Rock, pop, alternative ›

Tuo varmaan riippuu mitä tyyliä kuuntelee, ja siitä kuinka pinnalla ne vaikutteet on, kuinka syvälle tonkii. En kyllä Pattonia - kova ukko vaikka minusta onkin - nostaisi Beatlesiä ylemmäs nykyskeneen vaikuttajina, en ikinä.
 
Mutta loppujen lopuksi ei ole kúin kaksi genreä; pop ja rock.
-Ainakaan jos aatteellisesti ajattelee.

No mä löysin mun maalta osto ja myynti liikkeestä Beatles-vinyylilevyn.Makso 20 e.Siinä tuli mukana 2 nuottikirjaa.Toinen kuulu vinyyliin toinen oli The Beatles Oldies.Mä en muista sen vinyylin nimeä mutta ne kaikki biisit oli LIVEJÄ!!!Sieltä osto ja myynti liikkeestä löyty myös monia muita klassikoita esim.Queen Live Magic jonka ostin.Tosi hyviä biisejä yhtä kaikki.Kannattaa tsekata pienistä ''kylistä'' esim.Ilomantsista osto-ja myynti liikkeet.Niistä löytyy yleensä kaikenlaista siistiä vinyyliä.Klassikoita yhtä kaikki.

Kerropa meille kaikille rehellisesti miten paljon olet the Beatlesia kuunnellut tai aiheeseen ylipäätään tutustunut.
 
Se oli se muut onnettomat retkut- osio.
 
En tiedä miten sinä määrittelet onnettoman retkun, mutta mainittakoon että yhtyeestä pidettiin kaikissa mahdollisissa yhteiskuntaluokissa. Muun muassa prinsessa Margaret tunnustautui faniksi.
 
Tuskin kovinkaan moni. Huiomautan etten erikoisemmin välitä ko. Pattonin musiikista, mutta henkilökohtaisesti koen hänen vaikutuksensa voimakkaampana ja aktiivisempana, ennen kaikkea aktiivisempana nykly hetken musiikkiskenessä.
 
Painottaisin tuossa kirjoituksessasi sanoja "henkilökohtaisesti koen". Pattonin vaikutus saattaa nykyään kuulua tietyissä genreissä kovinkin voimakkaana, mutta on monessa suhteessa liioiteltua väittää että tämä olisi populaarimusiikin historian kannalta yhtä merkittävä hahmo kuin The Beatles yhtyeenä oli (Elviksen osalta tämän väitteen sulattaisin, en juuri muiden). Tarina jatkuu alempana.
 
Mietitään siis hieman nyky musiikkia. Led Zeppelinin eka levy tuli -69. Pink Floydin -67. Samoin king crimsonin. entä rolling stonesien? -64. Beatlesin ensimmäinen eli 62 tai 63. Alkaahan tuossa olla jo jonkin verran toki aikaeroa.
 
Niin, aikaeroahan tuossa toki on muutaman vuoden verran. En vain ymmärrä mikä on kirjoituksesi pontti, The Beatlesin ensimmäisen pitkäsoiton (1963) vertaaminen noihin muihin?
 
Populaarimusiikin kenttä muuttui rajusti vuosien 1962-1972 aikana. The Beatles oli edelläkävijänä muuttamassa tuota kenttää monella eri tavalla, yhtye kun ei jäänyt makaamaan tuleen vaan pyrki kehittämään musiikillista ilmaisuaan. Pink Floydin psykedeelinen debyyttilevy kuulostaa luonnollisesti kehittyneemmältä kuin "Love Me Do", mutta näiden kahden vertaamisessa toisiinsa ei ole mitään järkeä: parempi vertailukohta olisi vaikkapa samana vuonna ilmestynyt "Sgt. Pepper".
 
King Crimsonin ensimmäinen levy julkaistiin sitä paitsi 1969, ei 1967.
 
Mutta nykymuusikolle tunnusomaista on kuunnella ns. "taiteellista" musiikkia. Floydit sun muut kumppanit mitä luultavimmin ovat paljon keskeisemmässä roolissa nykymusiikin juuria ajatellen.
 
The Beatlesilta tiedostetusti tai tiedostamatta omaksutut vaikutteet soivat käsittämättömän monien nyky-yhtyeiden musiikissa. Väitteesi on muutenkin mielenkiintoinen kaikessa epämääräisyydessään. Millä perusteella nykymuusikoille on tunnusomaista kuunnella "taiteellista musiikkia"? Ketä tarkoitat nykymuusikoilla? Mitä ylipäätään on "taiteellinen musiikki"?
 
