Kitarat: kitarakamat ›

karhennat vaan sen pinnan 320:llä hiekkapaperilla
 
tarviiko tuohon nyt 320 hiekkapaperia, heh

En mä oo yhtään hermostunu
 
En mä nyt vaan saanu tosta sellasta kuvaa että tässä oltais maalaamassa jotain '54 stratoo. Ja Vintage soittimien arvo uudelleenmaalatessa laskee vaikka sen maalaisi itse jeesus.
Ja se on omaa tyhmyyttä jos ensimmäisiä maalauksiaan tekee arvosoittimeen.
 
Ite oon vieläkin sitä mieltä että spraylla voi saada tosi hyvää jälkee ja aion maalata myös jatkossa jos siltä tuntuu
 
ja tota lattialta tulevaa pölisemistä voi esim autotallissa vähentää sillä kun pistää hiukan kosteita sanomalehtiä lattialle

Ja Lue muuten vaimosi kanssa Melvyn Hiscockin Make your own electrick guitar niin ei varmaan tuollaset neuvot enää naurata
 
Hiscockin kirja ei oikeastaan ole mikään soitinrakentajien perusteos (mutta ei myöskään huono). Niin ja mestaritutkintoa varten joutuu lukemaan hieman enemmän kuin yhden 200 sivuisen kirjan.
 
Tuo kosteuden sitomisneuvo on hyvä ja asiallinen sitä kannattaa noudattaa.

Ja jos ite haluaisin TOSI hyvän maalipinnan, kävisin ostamassa alkosta kossupullon ja veisin sen johonkin automaalaamoon ja vaihtaisin kitaranmaalaukseen.
Siellä tosiaan ei paljon maksa kitaran maalaus
 
Ei aivan huono neuvo tuokaan, hyvät tilat ja vehkeet ja kokemus tasaisen maalipinnan tekemiseen ovat arvokkaita.
 
Mutta ei se pinta TOSI hyvä olisi, mutta kopiokitaraan välttävä. TOSI hyvää pintaa ei saa halvalla mistään niin monta kertaa sen joutuu käsin hiomaan ja kiillottamaan.
 
Varsinaiset Vintage-soittimet ovat täysn eri asia.
 
Itseasiassa halvoissa peleissä pilalle tuhrittu pinta alentaa arvoa eniten, koska niissä ulkonäkö myös ratkaisee eniten. Keskihintaisissa käytetyissä merkkisoittimissa pinnan kunto vaikuttaa hintaan yleensä vähiten, kelpo USA Strato voi olla vaikka siveltimellä maalattu, mutta jos se soi kunnolla se kelpaa kyllä jollekulle, mutta kopio Jacksonia on turha tarjota vaihdossa jos maalipinta on kuin kirkonkylän VPK:n liiterin seinästä.

ja ootkos muuten nähny miten sarjavalmisteiset kitarat maalataan esim fender? No, siinä on 50 kitaran runkoo telineessä ja ukko vetää ruiskulla kaikki kerralla. Ja arvaa vaan onko välihionnat tehty. tuskinpa
Ja arvaa vaan onko mun custom shop gibsonissa syväkiilto. No ei todellakaan.

ja ootkos muuten nähny miten sarjavalmisteiset kitarat maalataan esim fender? No, siinä on 50 kitaran runkoo telineessä ja ukko vetää ruiskulla kaikki kerralla. Ja arvaa vaan onko välihionnat tehty. tuskinpa
Ja arvaa vaan onko mun custom shop gibsonissa syväkiilto. No ei todellakaan.
 
No sinähän voit sitten korjata sen autotallissa spray-maalilla.

Miks pitäis korjata kun ei oo mitään vikaa?
 
Totuus on toi
luuletsä että mihkään massatuotanto kitaroihin tehään hirveet välihionnat ja kiillotukset. ja mun silmään kyllä silti kelpaa mainiosti

No sinähän voit sitten korjata sen autotallissa spray-maalilla.
 
Jätkää muuten alko vituttaan kun tajusit että ei niitä kitaroita sun vaimos erikoismaalaus artesaanitutkinnolla maalata. kato sillon kun tehään rahaa niin aika on rahaa ja sillon ei paljon tommoselle pilkkuilulle oo aikaa.
ja kannattaa muuten tehä ranskalainen kiillotus niin varmasti miellyttää kossun vaimonkin silmää

Ja kyllä himassa pystyy sähkökitaran alusta loppuun värkkään muutenkin. Ei siihenkään tarvi välttämättä kaikkia hienoimpia vehkeitä vaikka moni soitinrakentaja voiskin nauraa paskasesti.
 
Ja ei kaikkeen mihkä ryhtyy tarvi ammattitutkintoa
 
Ja tuskinpa oot itekkään kitaras optimaalisissa olosuhteissa duunannu

Ja hatapille vielä että kyllä näillä eväin pystyy kitaran maalaamaan vaikka kuka mitä sanois. Tosiaan oon nähny monta kuvaa missä fenderillä maalataan joku 50 kitaran runkoa kerralla telineessä ilman mitään välihiontoja.
ja automaalilla ne on vedetty. Eikös silti oo aika hyvä lopputulos? esim. fenderin hot rod precision bassia ei ole lakattu. siinä on pelkkä maali. eikä myöskään kiillotettu silleen miten kossun mielestä pitäis. Ja tosiaan mun gibsonin custom shop kitarassa on huonompi maalipinta kuin monessa fenderissä. Eikä ole maanantaikappale, Kaikissa niissä samanlailla.
 
Jos et itse viitti maalata sitä niin automaalaamossa saa kyllä tosi halvalla paremman maalipinnan siihen kuin esim liukuhihnalta tulleissa fendereissä on. Ja sekö ei muka riitä?

