Studiotyöskentely ›

Eli ihan kyselesin Teiltä ketkä analogisilla neliraitureilla äänittelette tai olette äänittäneet jotain matskua.
 
Kysymys kuuluukin että kuinka yleensä äänittätte rummut neliraiturilla??
 
Tarkotus ois tehdä demo yhestä biisistä johon tulis komppikitara, soolokitara, basso, rummut ja laulu. Kaikki vinkit ja neuvot äänittämisestä ovat tervetulleita.

Heh, nostalgiapala:-)
 
Ensin overhead, bassari ja bassokitara kolmelle raidalle. Ne välimiksataan yhdeksi monoraidaksi; saa vaikka kompressoida yhdessäkin.
 
Nyt on kolme raitaa vapaana. Ne voi jakaa joko kompille, soololle ja laululle, tai sitten voi äänittää komppikitaran, toisen kompin ja välimiksata ne taas yhdelle raidalle. Silloin jää kaksi raitaa.
 
Noille kahdelle raidalle kannattaa äänitellä päälaulua, kunnes tulee paras mahdollinen otto. On vahva psykologinen pointti, että edellinen otto on tallessa, jos vaikka ääni särkyykin.
 
Viimeiselle raidalle äänitetään kitarasoolo, ja jos tilaa jää, vaikkapa kertiksen stemmalaulut.

Yksi vaihtoehto on myös laittaa rumpumikit välimikserin kautta (jos mahdollista) suoraan yhdelle raidalle. Jos mahdollista miksata suoraan äänittäessä, niin jos rummut saa eri huoneeseen. Eikös soundi kuitenkin kärsi jonkin verran noissa "välimiksauksissa" (?)

Itsehän sensijaan äänitän aina neliraiturilla, ja kasetille tietenkin! En varmaan ole maailman enkä edes suomen tai kotikaupunkini paras neuvon antaja, mutta ajattelin silti jakaa kanssanne muutaman käytännön vinkin, joita itse hyödynnän kun nauhoituksia teen.
 
Kuten kivi teki selväksi, on ns. välimiksaus aivan välttämötön jos aikoo saada rummut hyvin nauhalle. Jokainen välimiksaus lisää nauhalle tulevaa kohinaa, joten kannattaa valita mahdollisimman laadukas kasetti. Normaali C-kasetti on kaikkein huonoin, koska se kohisee eniten ja kuluu myös nopeasti edestakaisessa kelaamisessa ja kuuntelussa. Itse suosin aina mahdollisimman tukevaa ja paksua nauhaa. (kromi tai metalli). Kohinaa vähentää myös nauhan pyörimisnopeus. Itse pyöritän nauhaa aina mahdollisimman kovilla kierroksilla, vaikka se vähentääkin nauhoitusaikaa. Samoin gatella voi yrittää kohinaa vähentää.
 
Jos raiturissa on jokaiselle kanavalle oma lähtö (joka puuttuu ah... niin monesta lompakko ystävällisestä digi vehkeestä), kannattaa varmaankin käyttää erillistä mikseriä (on ainakin enemmän auxeja käytössä). Samoin splitterillä saa kikkailtua kaikenlaista, jos vaikka jakaa kitaran mikserin kahteen eri kanavaan, ja panoroi pikkaisen erisuuntiin. Nyt onkin sama kitararaita kahdessa kanavassa, jota voi sitten kaiuttaa, kompuroida, kääntää ja väntää erikseen miten mielii. Mukavaa!
 
Ise olen huomannut, että kun on jyvällä tästä analogisesta maailmasta, niin sillä pystyy tekemään uskomattomia asioita, koska "väärinkäyttö" mahdollisuudet ovat valtavat digitaalisiin laitteisiin tai tietokoneisiin verrattuna. (aina joku plug-in juttu puuttuu...) Analoginen äänitys vaati soittajalta (ja äänittäjältä myös) enemmän, koska tällaista leikkaa/liimaa, poista/palauta mahdollisuutta ei oikeastaan ole, joten on varmaan hyvä pitää se yksi lauluotto aina tallessa! :)
 
Tuo yhdelle raidalle miksaaminen toki onnistuu, mutta mitä jos siinä juuri täydellisessä rumpuraidassa vaikkapa basari kuuluu sittenkin esim. liian hiljaa? Uusiksi vaan! :)
 
Tähän loppuun lienee paikallaan todeta, että Beatles äänitti sgt. pepperin neliraita tekniikalla vuonna '67. Samoin monta muuta upeaa levyä on äänitetty sitä ennen ja sen jälkeen kirjaimellisestikin narulle. Näiden ihmisten jalanjälkiä on hyvä seurata! :)

Tähän loppuun lienee paikallaan todeta, että Beatles äänitti sgt. pepperin neliraita tekniikalla vuonna '67. Samoin monta muuta upeaa levyä on äänitetty sitä ennen ja sen jälkeen kirjaimellisestikin narulle. Näiden ihmisten jalanjälkiä on hyvä seurata! :)
Joskin mikkipolitiikka saattoi olla toinen kuin kotipajoissa. Samoin se sinfonia orkka taustalla puhumattakaan laadukkaasta tuottaja/äänittäjästä. Eikä niillä ollut kasettimankkaa vaan kelanauhuri jolloin saattaa esiintyä pieniä dynamiikka eroja. Puhumattakaan tilasta jolla oli oma vaikutuksensa lopputulokseen. No mutta kuitenkin.