Jos oma maailma - en tarkoita nyt sinua - pyörii yksinomaan vaikkapa black metallin tai progen ympärillä, on epäilemättä helppoa väittää ettei The Beatlesilla ollut sanottavammin vaikutusta nykymusiikkiin. Mike Pattonkin (käytetään nyt häntä esimerkkinä) on epäilemättä profeetta omalla maallaan, mutta käsittääkseni tässä ollaan etsitty hieman laajempaa näkökulmaa.
 
Kaiken lisäksi on syytä muistaa, ettei yhtyeen merkitys rajoitu ainoastaan musiikkiin itsessään, vaan nuorisokulttuuriin (ajattelutapa, pukeutuminen jne.) yleisemminkin.
 
Väittäisin että erittäin Karrikoiden voitaisiin ötököistä sanoa, että he vain soittivat bluesia duurissa (ennen psykedeelejä.).
-Ja onnistuivat ihan v*tun hyvin siinä.
 
The Beatlesin musiikillista merkitystä ajatellessa ei ole mitään syytä rajoittua yksinomaan noihin ensimmäisiin "bluesia duurissa"- vuosiin, vaikka nekin muuttivat populaarimusiikin kenttää omalla tavallaan.
 
Kyse on vaan siitä että koen yleisten mielipiteiden olevan raskaasti perustelua vailla.
 
Kyseenalaistaminen ja perustelujen vaatiminen on monesti tarpeen, mutta toisaalta et ole itsekään esittänyt kovinkaan hyviä perusteluja mielipiteittesi tueksi. Olet myös todennut ettet tunne ylipäätään The Beatlesia kovinkaan hyvin, ja virheellisiäkin osa noista kommenteistasi on ollut.

Tuommoinen suoraselkäinen aliarviointi olisi loukkaavaa ellet netin anonymiteetin ansiosta olisi uskaltanut ilmoitta sitä noinkin suoraan "vasten kasvoja."
 
Loukkaannu vain ihan rauhassa, jos se samalla pakottaisi sut kehittelemään yhden oman ajatuksen.
 
Mä muuten liikun omalla nimellä ja tälläkin palstalla on varmaan joitain hahmoja, jotka osaavat yhdistää nimen ja naaman.

"Kyse on vaan siitä että koen yleisten mielipiteiden olevan raskaasti perustelua vailla."
 
Perustelusi ovat lähinnä omia mielipiteitäsi ja "faktat" joita kerrot Beatleseista sisältävät paljon asiavirheitä.

Meillä on kaikki muut lukuunottamatta joitakin best ofeja, livejä + se missä on "help" biisi, sit meil o peräti 3 noista vinyyleinä(Abby Road, Joku best of ja The beatles at the hollywood bowl) ja arvatkaas mitä? Nyt 15 täyttävän tyypin eka bändi jota rupesi fiilistelemään oli kuin olikin beatles ja eka keikka mitä kävin kattomassa oli Ringo Starr jäähalilla n.5 vuotta sitten!(vaikka siitä on jo aikaa ja metallica vienyt lempibändin paikan, nii tykkään siitä vieläkin)ja juu Rubber Soul on pakko-ostos, sit voisit kans hankkia Saw her standing theren ja with the beatlesin näin alkuun.

Kerropa meille kaikille rehellisesti miten paljon olet the Beatlesia kuunnellut tai aiheeseen ylipäätään tutustunut.
 
No, äitini lempiyhteitähän se on eli nuorempana sitä kyllä tuli kuunneltua enemmänkin.
Ei freudilaisia assosiaatioita, jooko?
Musiikkia 15 vuotta harrastaneena (joillekin sekin on vielä paljon, minulle ainakin. Ei tosin tarpeeksi) sitä tuli siis kuunneltua hyvinkin analyyttisesti. Kappaleita tunnen kuitenkin nimeltä melko huonosti.
Parhaiten mieleen on jäänyt nämä kunnon kuosauslevyt, joissa jo vähän kokeiltiinkin jo jotain. Mutta teh essential beatles kappaleet lähinnä etovat.
 
En tiedä miten sinä määrittelet onnettoman retkun, mutta mainittakoon että yhtyeestä pidettiin kaikissa mahdollisissa yhteiskuntaluokissa. Muun muassa prinsessa Margaret tunnustautui faniksi.
 
