Kitarat: kitarakamat ›

Morot! Ostin sitten 1976 mallin Music Man Stingray-kitaran, jonka ostosta olenkin jo muissa threadeissa maininnut. Keppi on suht' heikossa kunnossa, mutta kuulostaa hyvältä ja hintaa tuli vain 325 euroa.
 
Ongelma: kitaralla on aika raskas ja hankala soittaa. Mistä kaikista syistä se voi johtua? Seuraavassa tosi alkeellisia kysymyksiä ja ideoita (vaikka olen soittanut jo useamman vuoden, en ole tarvinnut puuttua kitaran säätöihin kuin kerran ja silloinkin ammattilaisen avulla):
 
1) Otelaudan nauhat ovat kuluneet aika lailla ja ovat matalat. Ei varsinaisia uria, vaan nauhat ovat tasaisesti kuluneet aika latteiksi. Erityisesti tämä on ongelma keskiasemissa, kaulan ylä- ja alapäässä on helpompaa soittaa. Onko latteilla nauhoilla yleisesti ottaen raskaampi vai kevyempi soittaa kuin korkeilla? Eli siis auttaisikohan nauhojen uusinta?
 
2) Action on aika sopiva ja nousee kitaran vartaloa päin mentäessä. Vartaloa lähellä on helpompaa soittaa ja kitara soi hieman paremmin kuin alemmissa asemissa. Kannattaisiko äksöniä tai kaulan asentoa muuttaa siten, että kielet olisivat hieman korkeammalla myös ala-asemissa?
 
3) Olen käyttänyt muissa kitaroissani yleensä .011-.050 -kieliä, ja samat vaihdoin myös tähän keppiin. Voiko samat kielisarjat tuntua eri kitaroissa erilaiselta?
 
Kiitoksia!
 
MIKKO
 

 

 

 

 
Vaihdoin ki

1) Otelaudan nauhat ovat kuluneet aika lailla ja ovat matalat. Ei varsinaisia uria, vaan nauhat ovat tasaisesti kuluneet aika latteiksi. Erityisesti tämä on ongelma keskiasemissa, kaulan ylä- ja alapäässä on helpompaa soittaa. Onko latteilla nauhoilla yleisesti ottaen raskaampi vai kevyempi soittaa kuin korkeilla? Eli siis auttaisikohan nauhojen uusinta?
 
Niitä nauhoja on tod. näk. hiottu vuosien varrella jos ne ovat tasaisen matalat. (elleivät ole olleet jo alunperin sellaiset) Itse pidän enemmän korkeista nauhoista kuin matalista ja valitsen jumbonauhat.
 
2) Action on aika sopiva ja nousee kitaran vartaloa päin mentäessä. Vartaloa lähellä on helpompaa soittaa ja kitara soi hieman paremmin kuin alemmissa asemissa. Kannattaisiko äksöniä tai kaulan asentoa muuttaa siten, että kielet olisivat hieman korkeammalla myös ala-asemissa?
 
Onko satula liian korkea? Jos soittaminen tuntuu raskaimmalta ala-asemissa, niin satula saattaa olla korkeahko. Asiaa voit itsekin tutkia: paina kieli kerrallaan sormi kolmanteen nauhaväliin ja katso/kokeile kieltä painelemalla paljonko ilmaa on kielen ja ensimmäisen nauhan välissä. Jos kieli painuu aivan tiukasti kiinni ekaan nauhaan, satula on liian matala. Sopivaa korkeutta on verbaalisesti hankalahko kuvata, mutta kielen tulisi olla karvan verran irti ekasta nauhasta. Ja tämä on siis vain ns. nyrkkisääntö - kitaran muutkin säädöt vaikuttavat asiaan ja kokonaisuus ratkaisee. Satulan säätö tehdään viilaamalla ja itse olen aina luovuttanut sen työvaiheen ammattilaisen tehtäväksi.
 
3) Olen käyttänyt muissa kitaroissani yleensä .011-.050 -kieliä, ja samat vaihdoin myös tähän keppiin. Voiko samat kielisarjat tuntua eri kitaroissa erilaiselta?
 