No mutta kuitenkin.
 
Aivan!

Tö Piitlesillä oli tietääkseni useampi neliraituri käytössä ja puikoissa eräs Marttisen Ykä joka ilmeisesti oli aika pätevä hemmo vääntään nappulaa. Sinänsä erikoista että moniraitureiden yleistyminen oli alkuun niin hidasta kun kerran Les Paul oli kehitellyt kasiraiturin jo viistoista vuotta ennen pippurilevyä ja äänitellyt sillä hittejä jo esihistoriallisella viiskyluvulla.

1.Tö Piitlesillä oli tietääkseni useampi neliraituri käytössä ja puikoissa eräs Marttisen Ykä ....
2. Sinänsä erikoista että moniraitureiden yleistyminen oli alkuun niin hidasta ....
 
1.Eipä tainnut olla kahta enempää. Siinä sitten tehtiin välimiksauksia. Eikä ne olis useammasta nauhurista mitään hyötynytkään koska silloin ei ollut mitään synkka systeemeitä.
2. Suomeen kun hommattiin kuuskyt luvulla Finvox studiolle eka neliraituri, suurin osa porukoista naureskeli hukka investoinnille. Kehottivat myymään sen äkkiä pois kun siitä vielä jotain saisi. Siihen aikaan kun kaikki tehtiin kerrasta purkkiin menetelmällä.

Nyt kun tuo beatles on noussut puheeksi, niin lisätään vielä senverran, että luin Paul McCartneyn elämänkertaa, ja siinä sanottiin että Abbey road:n studio oli käytännössä museo, koska muut olivat jo siirtyneet tuolloin jo 8 raita tekniikkaan. (Ööh... off topic?)

Nyt kun tuo beatles on noussut puheeksi, niin lisätään vielä senverran, että luin Paul McCartneyn elämänkertaa, ja siinä sanottiin että Abbey road:n studio oli käytännössä museo, koska muut olivat jo siirtyneet tuolloin jo 8 raita tekniikkaan. (Ööh... off topic?)
 
Oli muuten aivan loistava kirja, vaikka edelleenkään en voi Beatlesia sietää.

Hei!
Onkos kellään kokemuksia raitureden huollattamisesta?
Missä olette huollattaneet ja mitä on maksanut?
Mulla on tascam 464 vm.199? ja toinen nauhanpyörittäjätapeista on irti. Ts. se pomppaa ylös aina nauhaa kelattaessa. Harmi, meni rikki juuri kuin olin kehunut kyseessä olevan mankan taivaisiin.
Four tracks forever! er...

Minä olen itse huoltanut raiturini, mutta eiköhän ihan tavallinen radio/tv liike, joka tarjoaa korjaus sekä huoltopalvelua osaa ainakin tuollaisen vian korjata. Tuskin maksaa maltaita.

1.Eipä tainnut olla kahta enempää. Siinä sitten tehtiin välimiksauksia. Eikä ne olis useammasta nauhurista mitään hyötynytkään koska silloin ei ollut mitään synkka systeemeitä.
 
Oli sentään; nimittäin yhteinen virtalähde kapstaanimoottorille. Tuolla se ADT:kin tehtiin. Sillä näet sai mankat pyörimään koko lailla yhtä jalkaa, kun ensin tehtiin rasvakynällä aloitusmerkit ja tarkistusmerkkejä kanssa...
 
Sen sijaan sitä, miksi samaan moottorivetoon ei pistetty vaikka piljoonaa mankkaa, mä en tiedä. Rahakysymys.
 
Se studio, jolla oli jo siirrytty kasiraitaan, oli Rollareiden ja Oldhamin käyttämä ...en nyt muista mikä. Mutta Beatleskin kävi siellä, ja tais olla ainoa kerta kun he äänittivät Abbey Roadin ulkopuolella, ellei livejä lasketa.
 
En muista tarkemmin, Beatlesin studiolokikirjoistahan noi näkis, ovat ehdottoman suositeltavaa luettavaa jos sattuu vastaan. Itse lainasin taannoiselta tuottajalta, eli ei oo omassa hyllyssä että vois tarkistaa.

Oli sentään; nimittäin yhteinen virtalähde kapstaanimoottorille. Tuolla se ADT:kin tehtiin. Sillä näet sai mankat pyörimään koko lailla yhtä jalkaa, kun ensin tehtiin rasvakynällä aloitusmerkit ja tarkistusmerkkejä kanssa...
 
Sen sijaan sitä, miksi samaan moottorivetoon ei pistetty vaikka piljoonaa mankkaa, mä en tiedä. Rahakysymys..
 
Aina sitä oppii uutta kun vanhaksi elää. Olihan niillä se Magic Alex, tai joku sellainen, jonka piti suunnitella pojille 72 raita studiota ja muuta sälää. Taisi kuitenkin lähinnä pölliä rahoja itselleen.