Kaikki muut kuin v*tun puunhalaajat. ;-)
 

 
Painottaisin tuossa kirjoituksessasi sanoja "henkilökohtaisesti koen". Pattonin vaikutus saattaa nykyään kuulua tietyissä genreissä kovinkin voimakkaana, mutta on monessa suhteessa liioiteltua väittää että tämä olisi populaarimusiikin historian kannalta yhtä merkittävä hahmo kuin The Beatles yhtyeenä oli (Elviksen osalta tämän väitteen sulattaisin, en juuri muiden). Tarina jatkuu alempana.
 
Siinä se onkin. tämä keskustelu on kilpajuoksua tuulen kanssa; Minun kirjoituksiani voidaan panna halvalla sillä perusteella että käytän aina neutraalia "mielestäni" -muotoa, mutta muilta moista käyttäytymistä ei heru. Aivan kuin kyseessä ei olisi teidän mielipiteenne, vaan Ainoa Oikea Fakta. Jossa ei neuvotteluvaraa ole. Sen takia käynkin näitä ikuisia väittelyitä, jotta saataisiin sitä keskustelua aiheesta.
 
Niin, aikaeroahan tuossa toki on muutaman vuoden verran. En vain ymmärrä mikä on kirjoituksesi pontti, The Beatlesin ensimmäisen pitkäsoiton (1963) vertaaminen noihin muihin?
 
Tarkoitan sitä, että näiden em. proge tms. bändien vaikutus mielestäni enemmän kuuluu nykymusiikissa kuin beatles.
Ja ajankohdan ollessa suhtkoht sama ekojen levyjen ilmestymisen suhteen, on vaikea uskoa ko. bändien ottaneen kovin konkreettisia vaikutuksia kolleegoistaan ötököistä. Toki mahdollista, mutta sanoivat ko. artistit itse mitä tahansa, niin konkreettisuuden asettaisin siitä huolimatta kyseenalaiseksi.
 
Populaarimusiikin kenttä muuttui rajusti vuosien 1962-1972 aikana. The Beatles oli edelläkävijänä muuttamassa tuota kenttää monella eri tavalla, yhtye kun ei jäänyt makaamaan tuleen vaan pyrki kehittämään musiikillista ilmaisuaan. Pink Floydin psykedeelinen debyyttilevy kuulostaa luonnollisesti kehittyneemmältä kuin "Love Me Do", mutta näiden kahden vertaamisessa toisiinsa ei ole mitään järkeä: parempi vertailukohta olisi vaikkapa samana vuonna ilmestynyt "Sgt. Pepper".
 
Aivan. Ja kuinkahan paljon Beatles imi vaikutteita näiltä yhtyeiltä?
 
King Crimsonin ensimmäinen levy julkaistiin sitä paitsi 1969, ei 1967.
 
Oho. Räikeä asiavirhe.
Sorry.
 
The Beatlesilta tiedostetusti tai tiedostamatta omaksutut vaikutteet soivat käsittämättömän monien nyky-yhtyeiden musiikissa. Väitteesi on muutenkin mielenkiintoinen kaikessa epämääräisyydessään. Millä perusteella nykymuusikoille on tunnusomaista kuunnella "taiteellista musiikkia"? Ketä tarkoitat nykymuusikoilla? Mitä ylipäätään on "taiteellinen musiikki"?
 
Viittaan puhtaasti elitistiseen pyrkimykseen tuoda musiikin syvempi olemus esiin kuunnellussa musiikissa.
Kysyt miltei keneltä tahansa MTV-generaation edustajalta sanotaan Hidria Spacefolkista tai, hmm Ozric Tentaclesista, ja saat tyhjän katseen vastaukseksi. Tai ravi shankar. Tai Mahavishnu. Tai arcturus. Tai John Zorn.
Muusikolle nämä ovat abc- matskua samoin kuin kriitikoille ja skeneiljöille.
Toisin Žkuin em. britney spears wanna be-porukoille.
Aikaisemmin määrittelin kaiken musiikin olevan Poppia tai Rokkia, jos ei muuten niin asenteeltaan.
 
Väittäisin nimeomaan Beatlesin vaikuttaneen Musiikin tosi ammattilaisiin, eli huipputuottajiin kuten Max Martin tms. Jotka suoltavat siis listapoppia.
Mutta ns. Rokhenkisempään porukkaan uskon Crimsonin, Floydin ja kumppaneiden vaikuttaneen enemmän.