Ja siinä on maalipinta mikä on massatuotannolla tehty
eikä oo paljon välihionnoista sun muusta välitetty.
 
Onko Susi?
 
http://www.fender.com/new_repositor … ender_guitars/images/0117420_xl.jpg
 
Ja tommosen muuten saa sitten sprayllakin

Findilla löysin
 
Poppamies kirjoitti näin:
 
Ehdottomasti parasta maalia on tavallinen automaali. Automaalissa on normaalisti kovetinta joka osaltaan nopeuttaa maalin kuivumista. Jos itselläsi ei ole ruiskulla maalaamiseen mahdollisuutta (esim. koululla), niin aina voi yrittää kiikuttaa bodyn jollekin automaalarille. Ei pitäisi olla mahdottoman iso tehtävä jos pohjatyö on tehty valmiiksi.
Jos ei ruiskumaalaus syystä tai toisesta onnistu niin seuraava vaihtoehto on automaali spraypurkissa. Esim. Motip merkkinen, autotarvikeliikkeistä saatava spraymaali, on erinomaisesti tarkoitukseen sopivaa. Maksaa ehkä 10 € / purkki, ja sitä saa mahdottoman monta eri sävyä. Näissä tarvike maaleissahan ei ole kovetinta, joten kuivumisen suhteen pitää olla jonkunverran kärsivällisempi. Maalia menee useampi purkki 2-3 purkkia.

Mulla on hyvä tuuri. Rakennan stratoa ja kummilla on autokorjaamo ja maalaamo. Kannattaisko tuo viedä sinne lakattavaksi? Ajattelin että laittaisin jotain petsiä ensin pohjalle vähän antamaan väriä ja sitten lakkaa pintaan.

Siellä ainakin varmasti osataan maalata.
Sinne veisin

Esim. dick dalen skitan on automaalilla automaalarikaveri maalannut. Ja tosi monet muut kitarat on maalautettu automaalaamossa

Pystytkö PyGmi pistään kuvia näkösälle sun maalauksesta? Kiinnostaisi muakin.

En pysty. sori
ei ole kameraa eikä digitaalikameraa
ja sossukin tiputti 40%:lla toimeentuloa joten ei ole rahaakaan. Mutta usko pois hieno siitä tuli. Kiiltävän pinnan sain. ekaks kittasin ja sitten maalasin

Jätkää muuten alko vituttaan kun tajusit että ei niitä kitaroita sun vaimos erikoismaalaus artesaanitutkinnolla maalata. kato sillon kun tehään rahaa niin aika on rahaa ja sillon ei paljon tommoselle pilkkuilulle oo aikaa.
 
Tehtaissa tehdään työtä niinkuin tehtaissa tavataan tehdä, maalaamoissa paineet ovat hyviä, suuttimet oikeita, maalaamot ja niiden ilmastointi nimenomaan tätä työtä varten suunniteltuja ja niissä työtä tekevät ihmiset jotka tekevät samaa työtä jokapäivä ja ovat siihen harjaantuneita.
 
Ennekaikkea maalit ja menetelmät ovat testattuja ja kunnolla dokumentoituja.
 
Ja kyllä niitä hiotaan maalikerrosten välillä se tehdään kuitenkin koneellisesti.
 
Käsityö on aina täysin erilaista kuin sarjatyö eikä niitä voi suoraann verrata, kyllä käsityönäkin pinnoitettuja kitaroita saa.
 
Pystyn kyllä kuvittelemaan millainen työ on Pygmin mielestä aivan kelvollista ja kitaroita ammattikseen korjaavat osaavat kertoa aiheesta monia tarinoita.
 
Tehkää miten teette kunhan ette pilaa arvokitaroita.

Vaimoni on erikoismaalari-artesaani ja konservaattorimestari, jonka ex-mies oli kitaranrakentaja ja rouva meinasi tikahtua nauruun luettuaan näitä ohjeita.
 
Jos kitarasi on täysin tai melko arvoton voit yritää spray-maaleilla, mutta oikeasti kitaroiden maalaamiseen tarvitsee korkeapaineruiskun, lisäksi tarvitset riittävän suuren pölyttömän sisätilan ja et muuten usko kuinka paljon isän autotallissa on pölyä ennekuin yrität maalata kitaraa siellä.
 
ööö, tota, eiks KORKEAPAINE-ruiskussa ole vähintään kymmenien kilojen paine = jos kitaran bodia maalaat, menee maali puun läpi että hujahtaa.
Normaalisti ruiskuissa on max muutaman kilon paine.
Näin mulle kerto ex vaimon tyttöystävn kummin kaima, joka on joskus nähnyt maaliruiskun rautakaupan hyllyssä:))
 
Mitenkäs ne ennen muinoin sai kiiltävät maalipinnat, kun ruiskuista ei oltu kuultukaan?
 
Kyllä spraylläkin saa erittäin hyvän pinnan, mutta se tosiaan vaatii harjoittelua, samoin saa pensselillä.
 
Ja faijan autotallikin käy erittäin hyvin, siellä ei sitten saa käyskennellä ovet selällään, ja kannattaa kostuttaa lattiat aina ennen maalausta.
 
Tahdon vain sanoa, että hyvään tulokseen pääsee montaa eri tietä, jotkut ovat pitkiä ja kivisiä, jotkut helppoja/helpompia. Aina kun ei ole mahdollista ostaa/saada niitä "viimosen" päälle työkaluja ja tiloja.
 
Monesti harrastelijan laatu on huomattavasti parempaa kuin "ammattimiehen" työn jälki, vaikka työolosuhteet ja työkalut eivät välttämättä huippua olekkaan.
 
Asenne, asenne, se ratkaisee paljon.
 
Jyrki