisradiotoiminnan

Niin, paikallisia radioita ei enää juuri ole. Mutta, ensimmäistä kertaa monet radiot alkavat olla taloudellisesti kannattavia. Eli, päättäjät todennäköisesti kiittelevät toisiaan viisaista päätöksistä.

Eli miten saada se oma musiikkinsa vielä yleisön kuuluviinkin

Toi on SE kysymys. Tavallinen tallaaja ei todellakaan nää hirveästi vaivaa musiikin etsimiseen. Radiosta, leffoista ja/tai kavereilta yleensä ne musat blokataan.

Ja mitä nämä ihmiset kuuntelevat? Siis, se suuri "tuntematon" massa, jota kukaan ei halua(tai tiedä) myöntää olevansa.

Suomessakin on vihdoinkin päästy tähän tilanteeseen, jossa jenkkityylinen musatutkimusrumba on jyllää täysillä. Jatkuvasti tutkitaan ihmisten musakäyttäytymistä joka puolella Suomea, useilla vertaisryhmillä. Bonnierin lafka on tässä iso edelläkävijä.

Sinänsä ihan hauska yhtälö, tutkitaan mitä yleisö haluaa kuulla ja soitetaan materiaalia, jota ihmiset haluavat kuulla, josta taas kysytään mitä ihmiset haluavat kuulla...ja karsitaan tietysti ääripäät pois.

Eli, kyllä nuo suuret mediat ovat edelleen voimissaan. Ihmiset ovat laiskoja ja kärsimättömiä ja häiritsevää juttua ei kauaa kuunnella, siis tämän jenkkimallin mukaan ainakin.

Mutta, mä olen edelleenkin toiveikas. Paljon hyvääkin on mahdollista saada aikaiseksi, jos vain on kekseliäisyyttä.

Niin, paikallisia radioita ei enää juuri ole. Mutta, ensimmäistä kertaa monet radiot alkavat olla taloudellisesti kannattavia. Eli, päättäjät todennäköisesti kiittelevät toisiaan viisaista päätöksistä.
 
Miksi sitten lähteä koko paikallisradiokierrokselle? Eikö ne luvat olisi voinut luovuttaa samantien isoille mediayhtiöille jos taloudellinen kannattavuus olikin se ainoa juttu näissä paikallisradioissa.
 
Kulttuurin levittämisessä pitäisi olla muitakin arvoja kuin ne ainaiset taloudelliset arvot. Paikallisradioverkko olisi ollut erittäin tervetullut suomalaisen kevyen musiikin tukiverkko. Ja kyllä ne pienemmätkin yksiköt olisivat lopulta tuottaneet voittoa kun alun kustannukset ja muu sählinki olisi loppunut. Eihän keskiverto ravintolakaan tuota voittoa kuin vasta toiselle tai kolmannelle yrittäjälle, kun alun hankinnat on ensin kuoletettu.
 
Paikallisten radiokanavien säilyminen paikallisina olisi vain vaatinut lainsäädännöllisiä tukitoimia, jotka liikenneministeriössä jätettiin täysin huomioimatta. Ensimmäiset lupien hakijat joutuivat kyllä tarkkaan syyniin, mutta se ei auta yhtään mitään jos luvan voi myydä jälkeenpäin aivan kenelle hyvänsä.
 
En kyllä kauhean uskoon ole Ylen uutta xyz kanavaa kunnellut, mutta samaa huttua sieltä on joka kuuntelulla tullut kuin tulee kaupallisiltakin kanavilta. Ehkä minulla on ollut vain huono tuuri?

Sehän noissa radiokanavissa ainakin on huomattu, että kun summittaisesti avaat radion, ei voi millään tietää mikä kanava on päällä - sen verran yksipäistä touhu on.
 
Ja kyllähän sieltä Ylexiltä niitä pienempiä bändejä tosiaan aina silloin tällöin tulee, mutta ei minun mielestäni läheskään siinä suhteessa kuin olisi mahdollista ja vaadittavaa.
 
Olen jo itseasiassa menettänyt toivoni Ylen touhuihin, varsinkin ton viimeisen uudistuksen jälkeen. Paikallistasolla jotenkin tuntuu, että vielä olisi toivoa... jos vaikka joku huomaisi edes yrittää jotain muuta...