 
Jos oma maailma - en tarkoita nyt sinua - pyörii yksinomaan vaikkapa black metallin tai progen ympärillä, on epäilemättä helppoa väittää ettei The Beatlesilla ollut sanottavammin vaikutusta nykymusiikkiin. Mike Pattonkin (käytetään nyt häntä esimerkkinä) on epäilemättä profeetta omalla maallaan, mutta käsittääkseni tässä ollaan etsitty hieman laajempaa näkökulmaa.
 
Kts. yllä. Kuuntele Pattonin tai Josh Hommen KOKO tuotantoa, ei siis pelkästään QOTSAa tai Faith no morea.
Esim Mr Bunglea tai desert sessionsia. V'ttu jätkäthän on neroja!
Tasan varmasti asiansa osaavaan muusikkoon vaikuttavat ko. pumput enemmän kuin Beatles.
 
Kaiken lisäksi on syytä muistaa, ettei yhtyeen merkitys rajoitu ainoastaan musiikkiin itsessään, vaan nuorisokulttuuriin (ajattelutapa, pukeutuminen jne.) yleisemminkin.
 
Ja nuorisokulttuurinhan vaikuttaa musiikkia enemmän imago ja bändistä syntyvä mielikuva. Etenkin populaarimmassa päässä. (Ns. varusmiehen "kyrpä otsassa"- diagrammi...)
Ai niin mutta imagohan ei saanut vaikuttaa musiikkiin...
 

 
The Beatlesin musiikillista merkitystä ajatellessa ei ole mitään syytä rajoittua yksinomaan noihin ensimmäisiin "bluesia duurissa"- vuosiin, vaikka nekin muuttivat populaarimusiikin kenttää omalla tavallaan.
 

 
No toi nyt taas on ihan asiattoman totta.
 
Kyseenalaistaminen ja perustelujen vaatiminen on monesti tarpeen, mutta toisaalta et ole itsekään esittänyt kovinkaan hyviä perusteluja mielipiteittesi tueksi. Olet myös todennut ettet tunne ylipäätään The Beatlesia kovinkaan hyvin, ja virheellisiäkin osa noista kommenteistasi on ollut.
 
Joo asiavirheitä asiavirheitä, myönnän. tässähän niitä onkin muiden toimesta korjailtukin...
Mutta tarjoamanne informaatio itsessään ei ole kovin paljoa uutta tarjonnut, joten sitä on vaikeampi käsitellä analyyttisesti. Ei jaksa samaa huttua tuhannetta kertaa ottaa niin vakavasti.

Luonnollisesti. Mike Pattonin levyt kuulostaisivat todennäköisesti yhtä "huonoilta" mikäli ne olisi tehty 1960-luvulla ja samanlaisilla vehkeillä. George Martinin ja Geoff Emerickin ohjaama The Beatles pystyi hyödyntämään alkeellista tekniikkaa aikaansa edellä olevalla tavalla. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka moni nykyartisti saisi vastaavilla välineillä aikaiseksi kuuntelukelpoisia levyjä.
 
Aivan. George Martininin ansiosta, kun hän alkoi tuottamaan The Beatlesiä, hankittiin EMI:n studioille Abbey Roadille ensimmäiset neliraitanauhurit. Se oli 60 -luvulla jo huima edistysaskel.

Minun kirjoituksiani voidaan panna halvalla sillä perusteella että käytän aina neutraalia "mielestäni" -muotoa, mutta muilta moista käyttäytymistä ei heru.
 
Paitsi tuossa alla, jossa toteat Mr. Bunglen vaikuttaneen "tasan varmasti enemmän asiansa osaaviin muusikkoihin kuin the Beatles".
 
Aivan kuin kyseessä ei olisi teidän mielipiteenne, vaan Ainoa Oikea Fakta. Jossa ei neuvotteluvaraa ole. Sen takia käynkin näitä ikuisia väittelyitä, jotta saataisiin sitä keskustelua aiheesta.
 
Ei se ole mikään kiveen hakattu fakta ja on hyvä että kyseenalaistat sitä. Et vaan ole mielestäni esittänyt vielä yhtään sellaista hyvin perusteltua väittämää, jonka perusteella lähtisin kyseenalaistamaan mielipidettäni the Beatlesin merkittävyydestä.
 
Tarkoitan sitä, että näiden em. proge tms. bändien vaikutus mielestäni enemmän kuuluu nykymusiikissa kuin beatles.
 
Perustelepa tuo väitteesi. Tarkemmin määrittelemättä jättämäsi nykymusiikki on muuten paljon muutakin kuin mikepattoneita, progea ja "alternatiivista metallia".
 