Voivat tuntua todella paljonkin erilaisilta! Samat kielet tuntuvat jopa samanlaisissa kitaroissa erilaisilta. Minulla on kaksi fyysisiltä mitoiltaan täsmälleen samanlaista Fenderin Precision-bassoa ja pari kertaa olen varta vasten testannut tätä asiaa hankkimalla kaksi samanlaista kielisettiä. Toinen niistä bassoista vain tuntuu raskaammalta soittaa, vaikka ne ovat samanlaisessa trimmissä. Jos joku osaa kertoa mistä erot johtuvat, niin mielelläni kuulisin. Omat arvailuni aiheesta olen tehnyt, mutta ne ovat niin mutua etten tähän käy sitä horinaa näpyttelemään. Sen verran kuitenkin on todettava että puu ei ole kovin homogeenista materiaalia, vaan jokainen kalikka on yksilö ja sillä lienee aika iso osuus tässä ilmiössä. ;-)

Kiitoksia kärsivällisistä kommenteista! Mulle jäi vielä epäselväksi se matalien nauhojen osuus: voiko raskaus johtua siitä?
 
Soitto EI ole raskainta ala-asemissa vaan keskiasemissa (joissa kaulan jäljistä päätellen on soitettu eniten ja jossa nauhat ovat matalimpia).
 
MIKKO

Soitto EI ole raskainta ala-asemissa vaan keskiasemissa (joissa kaulan jäljistä päätellen on soitettu eniten ja jossa nauhat ovat matalimpia).
 
Keskiasemissa yleensäkin soitetaan eniten ja kulumat myös näkyvät niissä selvimmin, mutta kokeilepa painaa vaikka ala-E -kieli alas 1. ja 12. nauhalta; paljonko jää 5. nauhan ja kielen alareunaan ilmaa. Pitäisi jäädä enintään plektranmentävä rako. Jos jää enemmän, kiristä kaularautaa 1/8 kierrosta (yksi kahdeksasosa) ja odota yön yli kielet vireessä, että se vaikuttaa. Toista kunnes tuntuu hyvältä, mutta älä väännä enempää kerralla.
 
Toinen asia on, että kielivalintasi on suht paksu - 70-luvun kitaroilla soitettiin ohuilla kielillä, ja saattaa hyvinkin olla että satulaa pitää viilata; helppo homma kun sen osaa, mutta ensin se pitää opetella:-) Kitarankorjaajalla on ainakin sopivat viilat.
 
Kaulan kulma runkoon nähden pitää tuonpaksuisilla kielillä kans tarkistaa (nimittäin, että riittääkö tallassa viritysvaraa - esim. stratoissa ei tehdasasetuksilla välttämättä riittäisi), samoin tallan korkeutta kannattaa säätää tosissaan, ja sitten vasta laittaa intonaatio tallapaloja kielen pituussuunnassa säätäen kohdalleen. Todennäköisesti noin paksuilla kielillä E, A ja G-palat (sileällä G:llä) tulevat niin taakse kuin menee, muuten kuvion pitäisi mennä kolmena portaana niin, että kitara on mahdollisimman hyvin mittarivireessä 1.-12. nauhojen alueella (tavallisimmin testataan vain, että 12. nauhan huiluääni ja sormitettu ääni ovat sama).
 
Ovathan lavan kieliajurit (jos tuossa on, en nyt muista onko) tarpeeksi matalalla ja painavat kielen kunnolla satulaan (muttei niin alhaalla, että kieli kinnaa kiinni ja menettää virettä), nimittäin, muuten actionia ei saa säädettyä tarpeeksi alas räpisemättä.

Kivi,
 
kiitoksia runsassanaisista neuvoista taas. Kokeilin painaa 1. ja 12. nauhan pohdalta. Taitaa olla kaularauta oikeassa asennossa kun siitä 5. nauhan kohdalta mahtuis just plektra läpi eikä paljon muuta.
 
Aika ihmeellistä, että vaikka mä oon aina soittanut tolla samalla paksulla kielikaliiberilla, nyt vasta tämän kitaran kanssa se alkoi tuntua raskaalta. Eikä pelkästään kielten painaminen vaan myös venyttäminen tuntuu muita kitaroita raskaammalta tällä Stingraylla.
 
Osittain tällä soittaminen on varmasti myös tottumiskysymys, mutta kyllä mä sen ammattilaiselle vien arvioitavaksi ja säädettäväksi, kunhan olen ensin hionut teräsvillalla mömmöt pois kaulasta.
 
Niin ja mitä sanoit kaulan asennosta. Tossa kitarassa on käsittääkseni sellainen Micro Tilt-systeemi. Mitenkähän se toimii? Liittyykö takalevyssä (siis se levy jolla kaula on kiinni vartalossa) oleva pieni kulma-avaimen mentävä reikä siihen?
 
MIKKO

Niin ja mitä sanoit kaulan asennosta. Tossa kitarassa on käsittääkseni sellainen Micro Tilt-systeemi. Mitenkähän se toimii? Liittyykö takalevyssä (siis se levy jolla kaula on kiinni vartalossa) oleva pieni kulma-avaimen mentävä reikä siihen?
 