Tutkinpas vähän nettiä ja yritin löytää vähän faktoihin perustuvaa tietoa. Eduskunnan ja liikenneministeriön säädöksiä en vielä jaksanut etsiä, mutta tutkin vähän YLEn sivuja, jos sieltä vaikka löytyisi jotain virallista tietoa esim. YLEX:n linjasta. Ja löytyihän sieltä:
 
YLEn arvoista ja strategiasta löytyi seuraavanlaista virallista juttua, jotta ei mene arvailuksi taas:
http://www.yle.fi/yleista/arvot.shtml
 
YLEX:n idea/linja on taas tässä:
http://www.yle.fi/ylex/arkisto/sivu.32.shtml
 
Ylläolevasta silmään pisti tämä: "Kanavan musiikkiaste on 67%.". Eli ei YLEX ainakaan musiikkiin niin paljoa keskity, tosin YLEX:llä on ihan laadukasta ohjelmaakin.
 
Mutta ovatko kuluttajat tyytyväisiä? Voisiko radiota toteuttaa siten, että kaikki olisivat tyytyväisiä? Vai pitäisikö kaikille kohderyhmille olla oma kanavansa, jotta kaikille olisi mieluisaa ohjelmaa?
 
Samalla lisättäköön vielä linkki YLEX:n keskustelufoorumiin, josta käy aika hyvin "taviksien" mielipiteet. Oli siellä muuten ihan asiallista kommenttia ja palautetta myös itse kanavan palveluista.
http://chat.yle.fi/ylex/ubbthreads/ubbthreads.php?Cat=&C=1
Kannattaa muuten käydä tuolla, jos on kyllästynyt tähän foorumiin, taso on vähän, hmm.. eri tasolla? ;)
 
Ilmeisesti suurta yleisöä kuitenkin näyttäisi kiinnostavan paskanjauhanta ja tusinapop, joten eikös kaikilla paitsi meillä muusikoilla mene hyvin? HC-musadiggarit osaavat etsiä itselleen mieluisaa musiikkia, ja suurelle yleisölle näyttäisi kelpaavan nykyinen suuntaus mediassa ja musabisneksessä. Vaiko?

Nythän se taitaa mennä niin, että kun pikkulafkassa jokin omaperäinen pumppu rupeaa myymään hieman enemmän niin jokin isoista ostaa sen pois. Ja vesittää omaperäisyyden siinä samalla.
 
Tää on taas tää, oliko ensin muna vai kana. Nimittäin, siirtymä isolle lafkalle on osa normaalia kasvukehitystä siinä vaiheessa, jos/kun on mahdollista kasvattaa kotimarkkina-alue kattamaan useamman maan; tällöin mielellään solmitaan julkaisu+jakelusopimus yhtiön kanssa, joka pystyy koko kotimarkkina-alueen kokoiseen toimintaan yksillä sopimuksilla.
 
Tää ei tietenkään oo mikään sääntö; moni ruohonjuuritason bändi on kasvattanut kotimarkkina-alueensa koko euroopan laajuiseksi solmimalla pieniä alikustannussopimuksia eri maiden pikkumerkkien kanssa. Näin toimitaan erityisesti elektronimusiikin, punkin ja indien saralla ihan oletusarvoisestikin. Käsittääkseni myös etnon.
 
Mikä pikkusopimuksissa ja valtavassa paperityössä ja sotkuisessa koordinoinnissa sitten viehättää? No, lähinnä se, ettei se karkoita kulttiyleisöä; tuota yleisöstä uskollisinta ja fanaattisinta, joka seuraa artistiaan läpi tulen ja jään _kunhan_ tämä vain ei julkisesti osoita saavansa toimeentuloaan musiikista, "myy itseään" :-)
 
Omaperäisyyden vesittyminen on yhtä lailla katsojan silmässä. Ei Green Day muuttunut yhtään paremmaksi tai huonommaksi siirtyessään Warner/Repriselle, eikä Sonic Youthin siirtyminen Blast Firstiltä Geffenille - liian helpoksi haukuttu "Dirty" oo ainakaan mun silmissä kuin osa normaalia kehitystä (ja Butch Vigiä;-).
 
Se nyt vaan on niin, että johonkin vaihtoehtokulttuuriin kuuluva yhtye menettää herkästi yleisönsä, mikäli hetkeksikin herää epäilys että ollaan liian suosittuja. Tämän vuoksi levy-yhtiöt muistavat varoitella menemästä naistenlehtiin, isokaan juttu ei tuo yhtään uutta ostajaa mutta vie tehokkaasti "autenttisuuden".
 
Olenko sanonut tämän aiemminkin? :-)
 
PS. Ylestä mulla ei oo mitään sanottavaa. Meidän pienin yhteinen nimittäjämme on niiiiin pieni:-D

(Nythän se taitaa mennä niin, että kun pikkulafkassa jokin omaperäinen pumppu rupeaa myymään hieman enemmän niin jokin isoista ostaa sen pois. Ja vesittää omaperäisyyden siinä samalla.)
 
