Kitarat: soittaminen ›

Esimerkkinä kromaattinen -1-2-3-4- (etusormi, keskisormi, nimetön, pikkusormi). "Matalalta korkealle" soitettaessa on luontevaa, että muut sormet jäävät otelautaan kiinni, kun soitetaan korkeampi sävel (esim. etusormi ja keskisormi ovat otelaudassa kiinni, nimettömän sormittaessa kolmatta nauhaväliä).
 
Mutta,
 
kun soitetaan korkealta matalalle -4-3-2-1- ja ollaan siirtymässä kieleltä toiselle - Eli etusormi on soittanut juuri ensimmäisen nauhavälin sävelen ja ollaan siirtymässä esim. E-kieleltä H-kielelle; Lyödäkö tässä vaiheessa kaikki sormet otelautaan (H-kielelle) kiinni (sama -4-3-2-1- kuvio siis toistuu H-kielellä), vaiko ainoastaan pikkusormi.. Liikkeiden minimoimisen kannalta olisi järkevää "lyödä" kaikki sormet otelautaa vasten, mutta toisaalta se ei ole sormien hermotuksen kannalta luontevin vaihtoehto.
 
Haastattelemaltani viulistilta sain vastaukseksi vain epämääräistä muminaa jne (viulun otelauta on tosin kaareva, joten tilannekaan ei ole täysin verrannollinen). Yllätyksekseni sain kumminkin todeta, että viulunsoiton tekniikkakaan (ja sen opetus) ei olekaan niin ennaltamäärättyä ja fakkiintunutta, kuin voisi kuvitella.
 
Kysymys kuulukin: miten sinun sormesi toimivat/olet opettanut ne toimimaan ko tilanteessa?

...kun soitetaan korkealta matalalle -4-3-2-1- ja ollaan siirtymässä kieleltä toiselle - Eli etusormi on soittanut juuri ensimmäisen nauhavälin sävelen ja ollaan siirtymässä esim. E-kieleltä H-kielelle; Lyödäkö tässä vaiheessa kaikki sormet otelautaan (H-kielelle) kiinni (sama -4-3-2-1- kuvio siis toistuu H-kielellä), vaiko ainoastaan pikkusormi.. Liikkeiden minimoimisen kannalta olisi järkevää "lyödä" kaikki sormet otelautaa vasten, mutta toisaalta se ei ole sormien hermotuksen kannalta luontevin vaihtoehto.
 
...
Kysymys kuulukin: miten sinun sormesi toimivat/olet opettanut ne toimimaan ko tilanteessa?
 
Klasaritaustalla ja juuri tuossa nimenomaisessa tapauksessasi: Siinä vaiheessa kun etusormelta ollaan pikkaamassa ääntä viimeisenä E-kieleltä, on pikkurilli + nimetön + keskisormi "pakettina" jo ilmassa laskeutumassa H-kielelle. Etusormi tulee perässä.
 
EDIT: Selvennöksenä eli pikkurilli+nimetön+keskisormi laskeutuu H kielelle yhtenä pakettina.

No ei tod. kannata yrittää treenata sormia tuollaiseen epäluonnollisuuteen. Ideana on "järkevyyden" lisäksi se, että soitto kuulostaisi hyvälle. Järkeiltynähän tuossa käy niin ettei etusormen painama ääni voi soida loppuun, pikkusormen painaman äänen alkuun, asti, koska sen täytyy osua otelaudalle samaan aikaan pikkurillin kanssa. Soita rauhassa vaan, jätä se järkeily niihin hetkiin kun oikeasti homma ei muuten lähde toimimaan. Tsiigaa Petruccin soittoa - sormet heiluu ku nippu nakkeja Turun torilla ja ääniä tulee silti enemmän ja tarkemmin kuin kymmeneltä normaalilta ihmiseltä yhteensä.
 
EDIT: Tuo, mitä Ripa sanoo, on ihan totta munkin kohdalla, mutta mulla ainakin sormet painuvat alas vasta tarvittaessa, ne ovat vaan (etusormea siis lukuunottamatta) valmiudessa vaikka pikkurilli painaisikin jo äänen.