MIKKO
 
Siitäpä sitä säädetään mutta ei sanallisesti nyt tuntuis ajankohtaiselta...

Kitarapajalle vein takavuosina bassoni nauharemonttiin. Siellä sitten tuli puhetta microtilt-ruuvista, jollainen minunkin bassosani oli ja joka samassa yhteydessä poistettiin. Syynä poistoon oli se, että Kitarapajan asiantuntijoiden mukaan microtiltissä on se huono puoli että pidemmän päälle sillä on taipumuksena käyristää kaulaa aivan ylimpien nauhojen kohdalta. Ko. ilmiö oli näkyvissä jo minunkin bassossani (en sitten tiedä johtuiko se juuri microtiltistä, mutta nuorna poikana ei alan asiantuntemusta ollut piiruakaan). Uskoin siis Ilkkaa ja poistin ruuvin. Kaulan sai hyvään trimmiin ilman sitä ruuviakin.
 
Kaulan kulman säätö pitäisi ilmeisesti tehdä jollakin tasaisemman paineen antavalla systeemillä, esim. puuviilulla.
 
Micro tilt lienee kai ollut Fenderin tehtaan kikka saada tuotantolinjaan nopeutta: kauloja ei tarvitse niin huolella trimmata kun tiltillä saa tatsin säädettyä kohdalleen nopeammin.
 
EDIT: Onko muilla kokemusta aiheesta "Micro-tilt" ?

tuotantolinjaan nopeutta: kauloja ei tarvitse niin huolella trimmata kun tiltillä saa tatsin säädettyä kohdalleen nopeammin.
EDIT: Onko muilla kokemusta aiheesta "Micro-tilt" ?
 
Microtiltti tuli juuri tuon yllämainitun syyn takia pulttikaulakeppeihin. Klassinen tapahan kaulakulman säätöön on tuo tulitikkuaskipuiden uusiokäyttö eli viilunpalasilla nostaa kaulaa. Kyllähän mr. Pusa (Ilkka) varmaan ihan asiaa puhui, on täysin mahdollista "vääntää" Microtiltillä kaula alapäästä luokille, bassossa varmaan vielä helpompaa. 62 kg - 110 kg, niinkuin tuolla toisessa topikissa kielten vetoo mitoitettiin. Myös kaulan saa "ropelliksi" jos jättää toisen puolen eturuuvin - kaula on Microtilt-vehkeissä 3 ruuvilla - löysälle. Se Microtiltin säätöruuvi ottaa kaulassa olevaan pyöreään vastakappaleeseen ja jos toinen eturuuvi onkin jäänyt löysälle, haluaa kaula kallistua sinne löysemmälle puolelle..
Omistanut en ole yhtään Microtilttikitaraa, laittanut olen Fendereitä, niitä 70-luvun isolapavehkeitä joissa oli Microtiltti.

Kokeilin painaa 1. ja 12. nauhan pohdalta. Taitaa olla kaularauta oikeassa asennossa kun siitä 5. nauhan kohdalta mahtuis just plektra läpi eikä paljon muuta.

Huom. pisti silmääni tuosta kirjoituksesta että "ENINTÄÄN plektranmentävä rako." Itselläni sieltä välistä ei saisi edes paperinpalasta..

Huom. pisti silmääni tuosta kirjoituksesta että "ENINTÄÄN plektranmentävä rako." Itselläni sieltä välistä ei saisi edes paperinpalasta..
 
Tuohan taitaa olla yhdenlainen ikuisuuskiistan aihe. Jostain kirjasta olen lukenut tällaisen säännön, että painetaan kieltä ensimmäiseltä ja viimeiseltä nauhalta ja kielen ja nauhojen väliin saisi mahtua bassolla korkeintaan plektra ja kitaralla paperinpala. Toiset syystä tai toisesta tykkäävät pitää kaulaa hieman kuopalla:

Jostain muistan kuulleeni että intonaatio-ongelmat vähenevät jos kaula on hieman kuopalla (olikohan riffi-lehti?), mutta oikea tapa toteuttaa tuo koveruus on, että otelauta ei ole suora vaan siinä on lievä kuoppa. Kaula on siis suora. En nyt jaksa kaivaa tuota lehteä esiin kun en tiedä onko se tallessakaan.
 