Olisi pitänyt laittaa tähän se hymiö. ;) Nuo sinun esimerkit on kyllä minulle senverran tuntemattomia etten osaa sanoa niistä yhtään mitään.
 
Kivi
Mikä pikkusopimuksissa ja valtavassa paperityössä ja sotkuisessa koordinoinnissa sitten viehättää? No, lähinnä se, ettei se karkoita kulttiyleisöä; tuota yleisöstä uskollisinta ja fanaattisinta, joka seuraa artistiaan läpi tulen ja jään _kunhan_ tämä vain ei julkisesti osoita saavansa toimeentuloaan musiikista, "myy itseään" :-)
 
Joillekin ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kun ne pienlevy-yhtiötkään ei kelpuuta "talliinsa". Sen siitä saa kun ei soita punkkia tai indietä. ;)
 
Kaipa minullekin se sopimus tosipaikan tullen kelpaisi ihan miltä yhtiöltä tahansa, vaikka sitten Emiltä. Mutta jotenkin kuitenkin tuntuu että niiden ruohonjuuritason tekijöidenkin pitäisi nauttia edes vähän aikaa työnsä hedelmistä, ihan rahallisessakin muodossa, ennen kuin isompi yhtiö tulee ja käärii potin pois. Olisi sitten taas varaa kustantaa seuraavienkin yrittäjien tuotoksia, ja ehkä joku päivä meidänkin orkesteri pääsisi kokeilemaan siipiään jonkun sopivan pikkulafkan avulla.

Suotavaa varmasti olisi koko alan kannalta, jos isojen valta murtuisi, vaikka juuri noiden uusien levityskanavien kautta.
 
On alkanut jo murtua. Myyntilukujen heiketessä vuosi vuodelta levy-yhtiöiden viivytystaistelu on mennyt entistä epätoivoisemmaksi, kun jengiä haastetaan Yhdysvalloissa oikeuteen jo pelkästä musiikin jakamisesta Peer2Peer-systeemeillä, jollaisia miljoonat ihmiset käyttävät joka päivä ympäri maapalloa. Tulevaisuudessa pitkäsoittojen myynti on varmaan murto-osa nykyisestä.

On alkanut jo murtua. Myyntilukujen heiketessä vuosi vuodelta levy-yhtiöiden viivytystaistelu on mennyt entistä epätoivoisemmaksi, kun jengiä haastetaan Yhdysvalloissa oikeuteen jo pelkästä musiikin jakamisesta Peer2Peer-systeemeillä, jollaisia miljoonat ihmiset käyttävät joka päivä ympäri maapalloa. Tulevaisuudessa pitkäsoittojen myynti on varmaan murto-osa nykyisestä.
 
Tässä on oikeasti aika mielenkiintoinen tilanne, jossa jokaisen alasta kiinnostuneen kannattaa olla valpaana; jos käy niin, että nykyisenkaltainen koneisto kaatuu tai muuttaa rajusti muotoaan, voi uusille ja innoikkaille ideoille löytyä hyviä kanavia. Tälläistä tilannetta ei oikeastaan ole ollut pitkään aikaan musiikkiteollisuudessa (pienlevy-yhtiöt ja silloin alussa paikallisradiot ehkä).
 
Se on varmaa, että jos rajuja muutoksia tulee, uusia yrittäjiä löytyy alalle saman tien. Miksei siis itsekkin olisi mukana tuossa touhussa:)
 
Jos isojen valta vaan jatkuu ja vaikka tuo pitkäsoittojen myynti vähenee aivan minimaaliseksi, tilanne on taas hieman kaksijakoinen; uusia bändejä voi olla jopa entistä enemmän levy-yhtiöiden listoilla, mutta nykyisenkaltainen "yhde hitin ihme" ajattelu vaan kasvaa entisestään - haetaan vain sitä nopeasti myyvää lyhytkestoista tuotetta, joka on helppo levittää uusien jakelukavien kautta kertaostoksena
Toisaalta kovat musadiggarit joutuvat kärsimään jos edellä mainitun kaltainen homma on vallalla - pitkän uran tehneet bändit ja "hyvät" uudet tulokkaat ovat alakynnessä, jos eivät halua mennä mukaan kertakäyttömusiikkiin.
 
Vaikka kuinka pohdin tuota tulevaisuutta, en näe muuta vaihtoehtoa kuin jonkinlaisen rajuhkon muutoksen. Suunta vain on epäselvä...