Olemme tehneet saman havainnon. Miehen soitossa on yhtä paljon tunnetta kuin matriisikirjoittimella tulostetussa rakkauskirjeessä. Soundikin on miellyttävyydessään samaa luokkaa Star LC-10:n kanssa. Osumatarkkuus on huippuluokkaa, omaperäisyys ei.
 
nää on taas näitä mielipidejuttuja, joihin minä en kyllä aio ottaa kantaa. off-topiccia muutenkin.
 
Mutta ei tuo sormien "valmiiksi asettelu" oikein vaikuta luonnolliselle. mutta tottakai ne nakit heiluu siinä lähistöllä, iskemään heti ku tarvii.

nää on taas näitä mielipidejuttuja, joihin minä en kyllä aio ottaa kantaa. off-topiccia muutenkin.
 
Mutta ei tuo sormien "valmiiksi asettelu" oikein vaikuta luonnolliselle. mutta tottakai ne nakit heiluu siinä lähistöllä, iskemään heti ku tarvii.
 
Klasaria kun tarpeeksi harjoittelee niin ne vaan *rupeaa menemään* noin, niitä ei asetella, ei soitossa ole aikaa asetella mitään.

Ku tarpeeks reenaa ni kyl se siitä

Klasarin sormiharjoituksissa nimenomaan pyritään minimaalisiin liikkeisiin että ei olisi mitään harakkahyppelyä. Katsopa joku klasarivideo joskus. Kyllä osaavat sähkissoittajat soittavat samalla periaattella.
 
Asian taustalla on ihan oikeata järkeä sillä jokaiseen soitettuun nuottiin liittyy kolme aikayksikköä: 1. "kytkentä aika" 2. "nuotin pito" 3. "irroitus". Kytkentä ja irroitusajat pitää saada minimoitua jotta nuotti voisi soida kunnolla ja tätä varten kaikkien liikkeiden pitää olla minimissään.

"Tarvittaessa" ja "lähistöllä" merkkaavat sitä, että sormet (etu, keski ja nimetön) eivät ole otelaudassa kiinni. Siinä on vissi ero. Tuo minkä Risto sanoi, halusinkin kuulla (lähestymistapa klassisessa musiikissa) - Silloin kun liikkeet halutaan _konkreettisesti_ minimoida, niin tuo on se tapa. Sähkökitaralla homma on enemmän "auki" - Rock-musiikissa sormia voi heilutella ihan "show-mielessäkin" - Mieleen tulee väistämättä esim. death-metal-musiikin kromaattiset riffit ja karrikoidut sormien liikkeet :)
 
Soveltaakseni nimimerkin Zepeteus vastausta aloittamassani "Soundin merkitys sinulle"-ketjussa (Kitarakamat-palstalla), voisinkin todeta että: On aika soittaa ja on aika miettiä/hioa tekniikkaa.
 
:^)

Vetää sillä tavalla kun tulee luonnostaan. Ihan turha ruveta väkisin vääntämään jotain muuta siihen.

Vetää silleen niinku parhaakseen näkee. Mutta alkuperäseen kysymykseen vastaten, ni mulla ne nakit heiluu aika vallattomasti.

kun soitetaan korkealta matalalle -4-3-2-1- ja ollaan siirtymässä kieleltä toiselle - Eli etusormi on soittanut juuri ensimmäisen nauhavälin sävelen ja ollaan siirtymässä esim. E-kieleltä H-kielelle; Lyödäkö tässä vaiheessa kaikki sormet otelautaan (H-kielelle) kiinni (sama -4-3-2-1- kuvio siis toistuu H-kielellä), vaiko ainoastaan pikkusormi.
 
Lähtöasetelma tuossa harjoitteessa on "takaisin päin" tultaessa, se että kaikki sormet ovat jo otelaudalla e-kielellä. Sitten vain järjestyksessä pikkurillistä alkaen siirrät sormet h-kielelle.

