Keskustelua raskaammasta musiikista ›

HELLOWEEN
 
"The Legacy on uuden sukupolven Keeper Of The Seven Keys albumi, jolla kaikki Helloweenin parhaat puolet yhdistyvät teemansa vaatimaan rajattomuuteen ja sävellyksien monimuotoiseen laatuun."
 
Yli kahdenkymmenen vuoden aikana Helloween on kokenut paljon ja osoittanut monesti, kuinka äärimmäisistäkin ongelmista on mahdollista nousta yhä korkeammille tasoille, jos ei vain pelkää muutosten tuulia. Värikkään historiansa aikana Helloween on luonut toinen toistaan voimakkaampia klassikoita power-metallin siivittämänä ja vaikkei notkahduksilta ole vältytty, on Helloween kerta toisensa jälkeen tarttunut suurempiin haasteisiin ja osoittanut nousevansa parhaimmilleen juuri kunnianhimoisimmillaan. Nyt Helloween on ehkäpä kaikkein suurimman haasteensa edessä, sillä yhtye on päättänyt luoda kolmannen osan Keeper Of The Seven Keys saagaansa, jonka kaksi ensimmäistä osaa nousivat heti ilmestyttyään 80-luvulla rajoja rikkoviksi ja taivaita tavoitteleviksi suurteoksiksi. Mammuttimainen Keeper Of The Seven Keys - The Legacy jatkaa nyt vuonna 2005 siitä, mihin Helloween saagan edellisessä osassa jäi, jolloin kitaristi Michael Weikathin opastus oli paikallaan.
 
http://sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=85

AMORAL
 
"Decrowning on entistä kiteytyneempää Amoralia, jossa kaikki asiat ovat vielä paremmin kuin aiemmin rankkuudesta tinkimättä, sävellyksiemme muututtua yhä tiiviimmiksi, monipuolisemmiksi ja hallitummiksi."
 
Viime vuonna Suomen death-metallin tanner tärisi, kun helsinkiläinen Amoral julkaisi debyyttinsä Wound Creationsin ja sai nopeasti monet kiinnostumaan teknisestä death-metallistaan. Tuolloin Rage Achillesin kaatumisen uhriksi joutunut Amoral joutui pian debyyttinsä julkaisun jälkeen etsimään uutta levy-yhtiötä. Onneksi apu löytyi pian lähempää kuin saattoi arvatakaan, Spinefarm Recordsin tarjottua Amoralille sopimusta, jolloin yhtyeen taru saattoi jatkua ongelmitta. Aikaa ei kulunutkaan paljoa, kunnes Amoral oli itsevarman oloisesti valmiina uuden kappalemateriaalinsa kanssa äänityksiin Sound Supreme Studioilla Janne Saksan kanssa. Decrowning onkin vahva osoitus monipuolistuneen Amoralin voimasta, yhtyeen löydettyä tekniseen death-metalliinsa yhä uusia uria selvemmästä ytimekkyydestä ja jopa melodisuudesta, joista yhtyeen toinen kitaristi Silver Ots kertoo seuraavassa.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=86

CATHEDRAL
 
"Tärkein asia minkä opimme uutta albumia tehtäessä, oli antaa sävellysten syntyä ja kehittyä luonnollisesti juuri sellaisiksi, kuin olimme huikeimmissakin haaveissamme saattaneet toivoneet, vailla minkäänlaisia rajoja tai esteitä."
 