Jos..tuo pitkäsoittojen myynti vähenee aivan minimaaliseksi, tilanne on taas hieman kaksijakoinen; uusia bändejä voi olla jopa entistä enemmän levy-yhtiöiden listoilla, mutta nykyisenkaltainen "yhde hitin ihme" ajattelu vaan kasvaa entisestään - haetaan vain sitä nopeasti myyvää lyhytkestoista tuotetta, joka on helppo levittää uusien jakelukavien kautta kertaostoksena...
 
Mahtaisikohan se johtaa siihen, että artistien ulkomusiikillisten ominaisuuksien yms. ja videoiden yms. merkitys korostuu vain entisestään?
 
Jos niin käy, lopulta homma kumminkin menee siihen, että videon ohjaaja ja tuotantotiimi mainitaan joka kerta ensimmäisenä ja sitten biisi ja sitten vasta kaiken muun jälkeen muurahaisen kokoisella fontilla bändin/artistin nimi...:-) ja MTV:n nimi (music television) muuttuu CTV:ksi (clip television)...

Sattuikos joku muuten katsomaan toissapäivänä Sessionsia Subtv:ltä? Ainut hyvä ohjelma mitä tv:ssä nykyään tulee muuten. Mutta siinä oli juttua artistin markkinoinnista ja promoamisesta, ja pari tyyppiä jostain levy-yhtiöistä oli juttelemassa. Ja musabisneksestähän siinäkin puhuttiin. Kovasti puhuttiin "tuotteista" ja "kohderyhmistä" ja "markkinoista", eikä pahemmin musiikista. Ja erityisesti "mielikuvista" mitkä yhdistetään artistiin. Esim. joku kanadalaiden nu-metal räppäri kävi NRJ:llä soittamassa akustisella kitaralla säestäen yhden biisinsä, mitä koittivat promota. NRJ:n jollekin pomolle oli kerrottu, että se on nu-metallia (tai jostain räppirokista taisivat puhua) jolloin hän heti oletti, että se on "hyvää". En usko että olisi muuten miellyttänyt. Vaan kun nu-metal ja räppi taitavat tarkoittaa bisnesmiehille samaa asiaa kuin raha. Ja kun jotain isoa pomoa vähän miellyttää niin tottakai sitä pääsee radion soittolistalle. Ei niinkään sillä väliä, mitä soittaa. Tosin täytyy myöntää, että ihan hyvältähän se kuulosti minunkin makuuni, parempaa kuin useat vastaavanlaiset yritelmät.. :)
 
Pointsit muuten Sessionsin hyvälle juontajalle Villelle, jonkinasteista piilovittuilua olin aistivinani noita levy-yhtiötyyppejä kohtaan. Nimenomaan tästä aiheesta mistä ollaan paljon puhuttu, eli musiikin ja ulkomusiikillisten seikkojen tärkeydestä. Musiikin puolella tuntui onneksi olevan.

. Nimenomaan tästä aiheesta mistä ollaan paljon puhuttu, eli musiikin ja ulkomusiikillisten seikkojen tärkeydestä. Musiikin puolella tuntui onneksi olevan.
Periaatehan on se että suurin osa musiikin kuluttajista ovat näitä jotka haluavat kuunnella tuttua ja turvallista kamaa. Ja näillehän levy yhtiöt sitä suoltavat. Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses. Markkinointi jyllää ja musiikin, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään, sisällölllä ei mitään väliä. Niin kauan kuin kauppa käy ja voittoa tulee, tehdään mitä tahansa. Musiikissa aattellisuus kuoli jo kaheksankyt luvulla ja esiin alettiin nostaa ulkomusiikillisia korostuksia. Viimeistään nämä "poikabändit" antoivat kehitykselle lujasti jarrua. Samoin nämä supertuottaja lauluntekijät jotka, vaikkakin tekevät ihan melodillisia ja hyvin sovitettuja juttuja, tekevät samaa vanhaa kertausta höystäen sitä uudella tekniikalla. Sellaista mitä oli viiskyt, kuuskyt ja seikytluvulla, ei olla nähty viimeksimainitun kymmenluvun loputtua. Voihan tietysti olla että olen vanha kalkkis enkä tajua mistään mitään mutta meitä kai löytyy aika monia.

