Lyriikka ›

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi? Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?

Ei Erikoista sanomaa. Yirtän maalata ihmis mieliin tunnelmia ja kuvia. Joskus tulee kyllä jotakin mitä voi tulkita sanomaksi ,mutta silläkin pyrin kaivamaan jotakin tunnetta kuulijasta/lukijasta esiin.
 
Hurjan ilonen olen jos jollekin tulee oikeesti sellanen tunne kun teksti on pyrkinyt luomaan ,tai hän kertoo näkevänsä jotakin sellaista mihin pyrin.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi? Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
On sanottavaa, mutta en sano mitään koskaan suoraan. Sisällön ja tunnelman, siis toisin sanoen käytetyn kielen ja sen luomien mielikuvien pitää olla sopusoinnussa siten että syntyy yhtenäinen kokonaisuus.
 
Yleisimmät teemat itselläni liittyvät yleensä verhotusti okkultismiin, kauhuromantiikkaan ja rockŽnŽrollin tradiotionaalisiin aihepiireihin. Esikuvia joita kopioisin ei ole, en luultavasti edes osaisi kopioida vaikka yrittäisin. Toisten mielipiteet sanoituksistani eivät yleensä merkitse minulle juuri mitään. Keskeinen ajatukseni jää yleensä aina tajuamatta. Olen siitä iloinen, koska silloin teksti on niin onnistuneesti verhottu, että sitä ei voi aukaista muut kuin todelliset "vihityt" ;)

Oikeastaan tekstiin tulee aina joku sanoma, sillä kirjoitan tunteen tai ajatuksen pohjalta, joskus myös tapahtuman. Liikkellepanevan ajatuksen jälkeen ei juuri tule ajateltua, mitä suoltaa. Samasta lähteestä se kuitenkin ammennetaan, eri asia on jatkaa vanhaa keskeneräistä tekstiä.
 
Se, miten muut tulkitsevat, ei kosketa minua. Mielipiteitä tulee kuunneltua sen verran, että tietää mistä ei pidetä ja mistä pidetään; joskus sitä voi ottaa opikseenkin.
 
En hae minkään esikuvan tyylistä tekstiä, mutta joskus tulee katsottua, että onpas ihan kuin...

Sanoma itsessään ei ole aina kovinkaan olennainen elementti. Pitää vain muistaa tehdä erottelu sanoman - siis julistuksen - ja merkityksen välillä. Sanoma voi olla loppujen lopuksi merkityksetön, mikä huomataan pitkällä tähtäimellä esim. poliittisessa musiikissa, jolle ajan hampaat ovat armottomat. Tietoinen sanoma voi olla pelkkä kupla.
 
Toisaalta merkitys voi olla olemassa täysin sanomasta riippumattomana, jälleen muistaen ettei 'sanoma' ole yhtäläinen sen kanssa, että on jotain sanottavaa. Alitajunnasta virtaava vuodatuskin on merkityssisällöltään mahdollisesti erittäin suurta, vaikka sen pintapuolinen koherenssi voikin olla oikeastaan olematonta - tässä vaan on veteen piirretty viiva sen suhteen, mikä on järjellistä ja mikä pelkkää sanahelinää. Kukin suhteuttakoon asian itse.
 
Mitä esikuviin tulee, joskus teen tyylipastisseja oppiakseni jotain uutta. Ja kyllähän nuo jotkut vaikuttimet paistavat läpi, se on melko lailla väistämätöntä.
 
Lisäys: on itselleni ehdottoman tärkeää, että ideani tulee kuulijalle/lukijalle läpi. Tämän takia edellytän tekstiltäni riittävän loogista etenemistä. Mitä muiden teksteihin tulee, olen taipuvainen pitämään niitä sanahelinänä mikäli tuo nykyrunoudelle niin tyypillinen poukkoilevasti assosioiva ajatuskulku on esillä liian vahvasti. Oikeastaan mielenkiinto menee helposti, kun ajatus lentää liian vapaana.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi?
 
Hankala kysymys. Enpä tiedä haluanko teksteilläni ja sanoituksillani varsinaisesti kertoa kenellekään mitään. Lähinnä puran paperille ajatuksia ja tuntojani, ja joskus siitä tulee sitten "jotain sanottavaa", joskus kauniita sanoja.
 
Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Joskus tulee toki aihe mieleen, "tuostapa kirjoitan biisin", mutta yleensä tajunnanvirrasta nostetaan ylös lause ja lähdetään siitä sitten eteenpäin.
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
En mieti ollenkaan mitä muut tekstistäni ajattelevat. Teen ne aina itselleni.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi?
 
no mulla ei kyllä ole mitään hirveetä julistusta noissa lyriikoissa, vaikka kyllä nisstä joku sanomaakin on uhonnut löytäneensä. hyvänkuulosilla sanoilla on hetkensä, mutta niillä ei voi ylittää muuta kuin sen matalimman aidan. yritän vältellä esikuvieni (t.wirtanen, h.salo, p.miljoona, j.leskinen) kirjoitustyyliä. olen mielestäni löytänyt oman tyylini. vaikka vähän hakuillaan välillä.
 
Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
yleensä kaikki lähtee jostain "tarinasta", jonka olen kuullut, lukenut, kokenut tj. ja sitten lähden tuumimaan että "entäpä jos sittenkin...". eli tavallaan muutan pohjan. kirjoitan usein jonkinlaisessa "hurmiossa" eli silloin kännykkä on kiinni, kitara vieressä, paljon paperia ja kyniä ja tekstiä syntyy vauhdilla (usein nopeemmin kun ehtii kirjoittaa). eli jonkunlaista ajatusvirtaa. rauhoittuessani(?) nypin sitten jyvät akanoista.
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
onhan mulla lauluja/tekstejä, joita en voi enempiä kehittää, kun on vähän liian arkoja itselle ja/tai muille. odotan, että haavat vähän umpeutuu. eli vähäsen mietin. lähinnä lähipiiriä, en niinkään "potentiaalista yleisöä". mutta kyllä sitä joskus miettii, että vitsi jos joku tuntemattomampikin saisi näistä jotain irti... :)

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi?
 
Joskus älykkäämpää, joskus vähemmän älykästä.Riippuu biisin luonteesta, ja tietenkin projektista mille sitä tekstiä tekee.Eri asia sitten että olenko onnistunut siinä.Tekstissä siis...
 
Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi?Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Ei oikeastaan tule ajateltua sitä merkitystä.Kyllähän se mikä itsestä lähtee on aina enemmän tai vähemmän henkilökohtaista.Joskus tullut myös tehtyä ihan tuota tajunnanvirta tavaraa,mutta yleensä se teksti on niin taidetta,että eihän sitä voi missään esittää julkaista :)
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
Kuulijaa ei tule mietittyä,mutta onhan sekin tärkeää minkälaista palautetta siitä omasta tekstistä saa.Itselleen sitä kirjoittaa, mutta onhan se mukavaa jos joku toinenkin tykkää...

Sanottavaa on liikaakin. Välillä olis paljon helpompaa, jos ei olis mitään sanottavaa, niinkuin jo vuodatin tuolla toisessa threadissä.

Kyllähän sitä sanomaa tulee suollettua. Luulenpa että mulla sanoittaminen lähtee tarpeesta saada asioita ihmisten kuuluville. Joskus se sanoma on tietenkin kätkettynä tarinoihin.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi?
 
Välillä mieleen tulee jokin hyvänkuuloinen lause ja lähden siitä työstämään lyriikkaa eteenpäin, mutta yleensä kirjoitan lyriikoita jostain tietystä aiheesta. Pyrin välttämään esikuvieni kaltaisia lyriikoita, mutta tottakai esikuvien lyriikoita kuunnellessa saa inspiraatioita.
 
Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Yleensä aloittaessani lyriikan kirjoittamista mietin mitä yritän tekstillä sanoa. Jossain vaiheessa sanoja vain tulee ja kun katson valmiita lyriikoita tuntuu että ne voisivat olla kenen tahansa muunkin kirjoittamia. Jotenkin paperille tulee alitajuisia ajatuksia joita ei sillä samalla hetkellä itsekkään tajua. Mutta myöhemmin lyriikat peilaavat sen hetken tunnelmaa.
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
Muiden mielipiteillä ei ole oikeastaan väliä, lyriikoiden kirjoittaminen on minulle jonkin asteista terapiaa. Tottakai on kuitenkin hienoa jos joku tulee sanomaan että lyriikkani koskettivat.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi? Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Tuntuu siltä, ettei oo mitään sanottavaa, ja sit tulee kirjoitettua just tota "hyvänkuuloista tekstiä". Mut sitten kun myöhemmin lukee sen tekstin, niin on et "viiiittu mitä paskaa". Varsinaisia esikuvia ei ole, mut luulen etten osais varmaan edes matkia ketään tunnettua lyyrikkoa.
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
On merkitystä, ja siksipä mulla on paljon sävellyksiä, johon en ole saanut kirjoitettua mielestäni tarpeeksi hyviä lyriikoita. Aika ongelmallinen tilanne.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi? Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
Kirjoitan kun on pakko, kun pää on liian täynnä. Joten kai ne on ajatuksia, mitä paperille tulee. Jos siellä on jotain yhtenevää jonku esikuvan kans, nii minkäs teet. Joskus on käyny niinki, et oon jonku tietyn ajatukseni lukenu esikuvani seuraavalta levyltä, eikä ajatus oo ollu mikään tyyliin "I love you baby", vaan joku juttu mikä on ollu mulle ajankohtanen. Sit se on ollu jolleki toiselleki, voihan näin käydä. Mut en mä usko, et mulla on yhteinen tajunta kenenkään kans, et edes voisin samalla lailla kirjottaa.
 