Ja ajankohdan ollessa suhtkoht sama ekojen levyjen ilmestymisen suhteen, on vaikea uskoa ko. bändien ottaneen kovin konkreettisia vaikutuksia kolleegoistaan ötököistä.
 
Et tosiaan taida olla kovin hyvin perillä siitä mitä 1960-luvulla tapahtui? The Rolling Stones on hyvä esimerkki moppitukkien konkreettisesta vaikutuksesta aikakautensa musiikkiin. Jagger ja kumppanit saivat uralleen potkua levytettyään Lennonin & McCartneyn "I Wanna Be Your Manin", kokeilivat jousitaustoja "Yesterdayn" ilmestymisen jälkeen, toivat eksoottiset soittimet mukaan George Harrisonin sitar-kokeilujen myötä, noudattelivat pitkälti "Sgt. Pepperin" teemoja hieman myöhemmin julkaistulla "Their Satanic Majesties Requestilla"... Monia muitakin esimerkkitapauksia löytyy.
 
Tietenkin 60-luvulta löytyi monia muitakin omia polkujaan kulkeneita ja rajoja rikkoneita visionäärejä (vaikkapa Zappa ja Dylan), mutta se ei vähennä the Beatlesin merkitystä.
 
Toki mahdollista, mutta sanoivat ko. artistit itse mitä tahansa, niin konkreettisuuden asettaisin siitä huolimatta kyseenalaiseksi
 
Minusta tuollaisten lausuntojen antaminen on hieman uskallettua varsinkin tuolla viitekehyksellä, mutta itse varmaan tiedät paremmin.
 
Aivan. Ja kuinkahan paljon Beatles imi vaikutteita näiltä yhtyeiltä?
 
Alkuaikojen The Beatles imi vaikutteita 50-luvun artisteilta ja jonkin verran myös erilaisilta aikalaisiltaan, levyttihän se muun muassa Berry Gordyn "Moneyn" kaltaisen Motown-biisin. Lisäksi Brian Wilsonin kipparoiman The Beach Boysin kaltaiset yhtyeet saivat omilla tuotoksillaan yhtyeen nostamaan rimaansa aina vaan korkeammalle (Rubber Soul --> Pet Sounds --> Revolver --> hyllytetty Smile --> Sgt. Pepper).
 
The Beatles oli kuitenkin enemmän edelläkävijä kuin kopioija, kuten tuossa edellä tulikin jo todisteltua. Ja muistettakoon, että esikuvansa ne ovat mikepattoneillakin.
 
Väittäisin nimeomaan Beatlesin vaikuttaneen Musiikin tosi ammattilaisiin, eli huipputuottajiin kuten Max Martin tms. Jotka suoltavat siis listapoppia. Mutta ns. Rokhenkisempään porukkaan uskon Crimsonin, Floydin ja kumppaneiden vaikuttaneen enemmän.
 
Mihin perustat tämän väitteesi? The Beatles oli toki mielettömän suosittu ja teki listoille nousevaa popmusiikkia, mutta se ei sulje pois sitä tosiseikkaa, että yhtye oli samalla musiikillinen edelläkävijä, joka teki hyvien ja monipuolisten biisien lisäksi tuottajansa ja äänittäjiensä suosiollisella avustuksella studiossa sellaisia juttuja joita aikaisemmin ei oltu tehty. Yhtyeen vertaaminen Max Martinin kaupallisesti menestyneisiin suojatteihin on tältä pohjalta naurettavaa.
 
Kts. yllä. Kuuntele Pattonin tai Josh Hommen KOKO tuotantoa, ei siis pelkästään QOTSAa tai Faith no morea.
Esim Mr Bunglea tai desert sessionsia. V'ttu jätkäthän on neroja! Tasan varmasti asiansa osaavaan muusikkoon vaikuttavat ko. pumput enemmän kuin Beatles.
 
Patton ja Homme ovat neroja, sitä ei käy kiistäminen, eikä heidän vaikutustaan tiettyihin genreihin voi kiistää, mutta tarkastelet tässä "nykymusiikkia" ja "asiansa osaavia muusikoita" ehdottomasti liian suppeasta näkökulmasta.
 
Ja nuorisokulttuurinhan vaikuttaa musiikkia enemmän imago ja bändistä syntyvä mielikuva.
 