Isobritannialainen Cathedral on elävä osoitus siitä, miten musiikilliset mieltymykset voivat siirtyä ääripäästä toiseen ja kuviot musiikkimaailmassa muuttua hyvinkin nopeasti sen mukaisesti. Viitisentoista vuotta sitten Cathedralin perustanut Lee Dorrian sai tarpeekseen raivoamisesta ja vihasta Napalm Deathin riveissä, jolloin oli aika siirtyä grind-metallista raskaan musiikin toiseen ääripäähän, eli synkkään ja raskaaseen doom-metalliin. Tämä muutos olikin enemmän kuin ratkaiseva, sillä aina mahtavasta Forest Of Equilibriumina tunnetusta debyyttialbumistaan lähtien Cathedral on muovannut doom- ja stoner-metallisella tyylillään yhä monipuolisempaa musiikkia, löytäen jälleen todella rajoja rikkovia uusia uria tuoreella albumillaan The Garden of Unearthly Delights. Todella moniin vaikuttanutta musiikkia luotaessa olosuhteet eivät ole olleet aina kaikkein otollisimmat Cathedralille, mutta raskaan työn tuottaessa timanttista tulosta, yhtyeen vokalisti Lee Dorrianinkin sopii olla erittäin tyytyväinen.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=87

REQUIEM
 
"Requiem on ajan kanssa kasvanut tyyliltään sen verran laajaksi ja eri suunnista vaikutteita ottavaksi, että kutsuisin sitä power-metallin sijaan ennemmin musiikiksi, jossa kaikki on sallittua ja hulluus erittäin suotavaa."
 
Kotimainen Haapajärveltä metallimaailmaan ponnistava Requiem tulee palaamaan kolmannen albuminsa myötä kenties voimakkaammin kuin koskaan aiemmin, ainakin jos on luottaminen albumin laatuun ja yhtyeen suunnitelmiin tulevaisuuden suhteen. Kahdella ensimmäisellä albumillaan yllättävän pienen piirin yhtyeeksi jäänyt Requiem pyrkii nyt nostamaan itseään yhä laajempaan tietoisuuteen Requiem Foreverilla, jonka olisi tarkoitus viedä vuonna 1999 perustettua yhtyettä yhä kypsempiin suuntiin, The Arrivalin ja Mask Of Damnationin oltua monelle melodisesta metallista pitäneille mieleen, mutta yhtyeen tiedostettua niidenkin jälkeen omat puutteensa. Oliko kolmas albumi sitten se niin sanottu vaikea kolmas albumi ja tuleeko Requiem panostamaan tulevaisuuteensa yhä enemmän uuden albumin myötä. Vokalisti Jouni Nikula saapui kertomaan meille, mistä Requiemin uusi albumi koostuu, miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää ja mitä kaiken taustalla piileekään.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=88

Olisin ERITTÄIN kiitollinen jos voisit arvostella Carcassin kaksi ensimmäistä levyä, niin olisi koko tuotanto arvosteltu.
 
PS. Todella hyvä sivu, suosikeista löytyy ja käyn melkein joka päivä checkaamassa uudet arvostelut.

Olisin ERITTÄIN kiitollinen jos voisit arvostella Carcassin kaksi ensimmäistä levyä, niin olisi koko tuotanto arvosteltu.
 
Pistän listoille, kyllähän nuo sen verran hyvin tuntee, että voi niitä vaikka arvioidakin.

THE ETERNAL
 
"The Eternalin ydin piilee sen tunnelmallisuudessa ja monitasoisuudessa, joka ei rajoitu ainoastaan yhteen tyyliin, vaan on monipuolisuudessaan melkoisen rajatonta ja rikasta, eikä millään tavalla kahlittua tai mihinkään sitoutunutta."
 
Nykyaikana musiikkimaailmassa eivät päde enää läheskään samat etäisyydet, kuin oikean maailman kartalta saattaisi päätellä, minkä on saattanut viime vuosina huomata myös nykyisessä muodossaan muutaman vuoden ikään ehtinyt The Eternal, joka on ehtinyt vakuuttamaan monia jo kahdella ensimmäisellä albumillaan, vaikkei australialaisen yhtyeen olekaan kaikkein helpointa ponnistaa maailmalle. Onneksi Firebox Records ymmärsi kiinnittää tämän monimuotoisen tunnelmallista, melankolista ja melodista metallia soittavan The Eternalin, sillä jo muutama vuosi sitten ilmestynyt The Sombre Light Of Isolation oli hyvä ja ennen kaikkea lupaava albumi. Nyt The Eternal on liikkunut vankasti eteenpäin, uuden albumin Sleep Of Reasonin ollessa yhä edeltäjäänsäkin vankempi ja monipuolisempi kokonaisuus, mihin haastattelussa ollut Mark Kelson oli sävellystyössään tähdännytkin.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=89