Periaatehan on se että suurin osa musiikin kuluttajista ovat näitä jotka haluavat kuunnella tuttua ja turvallista kamaa. Ja näillehän levy yhtiöt sitä suoltavat. Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses. Markkinointi jyllää ja musiikin, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään, sisällölllä ei mitään väliä. Niin kauan kuin kauppa käy ja voittoa tulee, tehdään mitä tahansa. Musiikissa aattellisuus kuoli jo kaheksankyt luvulla ja esiin alettiin nostaa ulkomusiikillisia korostuksia. Viimeistään nämä "poikabändit" antoivat kehitykselle lujasti jarrua. Samoin nämä supertuottaja lauluntekijät jotka, vaikkakin tekevät ihan melodillisia ja hyvin sovitettuja juttuja, tekevät samaa vanhaa kertausta höystäen sitä uudella tekniikalla. Sellaista mitä oli viiskyt, kuuskyt ja seikytluvulla, ei olla nähty viimeksimainitun kymmenluvun loputtua. Voihan tietysti olla että olen vanha kalkkis enkä tajua mistään mitään mutta meitä kai löytyy aika monia.
 
Kyllä mä allekirjoitan noi jutut myös... valitettavasti.
 
Supertuottajat, joita on myös Suomessa, pilaavat tekemisillään hyvienkin bändien levyt. Desmond Child lienee yksi ällöttävimmistä, Bon Jovi, Alice Cooper ja 38 Special miehen murhalistalla (no, Bon Jovia ei tarvinnut pilata, mutta samaa hutua mies teki kaikille).
 
Olen itsekkin taipuvainen ajattelemaan, että hyvä musa on näköjään jo pääosilta sitten tehty menneillä vuosikymmenillä. Todellisuudessahan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, media ja levy-yhtiöt vaan nyt ovat päättäneet mitä meille pitää tarjota. Mutta se ei ole sitä, mitä minä haluan kuunnella. Homma pitää hoitaa itse ja se vaatii kaivamista ja levykauppojen koluamista, keikoilla ravaamista ja lukemista - eli siis työtä. Mutta palava rakkaus rock musiikkiin ei anna armoa!

Mahtaisikohan se johtaa siihen, että artistien ulkomusiikillisten ominaisuuksien yms. ja videoiden yms. merkitys korostuu vain entisestään?
 
Jos niin käy, lopulta homma kumminkin menee siihen, että videon ohjaaja ja tuotantotiimi mainitaan joka kerta ensimmäisenä ja sitten biisi ja sitten vasta kaiken muun jälkeen muurahaisen kokoisella fontilla bändin/artistin nimi...:-) ja MTV:n nimi (music television) muuttuu CTV:ksi (clip television)...
 
Mä veikkaan, että noi ulkomusiikilliset seikat voivat jopa menettää merkityksensä. Uusien jakelukavien myötä koko video saattaa menettää merkitystään.
 
Mutta toisaalta uudet jakelukanavat , kuten videot kännykkään, voivat taas listä videon merkitystä ja esim ulkomuodon osuutta asiaan... ääh. Olen umpikujassa. Jatkan myöhemmin:)

Vaikka kuinka pohdin tuota tulevaisuutta, en näe muuta vaihtoehtoa kuin jonkinlaisen rajuhkon muutoksen. Suunta vain on epäselvä...
 
Täähän on loputon jaanauksen aihe tää spekulointi sillä, että kohta tapahtuu, kun joku niin toivoo. Kirjan piti hävitä, mutta menkääpä mihin tahansa kirjakauppaan ja katsokaa atk-kirjahyllyä. Tuhatsivuisia paperisia opuksia metreittäin.
 
Yksi asia on varma ja se on se, että niin kauan kuin populaarikulttuuri on populaarikulttuuria, sitä pitää jakaa. En mä tiedä, onko siinä nyt niin iso ero, onko muoto lätty vai bittiläjä oheisinformaatioineen. Eivätkä aidosti toimivat muodot helposti synny; eihän tietokoneessakaan ole muuta hyvin toimivaa osaa kuin näppis, mikä on reilut 150 vuotta vanha keksintö.
 
Samalla tavalla siinä tulee raha liikkumaan, kunhan rahastustapa keksitään, paitsi, että teollisuus yrittää samalla takuuvarmasti murtaa tekijöiden aseman.

Bisnes on bisnes ja Mooses on Mooses. Markkinointi jyllää ja musiikin, mitä se nyt sitten pitääkään sisällään, sisällölllä ei mitään väliä. Niin kauan kuin kauppa käy ja voittoa tulee, tehdään mitä tahansa.
 
Eiköhän se ongelma ole kumminkin siinä, että kauppa ei käy ja siitä huolimatta nämä bisnesnerot laiskuuttaan ja ammattitaidottomuuttaan tuputtavat sitä samaa huonoa bisnestä. Yhteiskunnallisesta ilmapiiristä siinä on kyse.