Vai olikohan se sittenkään intonaatio...Saattoi olla kyse vain siitäkin että jos otelauta on täysin suora, niin kielien painamiseen tarvittava voima vaihtelee suuresti nauhavälistä riippuen ja kun oikeaan kohtaan jyrsäistään loiva kuoppa, niin tuo voima pysyy lähempänä vakiota. Ei ihan kotipajalle sopiva toimenpide, huhhuh. Voi kyllä olla, että tuohon kuoppaan oli jokin muukin syy tai sitten nuo molemmat edellä mainitut. Tuo pohdiskelu meni nyt hieman ohi alkuperäisen aiheen, mutta olkoon. Kiinnostuneet kaivakoot Riffin vanhoja numeroita.
 
Kielen soiva pituus vaikuttaa kai tarvittavaan jännitysvoimaan ja näin ollen kitaroiden välillä on eroja samalla kielisetillä. Kielet ovat siis toisissa kitaroissa tiukemmalla, eli on raskaampi soittaa. Tuon taisi LaXu jo lyhyesti mainitakin. Absquan Precision-ongelmaa en kyllä kykene äkkiseltään ratkaisemaan. Kuulostaa aika henkimaailman jutulta.

3) Olen käyttänyt muissa kitaroissani yleensä .011-.050 -kieliä, ja samat vaihdoin myös tähän keppiin. Voiko samat kielisarjat tuntua eri kitaroissa erilaiselta?
 
kuinka sä hyvä mies noin paksuilla soitat?!?! eikö kitarasta silloon muutu melkeen 6 kielinen basso? tai ellet hevii rämpytä.

kuinka sä hyvä mies noin paksuilla soitat?!?! eikö kitarasta silloon muutu melkeen 6 kielinen basso? tai ellet hevii rämpytä.
 
Voi herra isä sentään. Säästä nyt meitä noilta kommenteilta!
 
Mullakin on useimmissa skitoissa 012-052 setti, enkä ole hevari. Sopii mulle.

Mullakin on useimmissa skitoissa 012-052 setti, enkä ole hevari. Sopii mulle.
 
Paksuilla kielillä ja suhteellisen korkealla actionilla tulee usein parempi sointi, tosin se vaatii myös sen verran hyvälaatuisia mikkejä, ettei ne mee tukkoon. Ja tietysti sen, että kitaran rakenne kestää rasituksen.
 
Se on sitten taas toinen juttu, että jos kitaran virittää alavireeseen, kuten metallissa ja raskasrokissa nykyään usein, silloinkin tarvitaan paksummat kielet. Mutta normaalivireisillä hevareilla on yleensä kai aika ohuet kielet, että niitä on helpompi vääntää ja hammeroida...

Mä soitan 009-042 kielillä (yleensä Ernie Ball) ja soitan enimmäkseen hewyä.
Ja soitan ihan tavallisella EADGHE virityksellä.
Hewyssä ei mun mielestä tartte mitään matalia virityksiä
paitsi tietysti jossain grind gore/death metal mättäämisessä, tosi mies runttaa ilman erikoisvirityksiä.
 
-Ville

Mää olen käyttänyt mun Fender Jazzmasterissa ja Schecter TSH-1:ssä .011-.050-sarjaa jo aikojen alusta saakka; niillä saa kivan napakan fiiliksen tuohon soittoon. Soittelen enimmäkseen komppia, pikkasen myös sooloja.
 
Nyt kun ostin siis tuon '76 Stingray-kitaran, tuli tenkkapoo; .011 tuntuivat ihan tosi raskailta soittaa. Laitoin nyt .010-sarjan ja johan helpotti. Ehkäpä kokeilen vielä joskus .009-sarjaa. Tuo kitara tuntuu vaativan aivan erilaisen soittotavan kuin noi toiset kitarat. Totuttelua. Kitara on myös yleisolemukseltaan mulle uutta: se on h-e-l-v-e-t-i-n painavaa: painaa kuin synti ja tuntuu sylissä ja soitettaessa hirmu jäykän jyhkeälle. Tykkään painosta kun tulee napakka ote.
 
Mutta kylläpäs se Stingray saundaa HIENOLLE! Tosi hyvä rokkikitara: irtoo esim. tiukat ja napakat komppisaundit. Hyvin monipuolinen kitara; uskoisitteko jos sanon että saundit ulottuu Les Paulimaisesta Telen kautta melkein Stratoon (ei ihan niin kirkkaat kuitenkaan kuin stratossa). Kiva kiva. Aktiivielektroniikka toimii mainiosti: basso- ja treble-potikoilla saa aikaan ihan tosi paljon vaihtelua hyvin helposti. Ja ulostuloa on ihan SAIRAASTI; saan puskettua mun putkinuppia niin kuin en koskaan aiemmin jo alhaisilla voluumeilla! Aah sitä luonnollista putki-overdrivea!
 
MIKKO