PRIMAL FEAR
 
"Uudenlaiset eeppiset suuntaukset eivät olleet missään tapauksessa itseisarvo, vaan ennemminkin uudenlainen sävellyksiemme voimistaja, joka vaikutti kaikkeen aina tunnelmista yksityiskohtiin."
 
Kuusi albumia kahdeksan vuoden aikana ei ole huono saavutus Primal Fearilta, joka on liidellyt Saksasta maailmalle power/heavy-metallisen kotkansa selässä elinvuosiensa aikana todella ansiokkaasti. Jo edellisen albumin aikoihin Primal Fearin suunnalla arveltiin, että tulevaisuus saattaa viedä bändiä hieman uudenlaisiin suuntiin, sillä viiden albumin jälkeen yhtye itsekin tunsi sävellyksiensä kaipaavan joko uudistumista tai kasvamista, jotta yhtyeen tie olisi taattu tulevaisuudessakin. Nämä arvelut eivät jääneet todellakaan vain puheiksi, sillä juuri ilmestynyt Seven Seals esittelee monilla tavoilla massiivisemman Primal Fearin, jossa yhtyeen entiset parhaat puolet yhdistyvät uudenlaisiin orkestraalisempiin ja mittavampiin aineksiin. Tämä kaikki sujui vokalisti Ralf Scheepersin mukaan yllättävänkin helposti, yhtyeen työstettyä albumiaan uudessa seurassa ja uudenlaisen teeman ympäröimänä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=90

TYRANNY
 
"Hienoiset ja minimalistiset ambient vaikutteet antavat materiaalille mahdollisuuden olla paljon tunteikkaampaa ja mahtipontisempaa vaikuttamatta säälittävältä."
 
Monet ovat varmasti huomanneet, kuinka metallin genrestä riippumatta Suomessa hallitaan äärimmäinen synkkyys, epätoivoisuus ja maailmanlopun musiikiksi muuttaminen, kuten monet yhtyeet ovat osoittaneet hyvin eri tavoin. Yksi hieman uudemmista esimerkeistä tässä lajissa on kotimainen Tyranny, joka julkaisi viime vuoden alussa esikoisjulkaisunaan pitkähkön pienlevyn, jota seuraa nyt ensimmäinen varsinainen albumi nimeltään Tides Of Awakening. Apokalyptiseen tunnelmaan taipuisa äärimmäisen synkkä ja hypnoottinen metalli on Tyrannylle arkipäivää, yhtyeen voimakkaan ambientia ja doomahtavaa metallia yhdistelevien sävellyksien viedessä kuulijan jonnekin todella kauaksi. Vuosien varrella Tyranny on jäänyt hieman etäiseksi yhtyeeksi, joten eiköhän nyt ollut aika tarkastella hieman yhtyeen taustoja, johon jäsenet vastailivat yhdessä seuraavien aiheiden merkeissä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=92

THE BLACK LEAGUE
 
"A Place Called Badille oli tarkoitus tehdä todella likaista ja vittumaista raskasta rock´n´rollia törkeällä asenteella ja melkoisen rupinen rumilus siitä muotoutuikin."
 