Nuorisokulttuuriin vaikuttaminen (bändihän oli eräällä tavalla yhden sukupolven tulkki Bob Dylanin tavoin) ei sulje pois sitä, etteikö yhtye olisi jättänyt myös populaarimusiikin kehitykseen lähtemättömän merkkinsä niin kaupallisessa kuin taiteellisessa mielessä.

Joo...tässsä vielä mainitsen että mä annoin ton Hollywood bowlin Brian May jr.:rälle ollaan näes kavereit.:)

Philip Normanin "Shout : The Beatlesin tarina" on alan suomennettu klassikko.
 
Ite löysin tän kirjan kirpparilta, maksoin muistaakseni peräti kolme euroo. Todella hyvä opus asiasta kiinnostuneille.
 
Sit vielä pitää kommentoida muutamaa seikkaa. Beatlesin luomia muutamia musiikillisia, etenkin sävellyspuolen "temppuja" oli esitelty perusteellisesti jokunen vuosi sitten Total Guitar-lehdessä. Otsikko oli jotain tyyliin Beatles songwriting tricks. Artikkelissa mainittiin myös missä biiseissä ja missä kohtaa kyseisen jutun voi kuulla.
Lukemani perusteella tajusin kuinka paljon Beatlesin vaikutus vielä nykysävellyksissäkin vaikuttaa.
 
Myönnän, että The Beatles on legendaarisen bändin maineessa ottamatta kantaa puolesta tai vastaan. Mutta en millään jaksa uskoa, että sukupolvesta toiseen sitä kuunnellaan vain maineen takia. Monelle se voi olla syy tutustumiseen tai levyn hankintaan, mutta jos olet kuunnellut tietyn levyn monta kertaa eikä se herätä minkäänlaisia fiiliksiä tai "aukene", niin kyllä se monesta levysoittimesta lähtee eikä sinne enää palaa. Huolimatta siitä, että media, kaverit tai kriitikot kuinka hehkuttais. Varmaan jokaisella on tällaisia kokemuksia.
 
Puhuttaessa hiteistä ja klassikoista kannattaa määritellä asia jotenkin. Mielestäni mikään pari-kolme kuukautta paljon myyvä, radiossa soitettu, mutta sen jälkeen unohdettu kappale ei ole ainakaan klassikko, ehkä se on sitten hitti sen pienen hetken. Mutta jos ihmiset kuuntelevat samaa biisiä vielä joskus 10-15 vuoden päästä, se soi radiossa jne. voidaan puhua jo klassikosta. Silloin se on osoittanut ajattomuutensa olivatpa soundit kuinka paskat hyvänsä. Ainakin tässä suhteessa Beatlesin montaa kappaletta voidaan pitää klassikkona.

Ite löysin tän kirjan kirpparilta, maksoin muistaakseni peräti kolme euroo. Todella hyvä opus asiasta kiinnostuneille.
 
Sit vielä pitää kommentoida muutamaa seikkaa. Beatlesin luomia muutamia musiikillisia, etenkin sävellyspuolen "temppuja" oli esitelty perusteellisesti jokunen vuosi sitten Total Guitar-lehdessä. Otsikko oli jotain tyyliin Beatles songwriting tricks. Artikkelissa mainittiin myös missä biiseissä ja missä kohtaa kyseisen jutun voi kuulla.
Lukemani perusteella tajusin kuinka paljon Beatlesin vaikutus vielä nykysävellyksissäkin vaikuttaa.
 
Myönnän, että The Beatles on legendaarisen bändin maineessa ottamatta kantaa puolesta tai vastaan. Mutta en millään jaksa uskoa, että sukupolvesta toiseen sitä kuunnellaan vain maineen takia. Monelle se voi olla syy tutustumiseen tai levyn hankintaan, mutta jos olet kuunnellut tietyn levyn monta kertaa eikä se herätä minkäänlaisia fiiliksiä tai "aukene", niin kyllä se monesta levysoittimesta lähtee eikä sinne enää palaa. Huolimatta siitä, että media, kaverit tai kriitikot kuinka hehkuttais. Varmaan jokaisella on tällaisia kokemuksia.
 
Puhuttaessa hiteistä ja klassikoista kannattaa määritellä asia jotenkin. Mielestäni mikään pari-kolme kuukautta paljon myyvä, radiossa soitettu, mutta sen jälkeen unohdettu kappale ei ole ainakaan klassikko, ehkä se on sitten hitti sen pienen hetken. Mutta jos ihmiset kuuntelevat samaa biisiä vielä joskus 10-15 vuoden päästä, se soi radiossa jne. voidaan puhua jo klassikosta. Silloin se on osoittanut ajattomuutensa olivatpa soundit kuinka paskat hyvänsä. Ainakin tässä suhteessa Beatlesin montaa kappaletta voidaan pitää klassikkona.
 