Kysymys kuulukin: miten sinun sormesi toimivat/olet opettanut ne toimimaan ko tilanteessa?
 
Soitan puolitoista sormea kerrallaan :) ts. kieleltä toiselle siirtyessäni pikkurillinuotin soidessa nimetön sormi iskeytyy nauhalle samaan aikaan kun pikkurilli valmistautuu nousemaan.
 
Improvisoidessa tämä on mielestäni paras keino: jos "taloudellisemmin" mietitään sormituksia liian pitkälle rajoittaa se myös soittomahdollisuuksia. Kompromissi on paikallaan.

Itsellä tuo menee ainakin ihan sormi kerrallaan.

Alaspäin soitan tuon kyseisen esimerkin (4321) niin, että nimetön pikkaa e-kieleltä neljännen välin, keskisormi kolmannen ja etusormi kaksi viimeistä.
Ja siitä sitten samalla kuviolla h-kielelle.
 
Ylöspäin (1234) järjestys on päinvastainen; nimetön ottaa ne 2 viimeistä nuottia.
 
Näin minä sen siis teen, mutta minä en osaakkaan soittaa ;)
 
Kuulostaa hyvältä? Enpä usko.
On nopeaa? Ei todellakaan ole, mutta en minä muutenkaan ole.

Olemme tehneet saman havainnon. Miehen soitossa on yhtä paljon tunnetta kuin matriisikirjoittimella tulostetussa rakkauskirjeessä. Soundikin on miellyttävyydessään samaa luokkaa Star LC-10:n kanssa. Osumatarkkuus on huippuluokkaa, omaperäisyys ei.
 
Jos matriisikirjoittimella tulostaa Shakespearen sonetin, eikö sanoman viesti ole ihan sama? Lisäksi todistettavasti jonkun mielestä Petruccin soitossa on tunnetta, monesta muusta en ole kuullut samaa. Tsekkaa uuden DT-kiekon arvostelu www.imperiumi.net -sivustolta.
Saundi on osaksi makuasia, mutta ei siinä Petruccin särösaundissa objektiivisesti arvioituna mitään vikaa ole. Säröä ei ole über-paljon, eq on aika tasapainoinen, efektejä ei ole älyttömästi, kaiken kaikkiaan aika rehellinen, puhdas särösaundi. On sillä vissiin enemmän faneja kuin sun saundilla;) Tosin olen valmis myöntämään että miehen cleaneista saundeista harvoin pidän itsekään.
Omaperäisyydestä sen verran, että millä mittarilla mitattuna Petruccin soitto ei ole omaperäistä? Kyllä mä ainakin tunnistan miehen soiton levyillä joita en ole ennen kuullut. Lisäksi se yhdistelee useita eri tyylin soittajia aika omaperäiseksi keitokseksi, kuuntelepa se uusi soololevy läpi, olin jopa hämmästynyt kuullessani sitä tuossa taannoin. Jopa fuusiosoitto kromaattisine johtosävelineen tuntuu olevan jollain tavalla hallussa. Tai jos et sitä arvosta, tsekkaa An Evening with Jordan Rudess and John Petrucci. Jos nuo pojat eivät ole kuunnelleet Coreaa ja DiMeolaa niin kuka sitten on?
Kerropa nyt että ketä sä arvostat? Lähinnä olen kuullut sun haukkuvan jokaista kitaristia jota muut kehuvat. Vai onko niin ettet edes uskalla tunnustaa mistä tykkäät, kun pelkäät että joku pääsisi todistamaan että tykkäämisen kohteet ovat huonoja? Säälittävää. Soisin että joukossa olisi säröllä soittavia ihmisiä, jotta vertailukelpoisuus olisi taattu. Grant Greeniä ja Petruccia on vaikea verrata objektiivisesti.

< juupaseipäs >
 
Olemme tehneet saman havainnon. Miehen soitossa on yhtä paljon tunnetta kuin matriisikirjoittimella tulostetussa rakkauskirjeessä. Soundikin on miellyttävyydessään samaa luokkaa Star LC-10:n kanssa. Osumatarkkuus on huippuluokkaa, omaperäisyys ei.
 