Joskus haluan sanoa jotain tiettyä ja sitte pitää miettiä, miten sen ilmaisisi niin, että joku muukin ymmärtäisi. On ikävää tulla ymmärretyksi täysin väärin. Tulkinnalle tietty pitää antaa tilaa. Vaan huonostihan siinä käy, jos kuulija ei ymmärrä esim. sarkasmia. Aargh...

Kyllä mulla aina joku idea on, mutta usein se on "vaan" joku tilanne, tunnelma tms. Ei siis välttämättä mikään sanoma-sanoma. Ja vaikka sellainenkin olis, usein kirjoitan kuitenkin jostain konkreettisesta tilanteesta, tapahtumista jne, joiden kautta se sanoma sitten tulee esiin. Joskus kaikki voi lähteä yhdestä tai muutamasta sanasta, niiden soinnista tai jostain muusta, mutta pelkästään se ei kanna kokonaiseksi sanoitukseksi. Ja kyllä minä ihan tietoisesti haluan jotain ilmaista - tai no ehkä en aina niin huipputietoisesti, mutta kuitenkin.
 
Kuulijoita mietin kyllä jonkin verran, mutta en niinkään siinä mielessä mitä he ajattelevat tms, vaan saavatko he tekstistä sen mitä haluan ja tarkoitan. En siis kirjoita pelkästään itselleni, vaikka käytännössä nykyään niin teenkin.

Häpeäkseni myönnän, että sanottava harvoin pääsee paperille asti. Biisin kirjoittaminen voi alkaakin ihan oikeasta ideasta, mutta riimien ja rytmien venkslaamisessa sanoma katoaa helposti ja tuloksena on usein hahhah-hauskaa sanaleikittelyä.
 
En ole vielä onnistunut tekemään yhtään kunnollista vakavaa sanoitusta, joka heijastelisi omia elämänarvojani tai ruotisi kummemmin yhteiskunnan ja ihmiselon epäkohtia. Aina kipuaa jänö housunkauluksesta sisään ja juttu muuttuu sarkastiseksi ja ironiseksi kikkailuksi.
 
Sanottavaa toki olisi. Paljonkin. Oppisipa vain sanansa asettamaan.
 
POST SCRIPTUM: Esikuvia en ole koskaan lähtenyt kumartamaan. Suuri Sanoittaja, Kynämiehistä Terävin, Korkeimman Oikeuden Tuomari Nurmio on sen verran nero ja perkele, ettei edes kehtaa lähteä apinoimaan. Jospa se oma homma vielä löytyisi tässä iltana jonain.

Onko sinulla tekstejä kirjoittaessasi mitään oikeaa sanottavaa vai kirjoitatko vain hyvänkuuloisia sanoja tai koitat saada samankaltaista tekstiä kuin esikuvasi?
 
Kyllä minulla on ajatuksia joita haluan tuoda julki. Muuten tuskin kirjottaisin.
Tekstini eivät perustu hyvänkuuloisiin sanoihin.
Esikuvia minulla oikeastaan ei ole, enempikin minuun on vaikuttanut erilaiset tyylilajit.
 
Kuinka pitkälle ajattelet tietoisesti mitä oikeastaan tarkoitat tekstilläsi? Vai onko tekstisi sisältö kenties vain alitajuista vuodatusta?
Ajattelen todella pitkään ja hartaasti nykyään aina tekstini tarkoitusta.Ennen ei ollut niin, en edes olisi välttämättä osannut.
Erittäin harvoin ajatukset joita kirjoitan paperille asti ovat alitajuista vuodatusta. Päässä toki soi koko ajan jotain julkaisukelvotonta alitajuista sontaa.
 
Entä kuinka paljon mietit kuulijoita joille tekstin esität? Onko sillä mitä "muut ajattelevat" tekstisi suhteen mitään merkitystä?
 
Kuulijoita, enempikin minun kohdalla lukijoita mietin vasta sitten kun tekstini on valmis ja olen siihen itse tyytyväinen. Sen jälkeen alkaa mietintä, että onko tämä toisen ihmisen kannalta ymmärrettävää, onko tässä koukkua, mihin voi jäädä kiinni jne.
Minulle sillä on merkitystä mitä muut ajattelevat. Haluaisin kumminkin joskus lukea tekstejäni ihan kovien kansien välistä. Toivottavasti se joskus tapahtuu.