Vaan onko se klassikon maine ansaittu työllä vai hypetyksellä?

Loukkaannu vain ihan rauhassa, jos se samalla pakottaisi sut kehittelemään yhden oman ajatuksen.
 
Mä muuten liikun omalla nimellä ja tälläkin palstalla on varmaan joitain hahmoja, jotka osaavat yhdistää nimen ja naaman.
 
jaa. en oikein tykkää tällaisesta keskustelutavsta mihin nyt siis itsekin sorrun mutta:
 
Nimesi ei sano minulle vittuakaan, naamasta puhumattakaan. Oletattavasti kyseessä oli jonkin moinen "olen levyttänyt, tiedän siis enemmän kuin muut"-kirjoitus.
 
En tajua mistä revit pohjan kommentillesi; oman mielipiteen vaatimista mieheltä, joka ei tasan varmast tuo esille omia pointtejaan vaan nimenomaan niitä joita kaikki muut toistelevat täällä siilmät kiihkosta punaisina on vaikea ottaa missään muodossa vakavasti.
 
Koen hyvinkin voimakkaasti tuoneen nimen omaan omaa mielipidettä esille täällä tälläkin kertaa, etenkin jos lähdetään oletuksesta, että yleiseen mielipiteeseen ei juurikaan perusteluja vaadita koska kaikki ovat sitämieltä jo valmiiksi eli se on oikein ja totta.
 
jaddajaddajadda...

Ainakin mitä melodisiin ja verbaalisiin ideoihin tulee. ;-)
 
Melodia ja harmonia? Totta v*tussa. Rytmi? No ei. :-) Kaksi kolmesta ei kuitenkaan ihan huonosti ole. Ja sanoitukset tietysti myös. Rytmin puolella kyseisellä orkesterilla oli kuitenkin kovin vähän mitään mielenkiintoista sanottavaa. Mutta eivätpä ole ainoita.

The Beatles?
 
Ilmeisesi puheena olevassa bändissä oli kuitenkin jotain. Jo aiheesta poikineiden kommenttienkin perusteella.

hehahahaehea ::::::D Repeilen täällä...
ok. The Beatlesin biisit tunnistan kaikki nimeltä. Mr. Bunglen biisit tunnistan kaikki nimeltä. Radioheadin biisit tunnistan kaikki nimeltä, Pink Floydin, Metallican, Nirvanan... blaablaa, eli kaikennäköistä tulee kuunneltua ja kaikesta tykkään. Kuunnelkaapa uudestaan Abbey Roadit yms, kyllä nuo Beatlesit ovat kuitenki aika ylivoimaisia, vaikka laitettaisi Mr. Bunglet siihen vierelle :EEEE

En tajua mistä revit pohjan kommentillesi; oman mielipiteen vaatimista mieheltä, joka ei tasan varmast tuo esille omia pointtejaan vaan nimenomaan niitä joita kaikki muut toistelevat täällä siilmät kiihkosta punaisina on vaikea ottaa missään muodossa vakavasti.
 
Koen hyvinkin voimakkaasti tuoneen nimen omaan omaa mielipidettä esille täällä tälläkin kertaa, etenkin jos lähdetään oletuksesta, että yleiseen mielipiteeseen ei juurikaan perusteluja vaadita koska kaikki ovat sitämieltä jo valmiiksi eli se on oikein ja totta.
 
Arvon matruusi. Olet periaatteessa hyvällä asialla siinä että kyseenalaistat erilaisia mielipiteitä, mutta yhden kardinaalimunauksen teet. Jostakin syystä oletat että joku asia (esim. The Beatles) josta tarpeeksi moni on samaa mieltä ei enää yhtäkkiö olekaan kenenkään oma mielipide, vaan se muuttu joksikin halveksuttavaksi aivottomien massahiirien yleiseksi totuudeksi. Ja tuo ajattelutapa jos joku on uskomaton siinä miten röyhkeästi asetat itsesi ja mielipiteesi kaikkien muiden yläpuolelle luullen ymmärtäväsi jotakin enemmän vain siksi että olet eri mieltä kuin ne tuhannet jotka esim. Beatlesista pitävät. Onko eri mieltä oleminen ainoa "hyväksyttävä" mielipide? (Täällähän onkin aika paljon meitä jotka olemme eri mieltä sinun kanssasi. ;-)) Entä jos kaikki vastaajat olisivat samaa mieltä kanssasi? Sinun olisi varmaan siinä tilanteessa pakko kääntää kelkka, koska ethän halua kuulua heihin joilla ei ole omaa mielipidettä?? Toivottavasti tajuat kuinka heikoilla jäillä liikut.
 