Tämäkö on totuus? Ei ole, tämä on:
 
Dream Theaterin Another Dayssä on yksi parhaista kitarasaundeista ja näteimmistä kitaramelodioista mitä löytyy. Jos joku on eri mieltä, hän on väärässä.
 
< /juupaseipäs >

"Tarvittaessa" ja "lähistöllä" merkkaavat sitä, että sormet (etu, keski ja nimetön) eivät ole otelaudassa kiinni. Siinä on vissi ero. Tuo minkä Risto sanoi, halusinkin kuulla (lähestymistapa klassisessa musiikissa) - Silloin kun liikkeet halutaan _konkreettisesti_ minimoida, niin tuo on se tapa. Sähkökitaralla homma on enemmän "auki" - Rock-musiikissa sormia voi heilutella ihan "show-mielessäkin" - Mieleen tulee väistämättä esim. death-metal-musiikin kromaattiset riffit ja karrikoidut sormien liikkeet :)
 
Soveltaakseni nimimerkin Zepeteus vastausta aloittamassani "Soundin merkitys sinulle"-ketjussa (Kitarakamat-palstalla), voisinkin todeta että: On aika soittaa ja on aika miettiä/hioa tekniikkaa.
 
:^)
 
Kysymys onkin siitä, että saisi lähestymistavan, joka toimii mahdollisimman monessa yhteydessä. Mitään käytännön hyötyä ei välttämättä ole siitä että sormet painaa jo valmiiksi otelautaan, koska jos soittaa em. kuvion niin että palaakin takaisin E-kielelle heti 4-sormella painetun äänen jälkeen, sormet ovat turhaan painettuina H-kielellä. Eli "minimoitu" liike onkin täysin tarpeetonta liikettä. Päinvastaisessa tilanteessa (1234) äänet ovat joka tapauksessa painettuina, ja niiden ylösnostaminen olisi sitä turhaa liikettä. Siksi niiden sormien kannattaa olla vaan niin lähellä ääniä että ne ovat tarvittaessa asemissa. Tsekkaa Vladimir Horowitzia tai Joshua Belliä. Äärimmäisen luonnollinen, ei mikään mekaaninen, tekniikka ja soitto on sen mukaista. Luonnollista, hallittua musiikkia (ei kannata musiikin suhteen kuunnella kuin niitä Horon 60-luvun jälkeen tehtyjä levytyksiä) ja jokainen ääni tulee niin kirkkaasti ulos ettei mitään järkeä.
Niin, klasaritausta on mullakin.

Kysymys onkin siitä, että saisi lähestymistavan, joka toimii mahdollisimman monessa yhteydessä. Mitään käytännön hyötyä ei välttämättä ole siitä että sormet painaa jo valmiiksi otelautaan, koska jos soittaa em. kuvion niin että palaakin takaisin E-kielelle heti 4-sormella painetun äänen jälkeen, sormet ovat turhaan painettuina H-kielellä. Eli "minimoitu" liike onkin täysin tarpeetonta liikettä.
 
Jotten tule väärinymmärretyksi, haluan vielä korostaa, että avausviestini tarkoitus ei ollut hakea määritelmää oikeasta tai väärästä tyylistä. Tarkoitus ei ollut myöskään (suoranaisesti) viitata nopeasti soittamiseen.
 
Aina voi todeta ylimalkaisesti, että "pitää soittaa niinkuin luontevalta tuntuu"... Muistatte varmaan vielä, kun olitte soittotaipaleen alkumetreillä ja mikään ei tuntunut luontevalta. Sormet piti "pakottaa" tekemään epäluontevilta tuntuvia liikeratoja. Ajan ja treenin myötä "pakkoliikkeet" kumminkin vähenivät ja soitto alkoikin tuntumaan luontevammalta.
 