Jos ylituotettu ja ylisoitettu nykyaikainen rock on liian kevyttä ja siistiä, on yhä edelleen tarjolla myös likaisempia vaihtoehtoja. 90-luvun lopulla perustettu ja sittemmin kovasti albumista toiseen jatkuvalla kehityksellä muuttunut The Black League yllätti nimittäin monet viime vuoden alussa julkaistulla albumillaan Man´s Ruin Revisited, jolla bändi esitteli rokkaavamman, törkyisemmän, riisutumman ja suoremman itsensä. Pian kolmannen albuminsa ja uuden aikakautensa jäljiltä The Black League saapui myös tilanteeseen, jossa kokoonpanon oli tiivistyttävä yhä selvemmin Helsinkiin, jolloin joidenkin jäsenien oli aika vaihtua ja musta liigan muuttua yhä tiiviimmäksi bändiksi. A Place Called Bad jatkaa varmoin askelin The Black Leaguen ankaraa taivalta, mistä meille saapui kertomaan vokalisti Taneli Jarva, jonka kanssa matkattiin myös hänen värikkääseen menneisyyteensä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=93

MARCO HIETALA
 
"Viimeinen puoli vuotta oli kyllä sen verran rankkaa aikaa, että siinä oli syytä kaikkien tukea toisiaan ja sen myötä onkin mukavaa päästä viimein irti siitä kaikesta, sekä tietenkin keskittyä lähitulevaisuudessa hieman rauhallisempiin kuvioihin."
 
Mikä yhdistää kotimaisen heavyn legendaa Tarotia, juuri kiertueilta palannutta Nightwishia, ensi vuonna uuden albuminsa julkaisevaa Amorphista ja vaikkapa joulukuussa kuultavia Raskasta joulua -keikkoja? Ainakin mies nimeltään Marco Hietala, joka on ehtinyt myös viime aikoina moneen paikkaan, ainakin jos on kuluneeseen vuoteen ja tuleviin tapahtumiin luottamista. Nightwish palasi juuri puolitoista vuotta kestäneeltä kiertueelta musertavissa merkeissä, mutta sen sijaan tulevaisuus tuo tullessaan Tarotin leirissä ainakin vanhojen albumien uudelleenjulkaisuja, minkä lisäksi on huhuttu myös kokonaan uudesta kokopitkästä albumista ja ehtipä Marco käydä kaikessa hiljaisuudessa myös tuottamassa vokalisointeja tulevalle Amorphis albumille. Näin ollen oli enemmän kuin tarpeellista ottaa yhteyttä Marco Hietalaan itseensä ja käydä hänen kanssaan läpi eri yhtyeiden viime aikojen tapahtumia, mutta kääntyipä katse myös kohti tulevaakin.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=94

Olisi hieno juttu,jos arvostelisit Autopsyn Severed Survivalin ja Mental Funeralin:)
 
Edit. Todella hyvät sivut muuten. Monta ostopäätöstä tehty Sonos Metallicosin arvostelujen ansiosta.

voitteko millään lisätä tuonne sivuille muita burzumin levyjen arvosteluja kun siellä ei ole mitään muita kuin tuo filosofem joka on todella hyvä. viiden tähden levy

voitteko millään lisätä tuonne sivuille muita burzumin levyjen arvosteluja kun siellä ei ole mitään muita kuin tuo filosofem joka on todella hyvä. viiden tähden levy
 
Onhan siellä toinenkin arvio. ;)
 
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1243
 
Muut tulevat kun tulevat, otan tämän toiveen huomioon, mutten lupaa mitään tarkkaa aikaa. Sama pätee muihin toiveisiin.

NOWEN
 
"En tule jättämään yhtään biisiä julkaisematta sen takia, että joku odottaisi Nowenilta jotain muuta, sillä emme tule koskaan jäämään minkään genren vangiksi."
 