Toisaalta sitten miinoitat myös kaikki omat vastalauseesi laukomalla aivan samanlaisia yleinen totuus-tyyppisiä mielipiteitä ja paljastamalla sen kuinka säälittävän vähän tiedät siitä musiikista minkä merkitystä pateettisella angstillasi yrität dissata. Ei toimi lain. Vanhojen sotapäälliköiden viisas vinkki: tunne vihollisesi.
 
Mutta kuten jo sanottu, asiasi on sinänsä minun mielestäni kannatettava - ei ole yhtään pahaksi välillä kelailla miksi tekee niin kuin tekee.

Arvon matruusi. Olet periaatteessa hyvällä asialla siinä että kyseenalaistat erilaisia mielipiteitä, mutta yhden kardinaalimunauksen teet. Jostakin syystä oletat että joku asia (esim. The Beatles) josta tarpeeksi moni on samaa mieltä ei enää yhtäkkiö olekaan kenenkään oma mielipide, vaan se muuttu joksikin halveksuttavaksi aivottomien massahiirien yleiseksi totuudeksi. Ja tuo ajattelutapa jos joku on uskomaton siinä miten röyhkeästi asetat itsesi ja mielipiteesi kaikkien muiden yläpuolelle luullen ymmärtäväsi jotakin enemmän vain siksi että olet eri mieltä kuin ne tuhannet jotka esim. Beatlesista pitävät. Onko eri mieltä oleminen ainoa "hyväksyttävä" mielipide? (Täällähän onkin aika paljon meitä jotka olemme eri mieltä sinun kanssasi. ;-)) Entä jos kaikki vastaajat olisivat samaa mieltä kanssasi? Sinun olisi varmaan siinä tilanteessa pakko kääntää kelkka, koska ethän halua kuulua heihin joilla ei ole omaa mielipidettä?? Toivottavasti tajuat kuinka heikoilla jäillä liikut.
 
Toisaalta sitten miinoitat myös kaikki omat vastalauseesi laukomalla aivan samanlaisia yleinen totuus-tyyppisiä mielipiteitä ja paljastamalla sen kuinka säälittävän vähän tiedät siitä musiikista minkä merkitystä pateettisella angstillasi yrität dissata. Ei toimi lain. Vanhojen sotapäälliköiden viisas vinkki: tunne vihollisesi.
 
Mutta kuten jo sanottu, asiasi on sinänsä minun mielestäni kannatettava - ei ole yhtään pahaksi välillä kelailla miksi tekee niin kuin tekee.
 
En koe alkuunkaan liikkuvani heikoilla jäillä sillä kantani ei ole sen enempää oikea saatikka oikeutetumpi kuin ns "yleinen mielipide". Kyseenalaistan koska olen huomannut että yleiset mielipiteet ovat silkkaa illuusiota, oikeasti puhutaan oikeista mielipiteistä.
 
Ette edes tajua kuinka usein olen saanut kuulla olevani oikeassa ja fiksu aina kun olen ollut samaa mieltä ja riidanhaastaja kun olen erimieltä jostain.
 
Kyllä, yleinen mielipide on aivottomien massatotuus, vailla mitään perustetta saatikka mahdollisuutta kritiikkin tai erimielisyyteen.

Ette edes tajua kuinka usein olen saanut kuulla olevani oikeassa ja fiksu aina kun olen ollut samaa mieltä ja riidanhaastaja kun olen erimieltä jostain.
 
En ihmettele yhtään. Eri mieltä ollessa vastapuoli kaipaa yleensä perusteluja asialle ja jos niitä ei löydy, niin riidanhaasto-asetelma on valmis.
 
Kyllä, yleinen mielipide on aivottomien massatotuus, vailla mitään perustetta saatikka mahdollisuutta kritiikkin tai erimielisyyteen.
 
No huhhuh mitä tekstiä. Minä jätän tuollaiset provo-osaston kommentit ihan omaan arvoonsa. Mikäli haluat jotakin keskustelua niin opettele perustelemaan kantasi. Pelkkä kyseenalaistaminen ei riitä perille asti.