Klassinen ›

Ottamatta kantaa sen kummemmin noihin biiseihin kun en niitä nyt suoralta kädeltä muista, kannattaa muistaa pari asiaa levytyksistä.
 
Julian Bream on eräs kitaramusiikin levyttämisen esi-isistä. Osa levytyksistä on peräisin siltä ajalta kun mitään referenssiä paitsi muiden kollegojen soitto livenä kuultuna ei ollut olemassa. Täten siis ei ollut mitään tiettyä vakiintunutta tapaa soittaa joku biisi, vaan se piti soittaa pelkästään omaa harkintaa käyttäen. Toki tämä ei vähennä sitä seikkaa että huonosti soitettu (tai tulkittu) on huonosti soitettu, mutta sitä voi itse kokeilla ottaa joku vaativa teos ja opetella se soittamaan kertaakaan biisiä kuuntelematta. Sitten jälkeenpäin on mukava verrata että mitä eroja ns. standardiesitykseen siinä omassa soitossa onkaan.
 
Toinen juttu on sitten sarjasta irroitetut preludit ym. osat. Täytyy muistaa että ne ovat osa suurempaa kokonaisuutta eikä niiden ole tarkoitus toimia itsenäisesti. Täten tempo ym. valintoja saatetaan viilata johonkin suuntaan jotta se sopisi edellisen tai seuraavan osan kanssa paremmin yhteen sen kustannuksella että ko. biisi saattaa toimia hieman huonommin itsenäisesti. Epäilisin että Williamsin tapauksessa olisi jostain tämäntapaisesta kyse.
 
EDIT: Niin ja tottahan se on että kyllä ne isotkin pojat soitavat joskus huonosti. Aina ei voi voittaa.

Juu edellisten kanssa siinä mielessä samoilla linjoilla, että olen kuullut molemmilta sekä hienoja että kauheita levytyksiä. Kauheat ovat kuulostaneet kyllä joltain vuosikymmeniä vanhoilta äänityksiltä, jotka on tehty huonoilla kamoilla. Ja itse soitto siltä, että ne ovat jotain treeniäänityksiä, joita ei koskaan olisi pitänyt julkaista. Toisin sanoen pukattu markkinoille ilman taiteilijan suostumusta.