Tietyn rajapyykin jälkeen saattaakin tulla tietynlainen sokeus omaa tekniikkaa kohtaan. Itse näkisinkin asian niin, että mitä pidemmälle tekniikkaa _haluaa_ viedä, sitä enemmän se on poikkeusten ja pienien yksityiskohtien hiomista. Esimerkkiisi sovellettuna aivot käskyttäisivät sormia tilannekohtaisesti ("kolmen sormen nippu"/vain pikkusormi). Näennäisen luonnottomasta tuleekin "sormien koulutuksen" myötä luontevaa.

Jotten tule väärinymmärretyksi, haluan vielä korostaa, että avausviestini tarkoitus ei ollut hakea määritelmää oikeasta tai väärästä tyylistä. Tarkoitus ei ollut myöskään (suoranaisesti) viitata nopeasti soittamiseen.
 
Aina voi todeta ylimalkaisesti, että "pitää soittaa niinkuin luontevalta tuntuu"... Muistatte varmaan vielä, kun olitte soittotaipaleen alkumetreillä ja mikään ei tuntunut luontevalta. Sormet piti "pakottaa" tekemään epäluontevilta tuntuvia liikeratoja. Ajan ja treenin myötä "pakkoliikkeet" kumminkin vähenivät ja soitto alkoikin tuntumaan luontevammalta.
 
Tietyn rajapyykin jälkeen saattaakin tulla tietynlainen sokeus omaa tekniikkaa kohtaan. Itse näkisinkin asian niin, että mitä pidemmälle tekniikkaa _haluaa_ viedä, sitä enemmän se on poikkeusten ja pienien yksityiskohtien hiomista. Esimerkkiisi sovellettuna aivot käskyttäisivät sormia tilannekohtaisesti ("kolmen sormen nippu"/vain pikkusormi). Näennäisen luonnottomasta tuleekin "sormien koulutuksen" myötä luontevaa.
 
Mulla ei ole käsitystä kokemuksestasi ja soittohistoriastasi, niin en voi oikein ottaa kantaa näkemyksiesi järkevyyteen oman soittosi tulosten pohjalta.
Olet periaatteessa ihan oikeassa siinä, mitä sanot, mutta kaikella on rajansa. Mitä enemmän miettii ja pohtii/tutkii, sitä suurempi riski on sille, että se oikea työnteko, soittaminen, jää liian vähälle. Tämäkään ei ole kuitenkaan ongelma, koska yleensä ne, jotka jaksavat miettiä, jaksavat myös treenata. Ongelma tulee siinä, että kun oikeasti tutkii ja pohtii tosi paljon, tajuaa hyvin nopeasti kuinka pienistä asioista soittamisessa on kysymys, niin hyvässä kuin pahassa. Hyvässä tarkoittaa sitä, että saattaa saada palaset hyvin kasaan, tulla hyväksi soittajaksi, pahassa taasen sitä, että sitä nopeasti myös tajuaa oman soittonsa haavoittuvuuden ja livenä ja bändissä soittaminen muuttuu käsittämättömän hankalaksi kun koko ajan vaan pohtii sitä että soitto voi hajota minä hetkenä hyvänsä. Oppii treenaamaan, mutta ei oikein soittamaan musiikkia, se on suuri ongelma.
Aivojen kapasiteetilla ja ajalla on myös rajansa. Jos jokaisen mahdollisen sormiyhdistelmän hioo kaikilla mahdollisilla variaatioilla, tulos on se, että on 50-vuotias ennen kuin pääsee soittamaan ensimmäistäkään kappaletta. Tämän takia kannattaa treenata mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja niihin ongelmiin keskittyen. Kahden kielen esimerkkiin
 
------1234-4321----
1234------------4321
 
sisältyy jo mainitsemamme esimerkit (myös se, jossa pikkurilli vain käväisee alemmalla kielellä). Treenaa siis tuon hyvään kuntoon, niin se sisältää monia variaatioita, jotka täytyy vain sisäistää, ei erikseen enää nyplätä kuntoon. Jos lähtee tutkimaan asioita, ne täytyy sitten tosissaan miettiä loppuun asti eikä tarttua johonkin ajatuskulkuun prosessin alun ja lopun välillä.