Suomi on metallimusiikin kannalta vilkas maa, puhuttiinpa sitten yleisemmistä ilmiöistä tai maanalaisesta toiminnasta, joista molemmista on saatu viime aikoina jatkuvasti enemmän osoituksia. Lahti ei ole tullut näinä aikoina tunnetuksi varsinaisena metallin keskuksena samaan tapaan muutamien muiden kaupunkien tavoin, mutta jytisee siellä Keski-Suomessakin. 90-luvun lopulla perustettu Nowen ei nimittäin säästele kovia panoksia, mitä tulee death- ja thrash-metalliseen ulosantiin, joka sekoittaa näitä metallin lajeja sekä suoraviivaisesti että teknisesti. Lukuisien kokoonpanon muutoksien ja joidenkin julkaisujen kautta Nowen on edennyt vuoteen 2005, joka toi tullessaan uuden lyhytsoiton Where Hell Begins. Näin ollen on aika kysyä, mikä yhtyeen pääasiallista säveltäjää Mikko "Lappis" Lappalaista ottaa päähän niin kovasti, että tuloksena on sekasortoista metallia vanhojen aikojen hengessä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=95

Amorphiksen haastattelu olisi haluttu ja toivottu, ainakin sitten kun uusi levy tulee! Olisi kyllä kiva lukea asioita ja haastattelua ennen levyn tulemista ikään kuin alku paloiksi, mutta kyllä sen ymmärtää jos ei haastattelua tule ennen levyä. Onko aikomusta Amorphiksen tenttaukseen siis?

Amorphiksen haastattelu olisi haluttu ja toivottu, ainakin sitten kun uusi levy tulee! Olisi kyllä kiva lukea asioita ja haastattelua ennen levyn tulemista ikään kuin alku paloiksi, mutta kyllä sen ymmärtää jos ei haastattelua tule ennen levyä. Onko aikomusta Amorphiksen tenttaukseen siis?
 
Ehdottomasti, aiheestahan tuli jo turistua Marcon kanssa tuossa aiemmin, mutta kyllä itse Amorphiksen heppujakin tulee varmasti jututettua. Ensi vuoden puolelle menee melko varmasti, mutta koetan saada juttua aikaiseksi ennen levyn julkaisua tai viimeistään sen aikoihin. Ei tällaisen bändin sivuuttamista tarvitse pelätä.

Onhan siellä toinenkin arvio. ;)
 
http://www.sonosmetallicos.net/arvostelut.php?action=show&id=1243
 
Muut tulevat kun tulevat, otan tämän toiveen huomioon, mutten lupaa mitään tarkkaa aikaa. Sama pätee muihin toiveisiin.
 
kiitän kauniisti tästä. hyvä sivu teillä

U.D.O.
 
"Perinteisessä heavy-metallissa aina se riski, että sitä säveltäessään tulee samalla tehneeksi itselleen ja monille muille perinteisellä tavalla mieluisaa, mutta samalla joidenkin mielestä tavattomasti itseään toistavaa metallia."
 
Nykyaikana monilta nuorilta metallibändeiltä loppuvat panokset jo joitakin vuosia bändien perustamisen jälkeen, kun samaan aikaan lukuisat veteraanit pitävät yhä edelleen yllä samanlaista vauhtia, kuin vuosikymmeniä sitten bändiensä perustamisen aikoihin. Yksi tällaisista tapauksista liittyy vankasti saksalaiseen metalliin, sillä U.D.O. jatkaa yhä edelleen kymmenennellä albumillaan Mission No. X samoilla ankarilla heavy-metallin teillä, joille Udo Dirkschneider aikoinaan Acceptin matkassa lähti lukuisilla legendaarisilla albumeilla. U.D.O. on pitänyt yllä tiukkaa julkaisutahtia, eikä myöskään keikkailun vähenemistä ole tarvinnut pelätä, jopa Acceptin kierreltyä jonkin aikaa U.D.O.:n rinnalla. Kaikkein pahintahan on tietenkin se, kuinka molemmissa yhtyeissä vuosikymmeniä vaikuttanut legendaarinen vokalisti Udo Dirkschneider pitää luovuuden vimmaa yhä edelleen itsestään selvänä.
 
http://www.sonosmetallicos.net/haastattelut.php?id=96